Way Unknown

[Shinea]

20. Unfair way

”Shinea!” Hell huikkasi, kun nainen asteli ohi laukku olallaan. ”Ollaan menossa jätkien kanssa kaljalle, tuletko mukaan?”
”Sori, mutta kakkosduuni kutsuu.” Shinea pahoitteli.
”Voisit joskus pyytää siitä puljusta vapaan perjantain.” Hell hymyili. ”Saisit juoda väljähtynyttä siideriä pakokaasuilta ja tehdasrasvalta haisevien koneöljyn tahrimien miesten kanssa.”
”Niin houkutteleva kuin tarjous onkin, niin menen keräilemään tipit parempaan taskuun toiselta puolen tiskiä.” Shinea hymähti. ”Pitäkää hauskaa!”
Niine hyvineen hän asteli ulos. Nainen huikkasi hyvät viikonloput myös Kristokselle, joka asteli parkkipaikalla. Mies hädin tuskin vilkaisi hänen suuntaansa, mutta Shinea antoi olla. Hapannaama mikä hapannaama, turha moisesta oli mieltään pahoittaa.
Shinea suuntasi kotiinsa, kävi suihkussa ja hoiti muut juoksevat asiat kämpillään, ennen kuin lähti Karnassoksen keskustaan. Normaalisti hän nukkui pari tuntia töiden välissä ja lähti vasta illaksi töihin, mutta tänään hän oli luvannut tehdä muutaman ylimääräisen tunnin baarin puolella, auttaen valmistelemaan tarvittavia aineksia drinkkeihin. Klubin avatessa ovensa Shinea siirtyi narikan puolelle. Asiakkaita tuli tasaisena virtana alkuillasta lähtien, joten aika kului sukkelasti.
Kellon lähennellessä puolta yötä Roseen asteli seurue, jonka mukana paikalle saapui myös Kristos. Shinea kohteli koko seuruetta niin kuin muitakin asiakkaita, ottaen narikassa vastaan näiden takit ja toivottaen mukavaa iltaa klubin puolella. Hän tunsi Kristoksen katseen kulkevan vartalollaan, josta oli paljastettuna huomattavan paljon enemmän, kuin aluspajalla ikinä. Shinealla oli todella vaivaantunut olo miehen katsellessa häntä, mutta nainen yritti peittää sen käytöksestään parhaansa mukaan. Tilanne oli kuitenkin nopeasti ohi ja hävisi naisen mielestä nopeasti, kun uusia asiakkaita asteli sisään. Muutamaa tuntia myöhemmin hänen työvuoronsa päättyi ja nainen lähti kotiin nukkumaan.

Shinea muisti vasta maanantaiaamuna nähneensä Kristoksen Rosessa. Häntä jännitti hieman mennä töihin, mutta ainakaan pajan puolen työkavereiden korviin ei ollut kantautunut tieto naisen toisesta työpaikasta. Shinea oli aivan varma, että olisi saanut osakseen rasvaista vittuilua muilta mekaanikoilta, jos nämä olisivat tienneet asiasta, mutta kukaan ei sanonut mitään normaalista poikkeavaa. Toisaalta, Dornea lukuun ottamatta oikeastaan ketään ei kiinnostanut keskustelle Kristoksen kanssa työaikana yhtään sen enempää kuin oli pakko.
”Helvetin kiireinen kuukausi tulossa…” Hell päivitteli työlistaa katsellessaan. Päivät olivat käytännössä täynnä seuraavat neljä viikkoa. Lähestyvä lomakausi sai ihmiset varautumaan pitempiin matkoihin, joten pieniä ja suuria huoltoja oli tiedossa paljon.
”Älä nyt, eiköhän kaikki mene ihan hyvin.” Shinea hymähti katsellessaan listaa Hellin olan yli. ”Ylityöt tietää rahaa.”
”Rauhoita tahtia tai poltat itsesi loppuun.” Hell totesi. ”Elämässä on muutakin, kuin työnteko.”
”Täytyy takoa, kun rauta on kuumaa.” Shinea virnisti. ”Tiedät kyllä, että muutin juuri. Kämppäni näyttää tällä hetkellä poikamiesboksilta ja haluaisin hankkia sinne jotain nättiä ja tehdä siitä viihtyisän.”
”Onko sillä juurikaan väliä, miltä se asunnoksi kutsumasi komero näyttää, jos käyt siellä vain nukkumassa?” Hell naurahti.
”Ehkä viihtyisin paremmin, jos se näyttäisi kodilta. Tai jos sinne kehtaisi viedä jonkun muunkin, jonka kanssa viettää aikaa.” Shinea kohautti hartioitaan ja kaksikko lähti aloittelemaan päivän työt.

Hell oli ollut oikeassa kiireisestä kuukaudesta. Mekaanikot paiskivat ylitöitä useampana päivänä viikossa, tosin monena iltana varikolle jäivät vain Hell ja Shinea, sillä muut mekaanikot olivat pääasiassa perheellisiä miehiä, joten heillä oli elämää työn ulkopuolellakin.
Shinea nautti kiireisestä ajasta ja siitä, että tunsi olevansa osa tiimiä. Asiakkaat eivät vaikuttaneet häiriintyvän siitä, että aluspajan puolella hääri nainen. Olipa hän useammankin kerran onnistunut pelastamaan oman sukupuolensa edustajan korjaamokäynnin, sillä häntä tuntui olevan helpompi lähestyä ja hän myös löysi helpommin yhteisen kielen naisten kanssa.
Eräänä päivänä Shinea pääsi lähtemään ajallaan töistä. Koska hänellä ei ollut sovittuna työvuoroa klubillakaan, hän soitti Litalle ja sopi tämän kanssa yhteiset tankotanssitreenit.
Shinea heilautti itsensä tankoon Litan esimerkin mukaisesti ja seurasi tämän antamia ohjeita, saadakseen liikkeen menemään oikein.
”Ojenna vähän enemmän vasenta jalkaa.” Lita huikkasi. Shinea totteli, laskeutuen lopulta alas tangosta löydettyään ensin oikean tuntuman liikkeeseensä.
”Tätä menoa viet minun työni.” Lita virnisti.
”Älä viitsi, en minä niin hyvä vielä ole.” Shinea hymähti hengästyneenä.
”Olet vain turhan vaatimaton.” Lita totesi. ”Mistä mieleeni… Dominance heittää muutaman kuukauden päästä kiertueensa päätöskonsertin Karnassoksessa.”
”Mitä siitä?” Shinea kysyi. Yhtyeen laulaja palasi elävästi hänen mieleensä. Neal, jolle Shinea ei ollut koskaan soittanut. Nainen tarttui jälleen tankoon, lähtien jälleen hakemaan oikeaa tuntumaa harjoittelemaansa liikkeeseen.
”Jätkät haluavat muutaman tanssitytön lavalle parin viimeisen biisin ajaksi, koska päätöskonsertin on tarkoitus olla vielä isompi kuin kiertueen muiden konserttien.” Lita vastasi. ”Minä luonnollisesti olen menossa, mutta lupasin auttaa etsimään jonkun muun esiintymään kanssani. Olisitko sinä kiinnostunut?”
Shinean ote tangosta lipesi ja hän mätkähti vasen kylki edellä tangon juureen.
”Ai helvetti…” Hän henkäisi saatuaan jälleen vedettyä ilmaa keuhkoihinsa.
”Sattuiko pahasti?” Lita kysyi auttaessaan ystävänsä ylös.
”Tämä taisi olla ihan hyvä vastaus kysymykseesi… ” Shinea vastasi kylkeään pidellen. ”Ei näillä taidoilla lähdetä mihinkään rock-konserttiin tanssimaan.”
”Älä huoli, minullekin kävi noin viime viikolla.” Lita lohdutti. ”Mieti vielä, en toki pakota sinua mukaan, mutta minusta olisit lavalla aivan elementissäsi.”
”En lupaa mitään. Pajalla on aika kiireistä, joten en tiedä ehtisinkö treenaamaan kanssasi.” Shinea totesi. ”Tällä hetkellä totean vain, että nyt on todella hyvä aika lähteä kotiin.”
”Koska sinulla on seuraava työvuoro Rosessa?” Lita kysyi astellessaan Shinean kanssa kohti pukuhuonetta.
”Nyt on keskiviikko… Lauantaina, jos en väärin muista.” Shinea vastasi. ”Varikolla puolestaan näytti tänään siltä, että huomenna on taas ylitöitä.”
”Dominancen keikalle treenaamisen voi katsoa hyvinkin työajaksi, vaikka se ei Rosessa työskentelyyn liitykään.” Lita huomautti hymynkare huulillaan. ”Ehtisit nukkumaankin joskus.”
”Lupaan harkita asiaa.” Shinea sanoi päätään puistellen.

Shinea ähkäisi tuskaisesti vetäessään työhaalaria päälleen. Hän oli aamulla tarkistanut osumaa ottaneen kylkensä kunnon ja käytännössä koko kylki oli yhtä kipeää mustelmaa. Aamiaiseksi nainen oli syönyt särkylääkkeen, juoden sen kanssa lasillisen vettä. Shinea kiskaisi haalarin vetoketjun kiinni ja asteli pajan puolelle, toivottaen hyvät huomenet työtovereilleen. Muutama katsoi hänen kylkeä varovaa menoaan kiinnostuneen näköisenä, mutta kukaan ei kysynyt mikä hänellä oli hätänä.
Lounaaseen mennessä särkylääkkeiden vaikutus oli kulunut pois ja kylkeä vihloi jälleen julmetusti.
”Ei sulla sattuisi olemaan särkylääkkeitä?” Shinea kysyi Helliltä istuessaan tämän kanssa saman pöydän ääreen syömään eväitään. Hän riisui haalarinsa yläosan vaivalloisesti päältään, sillä taukotilassa oli vielä kuumempi, kuin pajan puolella. Shinea sitoi hihat väljästi vyötärölleen hihattoman paitansa päälle ja avasi eväsrasiansa kannen.
Kristos asteli nyrpeän näköisenä taukotilaan hakemaan omaa lounastaan jääkaapista.
”Pajan lääkintätarvekaapissa pitäisi olla.” Hell vastasi. ”Mihin sattuu?”
”Kylkeen, kävi pieni harrastustapaturma eilen.” Shinea totesi tökkiessään ruokaansa haarukalla. ”Toinen kylki on yhtä isoa mustelmaa.”
”Et ajatellut saikkua hakea?” Hell tiedusteli.
”Ei se nyt niin kipeä ole, ettenkö pystyisi töitä tekemään.” Shinea hymähti. ”Sitä paitsi, raha puhuu.”
”Sinun käsiisi päätyessään se näkyy vain heiluttavan hyvästiksi.” Hell huomautti.
”Siksi lisätienestit ei ole pahitteeksi.” Shinea totesi, hymyillen vinosti. ”Sitä paitsi, mitä minä nyt yksin kotona tekisin? Täällä sentään saa olla hyvässä seurassa.”
Hell hymyili. Kristos puolestaan tuhahti puoliääneen jotakin, mistä Shinea ei saanut selvää ja asteli varaosamyymälän puolelle syömään lounastaan. Shinea vapautti hiuksensa sekaiselta nutturaltaan saatuaan eväänsä syötyä. Pitkät laineille taipuneet suortuvat valahtivat hänen hartioilleen ja nainen selvitteli ne nopeasti takuista sormia apunaan käyttäen, keräten suortuvat uudelleen sekaiselle nutturalle.
”Aiotko jäädä tänään ylitöihin?” Hell kysyi.
”Niin minä vähän suunnittelin.” Shinea vastasi. ”Entä itse?”
”Taidan jäädä, huomenna ei pysty.” Hell totesi, silmäillen Shineaa huulillaan hymy, jota nainen ei osannut tulkita.

Iltapäivän aikana Shinea ja Hell saivat yhdessä kirittyä aikataulun hyvälle mallille pajan töiden suhteen.
”Käyn vaihtamassa vaatteet ennen kotiin lähtöä.” Shinea huikkasi työkaluja paikoilleen vievälle miehelle ja lähti astelemaan kohti yläkerrassa olevaa pukuhuonetta.
”Tarvitsetko apua?” Hell huikkasi hänen peräänsä.
”Mitäs luulet?” Shinea huusi takaisin. Hän kiskoi haalarin vetoketjua auki jo portaissa, saadakseen riisuttua sen mahdollisimman nopeasti päältään pukuhuoneessa. Nainen naputteli kaappinsa lukkoon oikean numerosarjan ja keräsi vaatteensa kaapistaan sen vieressä olevalle penkille. Hän riisui työhaalarin ja sen alla olevan paidan päältään hieman kankeasti, sillä kylkeä särki edelleen. Shinea kumartui vetämään farkut jalkaansa ja suoristautui ripustaakseen haalarin kaappiinsa. Nainen tunsi, kuinka karheat kädet painuivat hänen paljaalle vyötärölleen. Shinea säpsähti irti otteesta ja käännähti ympäri pelästynyt ilme kasvoillaan.
”Sori, ei ollut tarkoitus pelästyttää.” Hell sanoi vaimeasti, ääni karheana.
”Eikö?” Shinea tuhahti paitaa käteensä hapuillen. ”Olisit voinut vaikka koputtaa ennen kuin tulit sisään.”
Hell katsoi naista hetken aikaa ilmeettömänä, pamauttaen Shinean kaapin oven kiinni, nojautuen lähemmäs naista ärsyyntyneen näköisenä. Shinea säpsähti, pudottaen paidan käsistään.
”Mitä peliä sinä oikein pelaat?” Mies kysyi vaativasti.
”En… mitään?” Shinea vastasi hämmentyneenä.
”Älä viitsi.” Hell kähähti. ”Sinä olet koko täällä olosi ajan yrittänyt kieputella milloin ketäkin pikkusormesi ympärille.”
Shinea katsoi miestä silmät suurina, hämmentyneenä syytöksestä.
”Mitä?” Hän henkäisi, tietämättä mitä sanoa. ”En minä-…”
”Annat jatkuvasti ymmärtää, että kaipaat seuraa kämpillesi, torjuen kuitenkin seuraavassa käänteessä.” Hell kuiskasi yhteen puristettujen hampaidensa takaa. ”Enkä minä ole ainoa, jolle flirttailet. Suorastaan kerjäät huomiota. Saatanan tyrkky.”
”En käsitä, mistä puhut.” Shinea sopersi. ”Olen vain yrittänyt...”
Hell tarttui häntä käsivarresta, vetäen puolialastoman naisen kiinni itseensä, tämän yrittäessä nojata poispäin.
”Et usko tuota itsekään. Pelkästään nuo alusvaatteet puhuvat puolestaan.” Mies sanoi, kuljettaen toista kättään naisen mustelmatonta kylkeä pitkin. ”Työskentely sillä Sovan strippiklubilla kertoo sinusta myös paljon…”
Ilmeisesti Kristos oli juorunnut asiasta. Hell kumartui suudellakseen Shineaa.
”Lopeta.” Shinea älähti ja työnsi häntä kauemmas. Miehen ote tiukkeni.
”Leikit edelleen vaikeasti tavoiteltavaa vai?”
”Päästä irti!” Shinea ärähti, yrittäen edelleen räpistellä irti miehen otteesta, tämän otteen tiukentuessa sitä enemmän, mitä kovempaa nainen itseään irti riuhtoi.
”Älä viitsi, olet kerjännyt tätä koko ajan!” Hell kähähti, kouraisten naista takapuolesta vapaalla kädellään. ”Helvetin lutka..!”
Shinea läimäisi häntä avokämmenellä päin näköä. Hell paukautti Shinean voimalla kaappirivistöä vasten, suunnaten sen jälkeen iskunsa hänen kipeään kylkeensä. Nainen parkaisi kolauttaessaan takaraivonsa kaapin oveen. Kipu säteili niin päässä, selässä kuin jo valmiiksi ruhjoutuneessa kyljessä, lamauttaen Shinean toimintakyvyn.
Metalli tuntui kylmältä naisen paljaalla iholla, kyyneleet valuivat pitkin poskia ja kyljessä sinkoileva kipu oli saada Shinean oksentamaan. Hellin vartalo painui häntä vasten. Shinea tunsi miehen erektion lantiotaan vasten farkkujensa läpi, huulet kaulallaan, kuuli kuiskaukset korvansa juuressa, vaikka sanojen merkitykset eivät tajuntaan uponneetkaan. Käden, joka hivuttautui alas hänen vatsaansa pitkin, työntyi napittamatta jääneistä farkuista sisään. Käden, joka etsi tiensä pikkupöksyjen alle, suunnaten reisien väliin. Sormenpäiden koskettaessa klitorista, Shinean pää selvisi sen verran, että tajusi tönäistä Hellin kauemmas, heilauttaa päätään voimakkaasti eteenpäin, rusentaen otsallaan miehen nenän. Kun Hell irrotti otteensa perääntyäkseen, Shinea paukautti polvensa miehen haarojen väliin, saaden tämän hoipertelemaan muutaman askeleen taaksepäin tuskaisen näköisenä.
”Saatanan huora!” Hell ärähti henkeä haukkoen. Miehen nenästä pulppusi runsaasti verta, mutta Shinea nappasi vain lattialle pudonneen vaatemytyn toiseen käteensä, tempaisi kenkänsä toiseen ja juoksi ulos pukuhuoneesta. Käytävässä hän kiskoi ripeästi kengät jalkaan, napittaen sen jälkeen farkut vapisevin sormin kiinni, vilkuillen samalla olkansa yli. Shinea jatkoi matkaansa pitkin käytävää riuhtoen paitaa päälleen, napaten Dornen huoneen ovensuussa olevalta työkaluseinältä käteensä isohkon jakoavaimen. Päästessään portaiden yläpäähän, Shinea kuuli Hellin nopeat askeleet takanaan.
”Shinea!” Mies kutsui. ”Tule takaisin!”
Naisella ei ollut aikomustakaan pysähtyä, saati lähestyä miestä oma-aloitteisesti. Hän jatkoi kiirehtien matkaansa, mutta Hell tavoitti hänet portaiden puolivälissä. Shinea heilautti jakoavainta, osuen Helliä pään sivuun tämän tavoitellessa otetta hänestä. Hell karjaisi kivun vuoksi, yrittäen uudelleen tarttua Shineaan. Nainen väisti, kumartuen pois alta. Hell puolestaan horjahti, hänen jalkansa osuivat kumartuneeseen Shineaan ja hän kiepsahti naisen yli, pyörien portaat alas.
Shinea kohottautui jaloilleen, hoippuen portaat alas ja hypäten lattialla makaavan tokkuraisen miehen ohi, tiputtaen jakoavaimen kädestään ulko-ovella ja sinkosi ovesta ulos vapauteen. Hänen korvissaan kaikuivat Hellin hänen peräänsä huutamat solvaukset, jotka vaimenivat oven sulkeutuessa. Nainen juoksi useamman korttelin matkan, ennen kuin pysähtyi huohottaen raskaasti. Hän nojasi seinään erään vaateliikkeen näyteikkunan vieressä, valahtaen kadulle istumaan. Shinea purskahti itkuun, täristen paikoillaan käsivarret ympärilleen kiedottuina. Ohikulkijat vilkuilivat Shineaa uteliaan näköisinä, mutta kukaan ei kysynyt mikä oli hätänä tai tarvitsiko hän apua. Lopulta Shinea sai kerättyä itsensä kasaan. Hän pyyhki kyyneleet kasvoiltaan kämmenselkäänsä ja nousi haparoiden ylös.
Shinea vilkuili hetken aikaa ympärilleen, yrittäen paikantaa, missä oli. Hänen viestimensä oli edelleen pukuhuoneen kaapissa, eikä naisella ollut mitään aikomusta lähteä hakemaan tavaroitaan työpaikaltaan kokemansa jälkeen. Lompakko oli laukussa kaapin uumenissa yhdessä viestimen kanssa, joten käteisen rahan ja matkakortin puuttuessa ei olisi mitään asiaa metroon. Siispä Shinea käveli, vaikka matkaa oli useampi kilometri. Hänen ajatuksensa eivät lakanneet kiertämästä kehää tapahtuneen ympärillä. Oliko hän tosiaan antanut Hellin ymmärtää jotain enemmän, kuin oli koskaan tarkoittanut...?
Shinea kääntyi matkalla muutaman kertaan väärään suuntaan, selviten lopulta kotiin asti, mutta hänelle ei ollut jäänyt minkäänlaisia muistijälkiä koko matkasta. Hän kävi suihkussa ja lysähti sänkyynsä. Kyyneleet kohosivat jälleen hänen silmiinsä ja nainen pyyhki niitä sinnikkäästi pois.
”Voi vitunvitunvittu…” Hän voihkaisi tyynyynsä.
Shinea nukahti levottomaan uneen, jossa hän yritti paeta kaikkia ja kaikkea. Joku oli koko ajan hänen kannoillaan ja lopulta, kun nainen aamulla heräsi, hän oli loputtoman surullinen ja pohjattoman väsynyt.

Shinea penkoi kämppänsä ympäri löytääkseen metrolipun verran käteistä ja sai kuin saikin tarvitsemansa summan kasaan. Häntä pelotti todella paljon mennä töihin, mutta sentään Dornen pitäisi olla paikalla, joten Shinea pääsisi heti kertomaan mitä oli tapahtunut. Ahdistuksestaan huolimatta Shinea taittoi matkan töihin, täristen metrossa ja astellen metroasemalta vapisevin jaloin työpaikalleen. Matkalla vastaan tuli poliisin teknisen tutkinnan alus.
Kääntyessään varikon pihalle, sen edessä odotti poliisialus. Shinean sydän hakkasi tietään ulos hänen rinnastaan, kun hän asteli huterin askelin pihan poikki ja lopulta varikon ovesta sisään.
”Siinä hän on!” Dorne totesi kireästi nähdessään naisen.
Kaksi tiukkailmeistä poliisia suuntasi katseensa Shineaan.
”Neiti Way, teidän pitäisi tulla meidän mukaamme.” Pidempi poliiseista sanoi. Shinea nielaisi ja nyökkäsi varovasti.
”Voinko…” Ääni tuntui kuihtuvan huulille, joten Shinea henkäisi syvään ennen kuin jatkoi. ”Voinko hakea laukkuni kaapistani? Siellä on kaikki tavarani viestintä ja lompakkoa myöten.”
”Voit.” Pidempi poliisi totesi, vinkaten työpariaan lähtemään Shinean perässä yläkertaa kohti.
”Kerää samalla mukaasi muutkin henkilökohtaset tavarasi.” Dorne sanoi jäykästi.
Shinea jähmettyi paikoilleen.
”Dorne, se mitä tapahtui, ei ollut…” Hän aloitti takellellen sanoissaan.
”Aivan sama.” Dorne puuskahti. ”Kerää kamasi. En halua sinua enää lähellekään varikkoani.”
Shinea vaikeni. Mitään vastaamatta, hän pidätteli kyyneleitä astellessaan kohti pukuhuonetta poliisi kannoillaan. Portaiden juurella oli laakea verilammikko, käytävällä veritippojen viitoittama polku ja pukuhuoneen lattialla puolestaan veritahroja sillä kohtaa, johon Hell oli jäänyt hetkeksi paikoilleen verta vuotavan nenänsä kanssa. Shinea keräsi vähäiset henkilökohtaiset tavaransa kaapistaan poliisin valvovan silmän alla, joka kävi naisen laukun sekä takintaskut läpi, varmistaen ettei Shinean tavaroiden joukossa ollut mitään vaarallista, millä käydä poliiseja vastaan. Kaksikko lähti astelemaan takaisin alakertaan.
”Mitä Hellille tapahtui?” Shinea kysyi hiljaa rinnallaan kulkevalta poliisilta.
”Sen me haluaisimme kuulla sinulta.” Poliisi sanoi tylysti.
”Hän yritti-”
”Säästä tuo kuulusteluihin.” Poliisi keskeytti. Shinea nyökkäsi varovasti.
Metelistä päätellen Hell oli ainakin ollut elävien kirjoissa siinä vaiheessa, kun hän oli itse paennut varikolta. Kaikki kääntyisi kyllä parhain päin, nainen vakuutteli itselleen. Varikon muut mekaanikot olivat tulleet töihin sinä aikana, kun Shinea oli keräämässä kamojaan. Tai sitten nämä olivat olleet paikalla kaiken aikaa, eikä Shinea vain ollut osannut kiinnittää heihin huomiota.
Nainen kuuli hämmentyneen supinan, tunsi muiden katseet selässään astellessaan poliisien mukana ulos. Shinea sai istua poliisiauton kyytiin oma-aloitteisesti, ilman poliisisarjoista tuttua tuuppimista ja pään alas painamista. Matka poliisiasemalle taittui hiljaisesti, poliisit vaihtoivat keskenään muutaman hiljaisen sanan, joista Shinea ei saanut selvää.

Poliisiaseman pihalla Shinea astui aluksesta ulos ja pidempi poliiseista tarttui hänen käsivarteensa, saattaen Shinean sisälle ja loputtoman pitkää käytävälabyrinttiä pitkin yhteen laitoksen kuulusteluhuoneista. Shinea yritti käyttäytyä mahdollisimman esimerkillisesti, kokien ettei ollut tehnyt mitään väärää. Hänhän oli vain puolustanut itseään. Poliisi jätti Shinean istumaan pöydän ääreen, poistuen huoneesta mulkaistuaan Shinean suuntaan kireä ilme kasvoillaan. Hänen mentyään ei kulunut montaakaan minuuttia, ennen kuin kolmas poliisi astui huoneeseen. Hänellä ei ollut varsinaista virkapukua, joten Shinea oletti tämän työskentelevän tutkinnan puolella.
Poliisi istui toiselle puolelle pöytää, pyysi Shinealta tämän henkilöllisyystodistuksen varmistaakseen henkilötietojen paikkansapitävyyden ja painoi pöydän kulmalla olevan kuulustelut tallentavan laitteen äänityspainiketta.
”Konstaapeli Valor Noe, Shinea Wayn kuulustelu, 342.päivänä vuonna 2472, kellonaika aloittaessa 0814.” Poliisi sanoi rutiininomaisesti, kääntäen sitten katseensa Shineaan. ”Kerro, mitä eilen tapahtui.”
Shinea veti syvään henkeä ja kertoi parhaansa mukaan, mitä edellisenä päivänä oli tapahtunut. Konstaapeli Noe kuunteli sanomatta mitään, mutta teki toisinaan merkintöjä edessään oleviin papereihin.
”Miksi et vastannut viestimeesi, kun sinua yritettiin eilen tavoittaa?” Noe kysyi, kun Shinea oli päässyt loppuun.
”Kuten sanoin, se oli laukussani työpaikan pukuhuoneen kaapissa.” Shinea toisti sen, mitä oli vain vähän aiemmin kertonut.
”Ja mihin menit, kun lähdit varikolta?”
”Juoksin aika päämäärättömästi jonkin aikaa ja hetken hengähdyksen jälkeen kävelin kotiin.” Shinea vastasi hiljaa. ”Eksyin matkalla pari kertaa ja kotimatka kesti kauan.”
”Pyysitkö apua keneltäkään?”
”En…” Shinea vastasi hiljaa. ”Olin aika järkyttynyt.”
Noe merkitsi jälleen jotain papereihinsa.
”Mihin aikaan saavuit kotiin?”
”En katsonut kelloa…” Shinea sanoi vaimeasti. ”Mutta kävin suihkussa ja kun tulin sieltä, kello oli ehkä puoli yhdeksän.”
”Sinua yritettiin tavoitella myös kotoasi.” Noe totesi, tarkkaillen Shineaa tiiviisti.
”Ovellani ei kyllä käynyt ketään eilen.” Shinea sanoi hiljaa. ”Ainakaan sinä aikana, kun olin kotona.”
”Sinua ei tavoitettu myöskään aamulla.”
”Ehkä olin jo lähtenyt töihin.” Shinea ehdotti hiljaa.
”Kuudelta aamulla?” Noe täräytti.
”Tuohon aikaan olen ollut vielä kotona, mutta ovella ei ole käynyt ketään.” Shinea ilmoitti. ”Ovathan he olleet oikean oven takana?”
Noe selasi papereidensa vieressä olevaa kosketusnäyttöä ja kertoi Shineaa tavoitelleen partion raportissa olevan osoitteen.
”Se on viereinen talo.” Shinea sanoi hiljaa.
”Osoitetiedot on otettu suoraan varikon työntekijälistalta, pomosi lähetti ne poliisiasemalle.” Noe ilmoitti.
”Sitten sinne on sattunut näppäilyvirhe.” Shinea väitti vastaan.
”Mikä on suhteesi Hell Jothamiin?” Noe hyppäsi seuraavaan asiaan.
”Hän on… oli vain työkaveri.” Shinea vastasi. ”Hell oli minusta kiinnostunut, minä en hänestä ja hän kai oletti ystävällisyydestäni liikaa.”
”Mitä tarkoitat, kun sanot, että ”oli”?” Noe kysyi neutraalisti.
”Sain potkut, joten sitä kautta peilaten, Hell oli työkaveri. Ei ole enää.” Shinea vastasi vaimeasti, purren huultaan, sillä häntä alkoi jälleen itkettää.
”Missä kunnossa hän oli, kun poistuit varikolta?”
”Perääni huudetuista solvauksista päätellen kohtuullisen hyvässä.” Shinea vastasi vaimeasti. ”Miten niin? Missä hän on?”
”Hell Jotham on tällä hetkellä sairaalassa.” Noe sanoi tylysti. ”Sen lisäksi, että mursit hänen nenänsä, hänellä on murtumia kallossaan, toisessa polvessaan ja muutama katkennut kylkiluu.”
Shinea ei tiennyt mitä sanoa, hän vain tuijotti edessään istuvaa poliisia.
”Tarvitsenko…” Nainen takelteli lopulta. ”Tarvitsenko minä asianajajaa?”
”Mahdollisesti.” Noe vastasi. ”Sinun ja herra Jothamin tarinat eroavat aika radikaalisti toisistaan.”
”Syytetäänkö minua tällä hetkellä jostain?” Shinea kysyi hiljaa, tuijottaen pöytää edessään.
”Syyte muotoutuu vielä, mutta jonkin asteisena pahoinpitelynä tämä oikeuteen menee.” Noe vastasi.
”Se kusipää yrittää raiskata minut ja minä saan pahoinpitelysyytteen, kun puolustan itseäni?” Shinea kimmastui. ”Mikä helvetti tätä-”
”Rauhoitu.” Noe komensi tiukasti. Shinea vaikeni ja käänsi katseensa sivuun. Hän pidätteli jälleen kyyneleitä. Asiat olivat nähtävästi olleet taas liian hyvin liian pitkään.
Elämä sortui jälleen hänen ympäriltään.
Sortui kuin korttitalo.
”Oliko tämä tässä?” Hän kysyi lopulta.
”Jos sinulla ei ole mitään lisättävää.” Noe vastasi.
”En usko, että on.” Shinea sanoi hiljaa.
Noe päätti kuulustelun kertoen äänityksen loppuun lopettamisen kellonajan.
”Odota siinä.” Noe sanoi ja nousi ylös tuoliltaan. ”Käyn hakemassa paperiversion kuulustelusta. Kun olet lukenut ja allekirjoittanut sen, voit poistua.”
Puolen päivän aikoihin Shinea astui poliisiaseman pääovista ulos, asteli rakennuksen edessä kohoavaan portaikkoon ja lysähti ylimmälle portaalle istumaan. Hän nojasi kasvonsa käsiinsä ja mietti, mitä helvettiä tekisi. Shinea oli menettänyt kertarysäyksellä mahdollisuuden saattaa koulutuksensa loppuun, työpaikan, ihmisen, jota oli luullut ystäväkseen ja nyt hän saisi niskoilleen vielä pahoinpitelysyytteenkin.
Tovin epätoivossa vellottunaan, nainen laski kätensä alas, suoristi ryhtinsä ja kohotti katseensa päättäväinen ilme kasvoillaan.
Häntä ei nujerrettaisi tällä tavalla.
Asiat järjestyisivät kyllä.
Shinea nousi portaalta, heitti laukun olalleen, lähtien liikkeelle, suunnitellen samalla miten järjestelisi asiansa parhain päin. Ensin täytyisi sopia lisätyövuoroista Rosessa. Lisäksi hän voisi ottaa vastaan Litan esittämän tarjouksen Dominancen keikalla esiintymisestä. Shinea suoristi ryhtinsä ja asteli lähimmälle metroasemalle.
Hän oli selvinnyt vastoinkäymisistä ennenkin.
Hän selviäisi nytkin. Yksi ovi oli sulkeutunut hänen takanaan, joten jonkun toisen oven tai vaihtoehtoisesti ikkunana olisi parempi aueta, tai Shinea etsisi jonkin muun reitin jota pitkin edetä jälleen.

Shinea asteli sisään Black Roseen työntekijöiden ovesta. Hän moikkasi vastaantuleville työkavereille suunnistaessaan kohti käytävää, jossa klubin vähäiset toimistotilat sijaitsivat. Nainen pysähtyi Ivanin huoneen ovella ja koputti ovenkarmiin, astuen sisään Ivanin viittilöidessä häntä peremmälle avoimesta ovesta.
”Hei.” Shinea tervehti.
”Hei.” Ivan vastasi, vilkaisten hämmentyneenä kelloa. ”Onko sinulla vapaapäivä pajalta?”
”Ei…” Shinea vastasi vaimeasti, miettien kuinka paljon kertoisi… Kuinka paljon kannattaisi kertoa?
”Mitä on tapahtunut?” Ivan kysyi naisen ilmeen huomatessaan ja viittilöi naista istumaan pöytänsä toisella puolella olevalle tuolille. Jokin oli pahasti pielessä.
”Sain aamulla potkut.” Shinea vastasi pää painuksissa, lysähdettyään tuolille istumaan. Ivan nousi ylös ja kävi sulkemassa huoneensa oven.
”Minkä ihmeen takia?” Hän kysyi astellessaan takaisin pöytänsä taakse.
Shinea kohotti katseensa ja suoristi ryhtinsä samalla. Hänen ilmeensä oli tuima.
”Työkaveri yritti raiskata minut.” Nainen töksäytti. ”Puolustauduin. Siltä kusipäältä murtui luita ja minut potkittiin pellolle.”
”Hyvä tyttö. Vaikka lopputulos on sinun kannaltasi kurja.” Ivan sanoi, ollen selkeästi pahoillaan Shinean tilanteesta. ”Tarvitsetko apua sen kusipään kanssa?”
”En tiedä vielä tarkasti, luultavasti tarvitsen.” Shinea vastasi hiljaa. ”Mutta työvuoroja tarvitsen lisää.”
”Ilmoita kun tiedät, työpaikan puolesta järjestyy kyllä asianajaja.” Ivan totesi, avaten työvuorolistan Shinean nähtäville. ”Kuinka pitkää työviikkoa haluat tehdä?”
Shinea huokaisi sisimmässään helpotuksesta. Ivan ymmärsi hänen tilanteensa, ainakin näytti ymmärtävän. Kaksikko tarkasteli työvuorolistaa yhdessä, sopien karkean viikkotuntimäärän. Puolta tuntia myöhemmin Shinea asteli Ivanin toimistosta ulos, hämmentyneenä siitä kuinka helposti asiat olivat sujuneet.
”Nea!” Kuului tuttu ääni huikkaavan. Shinea kääntyi äänen suuntaan ja hymyili pienesti nähdessään Litan.
”Hei!” Hän huikkasi.
”Miten kylkesi voi?” Lita kysyi.
”Edelleen kipeä, siihen tuli komea mustelma.” Shinea vastasi vaimeasti.
”Onko jokin hätänä?” Lita kysyi ystävänsä yleisen olemuksen huomattuaan. Shinea ei ehtinyt edes kunnolla vastata, kun Lita keskeytti hänet, vei mukanaan baarin puolelle, nappasi pari pullollista juotavaa tiskin takaa ja istutti ystävänsä pöydän ääreen.
”Kerro kaikki.” Lita kehotti.
Shinea kertoi. Kaiken mitä vain kerrottavissa oli.
”Miten helvetissä sinä vedät puoleesi kaikki maailman idiootit.” Lita puisteli päätään, kun hänen ystävänsä pääsi loppuun.
”Sanos muuta.” Shinea myönnytteli, näpertäen pullostaan etikettiä irti.
”Haluatko lähteä ulos illalla?” Lita kysyi. ”Saisit muuta mietittävää.”
”Haluaisin nukkumaan…” Shinea vastasi hiljaa. ”Mutta en haluaisi mennä kotiin juuri nyt.”
”Tule minun ja Meronin luo.” Lita totesi hymyillen. ”Nukutaan pari tuntia, syödään jotain ja katsotaan sitten, mikä on toimintasuunnitelma illalle. Minulla on työvuoro illalla, mutta eiköhän me ennen sitä ehditä tehdä jotain mukavaa.”
Shinea naurahti ja nyökkäsi myöntymisen merkiksi. Hän asteli yhdessä Litan kanssa tämän ja Meronin kämpille, jutellen ystävänsä kanssa matkan aikana tilanteestaan ja työmahdollisuuksista. Keskustelun edetessä alkoi pikkuhiljaa tuntua, että asiat järjestyisivät.
Meron tuli vastaan alaovella prätkäkypärää kädessään roikottaen. Hän huikkasi Shinealle tervehdyksen, suuteli Litaa kuin ei olisi nähnyt häntä ikuisuuteen ja lähti sen jälkeen työpaikkaansa kohti kiirettään pahoitellen, sanoen tulevansa takaisin seuraavan päivän aikana.
”Saatana sentään, miten minä rakastan tuota retaletta…” Lita totesi, katsellessaan miehen menoa.
”Sovitte kyllä todella hyvin yhteen.” Shinea naurahti.
Kaksikko jatkoi matkaansa sisälle hyväntuulisesti jutellen, miettien samalla toimintasuunnitelmaa illaksi, sillä Shinea oli alkanut pikkuhiljaa lämmetä ajatukselle mukavasta illanvietosta.

Illan tullen Shinea ja Lita astelivat rauhalliseen pubiin, joka sijaitsi melko lähellä Litan ja Meronin asuntoa. Ystävykset tilasivat itselleen juotavaa ja astelivat pubin nurkassa olevaan loosiin, jotta he saisivat olla rauhassa. Keskustelu polveili aiheesta toiseen, yhtä luontevasti kuin opiskeluaikoinakin. Edellisen päivän kurjuudet pyyhkiytyivät Shinean mielestä, vaikka kipeä kylki muistuttelikin itsestään aika ajoin asentoa vaihtaessa. Lopulta kello oli niin paljon, että Litan täytyi lähteä kohti Black Rosea, jotta hän ehtisi valmistautua esiintymiseensä. Kaksikko keräsi tavaransa ja lähti suuntaamaan kohti pubin ovea.
”Eikö tuo ole Harom?” Lita kysyi, nyökäten baaritiskin vieressä seisovaa miestä kohti.
”Näkyy olevan.” Shinea vastasi miehen suuntaan vilkaistuaan. ”Mene vain, käyn moikkaamassa. Selviän kyllä kämpillesi.”
Lita nyökkäsi, halasi ystäväänsä pikaisesti ja lähti kohti työpaikkaansa. Shinea asteli Haromin luo. Hänen silmissään miehen olemuksessa oli jotakin outoa, vaikka hän ei kauempaa osannutkaan eritellä, mistä oli kyse. Tunne vain voimistui entisestään, kun Harom kumosi eteensä ojennetun juoman yhdellä kulauksella kurkustaan alas.
”Harom.” Shinea huikkasi vähän matkan päästä, kun baarimikko työnsi miehen eteen uuden lasin bournia.
”En uskonut törmääväni sinuun tänään.” Harom sanoi vaisusti vilkaistuaan Shinean suuntaan.
”Olin istumassa iltaa Litan kanssa.” Shinea totesi, huomaten Haromin lasia pitelevän käden tärisevän hieman ja rystysten olevan ruhjeilla. ”Oletko kunnossa?”
”Se on suhteellista.” Harom vastasi, kääntäen katseensa Shineaan. Mies näytti rasittuneelta ja todella väsyneeltä.
”Kaipaatko seuraa?” Nainen kysyi hiljaa. ”Näytät siltä, että jonkun kanssa keskusteleminen voisi tehdä hyvää.”
”Jos se joku olet sinä, niin kernaasti.” Harom vastasi, hymyillen väsyneesti.
Shinea tilasi itselleen juotavaa ja kaksikko siirtyi sivummalle pieneen pöytään istumaan.
”Miten sinulla menee?” Harom kysyi alkajaisiksi, siirtäen keskustelun pois itsestään.
”Sain potkut alusvarikolta.” Shinea vastasi hiljaa, siemaisten juomaansa.
”Minkä ihmeen takia?” Harom kysyi hämmentyneenä.
”Mursin eilen erään toisen työntekijän jalan. Ja kallon. Ja pari kylkiluuta.” Shinea vastasi vaimeasti, vältellen Haromin katsetta, pyöritellen lasia käsissään. ”Hän yritti raiskata minut.”
”Mitä helvettiä?” Harom ärähti. ”Joku sekopää yrittää satuttaa sinua noin törkeällä tavalla ja se olet sinä, joka saa potkut?”
”Poliisit hakivat minut aamulla töistä. Sanoivat kuulusteluissa, että tämä päätyy käräjille.” Shinea selitti vaimealla äänellä. ”Pomoni ei luultavasti halunnut mediahuomiota osakseen.”
”Mikä sen kusipään nimi on, joka sinuun kävi käsiksi?” Harom kysyi, eikä äänensävy jättänyt epäilyjä sille, minkä vuoksi mies halusi tietää.
”Anna olla.” Shinea totesi pää painuksissa. ”Arvostan sitä, että haluat auttaa, mutta en halua sinun tai kenenkään muunkaan sekaantuvan asiaan.”
”Sinun ei tarvitse selviytyä kaikesta yksin, Shinea.” Harom sanoi hiljaa, tarttuen naista kädestä.
”Saan kyllä apua, ei minulla ole hätää.” Shinea henkäisi. Miehen kosketus sai hänet jälleen värähtämään.
”Tiedän, että olet halutessasi aika tuittupäinen, mutta miten ihmeessä edes sait moisia vammoja aikaiseksi?” Harom kysyi, silittäen naisen kämmenselkää kevyesti peukalollaan.
”Pamautin otsani hänen nenäänsä… Kumautin jakoavaimella…” Shinea vastasi vaimeasti. ”Lisäksi hän kieri portaat alas.”
Harom katsoi häntä häkeltyneenä.
”Yllättäviä sattumia…” Mies sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Mitä?” Shinea kysyi kummastuneena. ”Mistä on kyse?”
Harom käänsi katseensa, miettien mitä vastaisi.
”Minä ja Eva erosimme.” Hän vastasi lopulta.
Shinea katsoi Haromia ymmällään.
”Ai.” Hän sai sanottua. ”Mitä tapahtui? Tai siis…”
Nainen vaikeni, kun ei löytänyt sanoja kysymykselleen.
”Hän petti minua.” Harom vastasi vaimeasti. ”Sain sen selville tänään, kun palasin kotiin.”
Shinean tunteet olivat hyvin ristiriitaiset. Toisaalta hän oli tilanteeseen tyytyväinen, vapauttihan ero Haromin parisuhdemarkkinoille, mutta samalla tuntui pahalta katsoa sivusta miehen kärsimystä. Ja oli jokseenkin kyseenalaista iloita jonkun erosta.
”Riitelimme asiasta. Hän oli jo pakannut kamansa.” Harom sanoi kireästi, pyyhkäisten hiukset silmiltään. ”Seurasin Evaa rappukäytävään, kun hän lähti… Tartuin häntä käsivarresta, saadakseni hänet jäämään edes siksi aikaa, että saisimme tilanteen selvitettyä. Eva riuhtaisi itsensä irti. Hän… hän kaatui portaisiin ja satutti itsensä pahasti, valehdellen kaikille apuun tulleille, että heitin hänet alas. Vietin juuri useamman tunnin kuulusteluissa hänen valheidensa vuoksi.”
”Olen pahoillani puolestasi, Harom.” Shinea sanoi hiljaa.
”Elämä ei ole kohdellut meistä kumpaakaan hyvin viimeisen parin päivän aikana.” Harom totesi kuivasti, tyhjentäen lasinsa.
”Asioilla on tapana järjestyä.” Shinea lohdutti.
”Ihailen tuota sinun kykyäsi ajatella positiivisesti, Shinea.” Harom sanoi hiljaa, silittäen naisen poskea kevyesti.
”Tämä saattaa kuulostaa nyt tilanteeseen nähden vähän oudolta, mutta…” Shinea aloitti epävarmasti. ”Positiivisesti ajateltuna, sille on syynsä, miksi me molemmat ollaan tässä nyt...”Hän empi hetken, nojautuen lopulta painamaan miehen huulille suudelman. Harom vastasi siihen, vetäen naisen lähemmäs itseään.
”Haluatko tulla yökylään..?” Shinea kysyi vaimeasti. Naisen poskia kuumotti, kun hän mietti, mihin ilta saattaisi päätyä. Harom katsoi Shineaa silmiin, pitäen hänet lähellään.
”Enemmän kuin uskotkaan…” Hän kuiskasi.

Shinean ja Haromin päästessä Shinean asunnolle, tunnelma oli kuumentunut heti, kun ulko-ovi oli ehtinyt naksahtaa kiinni kaksikon takana. Harom veti Shinean syliinsä ja suuteli häntä, kuin uutta tilaisuutta ei koskaan tulisi. Shinea oli tilanteessa mukana yhtä innokkaana. Hän availi suudelmien lomassa Haromin takista vetoketjun, pudottaen vaatekappaleen käsistään riisuttuaan sen miehen päältä. Miehen kädet vaelsivat Shinean vartalolla, vetäen puolestaan tämän paitaa ylemmäs. Tunnelmaan tuli särö, kun Haromin housujen taskussa oleva viestin alkoi piipittää saapuvan puhelun merkiksi.
Harom irrottautui suudelmasta, huokaisten raskaasti.
”Helvetin helvetti…” Mies kirosi hiljaa. ”Tuo on töistä… Minun on pakko vastata.”
Shinea nyökkäsi sanomatta mitään ja Harom kaivoi viestimen farkkujensa taskusta, nostaen laitteen korvalleen.
Mies kuunteli hetken hiljaa soittajan sanomisia, astuen kauemmas Shineasta. Nainen nojasi takanaan olevaan seinään. Päällimmäisenä hänen mielessään oli pettymys, sillä miehen eleistä näki, ettei Harom ollut saanut mukavia uutisia.
”Milloin?” Harom kysyi tukahtuneella äänellä.
Viestimen toisessa päässä oleva henkilö puhui pitkään, ilman että Harom vastasi mitään.
”Tulen sinne.” Mies sanoi lopulta viestimeensä ja sulki sen sitten tyhjä ilme kasvoillaan.
Haromin reaktio saapuneeseen puheluun sai Shineankin jännittymään. Jokin oli todella pahasti pielessä.
”Täytyy mennä.” Hän sanoi lopulta Shinealle, katsomatta häntä kohti.
”Mitä on tapahtunut?” Shinea kysyi hiljaa.
Harom ei vastannut oikoessaan vaatteitaan ja kiskoessaan takkinsa takaisin päälleen. Shinea oli todella huolissaan. Jotain todella ikävää oli selkeästi sattunut.
Harom huokaisi raskaasti, käsi ulko-oven kahvalla.
”Meronin hävittäjä on ilmeisesti ottanut osuman ja kadonnut sen jälkeen.” Mies kuiskasi lopulta, vihan ja surun tihkuessa hänen sanoistaan.
”Voi helvetti.” Shinea henkäisi tukahtuneesti, kun ei osannut muuta sanoa. ”Onko hän…?
”En tiedä.” Harom vastasi, arvaten mitä Shinea oli kysymässä. ”Todennäköisesti.”
Hänen koko olemuksestaan säteili menetyksen tuska.
”Kerro jos tarvitset jotain.” Shinea sanoi hiljaa. ”Juttuseuraa, apua, mitä tahansa.”
Harom nyökkäsi katsomatta naista kohti ja astui ovesta ulos, sulkien sen hiljaa perässään. Shinea mietti, oliko Lita saanut jo kuulla Meronin katoamisesta. Pelkkä ajatus sai hänetkin itkemään, eikä hän osannut edes kuvitella, kuinka pahasti Lita tilanteen ottaisi.

Lita asteli kohti hänen ja Meronin yhteistä kotia. Yö oli ollut töiden jälkeen villimmän puoleinen ja jatkot kestäneet aamuyön pikkutunneille asti. Lita oli kuitenkin halunnut kotiin nukkumaan. Aamu oli hiljalleen sarastamassa ja nainen tiesi ehtivänsä kotiin ihailemaan auringonnousua.
Nainen tervehti talon aulassa olevaa työntekijää hyväntuulisena ja astui hissiin, joka kuljetti hänet kolmanneksi ylimpään kerrokseen. Kotioven sulkeuduttua naisen selän takana, hän asteli avaraan olohuoneeseen, riisuen vaatteet päältään käydäkseen suihkussa ennen kuin pujahtaisi lakanoiden väliin nukkumaan. Litan viestin alkoi soida käsilaukun uumenissa ja hiljaa huokaisten hän poimi laitteen käteensä.
Numero oli tuntematon.
Lita vastasi puheluun ja jäi kuuntelemaan mitä sanottavaa soittajalla oli.
Järkytys levisi naisen kasvoille ja hän kohotti vapaan kätensä painaakseen sen suunsa eteen. Puhelun päätyttyä Lita laski viestimen korvaltaan. Laite putosi hänen kädestään ja kolahti kevyesti naisen jalkojen alla olevalle matolle.
Lita seisoi lamaantuneena paikoillaan ohikiitävän hetken, joka tuntui tuntikausien mittaiselta. Lohduton nyyhkäisy pyrki ilmoille hänen huuliltaan, tukahtuen suuta vasten painettuun käteen. Kyyneleet sumensivat naisen näkökentän ennen kuin ne vierivät hänen poskilleen loputtomana jokena. Lita lysähti polvilleen matolle, päästäen suustaan silmitöntä tuskaa kaikuvan huudon, jota seurasi epätoivoinen nyyhkytys.
Auringon ensisäteet pyyhkäisivät sisään olohuoneen valtavasta ikkunasta, valaisten koko huoneen lohduttomaksi näyttämöksi, jolla pääosaa esitti Litaa riekaleiksi raastava suru.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen nainen nousi haparoiden ylös ja suuntasi kylpyhuoneeseen. Meikit olivat levinneet hänen kasvoilleen, ripsiväri valunut mustankirjaviksi tahroiksi poskille. Hän käänsi suihkun päälle, pesten itsensä ajattelematta lainkaan mitä teki.
Lita nojasi kätensä seinään ja sinnitteli pysyäkseen jaloillaan.
Hän olisi halunnut vain vajota lattialle, ikään kuin vesi kykenisi huuhtomaan hänen tuskansa pois, mutta nainen tiesi, ettei nousisi enää ikinä ylös, jos romahtaisi nyt.
Lopulta Lita käänsi suihkun pois päältä ja kuivasi itsensä huolimattomasti. Pyyhe jäi märäksi mytyksi kylpyhuoneen lattialle naisen astellessa käytävään, suunnaten makuuhuoneeseen. Hän lysähti alastomana sängylle, hengittäen sisäänsä vuodevaatteissa olevia tuoksuja. Lita puristi yhden tyynyistä syliinsä, kuin turvaa hakien. Se tuoksui Meronilta. Koko sänky tuoksui häneltä. Ei ollut kulunut edes vuorokautta siitä, kun Lita oli edellisen kerran piehtaroinut noiden lakanoiden välissä yhdessä rakkaansa kanssa.
Viimeisen kerran.
Ajatus lähes salpasi Litan hengityksen. Nainen nousi täristen ylös ja haki viestimensä olohuoneen matolta. Hän avasi pikaviestiketjun, jonka jakoi Meronin kanssa. Lita tuijotti pitkään viimeistä kuvaa, jonka Meron oli hänelle lähettänyt. Miehen hymy oli ilkikurinen hänen istuessaan hävittäjänsä ohjaamossa.
”Tämä on rutiinitehtävä, tulen takaisin ennen kuin ehdit edes kaivata minua.”
Rutiinitehtävä.
”Tule takaisin...” Lita kuiskasi ääni särkyen. Kyyneleet valuivat jälleen hänen poskilleen. ”En selviä ilman sinua…”
Nainen käpertyi säälittäväksi keräksi sänkyynsä, ojentaen kätensä puolelle, jolla Meron oli tavannut nukkua. Meroniin liittyvät muistot vilisivät Litan mielessä. Heidän ensitapaamisensa, ensimmäinen yö yhdessä, parisuhteeseen ajautuminen… Heitä yhdistävät tekijät, halu nauttia elämästä, huumorintaju…
Kyyneleet polttelivat jälleen Litan silmissä ja hän purskahti lohduttomaan itkuun, joka loppui vasta kun nainen vaipui synkkien unien vangiksi.

[Shinea]

Osa 21. Way through the darkness

Shinea ei saanut Haromia, eikä liioin Litaakaan moneen päivään kiinni. Lita ei vastannut viesteihin, puheluihin, eikä avannut kotinsa ovea. Shinea oli jo astelemassa Ivanin puheille kysyäkseen, oliko tämä kuullut Litasta mitään, kun hän törmäsi ystäväänsä Rosen työntekijöiden sisäänkäynnillä mennessään töihin. Lita näytti ulkoisesti aivan samalta kuin normaalistikin. Hänen ulkonäkönsä oli huoliteltu, korot korkeat ja hameen helma lyhyt.
”Hei!” Shinea sanoi huojentuneena. ”Olen yrittänyt tavoittaa sinua koko viikon! Oletko kunnossa?”
”Olen minä paremminkin voinut.” Lita totesi hiljaa. ”Kyllä tämä tästä.”
”Onko Meronista kuulunut mitään?” Shinea kysyi varovasti.
Litan alahuuli värähti.
”Ei…” Hän vastasi vaimeasti. ”Ilmeisesti Harom lähti selvittämään hänen kohtaloaan heidän isänsä kanssa.”
”Se taitaa selittää sen, miksi en ole saanut Haromiakaan kiinni…” Shinea sanoi hiljaa. ”Hän oli luonani, kun…”
”Niin minä vähän arvelinkin.” Lita keskeytti. ”Asiasta toiseen, oletko miettinyt sitä Dominancen keikkaa?”
”Sivumennen… en voi väittää, ettenkö olisi kiinnostunut.” Shinea vastasi häkeltyneenä. ”En vain tiedä, olenko tarpeeksi hyvä…”
”Keikkaan on vielä melkein kahdeksan viikkoa aikaa, tässä vaiheessa ehdit vielä hyvin oppia.” Lita hymähti. ”Usko pois, en minä pyytäisi sinua, jos en uskoisi siihen, että otat tilanteen haltuun.”
”Tämä kuulostaa nyt siltä, kuin se olisi minulle pääasia, mutta paljonko siitä on luvassa keikkaliksaa?” Shinea kysyi hiljaa.
”Keskustelin Alexian kanssa aiemmin, puhuttiin useammasta tonnista esiintyjää kohti.” Lita vastasi. ”Vaikka kyse on vain muutamasta biisistä, koreografioiden hiomiseen menee aikaa.”
”Kuulostaa kohtuulliselta.” Shinea hymähti.
”Eli voin lopettaa toisen esiintyjän etsimisen ja ilmoittaa Alexialle, että olet mukana?” Lita kysyi.
”Jos keksit ratkaisun siihen, etten mielelläni marssi lavalle niin, että joku tunnistaa minut…” Shinea vastasi. ”Paskalehdistö riemastuisi ikihyviksi siitä tiedosta, että Karm Wayn tytär harrastaa tankotanssia ja pyörittelee persettään lavalla rokkitähtien seassa.”
”Paskalehdistön pitäisi riemastua jo siitäkin, että työskentelet Rosessa. Eikä sinun oikeastaan tarvitse huolehtia asiasta, Hydruksen suurimmat juorulehdet ovat sukuni omistuksessa.” Lita sanoi ilkikurisesti virnistäen. ”Mutta eiköhän esiintymisasuihin ole sovitettavissa maskit.”
”Alkaa sitten näyttää vahvasti siltä, että lähden mukaan.” Shinea hymähti.
”Otetaanko ensimmäiset treenit heti huomenna?” Lita kysyi. ”Minulla on koreografiat pitkälti suunniteltuna.”
”Sopii mainiosti.” Shinea vastasi. Hän oli mielensä sopukoissa samaan aikaan kauhuissaan sekä innostunut tällaisesta mahdollisuudesta. Toistaiseksi näytti jälleen siltä, että asiat tosiaan järjestyisivät. Samalla Shinea oli Litasta huolissaan.

Dominancen kiertueen päätöskeikan lähestyessä, Shinea huomasi ajattelevansa Nealia huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Häntä kadutti, ettei ollut ottanut mieheen yhteyttä ja selittänyt tilannettaan ja nyt se tuntui jotenkin myöhäiseltä. Keikkaa edeltäviä viikkoja varjostivat kuitenkin moni muukin asia. Meronin katoamiseen liittyvät kysymyksiin ei ollut tullut lainkaan vastauksia. Lita ei saanut tietoonsa yhtään mitään, vaikka Sovan sukuhaaralla tuntui olevan silmiä kaikkialla. Shinea puolestaan ei ollut tavoittanut Haromia lainkaan tämän veljen katoamisen jälkeen. Näytti toistaiseksi siltä, että niin Tenweran veljekset kuin heidän vanhempansakin olivat kadonneet Hydrukselta kuin tuhka tuuleen.
Shinea ei ollut luultavasti koskaan rääkännyt itseään yhtä paljon, kuin tankotanssitreeneissä tulevan esityksen koreografioita opetellessaan. Neljä kertaa viikossa hän harjoitteli yhdessä Litan kanssa ja pari kertaa itsekseen, pitäen viikossa yhden harjoittelusta kokonaan vapaan päivän.
Vaikka harjoitteluun käytetyt viikot olivat rankkoja, niiden lopputuloksena olisi kolme huippuunsa hiottua esitystä, joista kaksi vedettäisiin tankotanssien ja yksi rengastrapetsilla keinuen. Hyvin nopeasti Shinea oli koreografioita treenatessaan tullut lopputulokseen, ettei suostuisi tanssimaan korkeissa koroissa. Hän oli ollut hyvin lähellä toisen nilkkansa telomista, joten yhdessä Litan kanssa he päätyivät lopputulokseen, että Shinean esiintymishahmon huomioon ottaen, olisi loogista tanssia avojaloin. Hänen luonnonvalkoinen esiintymisasunsa oli herkän eteerinen, keijukaismainen ja lumoavan viettelevä, kun Litan roolihahmo oli korkeissa koroissa ja mustanpuhuvassa nahkapuvussaan hyvin provosoiva, seksikäs ja rietas. Vastakohdat täydensivät toisensa täydellisesti.
Shinean niskassa painoi myös Hellin kokemaa selkäsaunaa seuraava oikeudenkäynti ja Ivan oli järjestänyt Shinean avuksi yhden Sovan suvulle työskentelevien työntekijöiden etuja ajavista asianajajista. Saamiensa tietojen mukaan tämä oli arvioinut, että Shineaa syytettäisiin hätävarjelun liioittelusta, mutta miehen käytyä keskustelemassa Hellin asianajajan kanssa, oli ilmoille heitetty vaihtoehtoja törkeästä pahoinpitelystä tapon yritykseen asti. Molemmat olivat räikeää liioittelua, mutta kun Shinealle lopulta toimitettiin käsky saapua oikeudenkäyntiin, syytteen kohdalle törkeä pahoinpitely sekä törkeä vammantuottamus.

Oikeudenkäynnin päivä koitti ja Shinea asteli oikeussaliin yhdessä asianajajansa kanssa. Hän oli pukeutunut omasta mielestään yliasiallisesti ja muutoinkin tilannetta kunnioittavasti. Nainen istui hermostuneena hänelle osoitetulle paikalle asianajajansa viereen. Mies oli Shineaa parikymmentä senttiä pidempi, iholtaan vihreä ja hänen silmiensä ympärillä, sekä otsalla oli stressin aiheuttamia ryppyjä, vaikka hän ei ollut ikänsä puolesta vielä edes viisissä kymmenissä. Tumman siniharmaat hiukset olivat siististi leikatut, puku istuva ja olemus muutenkin hyvin pätevän oloinen. Hänen nimensä oli Sekh Crowther ja hän oli työskennellyt Sovan perheelle lähes vuosikymmenen ajan.
”Rauhoitu. Ei ole mitään hätää.” Sekh sanoi hiljaa Shinealle huomatessaan tämän hermostuneisuuden.
”Miten voin olla huolehtimatta?” Shinea kysyi hiljaa. ”Hellillä on kaikki mahdollinen puolellaan.”
”Tähän juttuun nimetty tuomari on aina toiminut naisten oikeuksien puolesta ja tehnyt hyvin selväksi, ettei hän pidä raiskaajia yhtään minään.” Sekh sanoi neutraali ilme kasvoillaan. ”Vaikka poliisilaitos on sössinyt jättäessään sinun saamasi osumat ja vauriot dokumentoimatta, ei niitä voi vain sivuuttaa.”
Shinea nyökkäsi pienesti, jatkaen edelleen hermoilua. Hän oli käynyt yhdessä Sekhin kanssa läpi sen, millaisen kaavan mukaan oikeuden istunto menisi, joten hän tiesi mitä odottaa. Hellin asianajaja käyttäytyisi luultavasti todella kusipäisesti, yrittäen päästä Shinean ihon alle kommenteillaan ja kysymyksillään saattaakseen tämän mahdollisimman huonoon valoon tai vaihtoehtoisesti menettämään hermonsa.
Hell tuli paikalle oman asianajajansa kanssa vain vähän ennen istunnon alkamista. Mies työnnettiin paikalle pyörätuolissa ja näytti edelleen toipilaalta portaissa kierimisen vuoksi, vaikka siitä oli lähes kuukausi aikaa. Shinea oli tosin varma, että miehen vielä paranemassa olevia mustelmia oltiin korostettu jollakin likaisella tempulla, jotta tämä näyttäisi mahdollisimman kaltoinkohdellulta tuomarin silmissä.
Hell katsoi Shineaa ylimielinen ilme kasvoillaan ja iski hänelle silmää. Nainen käänsi katseensa pois, eikä vahingossakaan vilkaissut miehen suuntaan uudelleen. Häntä suututti älyttömän paljon.
”Hän tekee tuon tahallaan.” Sekh sanoi hiljaa.
Shinea nyökkäsi ja piti katseensa suunnattuna eteenpäin.
Kun oikeuskäsittelyn alkamisaika koitti, Sekh vilkaisi kelloaan. Tuomaria ei näkynyt missään.
”Jokin on pielessä.” Hän totesi kulmat kurtussa.
Muutamaa minuuttia myöhemmin paikalle kiirehti tuomarin avustaja.
”Tuomari Haytor joutuu jättämään tämän istunnon väliin terveydellisten syiden vuoksi.” Nainen kertoi vakaalla äänellä. ”Tuomari Coomber tulee hänen sijastaan hetken kuluttua.”
”Tämä mutkistaa asioita.” Sekh huokaisi naisen mentyä. Hän vilkaisi Hellin ja tämän asianajajan suuntaan. Molemmat näyttivät tilanteeseen hyvin tyytyväisiltä, ikään kuin he olisivat itse järjestäneet tuomarin muutoksen.
”Haluatko selventää, mistä on kysymys vai onko parempi, etten tiedä?” Shinea kysyi.
”Coomber on luultavasti koko oikeuslaitoksen suurin mulkku. Hänellä on…” Sekh aloitti vaimeasti. ”…hyvin vanhakantaisia näkemyksiä.”
Shinea suoristi ryhtinsä ja käänsi katseensa vieressään istuvaan mieheen tämän jatkaessa. ”Lisäksi hän on yrittänyt saada Sovat narautettua jostakin raskaammasta rikoksesta jo useamman vuoden ajan siinä onnistumatta.”
”Tässä vaiheessa tämä ei tule minulle minkäänlaisena yllätyksenä.” Nainen sanoi tuima ilme kasvoillaan. ”Luotan siihen, että hoidat tämän niin hyvin kuin näissä olosuhteissa pystyt, vaikka näyttääkin siltä, että tämä koko sirkus on syttymässä tuleen.”
Tuomariaition takana oleva ovi aukesi ja sisään asteli tumman siniseen tuomarin asuun pukeutunut vanhempi mies. Hänen punertavaan ihoonsa oli iän myötä tullut harmahtava sävy, hiukset olivat menettäneet väripigmenttinsä jättäen ne valkoisiksi. Aika oli uurtanut kasvoihin lukuisia ryppyjä.
Shinea nousi ylös yhdessä Sekhin kanssa, kuten tapoihin kuului ja katsoi tylyn näköistä tuomaria selkä suorana ilmeenkään värähtämättä. Hän oli kohdannut elämänsä aikana omaan makuunsa aivan riittävästi sovinistisia kusipäitä, eikä tämä käppänä näyttänyt olevan mikään poikkeus. Tuomari Coomber antoi katseensa kiertää asianajajasta toiseen ja sen jälkeen näiden asiakkaisiin. Pyörätuolissa istuva Hell ei näyttänyt aiheuttavan miehessä minkäänlaista reaktiota, mutta Shineaa katsoessaan miehen ilme tiukkeni entisestään ja hän oli hyvin tyytymättömän näköinen.
Kaikki istuivat alas tuomari Coomberin istuuduttua ensin.
Tuomari avasi oikeudenkäynnin ja antoi sitten puheenvuoron Hellin asianajajalle. Tämä lateli syytteet ja niiden perustelut, sekä aivan poskettoman korvausvaatimuksen perusteluinaan muun muassa Hellin työkyvyn menetys sekä vaatimuksen siitä, että vastapuolena olevan neiti Wayn pitäisi korvata myös kovia kokeneen herra Jothamin oikeudenkäyntikulut.
Sekh vastasi Shinean asianajajana tätä koskeviin syytöksiin, kiisti niin korvausvaatimukset kuin oikeudenkäyntikulujen korvausvaateen ja ilmoitti naisen vain puolustautuneen, kun häneen kohdistui vakava seksuaalisen väkivallan uhka. Hän vaati samalla oikeudenkäynnin asiakirjoja sekä mahdollista tuomiota salassa pidettäviksi, sillä Shinean elämä vaikeutuisi oleellisesti hänen sukulaissuhteidensa vuoksi, mikäli oikeuskäsittely vuotaisi julkisuuteen.
Tästä keskustelusta siirryttiin Hellin ja Shinean näkemyksiin siitä, mitä tilanteessa oli tapahtunut.
Hellin asianajaja avusti miehen todistajan aitioon kertomaan oman tarinansa. Mies maalasi puheessaan Shineasta työkavereitaan liehitelleen kiusoittelijan, joka flirttaili erityisesti Hellille ja antoi miehen ymmärtää olevansa tästä kiinnostunut.
”Tilanne jatkui viikkotolkulla, hän flirttaili ja kun osoitin vastakaikua, hän torjui minut.” Hell selitti, muistuttaen piestyä vulpiaa. ”Luulin Shinean lopulta olevan tosissaan, kun kysyin häneltä ylitöiden jälkeen, tarvitsiko hän apua vaatteidensa vaihdossa. Luulimme olevamme kahdestaan pajalla ja hänen vastauksensa tuntui kiusoittelussaan myöntävältä ja kutsuvalta, varsinkin kun hän ryhtyi keimaillen availemaan haalarinsa vetoketjua matkalla kohti yläkerran pukuhuonetta. Ymmärsin sen kutsuksi seurata perässä.”
Hell veti henkeä, pysyen hetken vaiti.
”Seurasin hänen perässään pukuhuoneen ovelle. Shinea vilkaisi olkansa yli, huomaten minut ovella ja ryhtyi riisumaan haalariaan seksikkäästi kiemurrellen, oikein esitellen seksikkäisiin alusvaatteisiin verhottua vartaloaan.” Mies jatkoi. ”Kun astuin huoneeseen sisään ja kosketin Shineaa, hän oli aivan mukana tilanteessa. Hän kiemurteli sylissäni, hinkkasi itseään minua vasten ja suorastaan naukui, kun kourin häntä.”
Shineaa kuvotti. Hell valehteli, vääristellen tapahtumien kulkua minkä ehti.
”Hän aloitti kiusoittelun, kuin leikkien vaikeasti tavoiteltavaa ja oletin sen olevan hänen juttunsa.” Hell selitti ummet ja lammet siitä, miten Shinea oli nauttinut kovasta kourimisesta ja siitä, että mies määräsi tilanteessa. ”Lopulta työnsin käteni hänen housuihinsa johdattaakseni tilanteen eteenpäin, mutta siinä vaiheessa hän mursi nenäni kumauttamalla minua otsallaan. Hoipertelin taemmas ja hän potkaisi minua vielä polvella haarojen väliin, mutta osui pääasiassa reiteeni ja minua ei onneksi sattunut pahasti.”
Hell jatkoi väritettyä selittelyään siitä, miksi oli seurannut tilanteesta poistunutta naista ja yllättyneensä, kun tämä oli pysähtynyt portaisiin ja kutsunut miehen luokseen, pyydellen anteeksi käytöstään, vain kumauttaakseen häntä päähän jakoavaimella. Isku oli ollut niin voimakas, että päässä oli pimentynyt ja Hell oli koettanut saada tukea jostain, mutta Shinea oli tuupannut hänet portaita alas. Hän selitti kivun olleen käsittämätön portaiden juurelle rymähdettyään ja pyytäneensä Shineaa auttamaan, koska hän oli murtanut polvensa, mutta nainen oli vain astellut ylimielisesti ohi, haukkuen Hellin mennessään.
Hell oli jatkanut avun huutamista, jotta joku ulkona liikkuva kuulisi hänet ja yllättäen vielä varaosamyymälän puolella ollut Kristos oli kuullut hänet, soittaen miehelle apua.
Kun Hell pääsi satunsa loppuun, molempien asianajajat kysyivät tarkentavia kysymyksiä. Sekhin kysymykset olivat hyviä, mutta ilmeisesti Hell oli opetellut kertomansa satunsa niin hyvin ulkoa, ettei häntä saanut puhuttua sen vuoksi pussiin, vaikkakin vastauksissaan hän vetosi siihen, ettei muistanut tai että asiat olivat hyvin hämäriä, koska hän oli saanut kovan iskun päähänsä.
Lopulta mieheltä oli kysytty kaikki mitä kysyttävissä oli ja Shinea pääsi kertomaan oman näkemyksensä tapahtumista. Hellin asianaja hymyili oikein maireasti noustessaan esittämään naiselle kysymyksiä tämän saatua kerrottua oman näkemyksensä.
”Tietojeni mukaan, olette aiemminkin syyllistyneet pahoinpitelyyn, kun kävitte entisen opiskelutoverinne kimppuun.” Mies aloitti. ”Miksi te löitte häntä?”
”Tämä ei liity käsittelyssä olevaan asiaan, tuomari Coomber.” Sekh kajautti paikaltaan, mutta tuomari sivuutti hänen vastalauseensa, kehottaen Shineaa kädenliikkeellä vastaamaan kysymykseen.
Shinea tuijotti vuoroin molempia miehiä ilmeettömänä, miettien mitä vastaisi.
”Minä… kuulin keskustelun, jossa hän väitti minun vehdanneen opettajamme kanssa, jotta saisin parempia huoltotöitä opiskeluiden aikana.” Shinea avasi tilannetta. ”Käskin häntä ja kavereitaan lopettamaan valheiden levittelyn ja Carpo katsoi asiakseen käydä minuun käsiksi. Hän kiskoi minut itseään vasten ja kouri takapuoltani. Riuhdoin itseni irti hänen otteestaan ja tulin siinä rytäkässä lyöneeksi häntä.”
”Onko isänne tai veljenne opettanut teitä itsepuolustuksessa?” Hellin asianaja kysyi.
”Ovat, kumpikin.” Shinea vastasi hämmentyneenä. ”En ymmärrä, miten se…”
”Molemmat ovat sotilaita ja heidän taidoissaan ja osaamisalueissaan on asioita, jotka liittyvät muiden ihmisten vahingoittamiseen, jopa tappamiseen ja on hyvin kyseenalaista, että he ovat opettaneet teille moisia taitoja.” Mies sanoi Shineaa nenänvarttaan pitkin katsoen.
”Minun olisi siis pitänyt olla tekemättä mitään, kun minut yritettiin raiskata, niinkö?” Shinea kysyi kipakalla äänensävyllä.
”Neiti Way, minun oikeussalissani ei koroteta ääntä.” Tuomari Coomber jyrähti paikaltaan. Shinea sinkautti miehen suuntaan ärsyyntyneen katseen ja kääntyi sen jälkeen jälleen Hellin kusipäistä asianajajaa kohti.
”Sanoitte, että loukkasitte kylkenne harrastusonnettomuudessa tätä väitettyä raiskausyritystä edeltäneenä päivänä.” Tämä jatkoi kyselyään. ”Mistä harrastuksesta oli kyse?”
”Tankotanssista.” Shinea vastasi hiljaa.
”Tiesikö herra Jotham tästä harrastuksesta?”
”Ei minun tietääkseni.” Shinea kohautti hartioitaan. ”Sattuneista syistä, en yleensä kerro asiasta.”
”Millaiseksi kuvailisitte suhdettanne herra Jothamiin?”
”Ei ollut mitään suhdetta. Hän oli työkaveri, joka ymmärsi minut väärin.” Shinea vastasi mahdollisimman neutraalisti, vaikka alkoikin turhautua tilanteeseen. ”En ole koskaan yrittänyt iskeä häntä tai ketään muutakaan varikon työntekijöistä.”
Asianajaja toisti melko sanatarkasti erään Shinean työpaikallaan heittämän kaksimielisen kommentin, kysyen oliko nainen sanonut niin.
”En luultavasti sanasta sanaan noin, mutta pääpiirteittäin.” Shinea vastasi. ”Mutta se liittyi…”
”Minulla ei ole muuta kysyttävää, tuomari Coomber.”
Sekh sai kursittua tilanteen paremmaksi Shinean kannalta omilla kysymyksillään.
Hellin asianajaja kutsui todistajaksi Kristoksen, jolle esitettiin Shinean käytöstä koskevia provosoivasti väritettyjä kysymyksiä, joihin saattoi vastata halutessaan vain kyllä tai ei, mutta miehelle ei näyttänyt myöskään tuottavan ongelmia kertoa omia näkemyksiään Shinean käytöksestä vastatessaan Sekhin kysymyksiin. Kumpikin asianajaja esitti viimeisenä loppupuheenvuorot, Hellin asianajaja vaatiessa edelleen hävyttömiä korvauksia ja Sekhin vaatiessa kaikkien syytteiden hylkäämistä.
Shinea oli todella uupunut siinä vaiheessa, kun päivä saatiin lopulta paketoitua päätökseensä ja tuomari Coomber lähti salin takahuoneeseen miettimään tuomiota ja korvaussummia. Shinea ja Sekh lähtivät hakemaan syötävää, sillä päivä oli venynyt pitkäksi.
Heidän palattuaan takaisin istuntosaliin ei tarvinnut odotella kauaa, kun tuomari Coomber tuli takaisin. Hän selitti ummet ja lammet siitä, miten oli päätynyt lopputulokseen tuomiossaan. Shinea odotti lähes henkeään pidättäen, miten hänen kävisi.
Lopulta tuomari pääsi tuomioon asti. Shinea kalpeni kuullessaan joutuvansa korvaamaan Hellille ansionmenetyksistä, heikenneestä työkyvystä, kivusta ja särystä sekä hoitokuluista lähestulkoon koko tämän asianajajan vaatiman älyttömän korvaussumman, lähes 250 tuhatta deriä. Oikeudenkäyntikulunsa Hell joutuisi maksamaan itse, mutta eipä se suurta lovea hänen saamaansa korvaussummaan tekisi. Vankeustuomiolta Shinea välttyi ja tuomari oli huomioinut myös Sekhin vaatimuksen siitä, ettei tapahtunutta rikosta tai oikeudenkäynnin tulosta saisi lähteä retostelemaan julkisesti. Mikäli näin kävisi, koituisi siitä raskaita sanktioita Hellille ja tämä olisi velvollinen korvaamaan Shinealle tälle aiheutuvat taloudelliset vahingot, jotka naisen asemassa olisivat todennäköisesti hyvin mittavat. Shinea sai viikon loppuun aikaa järjestellä korvaussumman maksusuunnitelman kasaan tavalla tai toisella.
Hell asianajajineen näytti ällöttävän tyytyväisiltä, kun oikeuden istunto julistettiin päättyneeksi. Mies katsoi Shineaa ylimielinen virne huulillaan naisen astellessa salista ulos Sekhin rinnalla, tehden kenenkään muun huomaamatta kädellään irstaan eleen, joka viittasi vahvasti siihen suuntaan, ettei Hell jättäisi tilannette tähän.

Shinea kävi oikeudenkäynnin jälkeen kotonaan vaihtamassa vaatteet ja painui sen jälkeen kuntosalille purkamaan vitutustaan ennen työvuoronsa alkua. Kellonajan huomioon ottaen salilla oli yllättävän hiljaista ja siinä vaiheessa, kun Shinea lopetteli treenisarjaansa, hän vilkuili ympärilleen, todeten olevansa salilla yksin. Hänen korvillaan olevista kuulokkeista alkoi aggressiivisempi biisi ja koska vitutus ei ottanut loppuakseen, Shinea kävi vielä takomassa salin nurkassa roikkuvaan nyrkkeilysäkkiin raivokkaan sarjan iskuja ja potkuja musiikin tahtiin, karjaisten turhautumisensa ulos viimeisten iskujen aikana.
Nainen tunsi kevyen kosketuksen olkapäällään ja säpsähti kauemmas, kiskaisten kuulokkeet nopealla liikkeellä kaulalleen, kääntyen ympäri nähdäkseen kuka häneen oli koskenut.
”Neal.”
”Rikot ranteesi, jos hakkaat sitä säkkiä tuolla tavalla.” Mies sanoi hymynkare huulillaan.
”Helvettiäkö hiippailet tuolla tavalla?” Shinea kysyi kipakammin, kuin oikeastaan edes tarkoitti, kiinnittämättä huomiota siihen mitä mies oli hänelle juuri sanonut.
”Hei vaan sinullekin.” Neal naurahti. ”Tulin metelin perässä, ajattelin vain varmistaa, että kaikki on kunnossa."
”Kaikki on kunnossa.” Shinea puuskahti, hengittäen jo vapaammin. ”Mitä sinä täällä teet?”
Hänen sydämensä hakkasi edelleen kiivaaseen tahtiin, mutta oli pikkuhiljaa rauhoittumaan päin. Nealin paita oli vähintään yhtä hikinen, kuin Shineankin, joten oli kaiketi turvallista olettaa, että hänkin oli ollut treenaamassa.
”Dominancella on parin viikon keikkatauko ennen kiertueen loppurutistusta, joten tulin käymään kotona.” Neal vastasi, katsellen Shineaa pää hieman kallellaan. ”Näytät hyvältä.”
Shinea tyrskähti huvittuneena, pyyhkäisten hikistä otsaansa, sipaisten siihen liimautuneet hiussuortuvat sivuun.
”Niin sinäkin.” Hän totesi, kuulostaen omasta mielestään omituiselta. ”Neal… anteeksi etten koskaan soittanut. Olisin halunnut ja mietinkin sinua usein, mutta asiat hieman eskaloituivat ja…”
”Ei sinun tarvitse minulle selitellä sitä, mikset soittanut.” Neal hymähti hyväntuulisesti. ”En tosin kiellä, ettenkö olisi iloinen siitä, että törmäsin sinuun nyt.”
”Minusta tuntuu, että tarvitsee selittää…” Shinea totesi, katsoen mistä silmiin, näyttäen hyvin määrätietoiselta.
”Onko sinulla kiire?” Neal kysyi yllättäen, kuin aihetta vaihtaen.
”Parin tunnin päästä täytyy mennä töihin, tässä välissä ei ole mitään.” Shinea vastasi hämillään. ”Miten niin?”
”Haluaisitko käydä lasillisella vaihtamassa kuulumisia?” Neal kysyi. ”Lokaationa tämä ei ole ehkä paras mahdollinen henkilökohtaisista asioista puhumiseen.”
”Minun… täytyy käydä suihkussa.” Shinea vastasi hämmentyneenä. Asiat etenivät jälleen vauhdikkaasti.
”Niin minunkin.” Neal naurahti. ”Nähdään aulassa, sanotaan kymmenen minuutin päästä?”
”Vartin.” Shinea vastasi. Kaksikko painui lähes yhtä jalkaa pukuhuoneisiin ja asteli lopulta aulaan yhtä aikaa, kun vasta kaksitoista minuuttia oli tullut täyteen. Shinean hiukset olivat hivenen kosteat ja Nealinkin olemus näytti varsin keskeneräiseltä. Molempien käytös viittasi siihen, että heitä hieman jännitti, mutta kaksikko kävi yhteistuumin nopean keskustelun siitä, mihin he menisivät vaihtamaan kuulumisia. Neal piti tärkeänä paikan rauhallisuutta, Shinea puolestaan sitä, että hänen työmatkansa olisi lyhyt. Lopulta he päätyivät Black Rosen kanssa samassa korttelissa sijaitsevan korkean rakennuksen huipulla sijaitsevaan kahvilaan ja sen kattoterassille. Shinea tunsi itsensä alipukeutuneeksi farkuissaan ja meinasi saada sätkyn paikan hintatason vuoksi juomalistaa tarkastellessaan, mutta Neal ei kuunnellut vastaväitteitä maksaessaan naisen tilaaman juoman, perustellen paikanvalinnan olleen hänen omien vaatimustensa mukainen. Kukaan muista asiakkaista ei katsonut kaksikkoa kahta kertaa heidän astellessaan valitsemaansa pöytään kattoterassille, joten mitä ilmeisimmin he tosiaan saisivat olla rauhassa.
Shinea siemaisi karamellicapucchinoaan heidän istuuduttuaan alas ja totesi sen olevan siihenastisen elämänsä paras kahvipitoinen juoma. Neal suuntasi häneen kysyvän katseen ja Shinea avasi sanaisen arkkunsa.
”Minulle huomautettiin kuuluisuuden haittapuolista ja se painoi aika paljon vaakakupissa.” Nainen sanoi hiljaa. ”Mutta se ei ollut ainoa syy… Litan synttäreiden jälkeen on tapahtunut aivan helvetisti kaikenlaista ja minulla ei ole ollut juuri aikaa suhdeasioiden pohtimiselle... Eikä oikein millekään muullekaan sosiaaliselle elämälle.”
”Haluatko kertoa?” Neal kysyi lämmin ilme kasvoillaan. Shinea harkitsi hetken ja kertoi lopulta varsin tiivistetysti isoimmat käännekohdat siitä, mitä kaikkea oli tapahtunut sen jälkeen, kun hän oli tavannut miehen ensimmäisen kerran. Hän jätti tosin mainitsematta raiskausyrityksen ja sitä seuranneen oikeudenkäynnin, tuomiosta puhumattakaan. Aihe tuntui liian kipeältä. Ja liian tuoreelta.
”Aikamoinen vuoristorata.” Neal totesi myötätuntoisesti, kun Shinea oli päässyt loppuun.
”Älä muuta sano.” Shinea sanoi vaimeasti, kääntäen katseensa maisemaan, joka kahvilan kattoterassilta avautui. Noria Aurora sattui olemaan samalla puolella ja katedraalin tornin laseissa säihkyvät auringonsäteet palauttivat naisen mieleen Haromin kanssa koetut hetket rakennuksen ruskoparvella. Shinea puri huultaan ja räpytteli silmiään, etteivät ne kyyneltyisi ja pyristeli kadonneen Haromin mielestään.
”Palatakseni aiheeseen kuuluisuuden haittapuolet… En juurikaan pidä itsestäni nykyään meteliä julkisesti, joten asioitani ei nykyään juuri retostella missään mediassa… Eli sen puolesta voit olla huoleti.” Neal totesi. ”En usko, että sinua vedettäisiin mukaan mihinkään paskamyrskyyn.”
”Pelkään silti juorupalstojen repivän perheeseeni kohdistuneita asioita julkisuuteen sen varjolla, että deittailen rokkitähteä.” Shinea sanoi vaimeasti, pyöritellen kahvikuppia käsissään.
”Onko taustoissasi sitten jotain salattavaa?” Neal kysyi hymyillen. ”Luurankoja kaapissa? Ruumiita kellarissa?”
”Minä olen Karm Wayn tytär.” Shinea töksäytti. ”Päättele siitä.”
Ilmeestä päätellen Neal yllättyi. Reaktio oli aito, mies ei ollut tiennyt Shineasta edes sukunimeä.
”Se… selittää paljon…” Mies sanoi lopulta.
”Isä on joutunut käymään läpi aivan tarpeeksi...” Shinea sanoi vaimeasti. ”En halua aiheuttaa enempää ongelmia.”
”Haluan tässä vaiheessa painottaa, että kunnioitan päätöstäsi, mutta haluaisin myös huomauttaa eräästä asiasta…” Neal totesi.
”Mistä?”
”Veljestäsi.” Neal vastasi, saaden vuorostaan Shinean yllättymään. ”Luuletko, että häntä kiinnosti paskaakaan, mitä juorupalstat hänestä tai perheestäsi kirjoittivat silloin, kun hän riekkui Karnassoksen yöelämässä muutamia vuosia sitten?”
Shinea käänsi katseensa otsa mietteliäässä rypyssä, kun hän kävi läpi veljensä edesottamuksia. Phobos oli ollut hyvin ehtiväinen ja hankkinut itselleen nopeasti tietynlaisen maineen, mutta eivät hänen tekemisensä olleet vaikuttaneet juurikaan muuhun perheeseen. Shinea itse oli saanut kuulla jonkin verran kuittailua silloisilta luokkatovereiltaan, ei muuta. Phobos ei ilmeisesti välittänyt nykyäänkään tuon taivaallista siitä, mitä hänestä Hydruksella ajateltiin, vaikkakin hän piti nykyisin matalaa profiilia ja vietti lomansa mieluummin jollakin muulla planeetalla. Matalan profiilin pitämiseen vaikutti toisaalta varmasti myös Phoboksen työnkuva.
”Sinulla on oikeus elää elämääsi niin kuin itse haluat.” Neal sanoi koruttomasti. ”Huolehtimatta siitä, mitä sinulle tuntemattomat ihmiset saattavat ajatella sinusta.”
”Saatat olla oikeassa.” Shinea hymähti, kääntäen katseensa Nealiin.
”Joten…” Neal sanoi häpeilemättömästi virnistäen. ”Lähdetkö ulos kanssani?”
”Saatan lähteäkin…” Shinea härnäsi hymynkare suunpielessään, havahtuen miettimään kellonaikaa. Hän tarttui Nealin ranteeseen pöydän yli, kääntäen hänen kättään sen verran, että näkisi miehen rannekellon kellotaulun.
”Voi helvetin saatana…” Nainen kirosi. ”Myöhästyn töistä.”
”Shinea…” Neal sanoi seisomaan nousseelle Shinealle, joka veti jo takkia päälleen.
”No?”
”Saanko numerosi?” Neal hymähti, lähes vastustamaton hymy huulillaan. Shinea jähmettyi hetkeksi, sulaen hetken hämmennyksen jälkeen hymyyn.
”Saat…” Hän vastasi, tuntien hymyilevänsä kuin idiootti naputellessaan numeronsa Nealin viestimeen.
”Minun täytyy juosta.” Shinea sanoi, heittäen treenikassinsa olalleen. Shinea astui miehen viereen, suikaten miehen poskelle suukon, kiirehtien sitten hisseille. Neal seurasi katseellaan naisen menoa.
Viestin piippasi Shinean takin taskussa jo ennen kuin hissin ovet olivat sulkeutuneet hänen takanaan. Hän naurahti ääneen Nealin lähettämälle viestille, vastaten siihen nopeasti. Shinea asteli omituisen kevyin askelin lyhyen matkan töihin ja tunsi kutkuttavaa kihelmöintiä vatsassaan ajatellessaan Nealia. Hellin käynnistämä tapahtumaketju vihloi naisen mieltä ja Shinea kertasi mielessään Litan synttäribileiden tapahtumia sen osalta, mitä oli puuhannut Nealin kanssa. Tämä oli käyttäytynyt rokkitähtimäisen röyhkeästi ja miehen savuhuoneessa kuiskaamat sanat saivat naisen edelleen punastumaan, mutta kahdestaan keskustellessaan he olivat löytäneet paljon yhdistäviä tekijöitä toisistaan ja tulleet muutoinkin hyvin juttuun. Kokonaiskuvaa ajatellessaan Shinea oli hetki hetkeltä varmempi siitä, että haluaisi antaa miehelle mahdollisuuden.

Työpäivä kului kuin siivillä ja kun Shinea lopulta pääsi pukuhuoneeseen, hän oli lopen uupunut. Päivä oli ollut rankka, mutta ainakin se oli saanut positiivisen käänteen Nealin ansiosta ja työpäiväkin oli sujunut joutuisasti.
Shinea vaihtoi vaatteet ja nappasi viestimen käteensä laukkunsa pohjalta. Viestejä oli saapunut kaksi, molemmat Nealilta. Tämä oli kysynyt monelta Shinea pääsisi töistä. Ja haluaisiko hän käydä yöpalalla työyönsä jälkeen. Nainen mietti hetken ajan, että jaksaisiko käydä vielä istumassa iltaa. Päivä oli ollut raskas ja hän oli väsynyt, mutta toisaalta, nyt kun hän oli jälleen törmännyt Nealiin, tämän seurassa olo oli ollut piristävä tekijä ja sellaista Shinea tunsi tarvitsevansa.
”Vieläkö olet hereillä?” Hän lähetti miehelle viestin ja painui pesemään meikit kasvoistaan. Neal vastasi viestiin, kun nainen vaihtoi vaatteita. Shinea nosti viestimen korvalleen samalla, keräsi tavaroitaan kaapistaan.
”Yöpala maistuisi.” Shinea sanoi tervehdysten jälkeen.
”Missä olet?” Neal kysyi.
”Vielä töissä.” Shinea vastasi. ”Lähden ulos, kunhan saan itseni lähtökuntoon.”
”Tulen sinne.” Neal totesi. ”Menee kymmenisen minuuttia.”
”Nähdään siis kohta Rosen edessä.” Shinea vastasi. Muutamaa minuuttia myöhemmin hän veti takin päälleen ja heitti laukkunsa olalleen. Hän moikkasi muille lähtöä tekeville työkavereilleen ja asteli ulos Rosesta. Naista hermostutti hieman, olihan hän yksin liikkuva nainen ja tässä kaupungissa paikoilleen pysähtyminen li liikkumista pahempi asia. Shinea psyykkasi itseensä Litalta oppimansa käytösmallin, suoristaen ryhtinsä ja vetäen kasvoilleen ilmeen, joka kieli hänen tietävän tasan tarkkaan mitä oli tekemässä ja minne menossa.
Shinea asteli työntekijöiden ovelta Rosen eteen. Ulkona oli kylmä, joten Shinea kietoi kaulahuivin paremmin kaulaansa ja nosti takkinsa kaulukset pystyyn. Läheisellä taksitolpalla oli pieni määrä kyytiä odottelevaa väkeä ja kadulla parveili viikonpäivään nähden normaali määrä illanvietossa ollutta ja nyt koteihinsa suuntaavaa väkeä. Karnassos ei nukkunut koskaan.
Shinea erotti Nealin väkijoukosta, katsoi häntä hetken aikaa ja totesi jännittävänsä hieman. Nealin huomatessa hänet, miehen kasvoille levisi hymy. Shinea hymyili takaisin, astellen miestä vastaan. Tämä oli pukeutunut hyvin siviilisti, miehellä oli tennarit, kuluneet farkut ja musta nahkatakki, jonka alla hänellä oli korkeakauluksinen huppari.
”Notkuitko jossain tässä lähistöllä, kun ilmestyit paikalle noin nopeasti?” Shinea vinoili hymynkare huulillaan.
”Asun metroaseman vieressä Hyndassa, metro kulkee muutamassa minuutissa keskustaan.” Neal vastasi. Monen muun kohdalla itsekehu olisi haissut kauas, Nealin kohdalla kyse oli lähes välinpitämättömästä toteamuksesta. Shinea oli oppinut Karnassoksen kaupunginosista sen verran, että hän tiesi Hyndan olevan kallista aluetta.
”Kuulemma kiva kaupunginosa.” Shinea hymähti.
”Olisi, jos ehtisi viettämään siellä enemmän aikaa.” Neal puisteli päätään. ”Onko ruokatoiveita?”
”Olen himonnut uppopaistettuja puuperunoita siitä asti, kun pääsin töihin.” Shinea vastasi.
”Aika raskasta yöpalaa.” Neal totesi hymyillen. ”Tiedätkö jonkun hyvän paikan, jossa niistä ei saa tikkuja kitalakeen?”
”Muutaman korttelin päässä on Trotato, sen pitäisi olla vielä auki.” Shinea vastasi. ”Tähän mennessä ei ole ollut valittamista annosten suhteen.”
”Sinne sitten.” Neal sanoi ja he lähtivät astelemaan kyseistä ravintolaa kohti.
Tilattuaan ja ruokansa saatuaan he astelivat vapaaseen pöytään.
”Mitä olet tehnyt illan aikana?” Shinea kysyi Nealilta keskustelunavaukseksi.
”Hoitanut juoksevia asioita, rämpyttänyt kitaraa uusien kappaleiden toivossa ja tappanut aikaa.” Neal vastasi, piirtäen huulilleen hymyn. Keskustelunaiheet polveilivat luontevasti aiheesta toiseen ja Shinea oli tyytyväinen päätökseensä vastata Nealin viestiin.

Aika kului jälleen sukkelasti, kello oli lähemmäs viisi aamuyöllä, kun ravintola sulki muutaman tunnin ajaksi ovensa, ajaen Shinean ja Nealin ulos.
”Voisin pikkuhiljaa suunnata kotiin nukkumaan.” Shinea totesi, vaikka olisi mielellään jatkanut Nealin kanssa juttelua. Hänellä olisi kuitenkin pitkä päivä edessään, joten nukkuminen tulisi tarpeeseen.
”Haluatko, että saatan sinut kotiin?” Neal kysyi.
”Sinulla menee vähintään tunti, ennen kuin pääset itse nukkumaan, jos saatat minut.”
”Minun ei tarvitse mennä mihinkään huomenna, joten ei haittaa.” Neal kohautti hartioitaan.
”Selvä sitten.” Shinea hymyili.
Kaksikko hyppäsi metroon ja suuntasi kohti Shinean kotia. Matka ei tuntunut niin pitkältä, kun oli joku, jonka kanssa jutella. Neal katseli ympärilleen, kun he astelivat ulos metrotunneleista.
”Dominancen ensimmäinen treenikämppä oli näillä kulmilla.” Hän kertoi.
”Ai? En tiennytkään.” Shinea totesi yllättyneenä. Neal kertoi yhtyeen alkuvaikeuksista, huvittunut hymynkare huulillaan. Niistä oli hieman alle kymmenen vuotta aikaa ja se sai Shinean pohtimaan hänen ja Nealin ikäeroa. Sitä oli oltava kymmenisen vuotta, eikä se toisaalta tuntunut paljolta. Mikäli jonkinlaiset suhdekuviot ottaisivat tuulta alleen, isälläkään ei pitäisi olla mitään narisemista aiheesta, kun hänellä itsellään oli ollut äidin kanssa ikäeroa jotakuinkin kolmekymmentä vuotta.
”Asun tässä.” Shinea totesi heidän päästessään hänen kotitalonsa eteen, kääntyen miestä kohti. ”Kiitos, kun saatoit.”
”Ilo on minun puolellani.” Neal hymähti. Shinea astui lähemmäs, katsoi miestä hetken silmiin ja painoi tämän huulille suudelman. Neal vastasi siihen, vetäen Shinean hellästi lähelleen. Lopulta Shinea nojasi hieman taaksepäin, irrottautuen suudelmasta.
”Minun täytyy oikeasti päästä nukkumaan.” Hän sanoi hiljaa.
”Tiedän.” Neal sanoi, silittäen kevyesti naisen selkää.
”Haluatko nähdä huomenna?” Shinea kysyi.
”Haluan.” Neal vastasi huojentuneena.
”Voisin tulla töiden jälkeen yökylään.” Shinea ehdotti, hymyillen pienesti. ”Minulla on ylihuomenna vapaapäivä. Viettäisin sen mielelläni kanssasi.”
”Yökylään.” Neal hymähti, painaen naisen huulille vielä kevyen suukon, ennen kuin päästi hänet otteestaan. ”Sovitaan niin.”
Shinea astui hymyillen askeleen taemmas ja kääntyi mennäkseen kotitalonsa porttikongista sisään.
”Hyvää yötä, Neal.” Hän huikkasi vielä olkansa yli.
”Hyvää yötä.” Mies vastasi. Hän seurasi katseellaan, kun nainen asteli kotitalonsa sisäpihalle ja lähti sitten takaisin metroasemalle. Shinea puolestaan kipitti hissiin kotitalossaan ja suorastaan hyppi ilosta. Koko helvetin vuorokausi oli tosiaan ollut yksi järjetön vuoristorata-ajelu, mutta ainakin se oli päättynyt hyvin.

Seuraavana yönä Neal tuli jälleen Shineaa vastaan, kun hän pääsi töistä ja kaksikko siirtyi Nealin kämpälle. Nainen astui miehen perässä sisälle tämän asuntoon. Varsinaista eteistä ei ollut, vaan ulko-ovi aukesi suoraan isoon huoneeseen, jonka yhdellä laidalla oli avokeittiö, jonka erotti muusta tilasta baaritiskimäinen ruokapöytä. Olohuoneessa oli kotiteatteri kaiuttimineen ja videotykkeineen, suurella maalauksella koristetun seinän vierustalla puolestaan oli siistissä rivissä muutama kitara ja joitakin muita soittimia, joista kaikkia Shinea ei edes tunnistanut. Makuuhuone erottui olohuoneesta liukuovella, joka sillä hetkellä oli auki.
”Wau.” Nainen henkäisi. ”Hitto mikä luukku.”
”Minulle tämä ei tunnu vielä kodilta.” Neal totesi hartioitaan kohauttaen. ”Muutin tänne juuri ennen kiertueen alkua ja iso osa tavaroistani on edelleen muuttolaatikoissa.”
”Ainakin olet saanut edes osan kamoista purettua.” Shinea lohdutti pudottaessaan laukkunsa lattialle.
”Senkin tein tänään.” Neal naurahti. ”En halunnut tuoda sinua täällä vallinneen laatikkohelvetin keskelle.”
”Ei minua olisi haitannut.” Shinea virnisti. ”Toisaalta… En kutsunut sinua luokseni yökylään, koska oma kämppäni on kuin ydinräjähdyksen jäljiltä.”
”Ai, sekö se syy oli?” Neal naurahti. ”Otatko juotavaa?”
”Riippuu siitä, mitä sinulla on tarjota.” Shinea hymähti, seuratessaan Nealia keittiön puolelle. Mies avasi jääkaapin vieressä olevan juomille varatun kaapin oven.
”Onko tämä jokin rokkitähtien viinavaraston starter kit?” Shinea nauroi kaapin sisältöä tarkastellessaan.
”Ehei, se on pitkään hittilistoja hallinneen rokkitähden viinavarasto.” Neal hymähti vastaukseksi, napaten bournipullon käteensä.
”Kaada minullekin.” Shinea totesi pulloa vilkaistuaan, sulkien juomakaapin oven. Neal kaatoi juomaa kahteen lasiin ja ojensi toisen niistä Shinealle, nojaten baaritiskiin lasi toisessa kädessään.
”Hermostuttaako sinua?” Shinea kysyi hymynkare huulillaan miehen elekieltä seuratessaan ja siemaisi huikan omasta lasistaan. ”Missä on se röyhkeä rokkitähti, joka minua liehitteli joitakin kuukausia sitten?”
”En halua mokata tätä röyhkeällä käytöksellä.” Neal vastasi. ”Loppujen lopuksi olen aika sisäänpäin kääntynyt rokkitähti-persoonani takana.”
”Pidän tästä puolesta hyvin paljon.” Shinea hymähti, painaen miehen poskelle kevyen suukon. Kaksikko asteli olohuoneeseen. He juttelivat hyvän tovin sohvan uumenissa istuen, keskustelun polveillessa luontevan tuntuisena aiheesta toiseen, alkoholin tehdessä ilmapiiristä jokseenkin rennomman. Nealin kanssa oli vaivatonta jutella, miehellä oli hyvin samanlainen huumorintaju kuin Shinealla itsellään ja nainen myönsi olevansa todella mieltynyt tämän ääneen.
Toisen bourni-lasillisen jälkeen Shinea löysi itsensä sohvalta pussailemasta Nealin kanssa.
”Neal…” nainen henkäisi irrottauduttuaan pitkäksi venähtäneestä suudelmasta.
”Kerro.” Neal totesi takaisin, hyväillen Shinean niskaa.
”Arvaan mihin tämä on johtamassa ja…” Nainen aloitti vaimeasti. ”Arvostaisin kovasti, jos meidän eka kerta tapahtuisi selvinpäin.”
”Hyvä tietää.” Neal sanoi, silittäen naisen poskea kevyesti.
”Aiheeseen liittyen vielä yksi toinen juttu…” Shinea aloitti hiljaa, empien hetken, etsien sanoja, mietti miten asiansa muotoilisi. Sanat alkoivat pulputa hänen suustaan hirvittävällä vauhdilla, kuin yrittäen ehtiä sanomaan kaiken ennen kuin tulisi keskeytetyksi. Neal ei keskeyttänyt, kuunteli vain rauhallisen näköisenä, pitäen oman olemuksensa rentona. Shinea ryöpsäytti ulos koko kurjan historiansa, mitä tuli hänen ihmissuhteisiinsa ja miesten kanssa vietettyihin hetkiin, jotka olivat päättyneet päin helvettiä. Kaikki se henkinen ja fyysinen tuska, jonka Shinea oli joutunut kohtaamaan kuluneiden vuosien aikana. Samalla hän tuli tunnustaneeksi hyvin suppean seksielämänsä sisällön, sekä sen, ettei koko toiminnasta juurikaan välittänyt aiempien kokemustensa pohjalta.
”Olen todella pahoillani siitä, että olet kohdannut tuollaisia kusipäitä.” Neal sanoi hiljaa, kun Shinea lopulta vaikeni.
”Pidän sinusta aivan helvetisti, Neal…” Shinea kuiskasi hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Siksi pelkään, että… sinäkin särjet minut.”
”Olen valmis etenemään sinun määräämälläsi tahdilla.” Neal vakuutti, piirtäen huulilleen rohkaisevan hymyn. ”Toivon tosin, että onnistun muuttamaan näkemyksesi seksistä... Sitten, kun siihen osioon joskus päästään.”
”En voi kieltää, ettenkö olisi aiheesta kiinnostunut...” Shinea naurahti vaimeasti silmäkulmiaan pyyhkäisten.
”Ihmetellään sitä paremmalla ajalla.” Neal hymähti. ”Nyt voisi olla hyvä aika mennä nukkumaan.”
Shinea nyökkäsi ja kaksikko siirtyi makuuhuoneen puolelle.
”Tähän punkkaan mahtuisi muutama muukin nukkumaan.” Hän vinoili.
”Ainakin on tilaa nukkua.” Neal hymähti.
”Saanko silti nukkua sylissäsi?” Shinea kysyi vaihdettuaan yöpaidan päälleen ja livahdettuaan sänkyyn.
”Tajuatko itse, kuinka viettelevää tuo sinun viattomuutesi on?” Neal kysyi vetäessään naisen syliinsä.
”Epäsäännöllisen säännöllisesti siitä joku huomauttaa ja minä en kyllä koe olevani lainkaan viaton…” Shinea vastasi käpertyessään miestä vasten. Siitä oli helvetisti aikaa, kun hän oli viimeksi nukkunut kenenkään vieressä. Shinean ilme vakavoitui, kun hän muisti edellisen kerran olleen Litan synttäreillä, tosin silloin hän ei ollut varsinaisesti nukkunut kenenkään vieressä, vaan päällä.
”Onko kaikki hyvin?” Neal kysyi, silittäen kevyesti naisen hiuksia.
”Menneisyys kummittelee.” Shinea vastasi hiljaa. "Ei hätää."
Kaksikko suukotteli toisiaan vielä hetken, toivotti toisilleen hyvää yötä ja painoi päänsä tyynyyn.

[Shinea]

Osa 22. Way to Heaven

Kuusi tuntia myöhemmin Shinea heräsi Nealin sylistä. Mies oli jo hereillä ja katsoi unista naista hymynkare huulillaan.
”Huomenta.” Shinea hymähti.
”Huomenta.” Neal toivotti, kuljettaen sormiaan naisen hiusten seassa. ”Mitä haluat tehdä tänään?”
”Laittaa ruokaa, jutella, katsoa elokuvia, maata sohvalla...” Shinea vastasi. ”Tosin, haluaisin ehkä käydä vetämässä myös tankotanssitreenit...”
”Saanko tulla katsomaan, kun tanssit?” Neal kysyi virnistäen.
”Katsot sitten kiertueen päätöskeikalla.” Shinea hymähti.
”Entä jos unohdan laulaa, kun seuraan, miten kieput tanssitangossa?”
”Se on sitten sinun häpeäsi.” Shinea virnisti ja oli kiipeämässä Nealin yli poistuakseen sängystä, mutta jäi huvittunut hymy huulillaan istumaan miehen lantion päälle. ”Toitko aamiaisen sänkyyn?”
”Mitäs luulet?” Mies hymähti, kuljettaen käsiään kevyesti naisen paljailla reisillä.
”Tarttuisin mielelläni tähän mahdollisuuteen, mutta pakko päästä aamukuselle.” Shinea puisteli päätään, suukotti miestä nopeasti ja jatkoi matkaansa kohti asunnon kylpyhuonetta. Hän hoiti kiirehtimättä aamutoimensa ja palasi sitten asunnon puolella.
Puolipukeinen Neal oli noussut sängystä ja heitteli jääkaapista aamiaistarpeita baaritiskille. Shinea katseli miehen alastonta ylävartaloa, pitäen kovasti näkemästään. Hänen viestimensä alkoi piipittää makuuhuoneessa ja nainen kipitti vastaamaan siihen. Hänen ilmeensä vakavoitui hänen nähdessään näytöllä vilkkuvan nimen.
”Hei Sekh.”
Neal napsautti vedenkeittimen päälle ja sen vaimea humina peitti alleen Shinean sanat. Lopulta nainen palasi keittiöön vaisun oloisena. Hän oli pukenut päälleen ja pudotti laukkunsa lattialle baaritiskin päähän.
”Mikä on?” Neal kysyi.
”Minun täytyy käydä keskustassa.” Shinea vastasi hiljaa.
Neal ei sanonut mitään, katsoi vain naista kysyvästi.
”Pitkä juttu…” Shinea totesi vaimeasti, kohauttaen olkiaan, yrittäen esittää välinpitämätöntä. Neal kuroi heidän välillään olevan matkan umpeen, veti naisen lempeästi lähelleen ja sulki hänet syliinsä.
”Kerrot paremmalla ajalla, jos haluat.” Hän sanoi hiljaa. Shinea vastasi halaukseen, painautuen tiiviisti miestä vasten. Nealin seurassa mikään ei tuntunut niin kurjalta. Samaan aikaan kaikki tuntui järjettömältä, ehkä siksi, että asiat etenivät hyvin nopeasti. Lopulta Shinea irrottautui halauksesta.
”Ilmoitan, kun saan asiani hoidettua…” Hän sanoi vaimeasti. ”Mietitään sitten lisää, että mitä tehdään tänään?”
”Sopii hyvin.” Neal vastasi ja suukotti naista otsalle. Hetkeä myöhemmin Shinea oli poissa.

Sekhillä oli esittää valmis suunnitelma siitä, miten Shinean kannattaisi hoitaa Hellille maksettavat korvaukset, kun nainen asteli hänen työhuoneelleen. Vaihtoehdot olivat kaikki varsin huonoja, joten ei ollut kovinkaan vaikea valita kaikista ikävistä vaihtoehdoista sitä pienintä pahaa, joka oli käytännössä lainan ottaminen. Toinen vaihtoehto olisi ollut kajota Elaran jälkeensä jättämään perintöön, mutta koska se koostui pääasiassa avioliiton kautta siirtyneestä Wayn sukukartanon puolikkaasta, Shinealla ei ollut sen enempää mahdollisuutta, kuin haluakaan raapia tarvittavaa rahasummaa kasaan perintönsä puolelta. Siihen kajoaminen olisi vaatinut Phoboksen sekä isän mukaan vetämistä ja se oli viimeinen asia, jonka Shinea halusi tehdä.
Sekh oli hankkinut Shinealle useammasta paikasta lainatarjouksen, joten lopulta piti vain päättää, mikä niistä olisi sopivin. Järjestelyt veivät lopulta vain tunnin verran aikaa. Shinea joutuisi tekemään töitä kuin pieni eläin selvitäkseen lainan takaisin maksamisesta sekä Karnassoksessa asumisen elinkustannuksista, mutta hän kieltäytyi lannistumasta. Tietenkin häntä vitutti joutua maksamaan Hellin kaltaiselle paskiaiselle, vaikka mies oli ollut se, joka oli itse kaiken aiheuttanut.
Shinea poistui Sekhin toimistolta pää pystyssä. Hän oli jälleen valmis haistattamaan vitut eteensä ilmestyville vaikeuksille ja puskemaan läpi tulevista esteistä. Asiat täytyisi hoitaa yksi kerrallaan pois päiväjärjestyksestä, mutta Shinea päätti ensin nauttia ansaitusta vapaapäivästään.
Metro lähti naisen nenänsä edestä, joten Shinea päätti hakea itselleen aamiaisen mukaan seuraavaa odotellessa. Aseman ulkopuolella oli saman pienen ravintolaketjun liike, jossa Shinea oli käynyt aamiaisella Haromin kanssa ennen kuin he olivat päätyneet Noria Auroran ruskoparvelle. Muistot tulvahtivat jälleen mieleen, aiheuttaen sydänalaa puristavan tunteen. Shinea velloi hetken tunteidensa aalloilla ja tarttui viestimeensä, yrittäen jälleen kerran tavoittaa Haromin. Viestin hälytti, mutta ilmoitti pian, ettei numero ole käytössä. Shinea sulki viestimensä ja työnsi laitteen ilmeettömänä takaisin taskuunsa. Aiemmin hän oli kuullut kerta toisensa jälkeen raivostuttavan vastaajaviestin, nyt sekin oli poissa. Oliko Haromille sattunut jotain? Shinea yritti karistaa ajatuksen mielestään, haki aamiaisensa ja marssi takaisin metrotunneliin.
”En voi odottaa häntä maailman tappiin asti…” Shinea muistutti itseään. ”Minulla on oikeus elää tässä ja nyt, eikä ihmistä varten, joka ehkä saattaa olla saatavilla joskus tulevaisuudessa…”
Hän oli Haromista huolissaan, mutta antoi hiljaa mielessään itselleen luvan heittäytyä kohti tuntematonta. Jos universumi sen sallisi, hänelle kyllä avautuisi tilaisuus Haromin kanssa, jos niin oli tarkoitettu.
Shinea lähetti Nealille viestin, ilmoittaen palaavansa Hyndaan. Viestimeen kilahti vastausviesti, joka sisälsi kaksi ovikoodia. Nainen tuijotti viestimensä näyttöä hetken aikaa häkeltyneenä, hymyillen sitten vinosti. Vuoristorata-ajelulle ei tuntunut tulevan loppua.

Kun Shinea astui Nealin asunnon ovesta sisään, asunnosta kuului vaimeaa kitaran näppäilyä ja miehen vaimeaa hyminää. Shinea kuunteli hetken aikaa, erottaen Nealin vaimeaa sanojen tapailua soittimen äänen yli. Nainen asteli asunnon läpi, hakien äänen lähdettä. Olohuoneen toisella laidalla oleva seinä näytti olevan hieman raollaan. Ilmeisesti Nealilla oli myös jonkinlainen kotistudio tai työhuone asunnossaan. Shinea asteli ovelle ja kurkisti siitä sisään.
Neal istui miksausvälineiden, soitinten ja muun musiikkiin liittyvän esineistön valtaamassa huoneessa olevalla sohvalla kitara sylissään, lehtiö vieressään ja kuulokkeet korvillaan. Shinea katseli hetken aikaa miestä ovenraosta ja astui sitten hieman arasti huoneeseen, peläten olevansa häiriöksi. Neal pyyhkäisi kuulokkeet päästään naisen huomatessaan, hymyillen pahoittelevasti.
”Oletko ollut siinä kauankin?”
Shinea puisti päätään.
”Pystytkö jatkamaan, jos liityn seuraan?” Nainen kysyi ovenkarmiin nojaten.
”En tiedä, kukaan ei yleensä ole paikalla, kun sävellän.” Neal hymähti. ”Ajauduin tosin jonkinmoiseen umpikujaan, joten voin yhtä hyvin jättää biisin taas hautumaan.”
Hän jätti kitaransa sohvalle ja asteli Shinean luo, kohottaen toisen kätensä naisen poskelle.
”Sitä paitsi, keskittyisin tällä hetkellä mieluummin sinuun kuin mihinkään soittimeen.”
”Niinkö?” Shinea kysyi, tuntien punan nousevan poskilleen. ”Kuule… Muistatko, mitä sanoit minulle, kun tapasimme ensimmäisen kerran?”
”Sanoinhan, että olen pahoillani röyhkeästä kielenkäytöstäni.” Neal naurahti.
”Tarttuisin siihen tarjoukseen nyt.” Shinea kuiskasi kainosti, kurottautuen suutelemaan itseään pitempää miestä. Neal yllättyi, mutta vastasi suudelmaan, vetäen naisen syliinsä.
He vaihtoivat suudelmia hetken aikaa, kunnes Neal nojautui kauemmas.
”Oletko varma tästä?” Hän kysyi, saaden vastaukseksi päättäväisen nyökkäyksen. Shinea painautui miestä vasten, työntäen kätensä hänen paitansa alle, riisuen sen hitaasti. Kädet jatkoivat tutkimusmatkaansa paljaalla iholla vaatekappaleen pudottua mytyksi lattialle. Nealin toinen käsi hakeutui Shinean niskalle. Sormet pujottautuivat hiusten sekaan, puristivat suortuvat otteeseensa ja pakottivat naisen kääntämään päätään. Shinean huulilta karkasi voihkaisu ja hän painautui tiiviimmin Nealia vasten, kun mies suuteli häntä.
Kaksikko alkoi suunnata hitaasti kohti makuuhuonetta, kosketellen toisiaan matkalla. Lopulta sängyn viereen päästyään Neal avasi Shinean farkuista vyön ja napit, vetäen viimeisenä vetoketjun auki kiusaavan hitaasti. Housut olivat tiukat, joten ne sai kuoria naisen päältä. Neal joutui kumartumaan ja hän käytti matkan hyväkseen, kosketellen niin Shinean kyljet, lantion kuin reidetkin. Nainen tasapainoili hetken jalalta toiselle ja potkaisi housut kauemmas nilkoistaan, osuen samalla polvella miestä leukaan. Neal menetti iskun voimasta tasapainonsa ja tömähti lattialle.
”Sori!” Nainen älähti kädet suun eteen painettuina.
”Olisit voinut ihan vain sanoa, ettei tämä nyt oikein maistu.” Neal naurahti leukaansa hieraisten, katsellen Shineaa lattian tasalta.
”Anteeksi, en minä...” Nainen sopersi.
”Älä huoli, näitä sattuu.” Mies hymähti lempeästi.
Shineaa nolotti, mutta tunne painui taka-alalle, kun Neal nousi ylös, työntäen kätensä hänen paitansa alle ja hetkeä myöhemmin riisti vaatekappaleen hänen päältään. Pian paitaa seurasivat naisen rintaliivit. Shinean lanteita pakotti. Tuntui kuin reisien välissä olisi ollut Nagaranan putoukset ja saman putouksen ääni tuntui pauhaavan korvien välissä. Kaksikko kaatui sänkyyn ja Shinea kietoi kätensä Nealin niskan taakse jäädessään tämän alle. Koko kehon huutama viestipaljous ja halun tunne olivat naiselle täysin uusi kokemus. Mikään aiempi ei ollut lähelläkään tätä.
”Shinea…” Neal henkäisi naisen korvaan.
”Mmmhy?” Shinea voihkaisi kysyvästi.
”Jos missään vaiheessa haluat, että lopetan, niin älä pelkää sanoa sitä.”
”En pelkää.” Shinea voihkaisi hiljaa. ”Nyt vain haluaisin, että et lopeta…”
Neal virnisti, kohottautui naisen päältä ja riisui tämän alushousut, nakaten ne lattialle muiden vaatteiden seuraksi. Shinean selkä taipui odottavasti kaarelle, kun mies painoi huulensa hänen kaulalleen, edeten siitä paljaille rinnoille, käden liukuessa samaan aikaan naisen vatsalle ja lopulta häpykummulle, siirtyen siitä kiusaavan hetken jälkeen sisäreidelle. Nainen päästi hiljaisen vaikerruksen, kun Neal leikitteli hänellä. Mies kosketti Shineaa vain kiusaavan härnäten, kuin odottaen ja yllyttäen naista anelemaan.
Shinea nautti Nealin kosketuksesta täysin siemauksin, mutta lopulta halu kasvoi sietämättömäksi.
”Neal…” Shinea voihkaisi, kun hän ei enää kestänyt. ”Ole kiltti-… Mmmmh!”
Nealin toinen käsi painautui kesken lauseen hänen liukkaalle vaolleen ja sormet työntyivät sisään. Shinean keho vastasi miehen liikkeisiin, työntyen kättä vasten, saaden sormet uppoamaan syvemmälle, kämmenen painumaan tiiviimmin koko alapäätä vasten. Nainen ei ollut varma, oliko Neal oikeasti helvetin hyvä käsitöissä vai oliko tämä vain kiusoitellut hänet niin julmetun halukkaaksi, että kaikki mitä mies teki, tuntui taivaalliselta. Shinea kadotti totaalisesti ajantajunsa kiemurrelleessaan miehen otteessa. Hänen hengityksensä kiihtyi, painostava tunne vatsan pohjassa voimistui voimistumistaan.
”Neal…!” Hän parkaisi, juuri ennen kuin tunne ryöpsähti lopulta yli äyräiden, saaden naisen huudahtamaan orgasmin ravistellessa hänen vartaloaan. Neal virnisti tyytyväisen näköisenä, kun Shinea vaikersi voipuneena hänen vieressään. Hänen kätensä liikkui edelleen, pehmeästi ja hyväilevästi, saaden naisen tärisemään orgasminsa jälkivärinöissä, jotka pistivät koko naisen alapään sykkimään.
”Tarvitsetko tauon?” Neal kuiskasi Shinean korvaan.
”Pienen hetken.” Hän henkäisi.
Neal painoi naisen huulille pehmeän suudelman ja veti sormensa hitaasti hänen sisältään. Shinea seurasi katseellaan, kun mies riisui omat housunsa ja ojensi kätensä lähes ujon varovasti, koskettaen miehen vatsaa, liu’uttaen sormensa siistityn karvoituksen sekaan, kietoen ne lopulta juhlakuntoisen miehuudenmitan ympärille. Neal henkäisi vaimeasti, silmin nähden nauttien Shinean kosketuksesta. Elin nytkähteli vaimeasti naisen otteessa hänen hyväillessään sitä. Lopulta Shinea työnsi Nealin selälleen viereensä, heilauttaen jalkansa miehen yli, painautuen häneen kiinni. Nealin kyrpä painui kevyesti Shinean liukasta alapäätä vasten.
”Odota.” Neal sanoi vaimeasti, ojentaen kätensä sängyn päätyä kohti, taikoen jostain patjanvälistä paketillisen kondomeja, asettaen yhden niistä paikoilleen. Shinea suoristi ryhtinsä, kuljettaen käsiään Nealin vartalolla, tarkkaillen tämän ilmeitä ja eleitä, tuntien tämän kyrvän jäykkänä toista sisäreittään vasten. Nealin kädet tutkimusmatkailivat Shinean rinnoilla, kyljillä ja lantion kaarilla. Shinea liikautti lantiotaan, tunsi miehuudenmitan liukuvan alapäätään vasten. Hän jähmettyi paikoilleen. Vain pieni liike ja elin uppoaisi hänen sisäänsä…
Shinea puri huultaan, katsoi Nealia silmiin, kuin odottaen miehen ratkaisevan tilanteen etenemistahdin hänen puolestaan.
”Sinun valintasi.” Mies kuiskasi. Shinea nyökkäsi pienesti ja antoi kyrvän upota sisäänsä. Molempien huulilta kantautui nauttiva henkäisy ja toisiaan myötäillen he alkoivat liikkua. Nealin kädet painautuivat kevyesti naisen lantiolle, rytmittäen hänen liikkeitään.
”Tunnut helvetin hyvältä…” mies henkäisi, vetäen naisen lähelleen suudellakseen häntä.
”Niin sinäkin.” Shinea uikahti, ennen kuin painoi huulensa Nealin huulille. Tunnelma oli hyvin intensiivinen, kehot liikkuivat toisiaan vasten kuin ennalta sovitussa rytmissä.
Shinea ei ollut kokenut mitään vastaavaa aiemmin. Hän näki tähtiä, kaikki tuntui helvetin hyvältä. Ensimmäistä kertaa joku näki oikeasti vaivaa saadakseen hänet tuntemaan olonsa tällaiseksi.
Jonkin ajan kuluttua, tahdin hieman kiihtyessä Shinea tunsi, miten seuraava orgasmi alkoi rakentaa itselleen laukaisualustaa, eikä se jäänyt Nealilta huomaamatta. Mies tarkkaili häntä, antaen kaikkensa saadakseen Shinean jälleen laukeamaan. Naisen hengitys kiihtyi jälleen, äänekkäät voihkaisut karkasivat hänen huuliltaan ja lopulta hän parkaisi, painautuen yhtenä tärisevänä sekasotkuna Nealia vasten orgasmin pyyhkäistessä hänen ylitseen.
Neal oli myös loppusuoralla, hänen otteensa Shineasta tiukkeni ja hän työntyi naiseen vielä muutaman kerran ja laukesi vaimean voihkaisun säestämänä, puristaen Shinean kehoaan vasten. He tasasivat hengitystään sylikkäin sängyssä maaten. Neal silitteli kevyesti Shinean selkää ja hiuksia.
”Se oli…” Nainen mumisi hiljaa, oikeastaan tietämättä miten muotoilisi sanottavansa. ”Wau…”
”Olipa lyhyen ytimekäs tapa ilmaista asia.” Neal naurahti.
Kaksikko nautti toistensa läheisyydestä hyvän tovin, puhumatta mitään.
Lopulta he kampesivat itsensä ylös sängystä, kävivät suihkussa ja palasivat sänkyyn, päätyen juttelemaan niitä näitä. Keskustelu poukkoili aiheesta toiseen hyvin sujuvasti, kääntyen lopulta Shinean aamuiseen visiittiin keskustassa. Neal huomasi naisen vakavoituvan asian noustessa esiin. Shinea nousi istumaan, kiertäen kätensä jalkojensa ympärille, käpertyen mahdollisimman pieneksi.
”Shinea…Ei sinun tarvitse…” Neal aloitti, mutta ei ehtinyt jatkaa, kun nainen alkoi puhua. Ensitöikseen Shinea vannotti miehen pitämään kuulemansa täysin omana tietonaan, kertoen sitten vaimealla, nujerretulta kuulostavalla äänellä oppisopimuspaikastaan alusvarikolla. Hetken ajan Neal oli kummissaan, kaikki kuulosti menneen alun perusteella todella hyvin, mutta hänen ilmeensä jähmettyi epäuskoiseksi, kun Shinea kertoi raiskausyrityksestä, sitä seuranneesta puolustautumisesta, joka oli johtanut pahoinpitelysyytteisiin ja oikeudenkäyntiin.
”Minulla on tällä hetkellä niskassani massiivisesta korvaussummasta selviäminen.” Nainen mutisi lopulta vaimeasti. ”Sen takia kävin keskustassa, tapaamassa lakimiestäni.”
”Ensinnäkin… Jumalauta mikä kusipää tämä sinun entinen työkaverisi…” Neal aloitti. ”Ja toiseksi… Tarvitsetko apua?”
Shinea puisti päätään.
”Pärjään kyllä.”
”Arvostan todella paljon, että kerroit minulle.” Neal sanoi, silittäen Shinean selkää. ”Toivon kuitenkin, että kerrot myös, jos tarvitset jotain. Mitä tahansa.”
”Suukon, lämpimän halauksen ja ruokaa.” Shinea hymähti. ”Sanoisin, että tunnin kuluttua minulla on kiljuva nälkä ja siinä vaiheessa saatan heittäytyä aika mahdottomaksi.”
”Kiitos varoituksesta. ” Neal virnisti. ”Lähdetään käymään kaupassa.”
Mies nousi sängystä, vetäen alastoman naisen syliinsä ja painoi hänen huulilleen suukon samalla, kuin halasi häntä.
”Pue päällesi, ennen kuin heitän sinut takaisin sänkyyn.” Neal hymyili irrottaessaan otteensa naisesta. Shinea näytti hänelle kieltä ja kiskoi vaatteet ripeästi päälleen.
”Neal…” Hän sanoi vaimeasti, kun he astelivat ulko-ovelle. ”En vielä haluaisi tehdä tästä… meistä… julkista.”
”Eli ulkona ei pussailua? Kädestä pitämistä? Takapuolen taputtelua? Halauksia?” Neal varmisti.
”Niin.” Shinea totesi.
”Selvä.” Neal virnisti, suuteli naista pitkään ja työnsi tämän edellään ovesta ulos suudelmasta irtauduttuaan. Matkalla kauppaan he käyttäytyivät varsin viileästi toisiaan kohtaan. Kävellessään he miettivät, mitä tahtoisivat syödä päivän aikana.

Keikkatauon päätyttyä Neal palasi takaisin Dominancen kiertueen loppurutistukselle. Shinea oli viettänyt vapaa-aikansa pääasiassa miehen luona tämän lyhyen keikkatauon aikana ja tuntui kummalta mennä pieneen yksiöön nukkumaan töiden jälkeen, kun mies ei ollutkaan maisemissa. Yhteistuumissa Nealin kanssa he pyrkivät pitämään päivittäin yhteyttä edes muutaman viestin verran. Harvoin kumpikaan ehti vastata juuri sillä hetkellä, kun toinen laittoi viestiä, mutta Shinea myönsi itselleen, että tuntui hyvältä vilkaista viestintä pitkin päivää ja huomata, että Nealilla oli ollut jotain asiaa.
Shinea näki Nealin seuraavan kerran siinä vaiheessa, kun yhtye palasi Karnassokseen kiertueen päätöskeikalle. Hän suuntasi yhdessä Litan kanssa Karnassoksen suurimmalle stadionille puolen päivän aikaan, sillä heidänkin täytyisi varmistaa omat esiintymisvarusteensa, lavarekvisiittojensa toimivuus sekä muut esitykseen liittyvät yksityiskohdat. Heidän henkilöllisyytensä syynättiin ensimmäisen kerran jo stadionin takaportilla ja uudelleen takaovilla. Sieltä naiset saivat mukaansa nimetyt kulkuluvat.
Lita ja Shinea kävivät pukuhuoneessaan vaihtamassa esiintymisasunsa päälle ja hakemassa muutkin lavarekvisiittansa. Molempien esiintymisasuun kuuluivat näkymättömiin jäävät valovaljaat, jotka muodostaisivat heidän selkäänsä esiintymisasun mukaiset siivet kolmannen kappaleen aikana. Lita näytti tummassa vaatetuksessaan ja sarvissaan hornan syvimmistä syövereistä karanneelta demonilta, jonka pääasiallinen tehtävä olisi houkutella syntisen upealla vartalollaan ihmisiä riettauksien pariin. Hän oli esiintymisasusteidensa kanssa Shineaa huomattavan paljon pidempi, Shinean päälaki ylettyi hädin tuskin Litan olkapään tasalle.
Shinean vaatetus oli väriltään hopeisen valkea, hyvin kevyt ja se leijaili kevyidenkin liikkeiden mukana hänen ympärillään, ikään kuin hän olisi ollut veden alla. Shinean päähine, helmiäisen valkoinen maski peitti hänen kasvojensa yläosan näkyvistä silmät mukaan lukien. Sisäpuolelta näki kuitenkin sujuvasti ulos.
Käytävillä parveilevat työntekijät eivät edes vilkaisseet heitä kahdesti, kun he astelivat pukuhuoneiden käytävältä kohti lavaa. Kaikilla kiertueen työntekijöillä oli tiukka vaitiolovelvollisuus työsopimuksissaan, joten kukaan ei lavertelisi kenenkään henkilöllisyyksiä tai muita yksityiskohtia eteenpäin. Shinea itse oli allekirjoittanut täsmälleen saman työsopimuksen.
Kaksikko asteli lavalle vetääkseen vielä viimeiset harjoitukset ennen keikkaa ja Shinea oli pudottaa silmät päästään, sillä stadion tuntui järkyttävän suurelta, kun sitä tarkasteli tästä kulmasta. Häntä alkoi jännittää. Dominancen jäsenillä oli soundcheck meneillään, joten Lita ja Shinea pysyivät taka-alalla, kunnes yhtyeen jäsenet olisivat valmiita. Shinealle oli pienoinen yllätys, että bändin jäsenet osallistuivat tähän vaiheeseen itse. Kaikilla oli lähettyvillään joku kiertueen työntekijöistä, joka oli esityksen aikana vastuussa heidän välineistään ja siitä että soitinten vaihdot tapahtuisivat sujuvasti.
Neal istuskeli lavan etureunalla vahvistimen päällä aurinkolasit otsallaan ja jauhoi paskaa jonkun roudarin kanssa, kun hän huomasi Litan ja Shinean.
”Tulitteko testaamaan olosuhteet ennen keikkaa?” Neal korotti ääntään, jotta hänen kysymyksensä kantautuisi naisten korviin. Lita asteli korkeissa koroissaan lavan poikki itsevarma hymy huulillaan, Shinean seuratessa perässä avojaloin. Tuntui, kuin he olisivat kotoisin aivan eri maailmoista ja tulleet keikalle tekemään täysin erilaisia asioita. Bändin jäsenet huikkailivat tervehdykset ja kokoontuivat yhdeksi ryhmäksi naisten ympärille.
”Ehdittekö vetää meille esiintymisbiisit?” Lita kysyi hymyillen. ”Päästään kunnolla tunnelmaan kiinni.”
”Toki.” Neal totesi vilkaistuaan nyökkäileviä bänditovereitaan. He keskustelivat vähän aikaa keikan etenemisestä, varmistaen yhtä ja toista esiintymisen kulusta ja huomioon otettavista asioista. Lavan reunassa olisi pyrotekniikkaa, mutta turvalliset alueet oli merkattu lavan pintaan huolellisesti.
Kaiken ollessa selvää, Lita ja Shinea astelivat lavan takaa omille puoliskoilleen lavan alle ja Neal vinkkasi lavan toiminnoista vastaavan työntekijän hoitamaan lavan alta esiin nousevat tanssitangot sekä yläreunasta laskeutuvat renkaat.
Dominance soitti lyhyen pätkän kappaleesta, joka edeltäisi naisten esiintymisbiisejä ja siirtyi sitten välispiikin jälkeen varsinaisiin kappaleisiin, Litan ja Shinean tanssiessa ne läpi. Koreografiat tuntuivat toimivan todella hyvin, vaikka lava olikin huomattavan paljon suurempi kuin harjoitustila, jossa he olivat treenanneet. Siivet toimivat mainiosti ja kenraaliharjoitukset sujuivat muutenkin hienosti. Kaikki oli valmiina iltaa varten.

Kun harjoitukset olivat ohi, tanssitangot painuivat jälleen lavan alle, vieden Litan ja Shinean mukanaan pois näkyvistä. Shinea tasasi hetken hengitystään, ennen kuin lähti seuraamaan lattiaan merkittyä poistumisreittiä, jota pitkin pääsi lavan taakse. Hän oli menossa riisumaan esiintymisasunsa, mutta Neal vinkkasi hänet vähäeleisesti mukaansa lavan takana olevassa käytävässä, jonka varrella pukuhuoneet olivat. Lita virnisti tietävästi nähdessään kaksikon selät käytävässä ja suuntasi hänen ja Shinean pukuhuoneeseen odottamaan ystäväänsä.
Neal vei Shinean mukanaan omaan pukuhuoneeseensa, lukitsi oven perässään ja sulki Shinean syliinsä.
”Minullakin oli ikävä.” Shinea naurahti halaukseen vastatessaan. Neal vastasi intensiivisellä suudelmalla. Kaksikko kietoutui toisiinsa, kourien ja hyväillen toistensa vartaloita. Shinea oli Nealin kanssa vietettyjen päivien aikana mieltynyt kovasti lakanoiden välissä valssaamiseen ja muutaman viikon tauko oli saanut hänet odottamaan sitä hetkeä, kun he pääsisivät jälleen viettämään aikaa yhdessä.
”Näytät taivaallisen hyvältä.” Mies hymähti, hyväillen Shinean vartaloa. Hän varoi tärvelemästä naisen esiintymisasua, vaikka tiesikin, että se oli tehty kestäväksi. Yläosa Shinean kasvoista oli edelleen piilossa puolimaskin takana ja anonymiteetin tuntemus sai hänet tuntemaan olonsa vapautuneeksi. Esiintymisasuun pukeutuneena Nealin sylissä kiehnääminen kiihotti häntä aivan helvetisti ja mieheen vaatetus näkyi vaikuttavan samalla tavalla. Shinea työnsi Nealin istumaan huoneessa olevalle sohvalle ja astui muutaman askeleen taemmas, kuin asuaan esitelläkseen. Hän keimaili hetken ajan, kuljettaen käsiään hitaasti vartalollaan. Neal ojensi kätensä, kuin kutsuen Shineaa astumaan lähemmäs. Nainen totteli, henkäisten nauttivasti, kun mies painoi lämpimät kätensä hänen paljaille reisilleen. Nealin kädet työntyivät leijaillen hulmuavan hameenhelman alle, tarttuen Shinean pikkupöksyihin, hivuttaen vaatekappaleen hitaasti naisen päältä. Neal tiputtautui polvilleen Shinean eteen, painaen huulensa naisen sileälle iholle.
Shinea tarttui Nealia olkapäistä, kun tämä painoi kielensä hänen alapäätään vasten.
”Nnh…”
Suullinen hoito jatkui aikansa, kunnes Shinea halusi siirtyä eteenpäin. Hän astui askeleen taemmas ja vinkkasi hymynkare huulillaan sohvan suuntaan. Neal nousi lattialta ja istuutui sohvalle, vetäen Shinean hajareisin syliinsä. Kaksikko suuteli pitkään, samaan aikaan kun miehen kädet avasivat hänen oman vyönsä ja farkkujen napit. Ehkäisyvälineistä huolehtimisen jälkeen Shinea antoi miehen juhlakuntoisen kyrvän työntyä sisäänsä. Hän aloitti hitaan ratsastuksen, jota rytmittivät Nealin kädet, jotka olivat painautuneet tiiviisti lantiolle. Shinean esiintymisasun ajatuksenkevyet helmat liikkuivat heidän liikkeidensä tahtiin, välillä hitaasti leijaillen, välillä nopeasti syöksähdellen. Shinea kosketti Nealin kasvoja, painautuen tämän lähelle, suudellen häntä vaativasti. Hän voihkaisi vaimeasti, hengitys kiihtyi, tuttu tunne alkoi kasvaa hänen kehossaan. Juuri, kun Shinea oli saavuttamassa huippunsa, ovelta kuului vaativa koputus, jota seurasi ovenkahvan renkutus. Kaksikon lemmenleikit keskeytyivät.
”Ei nyt!” Neal huusi Shinean olan yli.
”Juuri nyt, Neal, tai raahaan sinut niskaperse otteella ulos sieltä.” Alexian kipakka ääni sanoi oven läpi. ”Haastattelut alkavat kuuden minuutin kuluttua.”
”Tulen kohta.” Neal naurahti ja kääntyi keskittyäkseen jälleen huvittuneen näköiseen Shineaan.
”Neal!” Alexia huusi ja paukautti ovea.
”Ehkä sinun on parempi mennä, ennen kuin hän repii pelihousunsa.” Shinea hymähti, nousten miehen sylistä. ”Voidaan jatkaa illalla.”
”Voisit ottaa tuon asun mukaasi.” Neal virnisti kiskoessaan vaatteitaan asianmukaisesti päälle.
”Ehkä.” Shinea hymähti. ”Sinuna kävisin muuten pesemässä naamani ennen kuin poistut pukuhuoneesta.”
Neal naurahti ja teki työtä käskettyä.
”Tämä kiertue on ihan pian ohi ja ehdin sitten keskittyä meihin paremmin.” Neal lupasi. Hän painoi suukon Shinean huulille.
Kaksikko poistui Nealin huoneesta, vain törmätäkseen käytävässä odottavaan Alexiaan. Tämä vilkaisi Shineaa, kasvoillaan ”olisi pitänyt arvata”-ilme ja lähti Neal mukanaan kohti lehdistötiloja. Shinea puolestaan asteli hänen ja Litan pukuhuonetta kohti, tajuten samalla, että oli unohtanut pikkupöksynsä Nealin pukuhuoneeseen.

Shinea kuuli yleisön pauhun korvatulpista huolimatta, odottaessaan oman osuutensa alkamista lavan alla. Häntä jännitti aivan helvetisti, kämmenet hikosivat ja sydän hakkasi kiivaasti. Dominance oli käynyt jäähyllä lavan takana ja oli juuri lähtenyt takaisin lavalle vetääkseen encoret.
”Hyvin se menee.” Hän psyykkasi itseään. ”Olet treenannut Litan kanssa monta viikkoa, osaat koreografian ulkoa.”
Hän kuuli ensimmäisen esiintymisbiisin alkusoinnut, Nealin villitsevän yleisöä. Tanssitanko alkoi kohota ja Shinea asettui aloitusasentoon. Lavalle suunnatut valot sokaisivat hänet hetkeksi. Hän ehti nähdä vellovan yleisömeren, kuuli huudon, aisti villin energian ja tempautui sitten tanssimaan kappaleiden tahdissa.
Aivan liian pian tanssitanko painui takaisin lavan alle.
Shinea hengitti kiivaasti. Hänen jalkansa tärisivät, sydän hakkasi edelleen, mutta enää ei jännittänyt. Olo oli vain mystisen eufoorinen. Shinea olisi halunnut takaisin lavalle. Hän asteli lavan taakse, saapuen sinne samaan aikaan Litan kanssa.
”Mikä fiilis?” Lita kysyi. Ilmeestä päätellen hän oli nauttinut esiintymisestä älyttömän paljon.
”En voi uskoa, että olin tuolla hetki sitten.” Shinea vastasi, viittilöiden kädellään lavan suuntaan. ”Ja haluan sinne takaisin.”
”Jos todella haluat, niin eiköhän jotain esiintymismahdollisuuksia järjesty.” Lita virnisti.
Dominance veti keikan viimeistä biisiä. Yleisö lauloi mukana koko kappaleen ajan ja biisin päätteeksi stadionin yläpuolella vilkkui uskomaton valoshow. Rakettien pauke tuntui vaimenevan huutavan ja kiljuvan yleisön äänen alle.

Keikan jälkeen Dominancen jäsenet kiitivät hoitamaan fanitapaamiset pois päiväjärjestyksestä. Shinea puolestaan siirtyi Litan kanssa heidän jakamaansa pukuhuoneeseen. Hän kuoriutui esiintymisasustaan, kävi suihkussa ja veti siviilivaatteet päälleen, sutaisten samalla hiuksensa sekaiselle nutturalle. Shinea katseli henkariin ripustamaansa esiintymisasua haikea ilme kasvoillaan.
”Pyyhi tuo ilme naamaltasi.” Lita virnisti, katsellen ystäväänsä peilin kautta, jonka ääressä istui meikkaamassa kasvojaan takaisin edustuskuntoon lavameikkien pois pesemisen jälkeen. ”Vilkaisin somekanavia hetki sitten. Dominancen keikasta kohistaan kovasti ja siinä sivussa meistä kysellään todella paljon. Sano minun sanoneen, tästä seuraa lisää esiintymisiä ja meidän olisi hyvä miettiä, millainen show tämän duon ympärille rakennetaan.”
”En tiedä mitä ajatella tästä kaikesta… En minä ole tottunut tällaiseen.”
”Jos törmäät itse johonkin somekeskusteluun, missä puhutaan meistä, älä lue kommentteja!” Lita huomautti. ”Ihmiset ovat kusipäitä ja vaikka lukisit sata kehua, yksi paskakommentti voi pilata kaiken.”
Shinea nyökkäsi lyhyesti. Ovelta kuului kevyt koputus ja Neal astui sisään. Hän oli ehtinyt käymään keikan jälkeen suihkussa ja vaihtamaan puhtaat vaatteet päälleen ja näytti Shinean silmissä helvetin hyvältä. Mies asteli Shinean eteen, tempaisi naisen syliinsä ja painoi tämän huulille pitkän suudelman, ikään kuin Lita ei olisi ollut edes paikalla.
”Älkää antako minun häiritä.” Lita hymähti huvittuneena, viimeistellen huulipunansa.
”Käydään kääntymässä jatkoilla ja mennään sitten kämpilleni.” Neal ehdotti suudelmasta irtauduttuaan, silittäen samalla kevyesti Shinean poskea.
Shinea ei osannut kuin nyökätä vasteukseksi.
Shinea ja Lita keräilivät kamansa mukaansa ja lähtivät Nealin kanssa kohti klubia, joka oli varattu yön ajaksi bändin jäsenten ja kiertueen työntekijöiden käyttöön.

Aamulla Shinea heräsi jälleen Nealin sängystä. Hän käänsi kylkeä ja tunsi miehen käden kiertyvän ympärilleen. Neal veti Shinean syliinsä ja painoi huulensa naisen niskaa vasten. Shinean viestin alkoi kilkuttaa hälytysääntä saapuvan puhelun merkiksi.
”Onko sinun pakko vastata tuohon?” Neal kysyi unisesti, kun Shinea alkoi vääntäytyä ylös poimiakseen laitteen käteensä. Soittaja oli Lita.
”Sanoisin, että kyllä.” Shinea totesi, ottaen puhelun vastaan. ”Kerro.”
”Meistä kysellään aivan helvetisti.” Lita aloitti ilman tervehdyksiä. ”Black Rosen viestinyhteydet ovat kilisseet jo monta tuntia, kun joku kertoi minun tanssivan siellä ja keikkatarjouksia on sadellut todella paljon. Ivan haluaa keskustella sinun ja minun kanssani siitä, miten esiintymisjärjestelyt hoidetaan.”
Litan innostunut puhe jatkui taukoamattomana sarjatulena hyvän tovin.
”Hidasta vähän…” Shinea keskeytti ystävänsä. ”Minä heräsin juuri.”
”Ehditkö puoleksi päiväksi Roseen?” Lita kysyi ja hänen äänensä paljasti hänen hymyilevän.
”Kai minä ehdin.” Shinea vastasi.
”Käydään sitten tilanne syvemmin läpi silloin.” Lita hymähti, sulkien yhteyden.
Shinea laski viestimen korvaltaan ja tuijotti hetken aikaa eteensä.
”No?” Neal kysyi.
”Näyttää vahvasti siltä, että saan tanssia jatkossakin ja siitä maksetaan jopa palkkaa.” Shinea vastasi, vilkaisten viestimestään kelloa. ”Minun täytyy käydä Rosessa juttelemassa Litan ja Ivanin kanssa puolentoista tunnin kuluttua.”
”Hienoa.” Neal hymähti. ”Potkaisitte sitten showmaailman pariovet kertarysäyksellä auki.”
”Saa nähdä.” Shinea totesi. Häntä jännitti todella paljon.
”Hei, kaikki tulee menemään hyvin.” Neal rauhoitteli, vetäen naisen takaisin syliinsä sängyn pohjalle.
”Toivottavasti…” Shinea sanoi. ”Minua jännittää. Tunnen itseni vapaamatkustajaksi. En minä olisi tässä pisteessä ilman Litaa. Tai sinua.”
”Kaikki tarvitsevat joskus apua, Shinea.” Neal huomautti. ”Dominance ei olisi ikinä lyönyt niin nopeasti läpi, ellei Brail olisi ottanut kitaristin paikkaa vastaan. Sovan sukuhaaran edustaja yhtyeessä on ollut aikamoinen vipuvoima monen asian suhteen.”
”Taidat olla oikeassa.” Shinea myönsi.
”Sitä paitsi…” Neal hymähti. ”Ellei Lita olisi hyödyntänyt omia suhteitaan saadakseen Dominancen esiintymään syntymäpäivillään, sinä ja minä olisimme tuskin koskaan tavanneet.”
”Niin, ja jos en olisi käynyt salilla huutamassa nyrkkeilysäkille, ei oltaisi tässä nyt.” Shinea naurahti.
”Kaikella on tarkoituksensa.” Neal huomautti, suukottaen Shineaa lempeästi. ”Haluatko jotain suuhunpantavaa ennen kuin lähdet keskustaan?”
Shinean huulille leviävä virnistys antoi ymmärtää, ettei hän ollut aamiaista vailla. Neal oli herättänyt hänen sisällään nukkuvan succubuksen, eikä se aikonut vaipua uudelleen uneen.

Reilun tunnin kuluttua Shinea asteli rennon päättäväisin askelin Black Roseen, suoraan Ivanin työhuoneeseen.
”Hei!” Lita hihkaisi. Hän tutki Ivanin kanssa huoneen seinälle heijastettua Hydruksen karttaa ja Karnyan mannerta, jolla Karnassoskin sijaitsi. Mantereen suurista kaupungeista osa oli merkitty eri värisillä pisteillä.
”Briiffatkaa minut sisään.” Shinea hymähti, saaden Ivanilta kattavan selityksen siitä, miten paljon ja millaisia keikkapyyntöjä oli tullut.
”Suurta osaa kyselijöistä tuntuu kiinnostavan, voidaanko me riisua samalla, kuin tanssitaan.” Lita totesi päätään puistellen.
”Tyypillistä…” Shinea pyöräytti silmiään. ”En minä osaa stripata.”
”Jokin aikaa sitten et osannut myöskään tankotanssia.” Lita naurahti. ”Opetan kyllä, miten vaatteet riisutaan viettelevästi.”
”Vierastan ajatusta todella paljon, mutta lupaan harkita asiaa…” Shinea totesi varsin varautuneesti, kääntyen Ivanin puoleen. ”Entä minun vakityöni?”
”Ajattele tätä ylennyksenä.” Ivan vastasi. ”Vähemmän töitä paljon paremmalla palkalla.”
”Ivan ehdotti, että vastataan tämän hetkisestä kysynnästä kymmenkuntaan kannattavimpaan keikkapyyntöön ja vedetään pieni kiertue Karnyan alueella.” Lita selitti. ”Varmistetaan, että kiertueen aikana on mahdollista treenata jokunen uusi esiintymisbiisi. Palataan vähäksi aikaa kotiin ja lähdetään sitten isosti kiertueelle täydennetyllä showlla, jos se vaikuttaa kannattavalta.”
”Kuulostaa loogiselta.” Shinea nyökkäsi. ”Yksi pikku juttu tosin… En edelleenkään haluaisi, että henkilöllisyyteni selviää kenellekään tämän aikana.”
”Shenna Heavenin ympärillä pyörivä kiinnostus johtuu osittain siitä, ettei kukaan tiedä, kuka maskin takana on.” Ivan totesi. ”Hyödynnetään sitä jatkossakin. Varmistetaan omalla kiertuehenkilöstöllä, että olet turvassa niin lavalla kuin lavan takanakin.”
”Entä vapaa-aika? Tai siirtymät, kun on pakko mennä yhdessä paikasta toiseen.” Shinea kysyi, vilkaisten ystäväänsä epävarmana. ”Lita herättää huomiota, liikkuu hän missä tahansa. Luulisi jonkun jossain vaiheessa tajuavan, mistä on kyse.”
”Naamioidaan sinut assariksi.” Lita ehdotti hymynkare huulillaan. Shinea purskahti nauruun.
”Ainakin se on kokeilemisen arvoinen idea.” Hän hymähti.
”Ajattelin kiinnittää Tristanin vastuuhenkilöksi tähän kiertueprojektiin.” Ivan vaihtoi puheenaihetta.
”Oikeasti?” Litan ilme kirkastui. ”Wau!”
”Ilmeisesti joku hyvin pätevä tyyppi?” Shinea hymähti. Nimi ei sanonut hänelle mitään.
”Paras, jonka voi tällaiseen projektiin saada.” Lita virnisti. ”Näet sitten.”
Shinea päätti luottaa ystävänsä sanaan. Kolmikko keskusteli hyvän tovin kiertueeseen liittyvistä asioista ja lopulta kun kaikki oli päällisin puolin selvää, Lita ja Shinea keskustelivat yhdessä siitä, minkä tyyppisiä koreografioita he haluaisivat lähteä treenaamaan. Kotiläksynomaisesti Shinea sai tehtäväkseen katsoa liki tusinan burleskitaiteilijan esiintymisvideoita ja hakea niistä vinkkejä ja inspiraatiota omaan esiintymiseensä.
Heidän minikiertueensa aikataulu varmistuisi muutaman seuraavan päivän aikana. Astellessaan metroasemalle Shinea mietti, kuinka kauan tämä hurmiollinen vapaapudotuksentunne tällä kertaa jatkuisi, ennen kuin vuoristorata-ajelu kääntyisi taas kivikkoiseksi ja vaikeakulkuiseksi ylämäeksi.

Shinea kävi kotiläksyjään läpi sohvalla Nealin kylkeen käpertyneenä, tehden samalla muistiinpanoja. Miehellä oli tarjottavaan näkökulmia, joita Shinea ei itse tullut edes ajatelleeksi.
”Miksi kaikki, mitä tähän aiheeseen liittyen sinun suustasi tulee ulos, kuulostaa siltä, että puhut omasta kokemuksesta?” Shinea kysyi hymynkare huulillaan, arvaten kyllä, mistä asia johtui.
”Ei varmasti tule minään yllätyksenä, mutta bändikavereiden kanssa ollaan oltu hyvin kliseisiä rokkareita siitä asti, kun Dominance löi läpi. Muutaman kiertueen aikana vietimme luultavasti enemmän aikaa strippiklubeilla, kuin hotellihuoneessa nukkumassa.”
”Eipä se kovin suurena yllätyksenä tullut. Mitä mieltä itse olet strippareista?” Shinea kysyi hiljaa. Neal kohautti hartioitaan.
”Jokaisella on varmasti syynsä siihen, miksi he vaatteensa riisuvat. Parhaan shown ovat tarjonneet ne, jotka nauttivat olostaan lavalla ollessaan. Esiintymisammatti siinä missä omanikin. Sitä paitsi, olen minäkin luopunut vaatteistani levymyyntiä edistääkseni.”
”Puhutko nyt siitä Dominancen kalenterista vai onko jotain muutakin, mitä minun pitäisi palauttaa mieleeni?” Shinea kysyi hymynkare huulillaan. Dominancen varsin rohkeasta kalenterista oli noussut jonkinmoinen äläkkä joitakin vuosia aiemmin, vaikka siinä olleet kuvat olivatkin varsin hyvän maun mukaisia.
”Muun muassa siitä kalenterista.” Neal hymähti.
”Vieläkö niitä saa jostain?” Shinea kiusoitteli. ”Yksiöni seinällä olisi sen verran tyhjää tilaa, että voisin ripustaa sinut sänkyni viereen.”
”Voin teettää sinulle taulun.” Neal naurahti.
”Haittaisiko sinua, jos minä riisuisin vaatteeni lavalla?” Shinea käänsi puheenaiheen jälleen itse asiaan.
”Se on sinun valintasi, eikä minulla ole siihen mitään vastaan sanottavaa.” Neal vastasi. ”Toivon vain, että valinta on omasi ja teet sitä vapaasta tahdostasi, etkä pakon edessä.”
”Eli ei mustasukkaisuusdraamaa, jos joku tuntematon katselee alastonta vartaloani?” Shinea varmisti.
”En osaa sanoa, en ole ikinä ollut sellaisessa tilanteessa, jossa tyttöystäväni olisi sillä tavoin huomion keskipisteenä.” Neal pohti. ”Mutta olisi minulta hyvin kaksinaismoralistista olla mustasukkainen siitä, että joku katsoo sinua, kun osa Dominancen faneista yrittää uida liiveihin jokaisen keikan jälkeen ja osa vielä vapaa-ajallakin.”
”Sekö minä sinulle olen?” Shinea kysyi, kääntyen sen verran, että näki Nealin kasvot.
”Mikä?”
”Tyttöystävä.”
”Tuntui turvallisemmalta termiltä, kuin moni muu.” Neal naurahti, pyyhkäisten hiussuortuvan Shinean kasvoilta. ”Ei olla puhuttu siitä, mikä tämä kuvio meidän välillä on.”
”Tarvitseeko se määritellä?” Shinea kysyi.
”Ei välttämättä.” Neal kohautti hartioitaan. ”Tiedän vain, että nautin seurastasi ja haluan olla kanssasi.”
”Tunne on molemmin puoleinen.” Shinea hymähti. ”Tiedät kyllä, etten ole seurustellut ikinä vakavasti, joten olen totaalisen pihalla kaikesta.”
”Antaa tämän siis edetä omalla painollaan?” Neal ehdotti, saaden myönnyttelevän nyökkäyksen vastaukseksi.
”Minun pitäisi käydä kotona.” Shinea totesi käpertyessään jälleen miehen kainaloon.
”Pikkuisessa yksiössäsi vai isäsi luona?”
”Itseasiassa sekä että…” Shinea totesi. Hän ei ollut käynyt Wanyassa viikkokausiin, eikä liioin soittanut isälleen. Tajuntaan iski, ettei hän tiennyt edes, missä kunnossa isä oli.
”Pitäisikö sinun hoitaa asia, ennen kuin lähdet Litan kanssa seikkailemaan ympäri mannerta?” Neal kysyi. Shinea nyökkäsi, nousi ylös ja noukki viestimen käteensä, valiten isänsä numeron. Hän asteli Nealin makuuhuoneeseen jutellakseen isänsä kanssa rauhassa. Neal katsoi naisen menoa, poimien oman viestimensä käteensä hetken pohdinnan jälkeen ja soitti omille vanhemmilleen.

Joitakin päiviä myöhemmin Shinea ja Lita aloittivat parin viikon mittaisen testikiertueensa. Kaikki sujui pieniä kommelluksia lukuun ottamatta erittäin hyvin ja yleisöä oli joka kerta enemmän paikalla. Shinea oli Litan ehdotuksen mukaan käyttäytynyt hyvin assistenttimaisesti, eikä häntä oltu vilkaistukaan kahdesti silloin, kun ihmiset tunnistivat Litan. Neal kulki kiertueen jälkimmäisen viikon Shinean seurana, pitäen hyvin matalaa profiilia, onnistuen välttämään Dominancen fanit suurimmilta osin.
Heidän palattuaan Karnassokseen Shinea ja Lita viettivät pääosan ajastaan treenaamalla uusia koreografioita. Neal sulkeutui kotistudioonsa säveltämään Shinean ollessa treeneissä. Testikiertueen aikana Shinea oli lämmennyt ajatukselle strippaamisesta, suostuen opettelemaan Litan ohjaamana itselleen sopivan viettelevän tyylin vaatteiden riisumiselle.
Erään aamupäivän aikana he käyttivät Black Rosen esiintymisau-valikoimaa hyödykseen, jotta Shinea saisi mahdollisimman paljon kokemusta erilaisten vaatekappaleiden osalta. Sillä oli vissi ero, oliko vaatteessa napit, vetoketju, solkia, tarranauhaa tai remmejä vai oliko vaatekappale vain niin joustava, että sen riisuminen onnistui sujuvasti. Tulevalle kiertueelle suunnitellut esiintymisasut olivat vielä hieman työn alla ja testaamalla erilaisia vaihtoehtoja oli helppo erotella omat suosikit joukosta. Treenaaminen alkoi pikkuhiljaa olla jo paketissa, kun Neal yllättäen ilmestyi klubille.
”Mitä ihmettä sinä täällä teet?” Shinea kysyi, kun mies asteli hänen näköpiiriinsä.
”Työkaverinne päästi minut sisään.” Neal vastasi, näyttäen kädessään olevaa pientä datasirua. ” Minulla on sinulle biisi. Et vastannut viestimeesi ja halusin tuoda tämän, ennen kuin lähden käymään Dronassa. Tulen takaisin viikonlopuksi.”
Nealin kalenteri oli alkanut täyttyä nopeasti hänen ollessaan vapaalla, miehen ystävien ja perheen halutessa ehtiä tapaamaan hänet, ennen kuin työ musiikin parissa veisi jälleen lähes kaiken hänen aikansa.
”Biisi? Minulle?” Shinea kysyi hämmentyneenä, hypäten puolipukeissa lavan reunalta alas. Hän asteli miehen luo, ottaen datasirun vastaan. ”Onko tämä jotain, mikä minun kannattaisi kuunnella yksin?”
”Lyriikat ovat työn alla, joten ne puuttuvat, mutta ajattelin, että pitäisit melodiasta.” Neal totesi hymynkare huulillaan. ”Voit kuunnella sen vaikka heti.”
Shinea asteli Neal perässään äänentoistojärjestelmän luona seisovan Litan luo, joka työnsi datasirun laitteeseen ja laittoi kappaleen soimaan. Rauhallista alkua seurasi rytmikäs osuus, jota Shinea ei osannut oikeastaan kuvailla sanoin, mutta melodia sai hänet todella hyvälle tuulelle.
”Laita se uudelleen soimaan, kun pääsen lavalle.” Shinea totsei Litalle. Hän painoi Nealin huulille nopean suukon ennen kuin asteli lavan reunalle ja heilautti itsensä lavalle, astellen sen takareunaan. Lita laittaessa kappaleen uudelleen soimaan, Shinea alkoi tanssia. Hän lähti liikkeelle lavan takareunasta, astellen kevein askelin tanssitangon viereen, kiepauttaen itsensä tankoon. Shinea tanssi koko kappaleen läpi, jäämättä missään vaiheessa miettimään mitä tekisi seuraavaksi. Hän suorastaan säteili kappaleen loputtua. Lita laski kädessään olevan viestimen, jolle oli Shinean tanssin pyytämättä videoinut.
”Saanko käyttää sitä showssa?” Shinea kysyi Nealilta palattuaan äänentoistojärjestelmän luo. Mies vastasi vain lyhyellä nyökkäyksellä. ”Mikä sen nimi on?”
”Sen työnimi on Shinniana.”
Shinea tuijotti Nealia hetken aikaa hämmästyneenä. Sana oli muinaishydrusta ja Shinea tiesi, mikä sen merkitys oli. Neal vilkaisi rannekelloaan ja totesi, että hänen pitäisi mennä.
”Saatan sinut ulos.” Shinea sanoi, astellen Nealin rinnalla kohti ulko-ovea. ”Onko tuolla kappaleella syvempikin merkitys?”
”No… Se on sinulle ja aion sanoittaa sen loppuun, kunhan saan palaset loksahtamaan kohdalleen.” Neal vastasi. ”Näytät tietävän mitä Shinniana tarkoittaa.”
”Tiedän.” Shinea totesi. ”Olen otettu.”
”Tulet olemaan otettu myös siinä vaiheessa, kun tulen takaisin Karnassokseen.” Neal virnisti, vetäen naisen syliinsä.
”Nähdään siis viikonloppuna.” Shinea hymähti. Hän halasi miestä pitkään, seuraten sitten katseellaan, kun tämä asteli klubin ovista ulos. Shinea palasi Litan seuraan.
”Vieläkö jatketaan vai haluatko jo lähteä kotiin?” Lita kysyi.
”Mitä minä siellä yksin tekisin?” Shinea mutisi hiljaa.
”Haluatko sitten nähdä, miten tanssit äsken? Hatusta vedetyksi koreografiaksi tämä on aivan älyttömän hyvä.” Lita sanoi, heilauttaen kädessään olevaa viestintään. Shinea katsoi pienikokoisen laitteen näytöltä tanssimistaan ja myönsi, että Lita oli oikeassa.
Neal oli onnistunut vangitsemaan kappaleeseen jotain sellaista, mikä sai Shinean tuntemaan olonsa vapautuneeksi.

[Shinea]

Osa 23. Way to purgatory

Shenna Heaven & Lita DeVil kiertueen toinen osio alkoi hyvin. Muutaman ensimmäisen keikan ajan Shinea oli todella hermostunut vaatteidensa riisumisesta, mutta Nealin säveltämä kappale takoi häneen itsevarmuutta ja kerta kerralta esiintyminen muuttui helpommaksi ja luontevammaksi. Litan jakamat näkökulmat esiintymisestä olivat myös nostaneet itsetuntoa.
”Jos sinä riisut lavalla vaatteesi, kiusoittelet ja härnäät esitykselläsi niin paljon, että joku laukeaa housuihinsa, kenellä on valta? Sinä itse hallitset tilannetta ja päätät sen, mitä näytät tai olet näyttämättä, annat tai olet antamatta. Katsojan ei auta kuin tyytyä siihen, mitä sinä tarjoat.”

Shinean ja Litan matka oli vienyt kiertueen pohjoisimpaan suurkaupunkiin, Northineen.
Illan tullen naiskaksikko kuunteli takahuoneessa klubin puolelta kantautuvaa musiikkia ja puheensorinaa. Yleisö vaikutti riehakkaalta ja hyväntuuliselta odottaessaan esityksen alkua ja repesi korvia huumaavaan mekastukseen, kun Lita ja Shinea astelivat lopulta lavalle. He aloittivat shownsa yhteisellä koreografialla, sellaisella, joka oli tuttu jo Dominancen keikalta, jatkaen sitten vuorotellen esiintymistä. Shinea jäi yksin lavalle ensimmäisen kappaleen jälkeen, asettuen lavan takaosaan. Shinnianan ensisoinnut virtasivat kaiuttimista ja Shinea alkoi tanssia sen tahdissa. Hänen liikehtiessään lavan etuosassa olevan tanssitangon luo, nainen antoi katseensa vaeltaa yleisössä.
Shinea jähmettyi hetkeksi paikoilleen, kun hänen katseensa osui tuttuihin kasvoihin yleisöä tarkastellessa.
”Mitä…” Nainen henkäisi epäuskoisena. Hänen sydämensä tuntui jättävän lyönnin väliin.
Samassa Shinea ravisti itsensä irti tuijotuksestaan ja jatkoi esiintymistä, vetäen numeronsa loppuun, väistäen sitten lavalta Litan osuuden tieltä. Shinea vaihtoi vikkelästi esiintymiasunsa ja syöksyi takahuoneen verhonrakoon, pysyen piilossa, mutta etsien vimmatusti kasvoja, jotka luuli nähneensä, jotka toivoi nähneensä. Sinnikkäästä etsimisestä huolimatta, Shinea ei löytänyt hakemaansa henkilöä yleisön joukosta. Hän jatkoi sydän hakaten esityksen loppuun, huomaten etsimänsä kasvot yleisön joukosta viimeisen shownumeron loppupuolella.
Kun Shinea ja Lita palasivat takahuoneeseen esityksen jälkeen, Shinea pyyhki meikit kasvoiltaan, vaihtoi salamaa nopeammin siviilivaatteet päälleen ja kiskaisi kengät jalkoihinsa.
”Mikä ihme sinun on?” Lita yritti kysyä, mutta Shinea hävisi heidän pukuhuoneensa ovesta vastaamatta mitään. Naisen askeleet kopisivat käytävässä, kun hän pyyhälsi sen läpi, suunnaten klubin puolelle. Hän asteli yleisön seassa kiireisin askelin, pälyillen lähes hädissään ympärilleen, peläten, että mies olisi jo poistunut paikalta. Mitä hän edes sanoisi? Kuinka avaisi keskustelun?
Lopulta Shinea huomasi tutut piirteet baaritiskin luona ja lähti kiireesti astelemaan miestä kohti. Tuona lyhyenä aikana mies ehti kääntää hänelle selkänsä. Riittävän lähelle päästyään Shinea ojensi kätensä, koskettaen kevyesti miehen olkapäätä, samalla kun avasi suunsa ja sanoi ensimmäiset sanat, jotka hänen mieleensä tulivat.
”Koska sinä olet palannut Hydrukselle, Harom?”
Mies kääntyi ympäri ja Shinea perääntyi askeleen verran.
”En minä ole Hydrukselta missään vaiheessa poistunutkaan.” Mies totesi, skannaten katseellaan Shineaa päästä varpaisiin.
Tämä ei ollut Harom. Hiustyyli oli sama ja kasvonpiirteissäkin paljon yhtäläisyyksiä, mutta tämä ei ollut Harom.
”Anteeksi, erehdyin henkilöstä.” Shinea henkäisi, kääntyen kannoillaan ja luovien itkua pidätellen yleisön läpi. Mies huusi jotain hänen peräänsä, mutta Shinea ei kuullut, eikä halunnutkaan kuunnella. Pettymys kirveli kipeästi hänen mielessään. Pukuhuoneeseen päästyään Shinea lysähti lähimpään tuoliin istumaan ja hautasi kasvonsa käsiinsä.
”Nea…?” Lita kysyi huolestuneena, kyykistyen ystävänsä viereen. Shinea nyyhkäisi hiljaa ja pyyhkäisi nopeasti kyyneleitä kasvoiltaan. Ne valuivat silti vuolaina virtoina hänen poskilleen, eikä kyyneltulvalle näyttänyt tulevan loppua.
”Luulin nähneeni Haromin…” Shinea kuiskasi lopulta. Lita halasi ystäväänsä, rutistaen häntä tiukasti.
Shinea ei tiennyt, mistä helvetistä tunnepurkaus oikein tuli. Hän oli ollut onnellinen Nealin kanssa, nauttinut tämän seurasta, eikä ollut edes ajatellut Haromia viikkokausiin. Ja nyt, kun Shinea kuvitteli nähneensä hänet, kaikki sortui korttitalon tavoin.

Shinea yritti keskittyä kiertueeseen, shown hiomiseen ja suhteeseensa Nealin kanssa. Vapaa-aikaa tuntui olevan aivan liikaa, mutta aikataulut rajoittivat samalla poikkeamisen kiertueen matkasuunnitelmasta. Yhteiset suunnitelmat Nealin kanssa siirtyivät ja muuttuivat, heidän aikataulujensa ollessa jokseenkin solmussa keskenään. Shinea ei voinut juurikaan vaikuttaa omiin aikatauluihinsa ja Nealin yrittäessä parhaansa setviäkseen oman aikataulunsa ojennukseen, he tekivät pitkälti kaikkensa saadakseen asiat toimimaan välillään.
Päivät vierivät ohi ja Shinea huomasi ajattelevansa Haromia jatkuvasti. Hän näki miehestä unia, jotka tuntuivat hyvin todellisilta ja tunsi itsensä hyvin pettyneeksi herätessään. Se sai naisen arvioimaan suhdettaan Nealiin aivan toisessa valossa. Jos Harom tulisi nyt takaisin, miten nainen asiaan suhtautuisi? Shinea olisi halunnut tuntea Nealia kohtaan samoin, kuin tämä näytti tuntevan häntä kohtaan. Neal ei ollut sanonut suoraan mitään, mutta hänen säveltämänsä ja sanoittamansa Shinniana puhui puolestaan. Se oli kaunis rakkauslaulu, jota kuunnellessa joka ikinen fanityttö toivoisi, että se olisi osoitettu juuri hänen omille korvilleen.
Lopulta Neal ja Shinea pystyivät viettämään muutaman päivän yhdessä.
Viimeisenä iltana ennen Nealin paluuta Karnassokseen, Shinea makasi hotellihuoneen sängyssä, kuunnellen kylpyhuoneesta kantautuvaa suihkun kohinaa, tuijottaen katon kuvioita. Lopulta kohina lakkasi.
”Neal…” Shinea sanoi hiljaa.
”No?” Neal kysyi astellessaan kylpyhuoneesta, kellahtaen sänkyyn naisen viereen.
”Minusta tuntuu, että…” Shinea aloitti, etsien sanoja, jotka olivat pyörineet hänen mielessään jo pitkään. ”Minusta meidän ei pitäisi enää jatkaa tätä… mitä tämä nyt onkaan.”
Neal katsoi häntä yllättyneenä.
”Olenko tehnyt jotain, minkä vuoksi…?”
”Et. Olet ollut todella ihana… Parasta, mitä minulle on luultavasti ikinä tapahtunut…” Shinea vastasi hiljaa.
”Miksi sitten?” Neal kysyi vaimeasti.
”En edelleenkään halua tulla revityksi julkisuuteen, jos voin sen välttää ja tällä hetkellä näyttää siltä, että sinun kanssasi olisin jatkuvasti valokeilan kohteena…” Shinea puhui lähes kuiskaten. ”Lisäksi minun täytyy myöntää, että olen sinusta mustasukkainen, vaikka en haluaisi olla… Sinä olet muusikko ja sillä on omat lieveilmiönsä…”
”Haluat siis anonymiteetin turvin poimia julkisuuden hyötypuolet ja välttää ikävät.” Neal totesi.
Sanat kirpaisivat, vaikka olivat enemmän toteamus, kuin syytös. Shinean oli pakko myöntää Nealin olevan oikeassa.
”Olen todella pahoillani…” Shinea kuiskasi, kun Neal kietoi kätensä hänen ympärilleen.
”Niin minäkin, Shinea.” Mies vastasi, silittäen naisen hiuksia kevyesti. ”Yritän kuitenkin ymmärtää. Olen itse elänyt ja hengittänyt tätä elämäntyyliä yli kymmenen vuotta. En voi olettaa, että sinä tai kukaan muukaan pystyy mukautumaan tällaiseen pyöritykseen. Luulen tajuavani, miksi haluat pitää mahdollisimman matalaa profiilia.”
Shinea mietti, oliko tässä koko totuus hänen itsensä osalta. Hän oli ajatellut Haromia päivittäin sen jälkeen, kun oli törmännyt tämän kaksoisolentoon. Hän oli huomannut ajattelevansa Haromia silloinkin, kun harrasti seksiä Nealin kanssa, eikä ollut asiaan lainkaan tyytyväinen.
”Tässä on muutakin…” Shinea sanoi lopulta epävarmasti.
”No?” Neal kysyi.
Shinea ei tiennyt miten muotoilla sanottavansa. Hän ei halunnut loukata Nealia, mutta samaan aikaan miehellä oli hänestä oikeus kuulla koko totuus.
Neal oli saanut Shinnianan sanoitukset valmiiksi vain päiviä ennen, kuin Shinea oli törmännyt Haromin kaksoisolentoon. Lyriikoiden kertojaääni lauloi seuraavansa rakkaansa perässä, minne tahansa tämä hänet mukaansa halusi, etsivänsä naisensa maailman ääristä, jos olisi pakko. Rakkauden kohde oli ilma kertojan keuhkoissa, mielessä päivin ja öin, erossa ollessa häntä kannettiin mukana sydämessä ja kohdeltiin kuin jumalatarta pariskunnan ollessa yhdessä. Shinea oli nauranut Nealille, että perinteinen ”rakastan sinua” ei selkeästi ollut miehelle riittävä tapa ilmaista tunteitaan.
”Minulla on jonkinmoinen käsitys siitä, mitä sinä tunnet minua kohtaan ja haluaisin aivan helvetisti vastata sinulle samalla mitalla, mutta minä en pysty siihen. Minä en vain… riitä.” Shinea aloitti empien.
Nealin ilmettä oli vaikea tulkita, eikä mies sanonut mitään.
”Elämässäni on… eräs toinen, josta en ole osannut päästää irti. Hänen kanssaan ei ehtinyt tapahtua juuri mitään, enkä edes tiedä missä hän on tällä hetkellä, mutta… Rakastan häntä edelleen ja minusta tuntuu, ettei ole sinua kohtaan oikein jatkaa tätä, jos mietin jatkuvasti jotakuta toista…” Shinea yritti pukea itsensä sanoiksi. Hän joutui pyyhkimään kyyneleitä kasvoiltaan loppuun päästyään.
”Tuo taitaa olla se pääasiallinen syy siihen, miksi haluat lopettaa tämän… mitä tämä nyt onkaan.” Neal sanoi hiljaa, lainaten Shinean sanoja heidän välisensä suhteen laadusta.
”Niin...” Shinea kuiskasi.
”Jos haluat lopettaa, niin mikä minä olen vastaan väittämään.” Mies totesi pitkän hiljaisuuden jälkeen. ”Vaikka tältä, mitä tämä nyt onkaan, puuttuu määritelmä, niin tähän tarvitaan kaksi.”
Hän yritti selkeästi pitää äänensä neutraalina, mutta siitä kuulsi läpi pettymys. Neal tunsi itsensä loukatuksi, eikä Shinea voinut häntä siitä syyttää.
”Olen todella pahoillani siitä, että päätän tämän näin… En voi tunteilleni, tai niiden puutteelle mitään…” Shinea kuiskasi. ”Olisin oikeasti halunnut saada tämän toimimaan kanssasi.”
”Uskon sen kyllä.” Neal sanoi hiljaa. ”Kaiken jälkeen, tämä vain tuli jokseenkin yllätyksenä…”
He olivat hetken vaiti.
”Minusta on jotenkin ironisella tavalla hauskaa, että tästä, mitä tämä nyt onkaan, tuli jonkinlainen huono sisäpiirivitsi vielä tässä vaiheessa…” Shinea totesi, saaden Nealin naurahtamaan.
”Mitä tämä nyt onkaan, on vain muuttamassa muotoaan.” Mies totesi.
He juttelivat asioista pitkään, varmistaen ettei mikään jäisi varmasti kaihertamaan. Molemmille sopi pysyä ystävinä ja olla toistensa kanssa tekemisissä myös tulevaisuudessa, vaikka heidän välisensä suhteen luonne muuttui radikaalisti. Siitä huolimatta he ajautuivat viettämään yönsä yhdessä muutamien viikkojen päästä osuttuaan sattumalta samaan kaupunkiin, kun Shinean ja Litan lento oli peruttu. Shinea oli päätynyt Nealin sänkyyn, eikä yön aikana oltu juuri nukuttu.

Kiertue jatkoi kulkuaan eteenpäin ja Shinea sai tasapainoiltua itsensä jonkinmoiseen ruotuun elämänsä kanssa. Tässä vaiheessa hänen olisi järkevää takoa rahaa kasaan, jotta hän selviäisi lainastaan, joten ensimmäisten asioiden joukossa oli selvittää, mitä kaikkea kiertueen aikana voisi tehdä lisätienestien eteen. Vähemmän yllättäen vastaus tähänkin asiaan tuli Litalta, joka oli käytännössä koko kiertueen ajan tehnyt sivutoimisesti muutamien tuntien mittaisia avec-keikkoja vapaapäiviensä iloksi.
Litalle tuntui muutenkin olevan jonkinmoinen mahdottomuus levätä laakereillaan ja hän auttoi mielellään ystävänsä alkuun avec-keikkailun suhteen. Hän kertoi täysin häpeilemättä, että harrasti seksiä avec-deittiensä kanssa, mutta totesi myös, että se ei todellakaan ollut pakollista, eikä painostamista asian suhteen tulisi myöskään hyväksyä. Kiertueen edetessä Shinea kävi muutamalla avec-keikalla, joka kerta eri ihmisten kanssa, kunnes törmäsi Jaques Oharaan.
Mies oli Shineaa lähes kolme kertaa vanhempi, mutta ei näyttänyt siltä. Ensimmäisellä tapaamisellaan kaksikko oli Shinean yllätykseksi käynyt vain ravintolassa syömässä. Jaques oli tuntunut mittailevan hänen keskustelutaitojaan ja yleissivistystään. Samalla Shinealle selvisi, että Jaques oli liikemies, joka matkusti varsin paljon ja etsi vakituista avec-seuralaista, jonka tilannetajuun voisi luottaa.
Mies ei ollut kiinnostunut Shinean taustoista tai työnkuvasta, vaan ainoastaan siitä, mitä nainen sai aikaiseksi. Nopeasti Shinealle kävi selväksi, että hänen tehtävänsä avecina oli käytännössä pehmentää tunnelmaa illallisjuhlissa, esittää assistenttia ja siirtää hienovaraisesti keskustelu pomonsa toivomaan suuntaan. Toisinaan hän oli vain kaunis tilankoristus Jaquesin rinnalla ja joissakin tilanteissa hänen mielipiteistään näytettiin olevan hyvinkin kiinnostuneita. Koska Shinea ei halunnut kertoa mitään yksityisasioistaan tällaisen työnkuvan ohessa, joten hän käytti nimeä Nea Sinistra ja kehitti itselleen taustatarinan, jossa olisi helppo pysyä. Suurimman osan ajasta Jaques tarvitsi Shineaa arkipäivien aikana, joten Shinea matkusti useamman kerran hieman sivuun kiertuereitiltä lisätöitä tehdäkseen. Naisen ei tarvinnut huolehtia itse juuri mistään muusta, kuin siitä että oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa tai kulkuvälineessä. Jaques oli järjestänyt, tai laittanut jonkun alaisensa järjestämään, kaiken muun, mitä Shinea saattaisi tarvita.
Jokusen kerran Jaques oli lähettänyt oman kuskinsa noutamaan naisen paikalle. Miehen nimi oli Moris, mutta Shinea ei juurikaan keskustellut hänen kanssaan kyydissä istuessaan. Moris vastasi kyllä varsin kohteliaasti, jos Shinea kysyi häneltä jotain, mutta hyvin lyhyesti, eikä koskaan jatkanut itse keskustelua.

Kun kiertueeseen tuli lähes kahden viikon tauko mantereelta toisen siirtymisen vuoksi, Shinea ja Lita palasivat tauon ajaksi Karnassokseen. Shinea ajatteli kerrankin käyttää vapaat päivänsä lepäämiseen töiden sijaan. Suunnitelmiin tuli kuitenkin jo muutaman päivän päästä muutos, kun Jaques otti häneen yhteyttä. Mies soitti Shinealle suoraan hänen viestimeensä, johon hänen työnumeronsa puhelut ohjautuivat.
”Oletko vapaana loppuviikosta?” Jaques kysyi lyhyiden tervehdysten jälkeen.
”Minulla on vapaata, mutta ajattelin käyttää sen oikeasti lepäämiseen…” Shinea vastasi. ”Kerro toki kuitenkin, mihin minua tarvitsisit.”
Jaques tiivisti lyhyesti millaisesta tilaisuudesta olisi kyse ja koska kaksipäiväinen tapahtuma oli Karnassoksessa, Shinea lupautui lähtemään töihin. Hän sai mieheltä ohjeet saapua keskustassa sijaitsevaan Ra Hjera-nimiseen hotelliin. Shinean ei tarvitsisi huolehtia itse mistään, hänen pitäisi vain ilmoittaa hotellin vastaanottovirkailijalle olevansa osa Jaques Oharan seuruetta ja hän saisi itselleen kulkuluvat. Iltapuku ja kaikki sen kanssa tarvittavat asusteet odottaisivat Shineaa hotellilla.

Shinea saapui sovittuun aikaan Ra Hjeraan ja asteli ynseän näköisen vastaanottovirkailijan luokse. Tämä katsoi naista nenänvarttaan pitkin, mutta käytös muuttui silmänräpäyksessä Shinean ilmoittaessa millä asialla oli. Mikäli vastaanottovirkailija olisi mielistellyt yhtään enempää, hän olisi kirjaimellisesti ollut polvillaan lattialla nuolemassa Shinean takapuolta.
”Tarvitsetteko jotain muuta, ennen kuin siirrytte yläkertaan sviitin puolelle?” Virkailija kysyi ojennettuaan Shinealle Nea Sinistran nimellä varustetun kulkuluvan.
Shinean teki mieli vastata jotain nasevaa, mutta hän ilmoitti kohteliaasti, ettei tarvitse mitään ja asteli sitten hissien luo, astuen siitä hetkeä myöhemmin suoraan ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan sviittiin. Jaques seisoi valtavan ikkunan ääressä viestin korvallaan, puhuen sujuvasti toista Hydruksen valtakielistä. Shinea ei ymmärtänyt siitä kuin sanan sieltä ja toisen täältä. Miehen tumman vihreät hiukset oli pyyhkäisty huolettoman huolitellusti taaksepäin, parta oli siisti kuten aina ja kauluspaidan ylimmät napit rennosti auki.
Jaques nyökkäsi Shinealle lyhyesti naisen astuttua hissistä huoneiston puolelle, viitaten vapaalla kädellään huoneen keskellä olevaa sohvaryhmää kohti, kehottaen Shineaa istumaan alas. Nainen teki työtä käskettyä ja odotti hetken, jotta Jaques saisi puhelunsa päätökseen. Hän seurasi katseellaan miehen etenemistä huoneessa, tämän kiireetöntä olemusta ja mietti miehen moitteettonta ulkonäköä. Sen perusteella oli vaikea uskoa Jaquesin olevan Shineaa melkein kolme kertaa vanhempi.
”Oliko kulkuluvan kanssa ongelmia?” Jaques kysyi Shinealta laskettuaan viestimen korvaltaan.
”Ei laisinkaan.” Nainen vastasi hymyillen.
”Hienoa. Tule.” Jaques viittasi hänet mukaansa, johdattaen Shinean viereiseen huoneeseen. Raollaan olevassa vaatekaapissa roikkui pukupussi, jossa ilmeisesti oli Shinean iltapuku, sen alla puolestaan kaksi kalliin näköistä kenkälaatikkoa. Huoneen toisella seinustalla ikkunan vieressä sijaitsi hyvin valaistu kampauspöytä, jolta näytti löytyvän kaikki mahdollinen, jolla Shinea voisi loihtia itselleen niin meikin kuin kampauksenkin. Lisäksi pöydällä oli muutama jalokiviliikkeen logolla varustettu korurasia.
”Tapaamisen alkuun on kaksi tuntia aikaa, oletan, että ehdit laittaa itsesi valmiiksi.” Jaques totesi.
”Mikäli mekon päälle pukeminen ei ole verrattavissa pulmapeliin, kaksi tuntia riittää oikein mainiosti.” Shinea vastasi.
”Jätän sinut siis valmistautumaan iltaa varten.” Jaques totesi hymynkare huulillaan, koskettaen kevyesti vieressään seisovan Shinean alaselkää hänet ohittaessaan, ennen kuin poistui huoneesta. Shinea asteli vaatekaapin luo ja veti pukupussin vetoketjun auki tarkastellakseen vaatetta, jonka pukisi päälleen. Mekko oli pääasialliselta väritykseltään kiiltävän musta, kangas oli kiiltävää, liukasta ja kalliin tuntuista. Se näytti vaihtelevan väriä mustan ja harmaan eri sävyissä valon taittuessa vaatteen pinnassa. Shinea puri kevyesti alahuultaan. Mekko oli kyllä iltapukumaisen pitkä, mutta se oli selästä niin avoin, ettei sen kanssa voisi mitenkään käyttää rintaliivejä. Etuosa oli vesiputousmaisen runsas ja niskassa oli pieni solki, joka pitäisi vaatteen ylhäällä. Shinea kohautti itsekseen hartioitaan. Hän oli pukeutunut kiertueen aikana paljastavampiinkin vaatteisiin, tämä näytti rohkealta mutta hyvän maun mukaiselta, joten Shinea kuoriutui siviilivaatteistaan ja veti mekon päälleen arvioidakseen, millainen meikki sen kanssa sopisi.
Iltapuku istui Shinealle kuin hansikas, kangas valui hänen muotojaan pitkin lähes nestemäisen tuntuisena, korostaen hänen vartalonsa parhaita puolia. Hän varmisti samalla, että kengät olivat sopivan kokoiset. Kengät istuivat vähintään yhtä hyvin kuin iltapukukin, mikä sai Shinean pohtimaan hetken ajan, miten helvetissä Jaques oli moiset hankkinut täsmälleen hänen koossaan. Nainen tarkasteli niin pukua kuin korkeakorkoisia kenkiä huoneen seinällä olevasta isosta peilistä ja teki nopeasti päätöksen siitä, millaisen meikin kasvoihinsa sutisi. Jälleen kerran hän sai kiittää Litaa siitä, että tämä oli kädestä pitäen opettanut häntä meikkaamaan ja laittamaan hiuksensa.
Shinea riisui iltapuvun päältään, ripusti sen takaisin pukupussiin ja veti sängyn päälle viikatun silkkisen aamutakin päälleen meikkaamisen ajaksi. Pöydän kulmalla oli myös jäiden seassa oleva pullollinen kuohuvaa, jonka Shinea korkkasi, kaataen itselleen pienen lasillisen nautittavaksi laittautumisen aikana. Samalla hän arpoi, miten laittaisi hiuksensa ollakseen mahdollisimman edustava. Meikin ollessa valmis, Shinea avasi korurasiat riviin eteensä. Mekko ei Shinean mielestä kaivannut kaulakorua, mutta sopivat korvakorut oli helppo valita, vaikka pareja olikin useampi.
Shinean valittua korut ja pukeuduttua jälleen iltapukuun, ovelta kuului kevyt koputus. Jaques astui sisään Shinealta vastauksen saatuaan, pysähtyen ovensuuhun. Hän oli jo pukeutunut iltaa varten, näyttäen todella hyvältä tummassa puvussaan. Shinean iltapuku oli selkeästi valittu sen mukaan, että heidän vaatetuksensa korostaisivat toisiaan.
”Oletko valmis?” Jaques kysyi.
”Minun täytyy laittaa vielä hiukseni.” Shinea vastasi. Mies asteli huoneen läpi hänen viereensä ja kietaisi naisen hiukset kevyesti otteeseensa, nostaen vapaat suortuvat irti tämän niskasta. Kosketus sai värähdyksen kulkemaan Shinean läpi.
”Ehdotan, että laitat hiuksesi kiinni. Korostamaan pukusi avonaista selkää sekä kaulaasi.” Mies ehdotti, kohdaten Shinean katseen peilikuvan kautta. Jostain syystä Shinean sydän alkoi hakata kiivaasti. Hän keräsi itsensä ja nyökkäsi myöntymisen merkiksi, hymyillen Jaquesille peilin kautta. Mies vapautti hänen hiuksensa otteestaan, ilmoittaen odottavansa viereisessä huoneessa.
Jaques on helvetisti vanhempi kuin sinä, vaikka ei näytäkään siltä, joten pidä itsesi kasassa… Teet hänelle töitä, siinä se, nainen muistutti itseään. Shinea kokosi hiuksensa siistille nutturalle, viimeisteli kampauksensa ja suihkautti iholleen kevyesti hajuvettä. Hän katseli hetken ajan peilikuvaansa, ennen kuin nousi pöydän äärestä. Hän keräsi viestimensä sekä kulkulupansa iltapukuun sopivaan kirjekuorilaukkuun, sujautti jalkansa korkokenkiin ja asteli viereiseen huoneeseen, sulkien oven perässään. Osa tilaisuuden vieraista oli jo saapunut ja heidän katseensa kääntyivät kohti Shineaa hänen astuessaan huoneeseen.
”Neiti Sinistra, mukava nähdä teidät jälleen.”
Shinea väläytti häntä tervehtineelle miehelle hurmaavan hymyn, vastaten kohteliaisuuteen astellessaan huoneen läpi Jaquesin viereen. Hän otti vastaan lasillisen juotavaa. Kun vieraita saapui lisää, Shinealle selvisi, että kyseessä oli varsin vapaamuotoinen liiketapaaminen. Suurin osa osallistujista näytti tuntevan toisensa hyvin ja Shineakin muisti heistä osan. Illan edetessä Jaques kosketti toisinaan Shinean paljasta selkää, kumartuen antamaan naiselle lyhytsanaisia ohjeita siitä, miten haluaisi hänen toimivan. Ilta eteni vapautuneesti, seurueen nauttiessa alkoholia ja keskustellessa keskenään hyväntuulisina.

Kello oli jo reilusti yli puolen yön, kun viimeiset vieraat poistuivat.
”Kiitos, Nea.” Jaques totesi, työntäen pöytää pitkin toista juuri täyttämäänsä bourni-lasia Shinean suuntaan. ”Onnistuin varmistamaan pidemmän aikaa hiotun sopimuksen täytäntöönpanon ja vähättelisin sinua, jos en myöntäisi, että kunnia kuuluu pitkälti sinulle.”
”Ilo olla avuksi.” Shinea hymähti, astellen huoneen poikki miehen luo, poimien lasin käteensä.
Hän kilisti kevyesti lasinsa Jaquesin lasin reunaan ja siemaisi juomaansa. Bournin lämmin maku levisi suuhun, pisteli tutusti kielessä ja poltteli kevyesti kurkussa. Jaques ohjasi Shinean sohvalle istumaan ja kertoi seuraavan illan suunnitelmista ja aikataulusta. Aikaa kului sen verran, että molemmat ehtivät nauttimaan toisenkin lasillisen juotavaa.
”Ompa kello paljon… Haluatko jäädä tänne yöksi?” Jaques kysyi, jatkaen ennen kuin Shinea ehti vastata. ”Moris on varmasti jo nukkumassa, mutta herätän hänet kyllä, jos tahdot kotiin. En päästä sinua yksin ulos tähän aikaan yöstä.”
”Älä turhaan herätä, pukuhuoneenani toimineen huoneen sänky näytti erittäin mukavalta.” Shinea vastasi hymyillen, vaikka olisi oikeasti mennyt mielellään kotiinsa.
Molemmat nousivat ja Shinea horjahti, kun häntä alkoi yllättäen huimata. Hän menetti tasapainonsa ja päätyi Jaquesin syliin. Mies piteli häntä kevyesti itseään vasten ja kosketus tuntui säkenöivän joka ikisessä solussa.
”Anteeksi…” Shinea henkäisi. ”Bourni luultavasti nousi päähän…”
”Pitäisikö sinun luopua noista korkeista koroista?” Mies kysyi hiljaa hymähtäen.
Shinea astui pois kengistään ja työnsi ne kevyesti jalallaan pois tieltään, astumatta pois miehen sylistä. Jaques katsoi naista silmiin ja kohotti toisen kätensä Shinean kaulalle, poimien ensin toisen korvakorun käteensä, sitten toisen. Shinea tunsi sykkeensä kiihtyvän Jaquesin intiimin kosketuksen tuntiessaan. Mies laski korut pöydälle tyhjien lasien väliin. Shinea oli huomaamattaan pidättänyt hengitystään miehen koskiessa häneen. Vatsanpohjassa läikähti lämmin tunne, reisien väliinsä kätkemät naiselliset avut janosivat huomiota. Shinea oli varma, että Jaques huomasi hänen kiihottuneen.
Shinea katseli miehen kasvoja, kun Jaques ojensi kätensä, poimien hiusneulat yksi kerrallaan hänen nutturastaan, päästäen hiukset valahtamaan vapaiksi laineiksi. Mies kuljetti kättään kevyesti naisen paljasta ihoa pitkin, kosketuksen edetessä niskaa pitkin kaulalle, olkapäälle, kulkeutuen selkää pitkin alas. Shinea kohotti molemmat kätensä miehen rintakehälle, myötäillen kosketusta, haluamatta perääntyä tilanteesta. Joka ikinen kosketus tuntui säteilevän suoraan hänen halusta sykkivään jalkoväliinsä. Jaques painoi kätensä kevyesti Shinean vyötärölle, vetäen hänen vartalonsa vielä lähemmäs itseään. Shinea joutui katsomaan hieman yläviiston kohdatakseen miehen katseen. Hän kurottautui ylemmäs, painaen huulensa miehen huulille.
Mitä helvettiä sinä teet?? Ääni Shinean päässä tuntui huutavan.
Koko tilanteessa ei ollut yhtään mitään järkeä. Ja silti hän jatkoi.
Jaques vastasi suudelmaan, pujotti toisen kätensä Shinean hiusten sekaan ja painoi toisen naisen alaselälle. Heidän lantionsa painautuivat toisiaan vasten ja polttava halu leimahti Shinean läpi entistä kuumempana. Pian hän tajusi tulleensa ohjatuksi sviitin suureen päämakuuhuoneeseen.
Shinea veti hitaasti auki miehen kaulassa olevan solmion, avasi näppärin sormin kauluspaidan nappeja. Jaques tarttui naista niskasta ja suuteli häntä huomattavasti vaativammin kuin olohuoneessa. Kuului vaimea naksahdus, kun mies avasi soljen Shinean iltapuvun niskassa. Vaatteen paino sai sen valahtamaan lattialle kehäksi, jonka keskelle Shinea jäi seisomaan. Jaques irrotti otteensa Shineasta ja astui muutaman askeleen taaksepäin, katsellen naisen vartaloa.
”Jaques…” Shinea voihkaisi.
”Riisu.” Mies sanoi hiljaa, lähes kuiskaten. Shinealla ei ollut päällään enää kuin pitsiset pikkupöksyt, joten riisuttavaa ei ollut paljoa.
”Hitaasti.” Kuului uusi käsky. Shinea totteli, riisuen hitaasti keimaillen vaatekappaleen päältään. Hän tunsi, miten toista reittä pitkin valui pienenä purona hänen kiiman nesteitään.
Shinea painautui miestä vasten ja kurottautui kuiskatakseen jotain tämän korvaan.
”Ota minut…” Hän aneli.
Jaques työnsi Shinean korkeaa sänkyä vasten. Nainen painoi kätensä peittoa vasten ja odotti ohikiitävän hetken ajan, joka tuntui sillä hetkellä valovuodelta. Hän voihkaisi odottavasti tuntiessaan toista pakaraansa vasten painautuvan kyrvän, joka siirtyi kiduttavan hitaasti hänen jalkojensa väliin. Jaquesin kädet painautuivat naisen lantiota vasten, kyrpä vasten kiimaa tihkuvaa vakoa ja upposi sisään. Shinea huusi, kun elin painui syvälle hänen sisäänsä. Se täytti hänet kokonaan, sai hänet räjähtämään ensimmäiseen orgasmiinsa muutamalla voimakkaalla työnnöllä.
”Älä lopeta!” Shinea parahti, mutta mies ei kuunnellut. Jaques sysäsi naisen sänkyyn, käänsi hänet varsin kovakouraisesti ympäri ja painoi naisen patjaa vasten omalla vartalollaan.
Shinea katsoi miestä silmiin ja kiemurteli vaimeasti hänen allaan, tuntien kookkaan kyrvän vatsaansa vasten ja tunsi lähes kipeää tekevän halun reisiensä välissä. Hän ei ollut koskaan aiemmin halunnut seksiä näin paljon.
”Ole kiltti…” Shinea vaikersi.
Jaques painoi Shinean kädet ranteista kiinni pitäen tämän pään yläpuolelle, katsoi hivenen ivallinen hymynkare suunpielessään naisen anelevaa ilmettä, tunsi kehoaan vasten kiemurtelevan hoikan vartalon.
”Kiimainen narttu…” Mies kuiskasi Shinean korvaan, työntyen rajusti naisen sisään. Shinea voihkaisi äänekkäästi, vastasi lantionsa liikkeillä väkivaltaisiin työntöihin, riuhtoi käsiään vapaaksi niitä otteessaan pitävästä kourasta. Jaques päästi irti ja Shinean kädet singahtivat hänen niskansa taakse, huulet painuivat ahnaaseen suudelmaan ja lantio liikkui vastaanottaakseen kovana sykkivän kyrvän niin syvälle kuin oli mahdollista. Huohotus, äänekkäät voihkaisut ja toisiaan vasten liikkuvien kehojen äänet täyttivät huoneen. Liikkeet olivat intensiivisiä, kosketukset voimakkaita, ajatusten muodostamisesta tuli vaikeaa. Uusi orgasmi ravisteli kehoa, suistaen Shinean hetkeksi tiedottomuuteen.
Nainen havahtui hereille, kun hänet käännettiin jälleen ympäri. Hän vaikersi hiljaa tyynyyn tuntiessaan voimakkaan kehon jälleen selkäänsä vasten. Toiseen pakaraan kohdistettu voimakas läimäisy sai hänet parahtamaan. Jokin pienehkö esine liikkui hänen liukasta alapäätään vasten, siirtyen pian vasten hänen pakaroidensa välissä olevaa reikää. Shinea parkaisi, kun tuota esinettä alettiin työntää hitaasti hänen takapuoleensa. Hän uikutti hiljaa, kun se oli lopulta paikallaan. Hetkeä myöhemmin se alkoi väristä. Samaan aikaan kyrpä painui jälleen Shinean halusta sykkivään pilluun.
Hänen koko kehostaan tuli toisiaan ohittavien tuntemusten sekamelska, ikään kuin hän ei olisi enää hallinnut itseään lainkaan. Ohi kiitävät fyysiset tuntemukset sotkeutuivat toisiinsa. Kyyneleet poskilla. Hiusten sekaan tukistamaan kietoutuvat sormet. Värisevä esine, joka tuntui voimistavan joka ikisen tuntemuksen hänen alapäänsä alueella. Kyrpä, joka liikkui sisään ja ulos, takoen hänen sisuksiaan. Kupliva tunne, joka kasvoi kasvamistaan, paisuen suuremmaksi kuin koskaan aiemmin.
Räjähdys, joka pyyhkäisi huutavan naisen yli, paiskaten hänet jälleen mustaan tyhjyyteen.

Shinea heräsi hätkähtäen ja ponnahti istumaan, parkaisten kivusta. Hän painoi kätensä aristavaa alavatsaansa vasten ja vilkuili ympärilleen. Hän oli alaston ja yksin oudolta näyttävässä hotellihuoneessa, jonka ikkunasta avautui näkymä Karnassokseen. Nainen yritti kasata ajatuksiaan, miettiä mitä oli tapahtunut, mutta hänen muistikuvansa olivat todella hataria. Keskittyminen oli vaikeaa ja häntä pyörrytti.
Shinea heitti peiton päältään ja yritti nousta sängystä. Hän voihkaisi hiljaa ja oli tuuskahtaa nurin, kun jalat eivät meinanneet kantaa. Sisäreidet olivat tahmeat ja muistikuvien ryöppy singahti naisen mieleen silkkana sekasotkuna.
Helvetin horo, mikä sinä olet mennyt tekemään… Shinea kysyi itseltään. Hän ei tiennyt, mitkä muistikuvat olivat totta ja mikä kaikki unta. Jos tilanteesta jotain positiivista halusi hakea, niin ainakaan perse ei ollut kipeä, joten ehkä ainakin se osuus muistikuvista oli pelkkää harhaa..? Nainen harhaili varoen makuuhuoneen läpi sen kyljessä sijaitsevaan kylpyhuoneeseen, asteli peiliin katsomatta suihkun alle ja kuurasi itsensä päästä varpaisiin, pesten edellisen yön jäljet keholtaan, huuhtoen todisteet viemäristä alas. Peseydyttyään ja kuivattuaan itsensä Shinea katseli itseään kylpyhuoneen huurtuneesta peilistä. Hänen lantiollaan oli sinertäviä mustelmia, samoin aristavissa sisäreisissä. Nainen joi muutaman kulauksen vettä suoraan hanasta ja palasi makuuhuoneen puolelle, etsien jotain päälle puettavaa, sillä kylpyhuoneessa ei ollut yhden yhtäkään kylpytakkia. Ympäristöään tarkastellessaan nainen huomasi sängyn vieressä olevalla yöpöydällä nököttävän kirjekuoren, jossa luki ”Nea”.
Nainen kurotti kirjekuoren käteensä, avasi sen ja veti sisällön ulos. Hän tunnisti kuoressa olevan paperin, vaikka näki siitä ensin vain taustapuolen. Se oli shekki. Shinea käänsi sen ympäri kulmat kurtussa. Shekkiin kirjattu summa oli kymmenen tuhatta deriä ja se sai Shinean loukkaantumaan, kun hän tajusi mistä oli kyse.
Jaques maksoi hänelle seksistä.
Summasta päätellen mies näkyi pitävän häntä luksushuorana.
Shinea työnsi shekin takaisin kirjekuoreen ja nakkasi sen kiukkuisena kädestään. Hän silmäili huoneen läpi hakien edes jonkinlaista vaatetta. Aamutakitkin loistivat poissaolollaan, ainoa vaate, joka löytyi, oli sängyn jalkopäässä oleva Jaquesin edellisenä iltana käyttämä kauluspaita. Shinea veti sen päälleen ja napitti kiinni, todeten vaatteen olevan riittävän pitkä peittääkseen paikat, joita ei haluaisi vilautella. Shinea pyyhkäisi kosteat hiukset silmiltään ja asteli sitten shekki kourassaan sviitin olohuoneeseen. Hotellin työntekijät olivat käyneet siivoamassa juhlimisen jäljet.
Jaques ei ollut paikalla. Shinea tosiaan oli yksin valtavassa sviitissä. Eikä se toisaalta ollut yllätys, kello oli melkein yksi iltapäivällä ja Jaques oli ilmoittanut tekevänsä aamun töitä. Shinea asteli huoneeseen, jossa oli edellisenä iltana vaihtanut vaatteet. Hänen kamansa eivät olleet enää huoneessa, eikä liioin iltapuku, johon hän oli pukeutunut.
”Mitä helvettiä…” Shinea mutisi puoliääneen. Häntä alkoi suututtaa. Hän näppäili huoneen ovenpielessä olevaan laitteeseen respan numeron ja odotti, että joku vastaisi. Ärsyttävän pirteän työntekijän vastatessa Shinea kertoi mistä huoneesta soitti ja kysyi tylysti, minne helvettiin hänen tavaransa oli laitettu. Työntekijä lupasi selvittää mistä mahtoi olla kyse, häviten linjan päästä, palaten hetken kuluttua kertomaan, että herra Oharan huonesopimukseen kuului vaatteiden pesupalvelu ja että kaikki huoneistossa irrallaan olleet vaatteet oli viety hotellin pesulapalveluiden toimesta ja ne palautettaisiin viimeistään kellon ollessa kolme. Shinea kiitti työntekijää informaatiosta ja päästi tuskastuneen äännähdyksen suljettuaan yhteyden alakertaan.
”Voi helvetin helvetti…” Hän puuskahti. Ei riittänyt, että häneltä oli edellisenä yönä naitu taju kankaalle, vaan piti vielä odottaa päälle puettavia vaatteita valtavassa sviitissä alapää vilkkuen. Nainen palasi olohuoneen puolella, asetti shekkikirjekuoren sohvapöydälle, nojaamaan sen keskellä olevaa kukkamaljakkoa vasten ja istui itse sohvalle, asettuen sykkyrään, jossa iso kauluspaita peitti hänen kaikki sulonsa alleen.
Kirjekuori tuntui kasvattavan itselleen suun Shinean tuijottaessa sitä.
Mitä oikein kuvittelit hänen haluavan?
Hän sai haluamansa ja jätti sinut tänne yksin
Tuskinpa hän haluaa mitään muuta
Mitä muuta olet valmis tekemään rahasta?
Pikku lutka
Hissin ovet avautuivat vaimeasti kohahtaen ja Jaques astui sisään. Shinea nappasi ivallisesti nauravan kirjekuoren käteensä ja meni miestä vastaan tämän astellessa sisemmäs huoneeseen.
”Mistä helvetistä tässä on kyse?” Nainen ärähti, läjäyttäen kirjekuoren miehen rintakehää vasten.
”Rauhoitu.” Jaques käski tyynesti, tarttui Shineaa käsivarresta ja käänsi hänet ympäri. Hän sysäsi naisten luotaan, asteli sviitin läpi rauhallisin askelin, kaatoi itselleen lasillisen bournia ja istuutui yhteen nojatuoleista. Shinea seurasi katseellaan miehen liikkeitä ja tunsi olevansa kuin koululainen rehtorin puhuttelussa, kun Jaques katsoi häntä istuttuaan alas. Hänen ärtymyksensä lauhtui hieman, sillä hän tunsi itsensä naurettavaksi moitteettomasti pukeutuneen miehen edessä, seistessään siinä pelkkään paitaan pukeutuneena. Suuttumalla hän ei saavuttaisi mitään.
”Lakkasitko jo huutamasta?” Jaques tiedusteli, kun naisen kehonkieli muuttui.
”Mikä tämän tarkoitus on?” Shinea kysyi nielaistuaan kaikki nenäkkäät vastaukset, heilauttaen edelleen kädessään olevaa kirjekuorta.
”Korvaus tekemästäsi työstä ja menettämistäsi vapaapäivistä.” Jaques vastasi neutraalisti.
”Kymppitonni kahdesta päivästä?” Shinea kysyi, pystymättä peittämään kireyttä äänensävystään.
”Eilen loppuun saatettu sopimusneuvottelu oli kymmenien miljoonien arvoinen, joten sinuna hermostuisin ennemmin summan mitättömyydestä.” Jaques totesi.
”Tiedät kyllä, mikä minua tässä riepoo.” Shinea sanoi hiljaa.
”Ei, en taida tietää.” Jaques sanoi, katsoen edessään seisovaa Shineaa tiiviisti silmiin. Tilanne sai naisen tuntemaan olonsa hyvin epämukavaksi. Valtasuhteiden ero keskustelua käyvän kaksikon välillä oli räikeä ja sitä korosti entisestään Shinean vähäpukeisuus.
”Shekki yöpöydällä.” nainen alusti tilanteen. ”Tämä näyttää siltä, että maksat minulle seksistä.”
”Voin vakuuttaa sinulle, ettei kyse ole siitä.” Jaques sanoi viileästi.
”Mistä sitten?”
”En halunnut herättää sinua, enkä ollut varma, olisinko itse paikalla, kun heräät. Shekin jättämällä varmistin, että saat varmasti korvauksen ajastasi.”
”Sen olisi voinut hoitaa myös tänä iltana.” Shinea sanoi hiljaa.
”En tiennyt, olisitko täällä palatessani.” Jaques huomautti.
Shinea ei hetkeen tiennyt mitä sanoa.
”En minä voinut poistua täältä ilman vaatteita.” Hän töksäytti lopulta. Jaques virnisti huvittuneesti tajutessaan, mitä oli tapahtunut.
”Pahoitteluni.” Hän totesi, siemaisten juomaansa ja nousi ylös nojatuolista.
”En alkanut aveciksi, jotta voisin huorata jonkun kanssa.” Shinea sanoi vaimeasti, tuijottaen lattiaa, puristaen shekkiä kädessään. Jaques asteli hänen eteensä ja painoi koukistetun etusormensa naisen leuan alle, kääntäen tämän päätä.
”Ottamatta tuohon kantaa, näytit nauttivan yöllä todella paljon.” Mies sanoi pehmeästi.
”Mihin pyrit?” Shinea kysyi hiljaa kohdatessaan miehen katseen.
”Aloite oli sinun, halusit että se mitä tapahtui, tapahtuisi ja nautit siitä täysin siemauksin…” Mies vastasi. ”Mitä väärää on tienata asialla, jonka tekeminen tuottaa nautintoa? Sinun näkökulmastasi tilannetta katsoessa ei voi kuin voittaa.”
Shinea halusi väittää vastaan, mutta ei tiennyt mitä sanoa. Hän oli nauttinut edellisestä yöstä, tiesi halunneensa naida kuin eläin, vaikka ei löytänyt yhtä ainoaa rationaalista syytä haluilleen. Hän ei ollut tilivelvollinen kenellekään, mutta haluaisiko hän elää elämäänsä Jaquesin huorana?
Mies katsoi Shineaa tiiviisti silmiin, koskettaen häntä kuin rauhoittelisi säikkyä eläintä. Shinea nauliintui miehen hypnoottisen katseen edessä paikoilleen. Jaques avasi hitaasti ylimmän napin naisen päällä olevasta kauluspaidasta. Hän veti Shinean syliinsä, painautuen naisen selkää vasten, kuiskaillen tämän korvaan kaiken, jolla saisi naisen muuttamaan mieltään.
Shinea puristi silmänsä kiinni, yritti sulkea korvansa. Jaquesin toinen käsi avasi hitaasti loput paidan napeista. Shinea olisi halunnut kieltää häntä, käskeä lopettamaan, mutta pelkäsi avata suutaan. Vaativat kädet koskettivat paidan alta paljastunutta ihoa. Ne vaelsivat paljasta ihoa pitkin, toinen hyväillen kaulaa, kulkien toisinaan rinnoille, toinen puolestaan kylkeä pitkin vatsalle ja häpykummulle asti. Shinean kaulaa hyväilevä käsi käänsi hänen päätään taaksepäin, painaen naisen takaraivon kovaa olkapäätä vasten ja korvan juureen suudelmia painavien huulten välistä valui syitä myöntyä, kehuja hänen vartalostaan.
Kun Shinea lakkasi vastustelemasta, se ei jäänyt Jaquesilta huomaamatta. Hän vei naisen makuuhuoneeseen ja sulki oven heidän perässään. Jaques pujotti sormensa Shinean hiusten sekaan, veti hänet itseään vasten ja suuteli naista vaativasti. Shinea vastasi suudelmaan ja voihkaisi hiljaa, kun miehen sormet löysivät tiensä hänen reisiensä väliin ja painautuivat kostuneeseen vakoon. Hän tunsi miehen erektion tämän housujen läpi.
Samaan aikaan hän oli hyvin jännittynyt, oikeastaan kauhuissaan.
Shinea ojensi arasti toisen kätensä, koskettaen miehen reittä. Jaques hymähti vaimeasti, siirtäen kätensä Shinean niskalta. Vyön solki päästi vaimean kilinän, vetoketju rahisi ja nainen tunsi, miten hänen sormensa kierrettiin kovan kyrvän ympärille. Shinea henkäisi raskaasti, sillä elin tuntui suurelta hänen kädessään. Jaques veti sormensa pois Shinean sisältä, käski naista imemään sormensa puhtaiksi ennen kuin painoi hänet polvilleen eteensä.
Shinea ei vastustellut, vaan antoi kaiken tapahtua.

Lutka.
Kaksi shekkiä huusi mielipiteitään Shinealle, kun hän meikkasi kasvojaan iltaa varten. Vaatekaapissa roikkui jälleen uusi iltapuku, uudet kengät ja sängyllä olevassa kauniissa laatikossa lepäsi täydellinen setti alusvaatteita. Nainen puki ne päälleen viimeisteltyään meikkinsä.
Likainen narttu.
Shinea laittoi hiuksensa, valitsi syvän punaiseen pukuun sopivat korut ja katsoi kuvajaistaan peilistä, todeten olevansa valmis iltaa varten.
Huora.
Ennen kuin Shinea poistui huoneesta, hän liimasi kasvoilleen hymyn.

"Shinea?" Nainen kuuli tuttuakin tutumman äänen sanovan. "Mitä sinä täällä teet?"
Ei nyt…
Shinea kääntyi ympäri ja katsoi edessään seisovaa miestä silmiin.
Harom.
Hän näytti helvetin hyvältä mustassa puvussaan ja Shinea tunsi, miten sydämeen syttyi jälleen polttava ikävä. Kaiken kuluneen ajan jälkeen Haromilla oli edelleen valtava vaikutus häneen. Samassa Shinean katse kääntyi Haromin käsipuolessa seisovaan vaaleaan naiseen, joka katsoi takaisin utelias hymy huulillaan.
"Tällä hetkellä Nea." Shinea sanoi hiljaa Haromille. "Olen avecina."
Häntä hävetti. Ja ahdisti. Törmätä tällaisessa tilanteessa Haromiin miehen oltua teillä tietämättömillä puolen vuoden ajan. Muutama tunti sen jälkeen, kun Shinea oli maannut toisen miehen alla hotellihuoneessa.
"Ai?" Harom totesi kysyvästi, katsoen Shineaa päästä varpaisiin. "Näytät tyrmäävän hyvältä."
"Niin sinäkin." Shinea vastasi vaimeasti.
Jaques kääntyi takaisin Shinean puoleen ja suuntasi katseensa Haromiin.
"Katsos vain, Harom!" Mies sanoi ilahtuneesti hymyillen. "Löysittekö elonmerkkejä Meronista?"
Shinea säpsähti kevyesti, kun Haromin veli mainittiin ja tunsi punastuvansa. Jostain yhteydestä Jaques ja Harom tunsivat toisensa, tuttavallisista väleistä päätellen todella hyvin.
"Emme." Harom vastasi hiljaa. Hänen ilmeestään näki, että muutakin kerrottavaa olisi ollut, mutta aika ja paikka eivät selkeästi olleet sopivat.
"Harmillista. Olisin toivonut, että kummipoikani kohtalostani olisi selvinnyt edes jotain. " Jaques totesi päätään puistellen. " Miten itse voit? Ja kuinka vanhempasi ovat asiaa käsitelleet? Cerim ei halunnut aihetta mainittavan sanallakaan, kun viimeksi näin hänet."
Kummipoika... Voi helvetin helvetti, Shinea kiroili mielessään, kuulematta mietteiltään Haromin vastausta. Jaques oli Tenweran perheelle läheisempi kuin Shinea oli osannut edes pelätä. Hän tunsi olonsa huonoksi, joten hän ilmoitti hiljaa Jaquesille käyvänsä haukkaamassa happea parvekkeella ja poistui tilanteesta iltapukunsa helmat perässään hulmahdellen. Parvekkeen ovista ulos päästyään Shinea suuntasi pois sankimmasta ihmisjoukosta, yksinäiseen nurkkaukseen ja nojasi kätensä kaiteeseen. Ulkona satoi, mutta parvekkeen katos esti pisaroita vihmomasta juhlaväen niskaan. Shinea sulki silmänsä ja kiroili hiljaa mielessään tilanteen mahdottomuudelle.
"Miksi juuri nyt..." Shinea kuiskasi, kelaten mielessään läpi edellistä vuorokautta. Hän tunsi itsensä helvetin likaiseksi. Hotellihuoneen yöpöydällä lojuneen kymmenen tuhannen derin shekin vastaanottaminen oli jo itsessään kuvottavaa, mutta Shinealla oli niitä kaksi. Ja mitä hän olikaan tehnyt toisen vuoksi…
Hän oli ostettavissa ja nuo summat määrittelivät hänen hintansa. Ne tekivät hänestä oikeasti pelkän luksushuoran. Shinea oli nauttinut edellisen illanvieton aikana alkoholia, mutta ei niin paljoa, että sillä olisi pitänyt olla mitään tekemistä hänen tekemiensä päätösten kanssa, eikä hän käsittänyt lainkaan, mitä oli tapahtunut. Olo oli ollut aamullakin todella hutera, ei millään muotoa krapulainen, vain todella outo.
Shineaa oksetti hänen oma käytöksensä. Varsinkin nyt, kun Harom oli tullut takaisin. Shinea oli varma, että Harom kyllä tiesi, mitä Jaques puuhasi seuralaistensa kanssa. Tämä oli kertomansa mukaan pyöritellyt vain nuoria naisia toisen avioeronsa jälkeen, päästen paljon helpommalla tarjoamalla rahallisen korvauksen, saaden vastineeksi jotain millä tyydyttää tarpeensa. Shinea räpytteli silmiään ja pyrki kaikin keinoin estämään kyyneleitä valumasta kasvoilleen, ettei hänen meikkinsä menisi pilalle.
Mitä Harom mahtoi hänestä edes ajatella? Pitikö mies häntä tahrittuna ja likaisena?
Pelkkänä huorana.
Shinea kuuli askelia takaansa.
"Nea?" Jaques kysyi. "Oletko kunnossa?"
Kysymys sai kyyneleet vierähtämään Shinean poskille, eikä hän pystynyt enää hillitsemään itkuaan.
"En..." Shinea vastasi hiljaa. Hänen äänensä tärisi.
"Harom kertoi teidän tuntevan toisenne.” Jaques sanoi hiljaa. "Olen pahoillani, en tiennyt, että olet hänen kanssaan läheinen. En olisi lähestynyt sinua lainkaan, jos olisin tiennyt. Enkä varsinkaan vienyt sinua sänkyyni..."
"Voinko lähteä?" Shinea kysyi hiljaa, puhuen miehen päälle. "Minulla on todella huono olo."
"Mene vain." Jaques vastasi. "Moris vie sinut kotiin."
Shinea nyökkäsi, sopertaen vaimean kiitoksen. Jaques soitti kuljettajalleen ja käski tämän juhlapaikan oven eteen, vetäen puhelun päättymisen jälkeen taskustaan silkkisenpehmeän liinan ja kuivasi Shinean kyyneleet sotkematta naisen meikattuja kasvoja. Nainen näytti edelleen häikäisevän hyvältä.
"Muista, ettet ole tehnyt mitään väärää." Jaques sanoi hiljaa, nostaen Shinean leukaa ylemmäs.
Vaikka nainen oli eri mieltä, hän nyökkäsi silti. Shinea asteli parvekkeen poikki Jaquesin käsipuolessa, kuin minkäänlaista välikohtausta ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Mies saattoi hänet ulos rakennuksesta ja auttoi hänet alukseen, luvaten toimituttaa hotellihuoneestaan Shinean tavarat tämän asunnolle seuraavana aamuna. Jaques ohjeisti itse kuljettajansa viemään Shinean kotiin ja varmistamaan, että hän pääsisi ehjänä asuntoonsa.
Shinea tuijotti hiljaisena ulos sateeseen, kun alus lähti liikkeelle.
Jaques katseli aluksen perään hetken ajan ja kuuli sitten nopeat askeleet takanaan.
"Lähtikö hän?" Harom kysyi päästessään miehen rinnalle.
Jaques nyökkäsi.
"Millaisessa mielentilassa hän oli?" Harom kysyi hiljaa.
"Tulkintani mukaan itseensä pettynyt, häpeissään ja pelkäsi, mitä sinä hänestä ajattelet." Jaques vastasi vilkaisten vieressään seisovaa nuorukaista.
"Tiedätkö sinä, kuka hän on?" Harom kysyi tutkimaton ilme kasvoillaan vilkaistessaan veljensä kummisetää.
"Tiedän." Jaques vastasi. "Hän peittelee taitavasti jälkensä, mutta tiedät kyllä, että selvitän taustat seuralaisiltani. Sitäpaitsi, tämä oli suuremman mittakaavan asia, josta hyödyin itse huomattavan paljon vaivannäköön verrattuna."
"Millä tavalla suuremman mittakaavan asia?" Harom kysyi. Jaques katsoi häntä silmiin pohtivan näköisenä.
"Oletko käynyt vähään aikaan pohjoisessa?" Hän kysyi lopulta hiljaisella äänellä, kysymyksen tuntuessa omituisen irralliselta keskusteluun nähden. Paitsi että Haromin huulille levinnyt hydramainen hymy paljasti, että hän oli odottanut sitä.
"Northinessa vapaussodan vuosipäivänä." Mies vastasi.
"Keskellä pimeintä kaamosta?" Jaques hymähti.
”Lumi valaisee riittävästi paljastaakseen salaisuuksia.” Harom totesi. ”Kerro, mistä sinun osuudessasi on kyse.”

[Shinea]

Osa 24. Way together

Kotimatkalla satoi kaatamalla. Shinea keräsi iltapukunsa helman syliinsä noustessaan aluksesta, ettei se tahriintuisi märällä kadulla. Moris saattoi hänet sateenvarjon alla alaovelle ja odotti, kunnes Shinea oli päässyt sisälle. Nainen asteli hissiin ja ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen kotiovestaan sisään, tiputti pienen iltalaukkunsa eteisessä olevan hyllyn päälle ja jätti korkokengät sen alle. Hän riisui korut korvistaan ja kaulaltaan, laskien ne puolihuolimattomasti laukkunsa viereen. Nainen olisi halunnut lysähtää sänkyynsä, mutta iltapuku täytyisi riisua ensin. Hän kiemurteli hetken saadakseen selässä olevan vetoketjun auki ja riisui sitten varoen vaatteen päältään. Hän ripusti sen henkariin ja jätti vaatekappaleen roikkumaan vaatekaappinsa oven yläreunaan.
Yllättäen Shinea lysähti lattialle polvilleen ja purskahti lohduttomaan itkuun. Kaikki ahdistus, stressi ja epätoivo purkaantuivat yhdessä rysäyksessä ulos. Shinea kietoi kätensä ympärilleen ja yritti pitää itsensä edes jotenkuten kasassa, epäonnistuen surkeaksi. Valtoimenaan virtaavat kyyneleet sotkivat naisen meikin, ripsiväri valui poskille ja levisi kasvoille, kun hän yritti pyyhkiä kyyneleet pois. Monen minuutin epätoivoisen parkumisen jälkeen nainen vääntäytyi lopulta ylös ja horjui kylpyhuoneeseen.
Shinea katsoi peilikuvaansa arvioivasti, todeten näyttävänsä kamalalta. Silmät olivat turvonneet itkemisestä, meikit levinneet ja kaulan sivuun oli noussut mustelma. Nainen käänsi katseensa, riisui kauniin alusvaatesetin päältään, jätti sen varoen viikattuna pyykkikoneen päälle ja astui suihkun alle, viettäen kuumassa suihkussa pienen ikuisuuden.
Lopulta Shinea käänsi suihkun pois päältä, kuivasi itsensä puolihuolimattomasti ja ripusti pyyhkeen kuivumaan. Hän asteli ulos kylpyhuoneesta, kulkien mitättömän matkan asuntonsa läpi, lysähtäen alastomana sänkyynsä, ollen liian uupunut pukeakseen mitään päälleen. Nainen toivoi vaipuvansa uneen mahdollisimman nopeasti. Häntä oksetti edelleen ja olo tuntui muutenkin huteralta.
Juuri, kun Shinea oli lipumassa valveen rajamailta uneen, ovikello soi. Hän käpertyi sänkyynsä ja veti peiton korviinsa. Hän ei halunnut nähdä enää ketään tänä iltana. Kuka tahansa ovella olikaan, hän voisi suksia helvettiin.
Ovella olija oli kuitenkin sinnikäs. Ovikellon soittamisen jälkeen oli hetken hiljaista, sitten se soi uudelleen. Soittoa seurasi vaativa koputus.
”Painu helvettiin!” Shinea karjaisi.
Vaativa koputus toistui entistä kovempana.
Shinea vääntäytyi ärsyyntyneenä ylös sängystään, kiskaisi vaatekaapistaan ensimmäisen käteensä osuvan tunikan, pukien sen päälleen matkalla eteiseen, varmistaen että helma oli riittävän pitkä peittääkseen hänen perseensä. Nainen tempaisi ärtyneenä oven auki ja yllättyi todella nähdessään hengästyneen Haromin ovensa takana. Miehen musta villakangastakki oli märkä ja hänen hiuksistaan tiputti vettä. Näytti siltä, että hän oli juossut kaatosateessa vähintään muutaman korttelin matkan.
”Harom...” Shinea kuiskasi henkensä alta. ”Mitä sinä…?”
Mies astui ovesta sisään, tempaisten sen kiinni perässään, tarttui Shineaa hartioista ja suuteli naista kuin viimeisenä tekonaan. Irtauduttuaan suudelmasta Harom painoi toisen kätensä Shinean poskelle ja nojasi otsansa hänen otsaansa vasten.
”Shinea...” Hän sanoi käheällä äänellä.
”Harom.” Shinea nyyhkäisi, tarttuen miehen käsiin. Hän tunsi itsensä likaiseksi, tahrituksi, arvottomaksi. ”Minä…”
”Rakastan sinua.” Harom kuiskasi. ”Haluan olla kanssasi. Jakaa elämäni kanssasi. Rakentaa yhteisen tulevaisuuden kanssasi.”
Kyyneleet alkoivat jälleen valua pitkin Shinean poskia.
”Ole kiltti ja lähde…” Nainen sopersi, kääntäen katseensa pois. ”Minä en ansaitse sinua.”
”Älä sano noin.” Harom kuiskasi ja veti Shinean syliinsä, saaden naisen värähtämään kylmästä hänen tunikansa kastuessa. ”En aio päästää sinua lipsahtamaan käsistäni tällä kertaa.”
Mies painoi huulensa naisen huulille kevyen tunnustelevasti. Shinea vastasi suudelmaan, painautuen Haromia vasten. Syyllisyys kaikesta Jaquesin kanssa tapahtuneesta alkoi jyskyttää hänen takaraivossaan.
Mieti nyt vähän... Mitä suussasi oli aiemmin tänään?
Shineaa alkoi oksettaa.
”Odota…” Hän voihkaisi, työntäen Haromin kauemmas. ”Olen tehnyt kamalia asioita, kun olit poissa…”
”En välitä siitä, mitä sinä olet tehnyt tai mitä on tapahtunut…” Harom sanoi hiljaa, silittäen Shinean käsivartta. ”Niillä asioilla ei ole mitään väliä.”
”Sinä et ymmärrä…” Nainen sanoi, astuen kauemmas, vältellen miehen kosketusta. Hän kietoi käsivartensa ympärilleen, painoi päänsä alas, vältellen Haromin katsetta. Kyyneleet virtasivat taas tasaisina puroina pitkin naisen poskia.
”Shinea.” Harom sanoi vaimeasti, astuen naista kohti.
”Älä koske minuun.” Shinea kuiskasi.
”Puhu minulle.” Harom pyysi hiljaisella äänellä.
”Ole kiltti ja häivy…” Shinea aneli. Hän oli odottanut ikuisuudelta tuntuvan ajan voidakseen olla Haromin kanssa ja vain päivää ennen miehen paluuta hän oli pilannut kaiken.
”En usko, että todella haluat minun lähtevän.” Harom sanoi vaimeasti.
Shinea oli pitkään hiljaa. Hän yritti miettiä ratkaisua tilanteeseen, pääsemättä mihinkään lopputulokseen. Ristiriita oli repivä, toisaalta hän halusi Haromin lähtevän, toisaalta hän halusi painautua miehen syliin ja kuulla tämän sanovan, että kaikki järjestyisi kyllä. Lopulta nainen luovutti.
Shinea kohautti turhautuneena hartioitaan ja asteli asunnon pikkuriikkiseen keittiöön. Harom kuului ripustavan märkää takkiaan henkariin eteisessä. Shinea täytti vedenkeittimen ja naksautti sen päälle. Ehkä kupillinen teetä rauhoittaisi, edes vähän? Shinea mietti kaikkea Haromin kanssa kokemaansa, miten jokin hänen sisällään syttyi miehen seurassa. Niin oli tapahtunut nytkin. Hänen sisällään roihusi.
”Sanot ettet välitä siitä, mitä minä olen tehnyt…” Shinea totesi hiljaa, kun kuuli miehen astelevan keittiön ovensuuhun.
”Olen tosissani.” Harom sanoi. ”Ei minun tarvitse tietää, mitä, milloin, kuka tai miksi.”
Hän oli jättänyt myös puvuntakkinsa eteiseen. Valkoinen kauluspaita näytti edelleen moitteettomalta. Omituisella tavalla epämuodolliselta, varsinkin kun solmiokin oli vedetty pois solmultaan.
”Kuinka kauan sinä olet ollut Hydruksella?” Shinea kysyi hiljaa.
”Alle viikon.” Harom vastasi vaimeasti.
”Jätin sinulle varmaan tuhat vastaajaviestiä… Mikset ilmoittanut, että olet tullut takaisin?” Shinea kysyi ääni särkyen, painaen kasvonsa käsiinsä. ”Olin aivan helvetin huolissani.”
”Viestimeni hajosi tuhannen päreiksi, kun olin isän kanssa etsimässä Meronia. Menetin kaikki yhteystietoni.” Harom vastasi hiljaa, haluten selkeästi jotenkin helpottaa Shinean oloa, tietämättä kuitenkaan miten sen tekisi naiseen koskematta. ”Hydrukselle paluun jälkeen olen vain yrittänyt saada asiani järjestykseen. Kaikki on päin helvettiä. Se, että törmäsin sinuun tänään, on ensimmäinen valonpilkahdus elämässäni Meronin katoamisen jälkeen.”
Shinea astui yllättäen Haromin eteen ja halasi miestä tiukasti. Hän yritti pidätellä kyyneleitä, mutta yrityksestä huolimatta ne vierivät jälleen hänen poskilleen. Harom vastasi halaukseen, painaen lempeän suukon Shinean kosteiden hiusten sekaan, kuiskaten rauhoittelevia sanoja, pitäen naisen lähellään.
Kaksikko seisoi pitkään paikoillaan keittokomeron ovensuussa toisiaan syleillen.
”Voidaanko mennä nukkumaan ja jutella lisää aamulla?” Shinea kysyi hiljaa, pyyhkien kyyneleitä kasvoiltaan.
”Huolitko minut viereesi sänkyyn vai nukunko sohvalla?” Harom tiedusteli hiljaa.
”Heräät aamulla päästä varpaisiin jumissa, jos nukut sohvalla…” Shinea mutisi. ”Saat nukkua vieressä, mutta heitän sinut ulos, jos et pidä näppejäsi kurissa.”
Harom myöntyi tähän, kuoriutui puvustaan ja kaksikko päätyi sänkyyn saman peiton alle. Shinea ei vastustellut, kun mies veti hänet varoen itseään vasten. Lämmin tunne kulki naisen läpi, kun Harom kuiskasi hyvän yön toivotuksen hänen korvaansa. Jostain syystä hän koki olonsa hyvin turvalliseksi Haromin sylissä ja nukahti nopeasti levolliseen uneen.

Aamu tuntui hyvin nukutusta yöstä huolimatta koittavan silmänräpäystä myöhemmin. Shinea säpsähti hereille Haromin sylistä.
Mies todella oli tullut takaisin. Shinea pelkäsi nähneensä unta.
Siinä Harom kuitenkin makasi, sängyssä hänen vieressään.
Shinean olo oli hyvin ristiriitainen. Tässä oli kaikki, mitä hän oli pitkään halunnut ja samaan aikaan pelko jäyti hänen mielessään, kuin loukkuun jäänyt villipeto vankilansa kaltereita. Shineaa palelsi ja hän käpertyi pieneksi, painautuen Haromia vasten. Mies heräsi ja veti naisen tiiviimmin syliinsä.
”Oletko valmis juttelemaan?” Hän kysyi vaimeasti, silittäen Shinean hiuksia.
Nainen huokaisi syvään ja painoi poskensa miehen rintakehää vasten. Hän kertoi jälleen kerran oikeudenkäynnistä ja jäätävästä korvaussummasta. Dominancen keikalla esiintymisestä. Shenna Heaven-taiteilijanimestä ja tanssijana työskentelystä. Määrittelemättömän suhteen alusta ja lopusta Nealin kanssa. Avec-keikkailusta.
Siitä, mitä Jaquesin kanssa oli tapahtunut, Shinea ei maininnut sanaakaan. Hän sanoi vain, että oli asioita, jotka olivat liian kipeitä kerrottaviksi. Harom ei kysynyt, pyytänyt tai vaatinut lisätietoja.
Shinean lopetettua, mies kertoi kuluneista kuukausista vaimealla äänellä. Meronin etsinnät olivat nielleet suurimman osan ajasta ja takaisin Hydrukselle tultuaan Harom oli saanut huomata olevansa koditon. Evan väitetyn pahoinpitelyn syytteet oli toimitettu ja oikeudenkäynti suoritettu, vaikka hän ei ollut paikalla. Oikeus oli todennut Haromin syylliseksi Evan törkeään pahoinpitelyyn ja määrännyt heidän yhteisen kotinsa Evan nimiin korvausten kattamiseksi. Asunto oli saman tien myyty ja miehen tavarat varastoitu. Valitusaika oikeuden päätöstä koskien oli mennyt umpeen jo useita viikkoja ennen kuin mies oli palannut Hydrukselle, joten mitään muutosta tilanteeseen ei olisi tulossa. Onni onnettomuudessa oli se, ettei Harom päätyisi kiven sisään istumaan vankilatuomiota. Merkintä pahoinpitelystä tosin roikkuisi hänen niskassaan maailman tappiin asti ja vaikuttaisi varmasti uraan armeijassa.
Shineasta tuntui pahalta.
”Omat ongelmat alkavat tuntua pieniltä…” Hän sanoi hiljaa.
”Shinea, elämässäsi olevat vaikeudet ovat aivan yhtä merkityksellisiä kuin minun elämäni savuavat rauniot.” Harom huomautti. ”Et ole luovuttanut aiemminkaan, joten ei ole syytä luovuttaa nytkään. Elämänasenteesi ja uskosi siihen, että kaikki ennen pitkää järjestyy, on auttanut minutkin läpi kuluneista kuukausista. Ajattelin sinua paljon ollessani poissa. Sinun takiasi olen jaksanut tähän asti.”
”Minäkin ajattelin sinua…” Shinea sanoi hiljaa. ”Minulla oli aivan älytön ikävä...”
”Olen tässä nyt.” Harom kuiskasi, hyväillen pehmeästi naisen niskaa. ”Olen tässä myös tulevaisuudessa, jos haluat.”
Shinea kääntyi katsomaan miestä silmiin. Hän oli lopettanut suhteen Nealin kanssa Haromin vuoksi. Miksi hän siis oli nyt niin epävarma?
Mistäköhän johtuisi?
Lutka.
”Minä…” Shinea aloitti, mutta ovikello soi, ennen kuin hän ehti vastaamaan. ”Sori…”
Nainen vääntäytyi sängystä ylös ja asteli yöpaitanaan toimineen tunikan helmaa oikoen ovelle, sillä hän ei ollut vieläkään pukenut päälleen alusvaatteita.
Moris seisoi oven takana Shinean tavaroiden kanssa, jotka olivat jääneet Jaquesin hotellihuoneeseen.
”Herra Ohara pyysi muistuttamaan myös iltapukunne sekä korujen palautuksesta.” Mies sanoi, ennen kuin Shinea ehti avata suunsa edes tervehdystä varten.
”Ainiin…” Shinea sanoi. Hän otti omat tavaransa vastaan ja työnsi ne kylpyhuoneen ovesta sisään, jotta ne olisivat poissa jaloista.
”Voin viedä iltapukunne sellaisenaan.” Moris totesi, huomatessaan vaatekaapin ovessa roikkuvan vaatekappaleen. Shinea nyökkäsi ja tyhjensi nopeasti pienen iltalaukun eteisen pöydälle, ennen kuin ojensi iltapuvun, asusteet ja korut miehen käsiin. Harom ilmestyi paitaansa napittaen eteiseen. Hän oli jo ehtinyt pukemaan muut vaatteet päälleen.
”Ehditkö heittää minut asunnolleni?” Harom kysyi Morikselta Shinean yllätykseksi.
”Ehdin toki, herra Tenwera.” Moris vastasi nyökäten. ”Odotan aluksella, se on parkkeerattu talon eteen.”
”Minulla menee kymmenisen minuuttia.” Harom totesi ja kääntyi Shinean puoleen, kun Moris sulki oven perässään lähtiessään alas.
”Mitä nyt?” Shinea kysyi.
”Älä näytä noin huolestuneelta.” Harom naurahti kevyesti. ”Käyn asunnollani vaihtamassa vaatteet. Tulen sitten takaisin, jos vain huolit minut seuraksesi.”
”Niin… puku ei kai ole kaikista mukavin oleskeluasu.” Shinea totesi hiljaa. ”Minä olen vapaalla vielä jokusen päivän… Kai meidän pitäisi selvittää, että missä mennään…”
Harom painoi hellän suudelman naisen huulille, vetäen hänet syliinsä.
”En voi uskoa, että olet siinä…” Mies sanoi hiljaa.
”Ennen kuin menet…” Shinea kuiskasi. ”Päivitä numerosi viestimeeni.”
Harom teki työtä käskettyä naisen ojennettua viestimensä hänen käsiinsä. Shinea lähetti hänelle viestin, välittääkseen omat yhteystietonsa.
”Tulen pian takaisin.” Harom lupasi vedettyään takin päälleen, ollen suukkoa ja muutamaa sekuntia myöhemmin poissa.
Shinea kääntyi mennäkseen syömään aamiaista, mutta hänen katseensa takertui iltalaukusta eteisen hyllylle siirtämäänsä kirjekuoreen, joka alkoi välittömästi kiljua ilkeitä mielipiteitä. Nainen puri huultaan ja poimi kuoren käteensä, vetäen shekit esiin, miettien mitä niille tekisi. Toisaalta hänen teki mieli jättää ne lunastamatta. Polttaa ne, ettei mieltään voisi edes muuttaa.
Ja toisaalta… Tehtyä ei saisi tekemättömäksi ja hänen täytyisi maksaa niin vuokra, laskut kuin lainansakin.
Haromin paluu sai myös tilanteen tuntumaan siltä, että asiat alkoivat kääntymään jälleen kohti parempaa.
Shinea huokaisi syvään, ennen kuin alkoi toimia. Hän luki shekkien koodikuvioinnit viestimensä avulla ja lunasti muutamassa minuutissa molemmat, siirtäen koko summan lainan lyhennykseksi. Lunastetut shekit hän repi pieneksi silpuksi ja nakkasi roskakoriin.
Palaset piipittivät mielipiteitään vielä roskakorinkin pohjalta.
Huora.
Shinea lähetti Jaquesille viestin, jossa ilmoitti, ettei olisi jatkossa käytettävissä avecina. Hän mietti viestin sisältöä ja sanamuotoja pitkään ennen kuin lähetti sen. Viestin lähdettyä hän pelkäsi miehen soittavan perään. Ei hän ollut valmis puhumaan päätöksestään. Nainen huokaisi helpotuksesta, kun Jaques vastasi viestillä. Asia oli poissa päiväjärjestyksestä ja hän voisi jättää sen taakseen, keskittyä johonkin muuhun. Ahdistava tunne esti häntä syömästä aamiaista, joten hän keitti itselleen teetä ja pläräsi sosiaalista mediaa viestimellään johdatellakseen ajatuksensa muualle.

Harom tuli lupaustensa mukaisesti takaisin, soittaen Shinealle alaovelta.
”Koska sinä olet viimeksi syönyt?” Mies kysyi tervehdysten jälkeen.
”Eilen iltapäivällä…” Shinea vastasi epävarmasti. Ei siis toisaalta ihme, että nälkä oli kääntymässä niin kovaksi, että yökötti.
”Pue päällesi, käydään ulkona aamiaisella.” Harom ehdotti.
”Tähän aikaan se on kai enemmän brunssi.” Shinea huomautti, luvaten tulevansa pian alas ja asteli vaatekaapilleen. Shinea kiskoi vaatteet päälleen, valiten suosikkialusvaatesettinsä, sekä tyköistuvat farkut ja niiden pariksi lyhythihaisen punamustaruudullisen edestä napitettavan paidan. Nainen sutaisi hiuksensa sekaiseksi nutturaksi, veti kengät jalkaan ja takin päälleen, keräten nopeasti laukkuunsa lompakon ja viestimensä, kipittäen sitten portaat alas, pelmahtaen alaovella odottavan Haromin viereen.
”Näytät hyvältä.” Harom totesi, suudeltuaan naista lyhyesti. Shinea tunsi punastuvansa hieman. Oli vaikeaa ottaa kehuja vastaan, joten hän sivuutti miehen sanat hymähdyksellä.
Käytyään lyhyen keskustelun sopivasta ruokapaikasta, he astelivat kiireettömästi katuja pitkin kohti päämääräänsä, jutellen samalla hyvin pintapuolisista asioista, molempien tiedostaessa, että ruoan ääreen päästessään keskustelu ajautuisi varmasti hankalampaan suuntaan. Lopulta he pääsivät valitsemaansa ravintolaan, valtasivat itselleen syrjäisen nurkkapöydän, jossa jutella rauhassa.
Shinean mielessä oli koko aamun ajan vellonut kaikki ne asiat, jotka hän oli kokenut yhdessä Haromin kanssa. Ajatukset olivat kiertäneet kehää Mian tupareiden, Litan syntymäpäivien ja Meronin ystävien kanssa vietetyn illan, Noria Auroran ja kaiken muun mahdollisen ympärillä. Hän oli kyllä itsekin huomannut, miten Harom häneen vaikutti. Jostain syystä miespääsi luikertelemaan hänen suojamuuriensa taakse ja se teki hänestä hyvin haavoittuvan, mutta antoi myös mahdollisuuden olla hyvin vahvasti oma itsensä.
”Oletko varma, ettei nykyinen työnkuvani ole sinulle ongelma?” Shinea töksäytti, kun he olivat saaneet aamiaisensa eteensä.
”Se on oma valintasi, mitä teet työksesi...” Harom vastasi. ”Avec-keikkailu tosin…”
”Lopetin sen.” Shinea keskeytti hänet, jyrkemmin kuin oli aikonut.
”… Selvä?” Harom totesi hämmentyneenä. ”Ja mitä taas tanssimiseen tulee, niin…”
”Minun täytyy hoitaa sovitut kiertueet loppuun.” Shinea keskeytti jälleen. ”Sen jälkeen… En tiedä. Minun täytyy saada se kirottu laina maksettua.”
”Kuten sanoin, se on oma valintasi mitä teet.” Harom sanoi rauhoittelevasti.
”Se on osittain myös pakon sanelemaa…” Shinea huokaisi turhautuneena. ”Jos Hell ei olisi…”
Hän sulki suunsa huomatessaan Haromin ilmeen.
”Hell? Se työkaveri, joka yritti…?” Mies kysyi.
”Anna olla…” Shinea keskeytti. ”En halua puhua asiasta.”
”Ei sitten puhuta asiasta.” Harom totesi hiljaa.
He keskittyivät hetken aamiaiseensa.
”Harom…” Shinea sanoi hiljaa hetken epäröityään. ”Tämä tuntuu tyhmältä, mutta haluaisin kysyä yhtä asiaa…”
”Kysy pois.” Harom sanoi.
”Kuka se eilinen seuralaisesi oli?” Nainen kysyi.
”Ninya on työkaveri.” Harom vastasi, pitäen ilmeensä peruslukemilla. ”Hän on maavoimien osastosihteeri.”
”Työkaveri? Siinä kaikki?” Shinea varmisti, kuulostaen omissa korvissaankin tolkuttoman mustasukkaiselta.
”Siinä kaikki.” Harom vastasi, katsoen naista silmiin.
”Miksi sinä…?” Shinea aloitti.
”Tulin paikalle hänen kanssaan?” Harom päätti kysymyksen naisen puolesta. ”Ninya tietää, että elämäni on raunioina ja houkutteli minut lähtemään juhliin. Hän toimitti kutsun minulle ja hän arveli pienen irtioton olevan asia, joka tekisi hyvää tässä vaiheessa.”
”Ai…” Shinea totesi, kääntäen katseensa lautaseensa.
”Sitä paitsi…” Harom hymähti. ”Jos en olisi ottanut kutsua vastaan, en olisi törmännyt sinuun.”
”Saatat olla oikeassa…” Shinea myönsi. ”Tosin… Tiesit myös, missä asun.”
”Tietää on aika vahva sana.” Harom naurahti. ”Harhailin eilen kotikulmillasi hyvän tovin, ennen kuin löysin oikean talon.”
”Ei kai sitten ihmekään, että olit kuin uitettu näätä ilmaantuessasi ovelleni.” Shinea totesi.
”Halusin todella löytää sinut.” Harom sanoi, ojentaen kätensä pöydän yli koskettaakseen naisen kättä. ”En aio hukata tätä tilaisuutta kanssasi.”
”Mistä minä voin tietää, ettet vehtaa selkäni takana jonkun kanssa?” Shinea kysyi hiljaa, vetäen kätensä pois kosketusetäisyydeltä. ”Pyörittelit minua Evan selän takana ja pidit minut pitkään pimennossa siitä, että seurustelet. Miksi et tekisi samaa minulle?”
”En minä voi tehdä tai sanoa mitään, mikä saisi sinut vakuuttuneeksi siitä, etten tee mitään typerää selkäsi takana.” Harom vastasi vaimeasti. ”Enkä voi edes luvata, ettei tietämättäsi tapahtuisi ikinä mitään. En suunnitellut sitäkään, että rakastuisin sinuun. Ei elämä muutenkaan mene aina suunnitelmien mukaan.”
”Mikset kertonut heti, että olet varattu?” Shinea kysyi hiljaa.
”Mian tupareiden aikana en suoraan sanottuna uskonut, että näkisin sinua enää ikinä.” Harom vastasi.
”Ai, eli jos ei näe yhden illan hoitoaan enää ikinä, ei tarvitse kertoa olevansa varattu ja kumppanin selän takana voi puuhata mitä haluaa?” Shinea kysyi kipakasti.
”En minä niin sanonut. Etkä sinä ollut mikään yhden illan hoito. Et ole missään vaiheessa ollut. Sen illan aikana tapahtui paljon, mutta sinä olit aloitteellinen osapuoli ja näytit kaipaavan hyväksyntää.” Harom huomautti rauhallisesti. ”Tiedän käyttäytyneeni kusipäisesti, mutta en tehnyt mitään loukatakseni sinua. Olet ensimmäinen ihminen, joka on onnistunut sotkemaan ajatukseni näin totaalisesti.”
”Katsoit kuitenkin asiaksesi selvittää yhteystietoni myöhemmin, vaikka sotkin ajatuksesi niin pahasti, että olit valmis pettämään tyttöystävääsi.” Shinea totesi. ”Eikä jonkun muun hyväksynnän kerjäys ole mikään syy sille, että nuoleskelee jotakuta toista. Et voi vierittää tätä minun syykseni…”
”Halusin tietää, oliko suhtautumiseni sinuun juhlahumun ja alkoholin aiheuttamaa.” Harom selitti. ”En yritä vierittää tekemisiäni sinun syyksesi. Enkä minä ollut valmis pettämään Evaa. Sinä itse sanoit, etteivät resurssisi riitä mihinkään suhdeasioihin, joten en pitänyt sinua uhkana parisuhteelleni, pidin sinua ystävänä. Olen myös käynyt kanssasi läpi asioita, joista en ole keskustellut kenenkään muun kanssa. Eikä se, mitä välillämme on tapahtunut, ollut pettämistä silloisen parisuhteeni näkökulmasta.”
”Huomasit kyllä, että ihastuin sinuun! Ei ollut minua kohtaan reilua, että…” Shinea aloitti kipakasti, mutta tarjoilijatar pelmahti kyselemään iloisen pirteästi ruoan maistuvuudesta, joten hän joutui keskeyttämään avautumisensa. Harom vastasi rauhalliseen sävyyn kaiken olevan kunnossa, mutta Shinean muutoinkin kiehuvat ajatukset ottivat kysymyksen hyvin pahasti vastaan.
”Näyttääkö tämä tilanne siltä, että tähän kannattaa tuppautua tiedustelemaan hydranmunien maistuvuutta?” Shinea kysyi äkäisesti, suunnaten naiseen hyvin tulikivenkatkuisen katseen. ”Eikö sinulla ole mitään tilannetajua, helvetin ylipirteä haaska?”
Tarjoilija sopersi pelästynyt ilme kasvoillaan anteeksipyynnön ja poistui ravintolasalin läpi kohti keittiötä.
”Voi vittu…” Shinea kirosi turhautuneena, painaen päänsä hetkeksi käsiään vasten, nousten tuoliltaan ja lähti tarjoilijan perään, sanomatta Haromille mitään. Mies seurasi katseellaan Shinean menoa. Nainen sai tarjoilijan kiinni keittiöön vievällä ovella ja vinkkasi tämän hetkeksi sivuun. Tarjoilija pyyhki kyyneliä silmänurkistaan ja Shinea näytti olevan todella pahoillaan, elehtiessään toisella kädellään heidän pöytänsä suuntaan. Ilmeisesti kaksikko pääsi nopeasti samalle aaltopituudelle, sillä molemmat hymyilivät, ennen kuin tarjoilija katosi keittiöön ja Shinea lähti takaisin heidän pöytäänsä. Hymy kuitenkin kuoli naisen huulille, kun hän istui takaisin alas.
”Harva olisi välittänyt tarjoilijan loukkaantumisesta noin paljon.” Harom totesi.
”Olen itse kantanut tarjottimia Karnassoksessa oloni aikana sen verran paljon, että tarjoilijan solidaarisuus toista tarjoilijaa kohtaan on minulle itsestäänselvyys.” Shinea vastasi. ”Äläkä yritä vaihtaa puheenaihetta, haluan sinulta edelleen vastauksia.”
”Shinea, en voi muuttaa mitään, mitä on jo tapahtunut. Mennyt on mennyttä.” Harom totesi hiljaa.
Shinea pyöritteli teekuppiaan kädessään, siemaisten siitä lyhyen kulauksen. Tee oli ehtinyt jäähtyä.
”Kun veit minua takaisin Wanyaan Litan synttäreiden jälkeen, sanoit, ettei millään kanssani tapahtuneella ole mitään väliä.” Hän kuiskasi teekuppiinsa tuijottaen, sysäten sen lopulta sivuun. ”Sanasi loukkasivat. Kaikella tapahtuneella oli minulle aivan helvetisti väliä.”
”Minulla ei ole käytökselleni sellaisia selityksiä, jotka ratkaisisivat mitään. Pidän tärkeämpänä sitä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa.” Harom sanoi, ojentaen jälleen kätensä pöydän yli, laskien sen Shinean käden päälle. Tällä kertaa Shinea ei vetänyt sitä pois. ”Tiedän kyllä, että olen satuttanut sinua. Anna minulle mahdollisuus tehdä sinusta onnellinen.”
Haromin tarjouksessa oli se kaikki, mitä Shinea oli häneltä koskaan halunnut. Kosketus kipinöi käsivartta pitkin, kuumotti kaulalla, sai sydämen hakkaamaan. Hän olisi halunnut tempaista Haromin paidan kauluksesta lähelleen, suudella häntä…
”Vie minut kotiin.” Shinea totesi, katsoen miestä silmiin. Harom ei irrottanut otettaan hänen kädestään, ote muuttui pyytäväksi, ilme satutetuksi.
”Shinea…” Mies sanoi pyytävästi.
”Pyyhi tuo piestyn vulpian ilme kasvoiltasi.” Shinea komensi, veti kätensä vapaaksi ja poimi takkinsa tuolinsa selkänojalta.
Harom ei selkeästi hetkeen tiennyt, mitä vastata. Eikä hänen tarvinnut, sillä Shinean loukkaama tarjoilija kulki ohi vähän matkan päästä. Shinea pysäytti naisen ja pyysi häntä hymyillen tuomaan laskun. Tarjoilija vilkaisi Haromia, virnisti Shinealle ja lähti hakemaan laskua.
”Mitä sanoit hänelle, kun pyysit anteeksi käytöstäsi?” Harom kysyi, kun Shinea nousi vetämään takkinsa päälleen.
”Kerroin selvitteleväni välejä elämäni rakkauden kanssa ja että yritän päättää, mitä tehdä.” Hän vastasi. ”Nyt olen päättänyt.”
Miehen ilme oli kysyvä.
Shinea astui Haromin viereen ja kumartui painamaan suudelman miehen huulille, kääntyen sen jälkeen kuiskaamaan jotain miehen korvaan.
”Olet sekoittanut ajatukseni jo tarpeeksi pitkään, Harom.” Hän kuiskasi. ”Haluan sanojen sijaan tekoja, joten… tee minusta onnellinen.”

Shinea astui kotiovestaan sisään Harom vanavedessään, oven paukahtaessa heidän perässään kiinni. Ulkovaatteista kuoriutumisen jälkeen Shinea aisti Haromin olevan hyvin lähellä selkänsä takana. Hän kääntyi ja kohtasi miehen katseen hämärässä eteisessä. Shinea säpsähti kevyesti, kun Harom pyyhkäisi hänen nutturastaan karanneet hiussuortuvat sivuun. Tunnelma muuttui hetkessä hyvin intensiiviseksi.
”Harom…” Shinea henkäisi, kun mies veti hänet itseään vasten. Haromin käsi kulki pitkin naisen selkää, tarttui lopulta pehmeästi niskaan, kääntäen kevyesti tämän päätä ja painoi Shinean huulille suudelman. Kylmät väreet kulkivat Shinean selkää pitkin suudelman pitkittyessä.
Miten tämä tuntuu näin hyvältä…
Niskaa vasten painuneet sormet pujottautuivat Shinean hiusten sekaan. Ote kiristyi, saaden Shinean voihkaisemaan.
Älä lopeta…!
Suudelmaan tuntui kiteytyvän kaikki mahdollinen, eikä Shinea halunnut sen päättyvän ikinä. Hän kietoi kätensä miehen niskan taakse ja painautui tiiviimmin tätä vasten. Haromin lihaksikas keho tuntui kovalta hänen omaansa vasten.
Shinea voihkaisi hiljaa, kun Haromin kädet lähtivät etenemään hänen kehoaan pitkin. Mies ei epäröinyt lainkaan, kosketukset olivat hyvin määrätietoisia ja Shinea rakasti niiden anteeksipyytelemätöntä vaativuutta. Harom tarttui naiseen, nostaen hänet hajareisin syliinsä. Shinean molemmat kädet sukelsivat miehen niskan taakse, pujottautuivat tämän hiusten sekaan, samaan aikaan kun Harom suuteli hänen kaulaansa. Parta raapi kevyesti ohutta ihoa.
”Sänkyyn…” Nainen sopersi Haromin korvaan, hyvänolon tunteen syöksähtäessä hänen lävitseen. Mies virnisti hänen kaulaansa vasten ja kantoi naisen pienen asunnon läpi, istuen lopulta Shinea sylissään sängyn reunalle. Shinea painoi huulensa jälleen Haromin huulille, kehonsa tiukasti miestä vasten. Hänen omat liikkeensä olivat hätäisiä, ikään kuin hän olisi pelännyt tilanteen keskeytyvän ennen aikojaan. Haromin otteet pysyivät rauhallisina, mutta ne olivat edelleen vaativia.
Nainen veti mieheltä paidan päältä, nakaten sen käsistään. Harom avasi nappeja Shinean paidasta hitaan härnäävästi, selkeästi nauttien määräämästään tahdista ja naisen kiemurtelusta sylissään. Riisuttuaan paidan Shinean päältä, Harom työnsi hänet selälleen sänkyyn, painaen naisen omalla kehollaan patjaa vasten. Hän silmäili pelkkien rintaliivien verhoamaa puolialastonta ylävartaloa, pitäen selkeästi näkemästään.
”Näytät kirotun hyvältä…” Harom kuiskasi käheästi.
”Niin sinäkin.” Shinea henkäisi ja kietoi kätensä jälleen miehen niskan taakse, kohottaen lantiotaan, painaen sen miehen lantiota vasten. Hiljainen voihkaisu karkasi naisen huulilta hänen tuntiessaan miehen jäykistyneen elimen molempien osapuolten farkkujen läpi. Koosta sai vain summittaisen arvion tekstiilikahleiden vuoksi, mutta se oli tarpeeksi.
Viestin alkoi piipittää miehen farkkujen taskussa. Soittoääni oli sama, kuin puolta vuotta aiemmin ja Shinea jähmettyi paikoilleen. Hän irrotti otteensa Haromista, kun tämä kaivoi laitteen taskustaan.
Ei kai taas..?
Mies hiljensi laitteen vilkaisemattakaan kuka soittaja oli ja nakkasi sen välinpitämättömästi sohvaa kohti.
”Oli tuo mitä tahansa, keskityn ennemmin sinuun.” Harom kuiskasi, sulkien naisen suun suudelmalla.
Kaksikosta tuli toisiaan kourivien käsien sekamelska. Harom avasi Shinean housuista vyön, napin ja vetoketjun, kohottautuen polvilleen siksi aikaa, että saisi vedettyä ihoa myötäilevän vaatteen naisensa päältä. Samalla lähtivät pikkupöksyt.
Shinea silminnähden nautti miehen kosketuksesta.
Haromin vaativat kädet koskettivat kevyesti naisen paljaita reisiä. Hän huomasi niissä olevat mustelmat, mutta ei sanonut mitään. Shinea hengitti raskaasti, kosketukset säteilivät suoraan reisien väliin, saaden naisen voihkaisemaan hiljaa silkasta halusta.
Harom keskittyi jälleen itse asiaan Shinean hivuttaessa kätensä hitaasti miehen housujen etumukselle. Nainen näpersi napit auki ja pujotti kätensä housunkauluksesta sisään. Harom henkäisi tukahtuneesti, kun Shinean sormet kiertyivät hänen kyrpänsä ympärille. Mies avasi Shinean rintaliivien hakaset ja vapautti kiinteät rinnat vaatteen puristuksesta, kouraisten toisen niistä käteensä.
Shinea katsoi Haromia hetken ajan tiiviisti silmiin. Hän hengitti raskaasti ja taivutti selkänsä kaarelle silkasta nautinnosta, kadoten jälleen intensiiviseen suudelmaan miehen kanssa.
Pian miehen farkut tömähtivät sängyn reunalta lattialle ja melko hitaasti edennyt tilanne loikkasi vauhdilla eteenpäin. Harom lukitsi Shinean ranteet toiseen käteensä naisen pään yläpuolelle ja katsoi häntä silmiin. Shinea hengitti raskaasti. Hän tunsi miehen kyrvän reisiensä välissä ja kiemurteli voimattomasti Haromin otteessa. Nainen ei ehtinyt sanoa mitään, kun mies lupia kyselemättä otti hänet, työntyen hitaasti ja naurettavan helposti hänen sisäänsä.
”Nnnnhhhh…!” Shinea parkaisi, kiskoen turhaan käsiään miehen otteessa, kunnes elin oli uponnut kokonaan hänen sisäänsä. Hän oli odottanut tätä niin pitkään… Tunnemyrsky raivosi jälleen hänen lävitseen ja siihen sekoittui säälimätön hyvän olon tunne, joka riehui hänen sisällään. Harom päästi Shinean kädet otteestaan ja ne singahtivat saman tien hänen selkäänsä vasten, naisen vastatessa omalla kehollaan hänen liikkeisiinsä. Kuukausia kestänyt odotus palkittiin nopeasti ensimmäinen orgasmin kohahtaessa naisen läpi hyökyaallon tavoin, eikä hän meinannut toipua siitä lainkaan, sillä Haromin keho liikkui edelleen säälimättömästi ja armoa antamatta Shinean kehoa vasten.
Vartalot liikkuivat toisiaan myötäillen, tunnelman muuttuessa hetki hetkeltä intensiivisemmäksi ja rajummaksi. Intohimoiset suudelmat tekivät lähes kipeää, toistensa kehoja kourivat kädet jättäisivät jälkeensä mustelmia.
Shinea ynähti tukahtuneesti, kun Haromin toinen käsi painui hänen kaulalleen. Hän upotti kyntensä miehen selkään, saaden tämänkin voihkaisemaan vaimeasti henkensä alta.
”Harom…!” Shinea huudahti tukahtuneesti juuri ennen laukeamistaan. Hänen orgasminsa saatteli myös Haromin huipulle, miehen päästäessä tukahtuneen voihkaisun suustaan.
Shinea tärisi. Hänen olonsa oli loppuun kulutettu, ikään kuin hänestä ei olisi jäljellä yhtään mitään. Koko kehossa säteili jonkinlainen makea kipu. Harom hellitti otteensa Shinean kaulalta, siirtyi sulavasti naisen viereen, vetäen tämän kylkeään vasten.
He eivät puhuneet pitkään aikaan mitään, makasivat vain vierekkäin sängyssä toisiaan syleillen.
”Äläkä käsitä tätä väärin, mutta olen iloinen, ettei puolen vuoden takainen visiittini asunnollasi päätynyt panemiseen.” Harom avasi keskustelun vaimealla äänellä. ”Se olisi luultavasti tuntunut vain loukatun egoni laastaroimiselta ja sinä olet jotain aivan muuta, kuin laastari.”
”Minäkin olen iloinen siitä, ettei se päätynyt panemiseen.” Shinea totesi hiljaa. ”Ensimmäisen kerran ansaitsee olevan jotain muuta, kuin raiskausyrityksen jälkeinen kännisekoilu.”
”Tämä vaihtoehto taisi olla monella tavalla huomattavasti parempi.” Harom hymähti.
”Oli.” Shinea myötäili. ”En kai tajunnut sanoa tätä aiemmin, mutta olen todella helpottunut siitä, että olet kunnossa…”
”Kuluneet kuukaudet ovat olleet raskaita.” Harom totesi, silittäen naisen hiuksia kevyesti. ”Nyt tosin tuntuu, että kaikki on menossa parempaan suuntaan. Haluan vain sinut. Millään muulla ei ole mitään väliä.”
”Luuletko kestäväsi sen, ettet seuraavaan puoleen vuoteen juurikaan näe minua ja yhteydenpito onnistuu pääasiassa viestimen välityksellä?” Shinea kysyi.
”Järjestelykysymyksiä.” Harom totesi. ”Täytyy vain nähdä vaivaa asioiden eteen.”
”Harom…” Shinea sanoi hiljaa. ”Tiedän, että tulevista kuukausista tulee rankkoja, mutta sanon jo tässä vaiheessa… Jos joku muu kertoo sinun nuoleskelleen jotakuta toista selkäni takana, tai tehneen jotain muuta vastaavaa, minä lähden.”
”Asia harvinaisen selvä.” Harom totesi vakavana.


Lita seisoi kotinsa ovella, eikä antanut tuumaakaan periksi käytävässä seisovalle mieskolmikolle, joka vaati päästä asuntoon. Heillä oli mukanaan häätömääräys, mutta nainen ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Niin kauan, kuin Meronin kuolemasta ei ollut todisteita, kenelläkään ei olisi mitään oikeutta vaatia häntä poistumaan asunnosta. Yksi miehistä näppäili viestintään ja nosti sen korvalleen, astellen kauemmas käytävään.
”Tavoitteletko Cerimiä?” Lita huusi miehen perään. ”Kerro sille kääkälle terveisiä! En ole lähdössä mihinkään!”
Kaksi jäljelle jäänyttä miestä yritti puhua hänelle järkeä. Minkäänlaista yhteisymmärrystä tilanteesta ei syntynyt, sillä Lita lateli tiukkaan tahtiin faktoja tiskiin asumisoikeudestaan. Kukaan häätömääräyksen toimittajista ei halunnut käydä Litaan millään tavoin käsiksi, sillä Sovan sukuhaaran vihat niskassa elämästä tulisi helvetillisen vaikeaa. Elämä tosin tulisi olemaan vaikeaa siinäkin tapauksessa, että tehtävä jäisi hoitamatta ja niskaan rysähtäisi Cerim Tenweran raivo.
Lopulta rauhalliset askeleet lähestyivät hissin suunnalta. Lita odotti näkevänsä kadonneen kumppaninsa isän ja hämmästyi toden teolla, kun kulman takaa asteli esiin Harom.
”Voitte poistua, minä hoidan tämän.” Mies sanoi vaimeasti käytävässä seisovalle mieskolmikolle. Hei ei tarvinnut kahdesti käskeä, kolmikko lähti lätkimään niin nopeasti, kuin kehtasi. Vastuu tilanteen ratkaisusta oli siirtynyt Haromille, joten heitä ei voisi enää syyttää, jos jokin menisi päin helvettiä.
”Raukkamaista lähettää sinut asialle…” Lita totesi kipakasti. ”En ole lähdössä mihinkään.”
”Hei vain sinullekin… Saanko silti tulla sisään?” Harom tiedusteli. ”Haluaisin keskustella Meronin katoamiseen liittyvistä asioista.”
Lita tuijotti miestä hetken sanomatta sanaakaan ja viittasi hänet sitten sisään.
”Otatko jotain juotavaa? Kahvia? Teetä?” Nainen kysyi hiljaa. ”Ajattelin itse korkata viinipullon ja halutessasi saat siivun siitäkin…”
”Makusi tuntien viini kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta.” Harom vastasi hiljaa väsynyt hymynkare suunpielessään.
Viinilasit käsiinsä saatuaan kaksikko istui vierekkäin olohuoneen sohvalle, Lita tosin toi lasinsa seuraksi koko viinipullon.
”Mitä saitte selville?” Lita kysyi koruttomasti. Taidokkaasti meikatut kasvot olivat yhtä huolitellut, kuin aiemminkin ja hänen tyylinsä mukainen niukka vaatetus moitteeton, mutta jokin naisen olemuksessa kieli luovuttamisesta. Hän näytti pohjattoman surulliselta ja todella väsyneeltä.
”Löysimme Meronin hävittäjän.” Harom vastasi. Lita tuijotti häntä silmät suurina, odottaen että mies jatkaisi.
”Ilmeisesti hän on päässyt aluksestaan ulos maahansyöksyn jälkeen, mutta ohjaamo muistutti pitkälti teurastamoa, joten todennäköisesti Meron oli pahasti loukkaantunut.” Mies kertoi vakavana. ”Siinä vaiheessa, kun alus löytyi, hänen katoamisestaan oli kulunut monta viikkoa. Sateet olivat huuhtoneet niin veri- kuin jalanjäljetkin aluksen ympäriltä ja tuhonneet osan aluksen sisäpuolella olevista todisteista. Paikallinen eläimistö on luultavasti hankkiutunut eroon siitä, mitä hänestä on jäänyt jäljelle.”
”Jos ette löytäneet Meronia, hän voi ihan yhtä hyvin olla edelleen elossa.” Lita sanoi vaimeasti, siemaisten viiniään.
”Haluaisin itsekin uskoa tuohon, mutta nähtyäni putoamispaikan, pidän sitä mahdottomana.” Harom huokaisi. ”Alus oli osittain palanut. Ilmeisesti putoamishetkellä on satanut kaatamalla, sillä palo on sammunut melko nopeasti. Parinkymmenen metrin päässä oli myös joki, joten en pitäisi mahdottomana sitäkään, että Meron on hukkunut.”
”Eikö sinulla ole pienintäkään uskoa siihen, että hän olisi hengissä?” Lita kysyi kireästi. ”Vai onko sinun helpompi elää elämääsi sen ajatuksen kanssa, että Meron on kuollut?”
”Lita, Meron ei ole tulossa takaisin…” Harom sanoi hiljaa, katsoessaan Litaa silmiin. Niissä kimmelsivät pidätellyt kyyneleet. ”Jos hän olisi hengissä, hän olisi tähän mennessä keksinyt tavan palata luoksesi. Olit hänelle tärkeämpi, kuin mikään muu tässä maailmassa.”
Harom otti taskustaan kahteen kertaan taitellun paperiarkin ja ojensi sen Litalle.
”Tämä löytyi hävittäjän ohjaamosta.”
Lita avasi vapisevin käsin paperin taitokset, poimien käsiinsä niiden välissä olleen valokuvan. Toinen reuna oli hiiltynyt, aaltoilusta päätellen kuva oli kastunut ja taas kuivunut. Siinä oli vereksi tunnistettavia tahroja, jotka vesi oli osittain huuhtonut pois.
Kuvassa oli Lita yhdessä Meronin kanssa. Kumpikin hymyili, Litan silmät olivat kiinni. Meron oli Litan takana, piti naista sylissään.
Lita muisti hetken, jona kuva oli otettu. Hän muisti onnentunteen, yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat, kaikki keskustelut. Läheisyyden, yhteisen maailmankuvan, rakkaansa huumorintajun. Viimeisen kerran, kun he olivat rakastelleet. Kyyneleet vierivät naisen poskille ja hän painoi kasvonsa käsiinsä. Hän tunsi Haromin käden käsivarrellaan ja painautui yllättäen miestä vasten, purskahtaen lohduttomaan itkuun.
Harom halasi Litaa lohduttavasti, silittäen naisen selkää. He istuivat sohvalla pitkään sanomatta toisilleen sanaakaan. Lopulta Lita lakkasi itkemästä. Hän tasasi hengitystään pitkän aikaa Haromin sylissä, haistaen nenässään tutun tuoksun…
Meron.
Lita painoi huulensa miehen huulille. Harom ei vastannut suudelmaan, mutta ei myöskään työntänyt naista pois. Lopulta Lita vetäytyi itse kauemmas.
”Oletko kunnossa?” Harom kysyi, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.
”Ikävöin häntä aivan helvetisti.” Lita vastasi itkun tukahduttamalla äänellä, pystymättä katsomaan miestä silmiin.
”Tiedän.” Harom sanoi hiljaa. ”Niin minäkin. Kaksosveljen menettäminen ei ole ollut ihan pikkujuttu.”
”Miten sinä voit?” Lita kysyi hiljaa.
”En hyvin, en huonosti… Elän päivän kerrallaan. En voi jäädä murehtimaan loppuelämäkseni veljeni kohtaloa.” Harom vastasi. ”Hän ei olisi halunnut kenenkään surkuttelevan peräänsä kuukausitolkulla. Ei varsinkaan sinun.”
”Hän on ainoa ihminen, jota olen koskaan rakastanut tällä tavalla.” Lita kuiskasi ääni särkyen.
”Sinun täytyy päästää joskus irti.” Harom totesi. ”Meronin vuoksi sinun täytyy elää. Sinulla oli suunnitelmia, haaveita ja unelmia. Toteuta ne. Pystyt tekemään mitä tahansa. Sinulla on siihen mahdollisuus, joten älä tuhlaa sitä.”
Pitkään aikaan Lita ei sanonut mitään.
”Tiedän mihin pyrit Harom. Älä pidä minua tyhmänä.” Nainen totesi lopulta. ”Voit kertoa Cerimille, etten ole lähdössä yhtään mihinkään.”
”Mikä sinua tässä asunnossa pidättelee?” Harom kysyi hiljaa.
”Meron.” Lita vastasi. ”Minusta tuntuu, että luovutan, jos annan jonkun muun kantaa elämämme ulos tästä asunnosta. Tämä on koti.”
”Lita, tämä asunto on vain lattia, seinät ja katto niiden päällä.” Harom väitti vastaan. ”Isälle on muutamaa suvussa kulkenutta esinettä lukuun ottamatta se ja sama, mihin Meronin tavarat menevät. Hänen tapansa käydä surutyö läpi vaikuttaa ehkä kylmältä ja tunteettomalta, kun hän keskittyy hoitamaan pakolliset käytännönasiat. Ne on pakko hoitaa ennemmin tai myöhemmin ja tämä asunto on yksi niistä pakollisista asioista.”
Lita mietti pitkään. Hän antoi katseensa kulkea ympäri asuntoa. Seinien sisään kätkeytyi paljon muistoja. Vaikka seinät vaihtuisivatkin, hän saisi pitää muistot mukanaan. Ne olisivat loppujen lopuksi paljon tärkeämpiä, kuin asunto tai Meronille kuuluneet tavarat.
”Haluatko kertoa mitä ne sukukalleudet ovat, niin tiedän pistää pakettiin ja lähettää ne isällesi?” Nainen tuhahti lopulta.
”Luulenpa löytäväni ne itse, jos vain annat minun penkoa veljeni tavaroita.” Harom sanoi hiljaa. ”Arvostaisin myös kovasti, jos et lähtisi tällaisen asian vuoksi sotajalalle isäni kanssa. Tilanne on jo valmiiksi riittävän vaikea.”
Lita tuhahti, äännähdys muistutti jonkinlaista ärtynyttä huvittuneisuutta. Hän kumosi viininloput lasistaan, vilkaisten Haromia silmäkulmastaan.
”En lupaa mitään.” Lita sanoi vaimeasti, kaataen itselleen uuden lasillisen viiniä. ”Etsi vain, mitä nyt oletkaan vailla. Tosin etsimistä helpottaa, jos vain kerrot mistä on kyse. Minulla ja Meronilla ei ollut salaisuuksia.”
”Kaikilla on salaisuuksia.” Harom totesi hiljaa noustessaan ylös.
”Onko tuo joku Tenweran sukuhaaran oma motto?” Lita kysyi, katsellen miestä viinilasinsa yli. ”Olen kuullut Cerimin sanovan noin.”
”Kysyy nainen, jonka sukumotto on ’Tieto on valtaa’.” Harom hymähti. Hän kertoi kuitenkin, millaisia esineitä etsi ja Lita laski viinilasinsa käsistään, ennen kuin nousi sohvalta, astellen tyynesti Haromin edellä makuuhuoneen peiliovilla varustetun kaapiston luo. Hän liu’utti reunimmaisen oven sivuun ja kurottautui ottaakseen ylimmältä hyllyltä puisen laatikon. Hän tunsi Haromin katseen vartalollaan.
”Tietääkö Shinea, että olet tullut takaisin Hydrukselle?” Lita kysyi kääntyessään ojentamaan laatikon miehelle.
”Tietää.”
”Oletteko nähneet?”
”Nukuin hänen luonaan toissayönä.”
”Nukuit?” Lita varmisti.
”Nukuin.” Harom vastasi. ”Eilinen kului pitkälti kuulumisten vaihtamiseen.”
”Oletko edelleen kiinnostunut hänestä?” Lita kysyi.
”Miksi kysyt?” Harom kysyi puolestaan, seuraten katseellaan naisen eleitä ja ilmeitä.
”Ajattelin houkutella sinut sänkyyni.” Lita totesi kasvot peruslukemilla, eikä Harom ollut varma, oliko nainen tosissaan vai ei. Hän ei vastannut mitään.
”Kuulin, että sait tuomion pahoinpitelystä.” Lita siirtyen lennosta seuraavaan aiheeseen, tarkkaillen miehen reaktiota hänen tietoihinsa.
”Pitää paikkaansa.” Harom myönsi. Hän ei ollut lainkaan yllättynyt siitä, että Lita tiesi. ”Kerroin sen myös Shinealle.”
”Hyvä.” Lita töksäytti. ”Muista, että olin tosissani sen kanssa, mitä sanoin sinulle Mian syntymäpäivillä. Kohtele häntä hyvin, tai vastaat seurauksista minulle.”
Harom tyytyi nyökkäämään.
”Jos et pistä pahaksesi, voisit häipyä nyt.” Lita totesi.
Harom kohautti hartioitaan, astellen makuuhuoneesta olohuoneeseen ja sen läpi eteistä kohti.
”Kerro Cerimille, että tarvitsen kuukauden aikaa järjestelläkseni itselleni asunnon muualta.” Lita sanoi seurattuaan miestä eteiseen.
”Selvä.” Harom sanoi hiljaa. ”Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi, Lita.”
Lita naurahti kuivan huvittuneesti, eikä vastannut mitään. Harom lähti ja Lita asteli olohuoneeseen, kulauttaen kesken jääneen viinilasinsa tyhjäksi, tarttuen sen jälkeen vajaaseen viinipulloon. Hän poimi viestimen toiseen käteensä, valitsi numeron ja nosti viestimen korvalleen.
”Hei äiti.” Hän sanoi hiljaa, kun toisesta päästä vastattiin. ”Tarvitsen vähän apua.”

[Shinea]

25. The Ferros Way

Phobos oli tiimeineen palannut tehtävältä Hydruksen eteläosista. Edessä häämötti muutaman viikon mittainen vapaa, jonka mies aikoi viettää Eastiassa Riyan kanssa. Niin hän oli tehnyt jokaisella päivää pitemmällä vapaallaan sen jälkeen, kun oli palannut pakkolomaltaan takaisin töihin. Hän ja Riya eivät vieläkään virallisesti seurustelleet, mutta ystävyyssuhde oli saanut varsin värikkäitä ja suhteenomaisia sävyjä se jälkeen, kun he olivat ryhtyneet naimaan keskenään.
Hoidettuaan pakolliset paperityöt Phobos oli vapaa lähtemään, tiiminsä hän oli vapauttanut heti tehtävältä palaamisen jälkeen. Lähtiessään vaihtamaan siviilit päälle, hänellä oli vain Gemini seuranaan, sillä Phobos oli luvannut heittää tämän perheensä luokse matkalla Eastiaan. Vaatteensa vaihdettuaan he suuntasivat rinnakkain kohti kasarmin parkkialuetta.
”Phobos.” Gemini sanoi yllättäen varsin painokkaasti. Phobos seurasi ystävänsä katseen suuntaan, vain huomatakseen luutnantti Tenweran tulevan heitä vastaan. Hänen niskaansa alkoi kihelmöidä. Tiesikö Harom, mitä hän oli tehnyt Evan kanssa?
Koska Phobos ja Gemini olivat siviileissä, heillä ei ollut minkäänlaisia velvoitteita vetää kättä lippaan ylempiarvoisen luutnantin vuoksi. Phobos kuitenkin kohtasi Haromin katseen ja hänen lävitseen kulki kylmän väristys. Mies kyllä tiesi, mitä Phobos oli tehnyt.
Haromin ilme vaikutti ulkoisesti varsin neutraalilta, mutta Phoboksella oli ollut jo alokasaikanaan omat kahnauksensa tämän pohjoisesta peräisin olevan kusipään kanssa, joten hän osasi jonkin verran tulkita tämän mielenliikkeitä. Haromin suunpieleen kohosi ivallinen hymy hänen ohittaessaan Phoboksen lähes kosketusetäisyydeltä, vaikka pihalla oli tilaa vaikka muille jakaa.
”Huomasitko?” Gemini kysyi, kun he olivat päässeet Haromin kuuloetäisyyden ulkopuolelle.
”Minkä?” Phobos totesi, yrittäen kuulostaa rennolta.
”Hän on saanut yliluutnantin natsat.” Gemini valisti ystäväänsä.
”Haluaisin kyllä tietää, kenen perseessä hänen kielensä vierailee, kun iskee ylennyksen tarve…” Phobos mutisi hiljaa.
”Hänen isällään lienee jotain tekemistä tämänkin asian kanssa.” Gemini kohautti hartioitaan. ”Vetelee naruja nyt, kun ei ole kuin yksi jälkeläinen, jonka tietä raivata.”
”Harom näkyy ottavan siitä ilosta kaiken irti…” Phobos mutisi.
”Niin no, Meron oli huhujen mukaan ainakin kerran kieltäytynyt ylennyksestä, koska ei halunnut isänsä apua tiensä tasoitteluun.” Gemini totesi.
”Mitä muuta ne huhut mahtaa sanoa?” Phobos kysyi.
”Phobos, sinun jos kenen pitäisi tietää, että huhupuheilla ei välttämättä ole mitään perää.” Gemini huomautti.
”Hei, minä jos kuka tiedän, että huhupuheissa on usein jonkinmoinen totuudensiemen!” Phobos virnisti.
Kaksikko oli päässyt Phoboksen aluksen luokse ja he nakkasivat kantamuksensa sen takakonttiin, hyppäsivät kyytiin ja Phobos lähti ajamaan kohti Eastiaa.
Ajomatkan aikana Phobos sai Geminiltä kutsun osallistua Ferroksen perheen grillijuhliin tulevana viikonloppuna. Hän lupasi mennä, vaikka ei ollutkaan aivan varma siitä, että haluaisiko viettää vapaa-aikaansa suuressa sukukokouksessa, varsinkaan kun hänen omassa perheessään ei moisia juuri harrastettu. Isoimmat sukua ja tuttavapiiriä yhteen keräävät tilanteet olivat olleet hautajaiset, eikä niistä nauttinut kukaan.
Gemini jäi kyydistä pitkän lehtipuiden reunustaman pihatien päässä, jota pitkin hän lähti astelemaan lapsuudenkotiaan kohti, heilautettuaan ensin putkikassinsa olalleen. Phobos jatkoi matkaansa Eastiaan ja sai heti kotiovesta sisään päästyään kimppuunsa Riyan, jolle oli mitä ilmeisemmin kertynyt jonkinmoisia paineita hänen poissaolonsa aikana.

Muutamaa päivää myöhemmin Phobos parkkeerasi aluksensa lehtipuiden reunustaman pitkän pihatien toisessa päässä tutun rakennuksen pihaan, jättäen kulkupelinsä paikkaan, josta tiesi pääsevänsä lähtemään sujuvasti, vaikka piha täyttyisi muista aluksista. Hän nousi kuskin paikalta ja asteli suuren omakotitalon ovelle. Ennen kuin Phobos ehti tehdä elettäkään koputtaakseen tai soittaakseen ovikelloa, ovi aukesi.
”Hei.” Hän sanoi, saaden vastaukseksi puhetulvan ennen kuin ehti sanoa muuta.
”Hei Phobos! Mukavaa kun tulit!” Oven avannut nainen sanoi hymyssä suin ja halasi miestä tiukasti. ”Gemini on takapihalla pikkusisarustensa kanssa. Pääset nopeammin kulman ympäri, kuin talon läpi, täällä on vielä hirveä kaaos. Minun täytyy palata keittiöön.”
Phobos nyökkäsi ja kääntyi kannoillaan, astellen talon viertä sen kulmalle, kääntyi sen sivustalle ja suuntasi kohti takapihaa. Mitä lähemmäs hän pääsi, sitä paremmin hänen korviinsa kantautui takapihalta kuuluvat kiljahdukset ja naurunkäkätys. Takapiha oli aidattu ja Phoboksen astuessa läpi portista, hän pääsi aitiopaikalta todistamaan todellista sisarusrakkautta.
Gemini seisoi takapihan uima-altaan reunalla, roikottaen kikattavaa arviolta kymmenvuotiasta pikkuveljeään nilkoista veden yllä. Hänen olkapäillään istuva pikkutyttö kutitti veljen jalkapohjia ja nauraa käkätti käskyjä Geminin korvaan. Kolme muuta Geminin kanssa samasta puusta veistettyä lasta juoksi ympäri pihaa, pelaten ilmeisesti jotain itse keksimäänsä pallopeliä. Ferroksen sisarusparven ihonvärit vaihtelivat oranssin sävyissä jonkin verran, samoin ruskeat hiuskuontalot, mutta nämä olivat kaikki tunnistettavissa saman perheen lapsiksi. Kaikki tuntuivat olevan ikäisiksiin varsin pitkänhuiskeita, vaikka eipä Phobos osannut heitä kovin tarkasti iän puolesta haarukoida.
”Popos!” Geminin harteilla istuva pikkutyttö kiljaisi Phoboksen huomatessaan. Gemini vilkaisi virnistäen ystävänsä suuntaan. Muut pihalla olevat lapset huomasivat Phoboksen myös, keskeyttäen pelinsä ja juoksivat hänen luokseen. Tervehdysten ja kysymysten tulvalle ei ollut tulla loppua lasten hyppiessä ja pomppiessa Phoboksen ympärillä.
”Vedä henkeä Ghat.” Gemini naurahti veljelleen, ennen kuin loiskautti tämän uima-altaaseen. Pikkuveli pulpahti pärskien pintaan, roiskautti vettä Geminiä kohti ja heilautti itsensä takaisin kuivalle maalle. Gemini pörrötti nauraen Ghatin märkää tukkaa ja poika juoksi Phoboksen luona pomppivien sisarustensa seuraksi.
”Pääsit tulemaan.” Gemini huudahti hymyssä suin sisarustensa pitämän metelin yli.
Phobos lähti astelemaan Geminiä ja tämän harteilla istuvaa pikkutyttöä kohti, yrittäen vastata ympärillään sinkoilevien lasten konekivääritulituksen tahtiin tuleviin kysymyksiin matkalla. Vanhin neljästä sinkoilevasta lapsesta varmisti sivumennen takapihan portin menneen kiinni.
”Hei.” Phobos totesi päästyään sellaiselle etäisyydelle, ettei hänen tarvinnut huutaa. ”Tulin vain nopeasti pistäytymään.”
”Älä viitsi, tiedät ettei ma päästä sinua lähtemään ennen kuin on syöttänyt ja juottanut sinut.” Gemini nauroi, puhuen äidistään.
”Tahtoo halata!” Tyttö hänen harteillaan ilmoitti. Gemini heilautti mukulan maankamaralle ja tämä kapsahti kiinni Phobokseen, kietoen kätensä miehen jalan ympärille.
”Ole kuin kotonasi.” Gemini kehotti virnistäen, tietäen kiusoittelevansa.
”Se vaatisi hiljaisuutta ja muutaman hehtaarin tyhjää tilaa.” Phobos hymähti, kääntäen huomionsa jalassaan roikkuvaan pikkutyttöön. ”Onko tämä Lela?”
”Olen!” Tyttö sanoi tomerasti.
”Missä välissä sinä noin isoksi olet kasvanut?” Phobos kysyi. ”Viimeksi kun näin sinut, olisit mahtunut taskuun.”
”Kävisit useammin kylässä!” Tyttö virnisti ja ojensi kätensä ylös, vaatien Phobosta ottamaan hänet syliin. Mies empi hetken.
”Parempi totella tai saat pian kuunnella korvia repivää kiljumista.” Gemini hymähti. Phobos heilautti nauraa kikattavan tytön hartioilleen istumaan.
”Tulitko Eastiasta?” Gemini kysyi Phobokselta, kun he istuivat alas takapihan terassilla olevan pöydän ääreen.
”Tulin.” Phobos vastasi, ehtimättä sanoa enempää, kun Lela kaatoi hänen niskaansa kysymystulvan.
”Mitä sinä Eastiassa teit?”
”Kotini on siellä.”
”Onko lemmikkejä?”
”Tavallaan.”
”Miten niin tavallaan?”
”Kämppikselläni on vulpia.”
”Mikä sen nimi on?”
”Suth.”
”Onko myös tyttöystävä?”
”Sinullahan on paljon kysymyksiä.”
”Onko vai eikö?”
”Tavallaan.”
”Miten voi tavallaan olla tyttöystävä? Joko on tai ei ole.”
”Se on monimutkaista.”
”En tajua.”
”Tajuat sitten kun olet vähän vanhempi.”
”Kuinka paljon vanhempi?”
”Jospa kysyt veljeltäsi?”
”Mini!” Tyttö kiljaisi Geminille, joka selkeästi pidätteli naurua, pyrkien pitämään kasvonsa peruslukemilla.
”Otatko oluen?” Gemini kysyi Phobokselta, joka nyökkäsi lyhyesti. ”Käyn hakemassa, katso hetki kakaroiden perään.”
Gemini nousi ja asteli talon takaovelle, välittämättä Phoboksen pakokauhuiseksi kääntyvästä ilmeestä.
”Muista, että ne haistavat pelon.” Mies huikkasi ennen kuin astui sisään.
Takapihalla oli viisi lasta, joka ikinen ikäluokaltaan sellainen, ettei Phoboksella ollut hajuakaan siitä, mitä näiden kanssa voisi tai pitäisi tehdä. Lela halusi alas, joten Phobos laski tytön maahan, joutuen nousemaan heti perään itsekin ylös, kun tyttö lähti kiskomaan häntä mukanaan hiekkalaatikolle.
Muut lapset pelmahtivat myös lähettyville, puhua papattaen lähes taukoamatta, kysyen miljoonia kysymyksiä ja sanaillen keskenään, puhuen toistensa päälle. Vaikka Phobos oli työnkuvansa puolesta kokenut kaikenlaista, eikä mikään aiemmin koettu ollut silti valmistellut häntä tällaiseen tilanteeseen.

Rouva Ferros havahtui keittiössään hiljaisuuteen. Kymmenen lapsen perheessä, joista viisi oli alle 12-vuotiaita, hiljaisuus kieli pahanteosta tai siitä, että jotain kamalaa oli tapahtunut. Hän jätti ruokavalmistelut ja marssi keittiöstään talon olohuoneeseen, jossa olevasta ovesta pääsi aidatulle takapihalle. Gemini ja kaksi tämän teini-ikäistä sisarusta seisoivat ovensuussa. Teinit nauraa kikattivat kädet suun eteen painettuina ja Geminiäkin näkyi naurattavan.
”Mitä siellä oikein tapahtuu?” Rouva Ferros kysyi.
”Katso itse.” Gemini hymähti, tehden tilaa oviaukkoon.
Rouva Ferros katsoi ulos. Phobos istui hiekkalaatikon reunalla Lela jaloissaan, tätä muutamaa vuotta vanhempi Isra vieressään. Ghat ja tämän pikkuveli Elar nököttivät hiekkalaatikon toisella laidalla. Phoboksen takana seisoi Ghatin isosisko Celina, joka punoi näppärin sormin pieniä kukkia miehen hiusten sekaan.
Phobos näytti kertovan lapsille tarinaa, joka oli tempaissut nämä niin lumoihinsa, että kaikenlainen metelöinti ja remuaminen oli unohtunut kokonaan. Miehen ääni oli sen verran vaimea, ettei se kuulunut sisälle asti, mutta hän elehti toisinaan käsillään kuvatakseen jotain tarinaan liittyvää tapahtumaa.
”Siihen nähden, että Phoboksella on vain muutamaa vuotta itseään nuorempi pikkusisko, hän pärjää yllättävän hienosti lasten kanssa.” Gemini virnisti. ”Vai mitä sanot, ma?”
”Mene nyt päästämään hänet tuosta panttivankitilanteesta, ennen kuin häneltä loppuu tarinat.” Ma Ferros komensi poikaansa hymynkare huulillaan, työntäen tämän ovesta ulos, kääntyen teiniensä puoleen. ”Jos teillä kahdella ei kerran ole muuta tekemistä, tulkaa keittiöön auttamaan.”

Phobos ei vilkaissutkaan Geminin suuntaan tämän astellessa ulos, vaan kertoi tarinansa loppuun. Gemini tunnisti sen muutaman vuoden takaiseksi tehtäväksi, vaikka Phobos olikin siivonnut sen lapsiystävälliseen muotoon. Phoboksen päästyä kertomuksensa loppuun, lapset kärttivät suureen ääneen lisää tarinoita.
”Painukaa uima-altaaseen jäähylle vähäksi aikaa, tai joudutte keittiöön man avuksi.” Gemini totesi ja sisarusparvi pelmahti pois hiekkalaatikon läheisyydestä. Phobos nousi ylös, poimi Lelan puoliksi hiekan sekaan hautaamat nahkasaappaansa käteensä ja kaatoi niissä olevan hiekan sekä pikkukivet takaisin laatikkoon.
”Onko sellainen olo, että olet selvinnyt voittajana jostain elämää suuremmasta?” Gemini kysyi virnistäen, ojentaen toisen mukanaan tuomansa olutpullon Phobokselle.
”Keksin kyllä jossain vaiheessa, miten kostan tämän sinulle.” Mies vastasi hymynkare huulillaan, puistellen samalla päätään. Hän oli ollut helvetin kaukana mukavuusalueeltaan, tosin tilanteesta selviäminen oli saanut aikaan kummallisen mielihyvän tunteen. He astelivat takaisin terassille ja istuivat pöydän ääreen.
”Älä nyt, pärjäsit hyvin.” Gemini naurahti, kumoten omasta pullostaan huikan suuhunsa. ”Mitä Riyalle kuuluu?”
”Ei mitään erityistä, lähti käymään kaupassa samalla ovenavauksella, kun itse lähdin tänne.” Phobos vastasi. ”Käski pitää hauskaa ja nauraa käkätti räkäisesti mennessään.”
”Sopisitte kyllä keskenänne hyvin yhteen.” Gemini naurahti. Phobos vilkaisi ystäväänsä silmäkulmastaan ja tämä näki hänen ilmeestään, että jotain oli tekeillä.
”Onko sinulla jotain meneillään hänen kanssaan?” Gemini kysyi. Hän tiesi Phoboksen ja Riyan olleen ystäviä yli kahden vuosikymmenen ajan ja kämppiksiä useamman vuoden.
”Se on… monimutkaista.” Phobos kierteli.
”Tarkoittaako tuo sitä, että olet vihdoinkin tajunnut, että joistakin hedelmistä voi haukata useamman kerran?” Kuului aavistuksen narisevalla vanhan ihmisen äänellä esitetty kysymys mieskaksikon selkien takaa.
Phobos tunsi korviensa lehahtavan punaisiksi saman tien. Geminin isoama oli suorapuheinen muinainen akankäppänä, jolla oli vielä vanhoilla päivilläänkin terävä pää ja vielä terävämpi kieli. Vanha nainen oli muuhun Ferroksen perheeseen nähden onnettoman hukkapalan mittainen puolentoista metrin pituudessaan, mutta se mikä pituudesta puuttui, oli vuosikymmenien kuluessa korvattu suurella sydämellä ja vielä suuremmalla elämänasenteella. Ferroksen sukua oli Phoboksen tiedon mukaan elossa neljässä polvessa ja isoama Sirel Ferros oli koko suvun matriarkka.
”Veikö catronai kielesi?” Isoama Sirel kysyi veikeästi virnistäen tempaistuaan Phoboksen rautaisella otteella ylös tuolistaan halattavakseen, istuutuen poikaparan rutistuksestaan päästettyään pöydän ääreen.
”Ei vienyt, ama Sirel.” Phobos vastasi häkeltyneenä istuessaan alas.
”No, mikä sen tytön nimi on, joka sinuun on tällä kertaa langennut?” Sirel kysyi, sytytellen kädessään olevaa piippua. Hän näytti tietävän Phoboksen naisseikkailuista yllättävän paljon suhteessa siihen, ettei Phobos itse puhunut aiheesta juuri mitään, eikä hän uskonut Gemininkään aiheesta juoruilleen. Huhut mitä ilmeisimmin kulkivat hänen edellään, myös tämän vanhan naisihmisen korviin.
”Riya.” Phobos vastasi alistuneesti, tietäen ettei muori jättäisi häntä rauhaan ennen kuin tämän kysymyksiin olisi vastattu. ”Ja tilanne on kai enemmänkin niin päin, että minä olen langennut häneen.”
Gemini virnisti. Hän oli osunut arvauksessaan oikeaan.
”Hänhän on se sama tyttö, jonka kanssa olet asunut vuosikaudet?” Sirel totesi, imien savut sisäänsä piipustaan, virnistäen maireasti. ”Vetää nöyräksi, vai kuinka?”
Phobos tyytyi nyökkäämään, pitäen katseensa eteenpäin suunnattuna.
”Jos se tyttö suostuu katselemaan kaltaistasi retaletta vuosikaudet nurkissaan, sinun kannattanee napata hänet haaviisi, ennen kuin joku muu vie hänet mennessään.” Muori sanoi kuin ohimennen.
Phobos ei tiennyt mitä sanoa, joten hän tyytyi nyökkäämään. Talon kulmalla oleva portti aukesi ja siitä astui sisään pariskunta kahden pienen lapsen kanssa.
”Onko… Onko Anriel hankkinut jo lapsia?” Phobos kysyi hämmentyneenä Geminiltä.
”Kaksoset täyttivät hiljattain vuoden.” Gemini vastasi hymynkare huulillaan, heilauttaen tulijoille kättään tervehdykseksi.
”Ja sinulla poikaparalla ei ole vielä edes emäntää katsottuna.” Isoama Sirel kommentoi kuivasti lapsenlapsenlapsensa parisuhdetilannetta.
”Työnkuva hivenen haittaa etsintöjä.” Gemini totesi totuudenmukaisesti.
”Ymmärrän toki alanvalintasi tuomat haasteet.” Sirel totesi, kääntäen terävän katseensa Phobokseen. ”Ja toisaalta, kuka tuon Wayn nulikan perään katsoisi, jos et toimisi hänen takapirunaan.”
Muori nousi istumapaikaltaan ja köpötteli Geminin siskoa vastaan.
Anrielin lapset tarkoittivat sitä, että Ferroksen sukuhaaraa oli elossa jo viidessä polvessa. Uima-altaassa pulikoivat lapset kirmasivat ottamaan tulokkaat vastaan korvia huumaavan metelin säestämänä.
”Älä huoli, et luultavasti joudu muorin tähtäimeen enää toista kertaa illan aikana.” Gemini hymähti huomatessaan Phoboksen helpottuneen ilmeen. ”Paikalle on tulossa sen verran paljon väkeä, että hän pysyy kyllä kiireisenä.”
”Gemini, laitatko grillin tulille?” Ma Ferros huikkasi ovensuusta. ”Pa ilmoitti, että aman ja apan kanssa menee vielä hetki.”
”Laitan.” Gemini huikkasi takaisin ja nousi ylös pöydän äärestä. Phobos meni hänen perässään terassin reunalla olevan ison puulämmitteisen grillin luo. Kaksikko sai jutella hyvän tovin rauhassa kenenkään keskeyttämättä ja Phobos alkoi pikkuhiljaa rentoutua.
”Minkä vuoksi teillä muuten on grillijuhlat?” hän tiedusteli.
”Tarvitaanko siihen aina jokin erityinen syy, että voi järjestää juhlat?” Gemini kysyi, vilkaisten ystäväänsä hymynkare huulillaan. ”Sinulle tämä varmasti näyttää siltä, että suvun kesken juhlitaan kaiken maailman catronain ristiäisiä, mutta tämä on Ferroksen suvun tapa pitää yhtä.”
”Hei, en minä arvostele, kysyin vain, että onko tälle jokin erityinen syy.” Phobos huomautti. ”Ota huomioon, että minut itseni mukaan lukien perheenjäseniäni on yhteensä kolme. Tämä on minun näkökulmastani hyvin erilaista.”
”Kolme?” Kuului kauhistunut kysymys lähettyviltä. Phobos oli varma, ettei tottuisi ikinä olosuhteisiin, joissa ihmisiä vain putkahteli lähietäisyydelle kuuntelemaan ja osallistumaan keskusteluihin. Hän itse piti moista käytöstä epäkohteliaana.
”Minä, siskoni ja isä.” Phobos totesi, kääntyen kohti naista, jonka ulkonäön perusteella arveli olevan Geminin täti, joka hänkin halasi Phobosta. ”Ei meitä sen enempää ole.”
”Miten surullista.” Täti totesi. ”Kai sinä kuitenkin pidät heihin tiiviisti yhteyttä?”
Phobos tyytyi nyökkäämään, sillä hänellä ei ollut sydäntä kertoa naiselle, ettei hän ollut keskustellut siskonsa kanssa pieneen ikuisuuteen, saati sitä, ettei tullut isänsä kanssa toimeen ja oli tämän kanssa tekemisissä vain, jos olisi aivan välttämätön väkipakko. Tai niin hän ainakin oli uskotellut itselleen vuosikaudet. Phobos ei halunnut vastata kysymyksiin tai kuulla muiden mielipiteitä perheasioistaan, joten hän oli varsin lyhytsanainen, mutta se ei tätiä näyttänyt häiritsevän. Tämä puhua pälpätti asiasta toiseen hyppien, tyytyen Phoboksen yksitavuisiin vastauksiin. Lopulta täti meni menojaan ja hänen peräänsä katsoessaan Phobos sai todeta pihan täyttyneen lähes huomaamatta ihmisistä. Ferroksen sukuhaaran edustajat tunnisti melko helposti, loput olivat joko jonkun sukuun kuuluvan kumppaneita tai putkahtaneet paikalle naapurista.
”Ei sinun ole pakko vastata heidän kysymyksiinsä, jos et halua.” Gemini hymähti. ”Sukulaiseni lämpöohjautuvat kimppuusi pitkälti siksi, että erotut joukosta niin radikaalisti.”
”Eivät ne kysymykset niinkään haittaa, en vain ole tottunut tällaiseen.” Phobos naurahti.
”Onko grilli kuumana?” Kuului jyrähtävä ääni terassin ovelta. Ulos asteli Geminiä hieman pidempi ja raskastekoisempi sekä reilusti vanhempi versio.
”Pikkuhiljaa.” Gemini vastasi. Geminin isä paukautti Phobosta toverillisesti lapaluiden väliin niin lujaa, että tämä oli lennähtää nenälleen, tiedustellen samalla ottaisiko tämä lisää olutta, työntäen tämän käteen täyden pullon jo ennen kuin mies ehti kunnolla vastata. Järkälemäinen pa Ferros katsoi Phobosta hetken huvittunut hymy kasvoillaan ja jatkoi matkaansa kotinsa takapihalla kehotettuaan poikaansa laittamaan lihat paistumaan.
Suvun naiset kattoivat nopealla tahdilla terassin pöydälle syötävää ja juotavaa, miesten keskustellessa keskenään ja katsoessaan jälkikasvunsa perään. Tehtävänjako näytti olevan hyvin selkeä, toisaalta myös stereotyyppisesti hyvin sukupuolittunut. Tunnelma oli kuitenkin kotoisa ja lämmin. Gemini sai grillin ääreen apua apa Ferrokselta ja ajautui tämän kanssa jonkinmoiseen väittelyyn siitä, miten lihojen paistaminen pitäisi hoitaa.
Anriel asteli keskustelusta itsensä jäävänneen Phoboksen luo hymynkare huulillaan.
”Hei Phobos.” nainen sanoi. Jälleen halaus. Anrielkin oli pitkä, melkein yhtä pitkä kuin Phobos.
”Hei, mitä sinulle kuuluu? Onnea perheenlisäyksestä, vaikkakin hieman myöhässä.” Phobos totesi.
”Kiitos. Kaksoset oppivat juoksemaan ennen kävelemistä, joten jokseenkin kiireisesti. Muutoin oikein hyvää.” Anriel nauroi. ”Koristeliko Celina sinun hiuskuontalosi?”
Phoboksella meni hetki tajuta, mitä nainen tarkoitti, kunnes hän muisti tytön näpertäneen hänen hiuksiaan koko tarinatuokion ajan.
”Niin hän taisi tehdä.” Phobos naurahti, pyyhkäisten toisen kätensä varoen hiustensa läpi. ”Se selittänee, miksi kaikki hymyilevät nähdessään minut.”
”Haluatko, että nypin ne pois?” Anriel kysyi hymynkare huulillaan.
”Älä turhaan, Celina näki niin paljon vaivaa.” Phobos naurahti. Hän vaihtoi Anrielin kanssa kuulumisia hetken aikaa, kunnes Ghat vei siskonsa huomion.
Gemini jätti apan grillin ääreen paistopuuhiin, ilmoitti lähtevänsä noutamaan jotakuta, jolla oli ilmeisesti jonkinlaisia ongelmia aluksensa kanssa. Phobos antoi katseensa kiertää pihalla vellovassa väenpaljoudessa ja mietti samalla, miten oli mahdollista, että tällaisesta väkimäärästä saattoi puuttua vielä joku.
Hän tunsi nykivän otteen paidan helmassaan ja käänsi katseensa vieressään seisovaan Lelaan, joka hymyili ilkikurisesti. Phobos kyykistyi tytön viereen ja tämä nojautui häntä kohti kuiskatakseen jotain.
”Nicarilla on salaisuus ja minä tiedän, mikä se on.” Lela kuiskasi.
”Niinkö?” Phobos hymähti. Nicar oli Lelan teini-ikäinen isoveli.
”Hän sanoi, ettei kenellekään perheenjäsenelle saa kertoa.” Tyttö sanoi velmu ilme kasvoillaan. ”Mutta sinä et ole perheenjäsen. Vaikka Minille oletkin vähän niin kuin veli.”
”Eikö ole ilkeää kertoa muiden salaisuuksia?” Phobos kysyi hymynkare huulillaan.
”Mutta kun minä halkean, jos en saa kertoa jollekin, että Nicarilla on tyttöystävä!” Lela perusteli. ”Hän pussaili sen tytön kanssa, minä näin!”
Phobos ei täsmälleen muistanut, minkä ikäinen Nicar oli, mutta eipä hänelle kovin suurena yllätyksenä tullut, että joku perheen lapsista oli siinä iässä, että teiniromanssit alkoivat olla ajankohtaisia.
”No, nyt olet saanut kertoa.” Phobos totesi. ”Anna veljesi kuitenkin kertoa muille itse, Lela.”
”Miksi?” Tyttö kysyi kirkkain silmin.
”Koska se on Nicarin oma asia.” Phobos vastasi. ”Tuskin sinäkään tykkäisit, jos joku kailottaisi kaikille sinun salaisuuksiasi?”
Lela näytti miettivän hetken ja nyökkäsi sitten.
”Pelaatko kanssani Kalaloikkaa?” Tyttö hyppäsi aiheesta toiseen.
”Se on se lautapeli, jossa siirrellään kaloja kolosta toiseen ja väistetään rauskuja?” Phobos varmisti, että tiesi mihin oli lupautumassa.
Lela nyökkäsi ja Phobos lupautui pelaamaan. Tyttö kävi hakemassa lautapelin ja kaksikko asettui vastakkain terassin hiljaisimpaan nurkkaan pelilauta välissään.
”Joudut opettamaan minulle säännöt.” Phobos totesi pelilautaa ja nappuloita silmäillessään. Lela selitti varsin polveilevasti, miten peliä pelataan ja alkoi sitten heitellä peliin kuuluvia noppia ja siirtelemään omia kalojaan.
”Et kai fuskaa?” Phobos tiedusteli tytöltä hävittyään muutaman kierroksen todella railakkaasti. Lela puisti päätään, mutta ilmeestä näki, että hän oli juksannut.
”Voittaminen ei taida maistua yhtä makealta, kun voitto on saavutettu huijaamalla.” Phobos totesi. Lelan alahuuli alkoi väpättää.
”Älä yhtään yritä noita hydrankyyneliä minuun, senkin pikkunoita.” Phobos virnisti. ”Haluatko pelata vielä?”
He järjestelivät pelinappulat uudelleen aloitusta varten ja tällä kertaa Lela pelasi oikeiden sääntöjen mukaan. Peli perustui pitkälti tuuriin taidon sijasta, mutta yhden pelin voitettuaan Phobos sai muutamalla siirtoratkaisulla nappulansa etenemään niin, että Lela voitti seuraavan pelin. Tyttö näytti silminnähden riemastuneelta voitettuaan hänet. Lela pomppasi jalkeille ja tanssi iloisen voiton tanssin.
Ma Ferros komensi tytön syömään ja työnsi Phoboksen käsiin kukkuroillaan olevan lautasen sekä lasillisen juotavaa. Lela työnsi pelinappulat ja pelilaudan vauhdilla takaisin pakettiin ja lähti viemään sitä sisälle, kirmaten sitten isänsä luo. Järkälemäinen Pa Ferros nosti tytön olkapäilleen istumaan ja korkeuksista tämä ohjeisti, mitä hänen lautaselleen pitäisi laittaa.
”Lähetä Lela leikkimään muiden lasten kanssa, jos tulee mitta täyteen.” Ma Ferros hymähti Phobokselle ennen kuin jatkoi matkaansa.
”Pidetään mielessä.” Mies totesi, kääntäen huomionsa ruokalautaseen. Ainakin hän sai syödä rauhassa väenpaljouden keskittyessä ruokaansa, Lela tosin pelmahti hänen viereensä oman lautasensa kanssa hänen isänsä sijoiteltua sille tytön haluamia ruokia. Tyttö höpötteli Phobokselle niitä näitä syödessään, kertoillen asioita sisaruksistaan ja muista perheenjäsenistään. Phobos kuunteli pääasiassa vaitonaisena, esittäen toisinaan tytölle kysymyksen tai kommentoiden jotain, mutta muutoin hän antoi tytön puhua, miettien samalla itsekseen, kuinka usein tämän vanhemmat tai sisarukset oikeasti kuuntelivat toistensa asioita tai kuinka paljon heillä ylipäätään oli aikaa huomioida kaikkia tarpeeksi.
Tämän ajatusketjun seurauksena Phoboksen mieleen nousi hänen oma äitinsä ja hänen kurkkuaan alkoi kuristaa. Äiti oli aina järjestänyt aikaa, voidakseen olla läsnä niin poikansa kuin tyttärensäkin elämässä. Phobos nousi ylös ja työnsi niin lautasensa kuin lasinsakin terassin pöydän kulmalle, etteivät ne jäisi kenenkään jalkoihin.
”Mihin menet?” Lela kysyi.
”Haukkaamaan happea.” Phobos vastasi vaimeasti.
”Mehän ollaan jo ulkona!” Lela huusi hänen peräänsä.
Phobos livahti kenenkään välittämättä sisään takaovesta, asteli talon läpi etuovelle ja pakeni hiljaiselle etupihalle. Äänet kantautuivat talon takaa kuuluvina, mutta etupihan puolella ei ollut ketään. Ferroksen perheen vulpia tosin istua nökötti koppinsa katolla etupihan laidalla, katsellen pihalla olevien alusten yli, vahtien ympäristöä tarkkaavaisen näköisenä. Se hädin tuskin vilkaisi Phoboksen suuntaan tämän astuessa ulos.
”Haittaako jos liityn seuraan?” Phobos kysyi vulpialta hypätessään istumaan eläimen viereen kopin katolle. Se oli paljon isompi kuin Riyan Suth, lyhytkarvaisempi ja rakenteeltaan massiivisempi. Eläin katsoi Phobosta hetken aikaa hölmistyneenä sitä kohtaan osoitetusta huomiosta, mutta asettui miehen viereen tämän rapsuttaessa sitä korvan takaa. Phobos rentoutui näennäisesti rauhalliseen tilaan päästyään. Hän oli viettänyt koko lapsuutensa catronaiden keskellä ja eläinten hiljainen läsnäolo oli aina helpottanut oloa, jos mieli oli jotenkin maassa. Phoboksen ajatukset harhailivat lapsuusmuistoissa ja hän huomasi ikävöivänsä niin Ruaa kuin N’idaakin. Hän olisi halunnut käydä Wanyassa vain lemmikkien vuoksi, mutta lapsuudenkodissa vierailu tarkoitti myös sitä, että hänen täytyisi kommunikoida myös isänsä kanssa, eikä hän halunnut nähdä koko kääkkää. Pelkkä ajatus Karmin näkemisestä sai Phoboksen lähes kiristelemään hampaitaan. Hän ei vieläkään ollut valmis päästämään irti kaunoistaan isäänsä kohtaan.
Vulpia valpastui yllättäen Phoboksen vieressä ja nousi seisomaan, kohdistaen katseensa pihatielle. Pihaan kaartoi alus, jonka kuskin paikalta nousi Gemini ja pelkääjän paikalta puolestaan Riya.
”Mitä helvettiä?” Phobos mutisi vaimeasti, heilauttaen kättään tervehdykseksi, mutta suuntasi Geminiä kohti hyvin kysyvän katseen. Hänen ystävänsä virnisti vastaukseksi, vihelsi vulpian mukaansa ja lähti astelemaan kohti talon kulmaa, mennäkseen ulkokautta takapihalle.
”Grillibileet, seuraa, oletettavasti hyvää ruokaa… ja sinä istut rapsuttamassa talouden ainokaista eläintä muiden ihmisten ulottumattomissa.” Riya piruili astellessaan Phobosta kohti mustan mekkonsa laja helma hulmuten.
”On täällä tietääkseni myös miyku pitämässä jyrsijät loitolla.” Mies huomautti. ”Mitä ihmettä sinä täällä teet?”
”Gemini kutsui.” Riya vastasi, tarkkaillen miehen ilmettä. ”Haittaako sinua, että tulin?”
”E-ei.” Phobos änkytti. ”Yllätyin vain.”
Kuluneet tunnit Ferroksen perheen ylisosiaalisessa ilmapiirissä olivat sotkeneet ajatuksia myöten aivan kaiken. Phobos oli myös pitkälti suoran toiminnan mies, eikä nauttinut kovinkaan paljoa tyhjänpäiväisten asioiden lätisemisestä, varsinkaan vieraiden ihmisten kanssa. Tilannetta ei myöskään helpottanut hetkeä aiempi rypeminen omien perhesuhteiden pohjamudissa.
”Kerää itsesi, tuo epävarmuus ei sovi sinulle lainkaan.” Riya virnisti. Phobos pudottautui kopin katolta ja astui naisen eteen, vetäen tämän syliinsä tiukkaan halaukseen. Riya vastasi halaukseen jokseenkin hämmentyneenä.
”No niin, akkuni on ladattu.” Mies totesi irrottaessaan otteensa. ”Käydään heittämässä sinut Ferroksen sukuhaaran hampaisiin.”
Hän ei aikonut varoittaa sanallakaan siitä, että Geminin perheenjäsenetkin olivat kovia halailemaan.
”Phobos, odota.” Riya pysäytti hänet. ”Mitä haluat minun vastaavan, jos joku kysyy meistä jotain?”
”Vastaa mitä haluat.” Phobos virnisti, vetäen Riyan mukaansa. ”Olen kämppis, lapsuudenystävä, mikä nyt hyvältä tuntuu.”
”Saan siis kutsua sinua vakipanoksi?” Riya kysyi kiusoitteleva hymy huulillaan.
Hän jakoi Phoboksen kanssa saman ajatusmaailman siitä, ettei henkilökohtaisista asioista tarvitse huudella ulkopuolisille, joten oli helppo sanoa koko heiton olevan pelkkä kiusoitteleva bluffi.
”Jos välttämättä haluat.” Phobos kohautti hartioitaan. He astelivat talon vierestä takapihaa kohti ja Riya astui ensimmäisenä sisään takapihalle johtavasta portista.
Naisesta tuntui, että kaikki kääntyivät tuijottamaan häntä. Pihalla oli enemmän väkeä, kuin hän oli alun perin odottanut Geminin mainittua ”pienet grillijuhlat” ja hän ymmärsi saman tien, miksi Phobos oli istunut etupihalla vulpian seurassa.
Phobos ei ollut enää Ferroksen sukujuhlien kiinnostavin vieras, vaan Riya oli kiilannut tälle kyseenalaiselle kärkisijalle kertaheitolla. Hetkessä häntä oli halattu toistakymmentä kertaa, ihmiset olivat esitelleet itsensä, eikä kenenkään nimi tarttunut naisen mieleen hänen yrittäessään vastata kaikkien kysymyksiin parhaansa mukaan. Iso osa kysymyksistä tuntui koskevan hänen tatuointejaan tai toisen silmän alla olevia kauneuspisteitä, sekä sitä mitä hän teki työkseen. Samaan aikaan Phobokselta tentattiin, miten kauan hän ja Riya olivat tunteneet toisensa ja kuinka he olivat päätyneet asumaan yhdessä.
”Sinä olet Sinethin tyttöjä.” Isoama Sirelin nariseva ääni totesi Riyan vieressä, keskeyttäen muiden kysymystulvan.
”Niin, niin olen.” Nainen totesi kohteliaasti. ”Te kaiketi olette Sirel Ferros?”
”Kyllä vain. Tunsin sinun isoisäsi sekä isoisoisäsi vapaussodan aikana.” Sirel totesi, tarkkaillen Riyan ilmeitä.
”Sukulaisiaan ei valitettavasti saa itse valita.” Riya sanoi, niin neutraalisti kuin kykeni. ”Minulla ei kuitenkaan ole mitään syytä hävetä nimeäni.”
”Sovitte siis varsin mainiosti yhteen tuon Wayn nulikan kanssa.” Isoama Sirel sanoi hymyillen tietäväistä hymyä. ”Olet luultavasti ainoa, joka saa pidettyä hänet aloillaan.”
”Olen hyvin tietoinen asiasta.” Riya hymähti.
”Lopettakaa siis tuo kakaramainen venkoilu ja selvittäkää, mitä haluatte toisistanne.” Muori totesi velmusti virnistäen, ennen kuin meni jälleen menojaan.
”Minusta tuntuu, että löysin juuri tavoitteen sille, millainen haluan olla vanhana.” Riya naurahti Phobokselle.
”Asenteesi sopii ajatukseen jo nyt…” Phobos totesi päätään puistellen.
Lela pelmahti aikuisten seasta Riyan eteen ja katsoi häntä silmät suurina.
”Oletko sinä noita?” Tyttö kysyi.
”Se olisikin aika hieno titteli.” Riya naurahti. ”Olen Phoboksen kämppis.”
”Sinulla on vulpia jonka nimi on Suth.” Lela totesi.
”Pitää paikkaansa.” Riya totesi, vilkaisten Phobosta.
”Oletko sinä tavallaan Popoksen tyttöystävä?” Lela jatkoi tenttaustaan.
”No… Olen tyttö ja hänen ystävänsä.” Riya kiersi kysymyksen.
”Aikuiset on outoja.” Lela totesi ja tarttui lainkaan ujostelematta Riyaa kädestä, vetäen tämän liikkeelle. ”Otatko ruokaa? Apa grillaa pihvejä.”
”Ehkä vähän myöhemmin.” Riya vastasi.
”Käteesi työnnetään lautanen pyytämättä sillä sekunnilla, kun istut alas.” Phobos varoitti hymy suunpielessään.
He eivät edenneet kovinkaan pitkälle, kun Riya päätyi jälleen kysymysten tykistökeskitykseen, tällä kertaa Geminin paikalle pelmahtaneiden pikkusisarusten toimesta.
”Hajaantukaa! Ikään kuin ei vieraita olisi ennen käynyt.” Gemini lähetti vekaralauman eteenpäin huomattuaan ystäviensä ahdingon.
”Pienet grillijuhlat, sanoit sinä.” Riya sanoi ja tuuppasi miestä käsivarteen.
”Se riippunee siitä missä mittakaavassa tilannetta katsotaan.” Gemini huomautti. ”Näkisit millaiset bileet on silloin, kun Ferrosten kesken juhlitaan jonkun häitä.”
”Ei tällaiset minisukujen vesat ymmärrä sellaista väenpaljoutta.” Riya sanoi, viitaten itseensä ja Phobokseen. ”Eikä sen paremmin tällaistakaan.”
”Kävisitte useammin ulkona.” Gemini virnisti.
”Sinä olet varmaan Riya?” Ma Ferros totesi hymyillen Riyalle astellessaan kolmikon luokse. Hän halasi naista lämpimästi ja esitteli itsensä. Phobos seurasi sivukorvalla naisten keskustelua, miettien samalla miten hyvin Riya luovi puheenaiheesta toiseen. Naisella oli uskomaton kyky rupatella niitä näitä, mikä johtui luultavasti ainakin osittain naisen työnkuvasta.

Riya ja Phobos jaksoivat muutaman tunnin molempien makuun ylisosiaalisissa juhlissa, ennen kuin Riya hyppäsi Phoboksen aluksen kuljettajan penkille ja ajoi heidät kotiin. Phobos ei väittänyt vastaan, kun Riya oli ilmoittanut ajavansa, sillä hän oli juonut illan aikana vielä muutaman oluen. Riya oli pysynyt alkoholittomalla linjalla.
Kotiin päästyään kaksikko vei Suthin vähäksi aikaa rannalle juoksemaan ja sisälle siirtymisen jälkeen Phobos rojahti sohvalle istumaan.
”Voidaanko huomenna vain maata sängyssä?” Hän kysyi.
”Vain jos voidaan tehdä se mahdollisimman hiljaa.” Riya vastasi väsyneesti hymyillen, istuen miehen viereen. Suth hyppäsi sohvalle ja asettautui kerälle Phoboksen syliin.
”Luopio.” Riya sanoi eläimelle ja rapsutti sitä korvan takaa.
Phobos lähestulkoon torkahti sohvalle, mutta havahtui Riyan viestimestä kuuluvaan ääneen, joka viittasi vahvasti siihen suuntaan, että nainen oli ottanut hänestä kuvan.
”Jumalauta nainen, kuvaatko sinä minua salaa?” Hän kysyi ja nappasi laitteen Riyan kädestä ennen kuin tämä ehti tehdä elettäkään estääkseen sen haltuunoton. Suth loikkasi lattialle, kun Phobos piti toisella kädellään vieressään räpistelevää naista aloillaan ja selasi nopealla tahdilla viestimessä olevia kuvia. Tiedostoissa oli useita kuvia Riyasta itsestään, tämän tekemistä tatuoinneista ja muista töistä, mutta myös Phoboksesta. Hänen kuviaan oli verrattain paljon, suurin osa varsin arkipäiväisistä tilanteista, muutama, joissa hän oli juuri tullut kylpyhuoneesta pyyhe lanteillaan ja jokunen, joissa hän nukkui.
”Miksi?” Phobos kysyi hiljaa, ojentaen viestimen takaisin Riyalle.
”Kerään muistoja.” Nainen vastasi hiljaa, yllättävän vakavana. Phobos katsoi Riyaa pitkän aikaa hämmentyneen näköisenä.
”Meinaat, etten tule joltakin työkeikalta enää kotiin?” Hän kysyi lopulta. Riya nyökkäsi ja pelkkä ajatus asiasta näytti olevan hänelle hyvin kipeä. Phobos veti naisen syliinsä. Tämä käpertyi häntä vasten ja painoi päänsä miehen olkapäätä vasten. Phobos tiesi, että heidän pitäisi käydä jonkinlainen keskustelu suhteensa laadusta, mutta ajatus tuntui todella vaikealta. Hänellä ei ollut harmainta hajuakaan, mitä hän itse halusi ja enemmän kuin mitään muuta, hän pelkäsi satuttavansa Riyaa.
Lisäksi Evan kanssa tapahtuneet asiat jyskyttivät miehen takaraivossa ja saivat hänet tuntemaan olonsa syylliseksi ja todella alhaiseksi.
”Riya… En tiedä, mitä voin sanoa.” Mies sanoi hiljaa pieneksi ikuisuudeksi venyneen hiljaisuuden jälkeen.
”Ei sinun tarvitse sanoa mitään.” Riya huokaisi. ”Enkä minä voi mitään sille, että pelkään puolestasi. Olet tärkein ihminen elämässäni ja pelkään kuollakseni, että menetän sinut…”
”Minulla on hiitan selviytymisvaisto, et sinä minusta eroon pääse.” Phobos hymähti, viitaten Hydruksen yleisimpään pieneen tuhoeläimeen, joista eroon hankkiutuminen oli todella vaivalloista. ”Tiedän, että minulla on suurempi riski päättää päiväni työpäiväni aikana, kuin sinulla omasi, mutta ihan yhtä lailla sinullekin voi tapahtua jotain, kun olen poissa. En voi antaa ajatusteni harhailla mihinkään suuntaan, kun teen töitä. Minun täytyy vain luottaa siihen, että olet kunnossa.”
”Niin…” Riya sanoi hiljaa.
”Riya…” Phobos sanoi lempeästi, nojautuen hieman taaksepäin katsoakseen naista silmiin. ”Kerää itsesi, tuo epävarmuus ei sovi sinulle lainkaan.”
Riya päästi suustaan purkauksen värikkäitä haukkumasanoja, kun Phobos virnisti hänelle. Hävytön vuodatus katkesi, kun Phobos painoi huulensa naisen huulille.
”Olen aina pitänyt tuosta röyhkeästä, anteeksi pyytelemättömästä asenteesta…” Mies sanoi hiljaa, kun oli saanut suudeltua Riyan hiljaiseksi. ”Enkä luopuisi sinusta mistään hinnasta.”

[Shinea]

26. Jealous Way

Shinea ja Lita olivat ehtineet olla kiertueella kolmisen viikkoa, kun se vei heidät Eastiaan. Kaupunki oli kaunis ja sijainti merenrannassa oli pelkästään positiivinen asia. Samaan aikaan Shinea kuitenkin pelkäsi törmäävänsä veljeensä ja joutuvansa selittämään, mitä teki Eastiassa. Hän ja Phobos eivät olleet juurikaan vaihtaneet viestejä keskenään sen jälkeen, kun Shinea oli tavannut Theonin. Siitäkin oli jo kuukausitolkulla aikaa. Useamman kerran nainen oli kysynyt veljensä kuulumisia ja vain harvoin Phobos oli vastannut, joka kerta hyvin lyhyesti. Shinea ymmärsi kyllä veljensä työnkuvan haasteet ja mitä tuli työn ja vapaa-ajan sovittamiseen keskenään, mutta olisi tämä voinut oma-aloitteisestikin kertoa kuulumisiaan, eikä vain silloin kun hänen siskonsa niitä kärtti. Usein tuntui, ettei Phobos enää lainkaan välittänyt siitä, mitä hänen perheelleen kuului.
Muutama päivä vierähti Eastiassa ilman suurempia kommelluksia, joten Shinea alkoi rentoutua.
Astellessaan keikkapäivänään lounaalle yhdessä Litan kanssa, hän kirjaimellisesti törmäsi kahvilan ovensuussa Riyaan.
”Riya… hei.” Shinea huudahti.
”Shinea!” Riya totesi yllättyneenä. ”Mitä ihmettä sinä teet Eastiassa?”
”Minä… ” Shinea äännähti yllätettynä, viittoillen vieressään seisovaan Litaan. ”Olen vähän niin kuin työkeikalla, toimin Litan assarina.”
”Ah… Lita DeVil eikö niin?” Riya totesi käännettyään katseensa Shinean vieressä seisovaan Litaan. ”Minulta pyydettiin hiljattain custom-tatuointia lavapersoonastasi.”
”Todellako?” Lita kysyi. ”Laita toki jonkin sosiaalisen median kanavan kautta minulle kuva lopputuloksesta, kun leima on valmis.”
”Pidän mielessä.” Riya hymähti.
”Onko Phobos käynyt hiljattain kotona?” Shinea kysyi väliin.
”Hän kävi kääntymässä muutama viikko sitten…” Riya vastasi, kasvoillaan ilme, jota Shinea ei osannut heti tulkita. ”En tiedä, missä päin hän menee tällä hetkellä.”
”Tyypillistä Phobosta. ” Shinea pyöräytti silmiään. ”Kerro terveisiä, kun kuulet hänestä seuraavan kerran. En ole jutellut hänen kanssaan viikkokausiin.”
”Kerron toki.” Riya vastasi vaimeasti. ”Mitä sinulle itsellesi kuuluu?”
”Vähän kaikenlaista…” Shinea naurahti epävarmasti. ”Haluatko tulla lounaalle? Ehtisi vaihtaa kuulumisia vähän paremmin.”
”Minulla on puolisen tuntia aikaa, sitten täytyy juosta takaisin töihin.” Riya totesi hymyillen.
Kolmikko siirtyi kahvilaan, haki itselleen ruokaa ja asettautui tyhjään pöytään ikkunan ääreen. Lita selaili Riyan mukanaan kantamaa luonnoskirjaa, kuunnellen puolella korvalla, kun tämä vaihtoi kuulumisia Shinean kanssa. Pikapuoliin käytiin läpi Shinean muuttoa Karnassokseen, Riyan työkuvioita sekä molempien parisuhdeasioita, tosin keskustelua käytiin lähinnä Shinean puolelta, koska Riya kiersi omat parisuhdekuvionsa jotakuinkin olankohautuksella.
”Minun täytyy mennä.” Riya totesi lopulta vilkaistuaan kelloaan.
”Olet ihan helvetin lahjakas.” Lita totesi ojentaessaan luonnoslehtiön takaisin Riyalle.
”Niin sinäkin omalla alallasi.” Riya virnisti ja kääntyi vielä Shinean puoleen. ”Oli mukava nähdä sinua. Kehotan Phobosta soittamaan sinulle, kun hän tulee taas kotiin.”
Nopeiden jäähyväisten jälkeen Riya poistui kahvilasta mustan mekkonsa helmat heilahdellen.
”Hän on vieläkin rakastunut Phobokseen…” Shinea hymähti naisen mentyä.
”Mistä sinä tuon sait päähäsi?” Lita kysyi. Shinea kertoi lyhyesti, millaiset välit Riyalla ja hänen veljellään oli ja mistä oli saanut päähänsä jo vuosia aiemmin, että Riyalla oli Phoboksen suhteen omat pehmeät kohtansa.
”Kysymys tosin kuuluu, vastaako Phobos millään tavalla hänen tunteisiinsa.” Nainen totesi lopuksi. ”Vaikka eipä se minulle kuulu… Minua vain risoo ajatus siitä, että veljeni leikkii ihmisten tunteilla.”
”Ottaen hänen historiansa huomioon, olen aika varma, että myös hänen tunteillaan on leikitty.” Lita huomautti. ”Veljesi playboy-maineen alkulähteet saattavat hyvinkin olla jossain ihmissuhteessa, josta hän ei ole saanut kaipaamaansa hyväksyntää ja on hakenut sitä sitten muualta. Muiden seksuaalinen kiinnostus nousee myös herkästi päähän.”
Shinea ajatteli saman tien isänsä ja veljensä välisiä hetkiä ja löysi niistä montakin sopivaa esimerkkiä tukemaan Litan teoriaa, mutta hän piti suunsa kiinni.
”Mahdollisesti. Mutta se siitä” Hän totesi, vaihtaen aihetta lennosta. ”Lähdetäänkö takaisin hotellille?”

Shinea ja Lita astelivat Arnykin lentokentän terminaalissa, kohti poistumisaulaa. Molemmat olivat väsyneitä kiertueen jatkuttua jo lähes kaksi kuukautta. Heillä oli takanaan kymmenkunta esiintymistä, tulevalla viikolla tosin ei olisi kuin yksi viikonloppukeikka sekä muutamat ylläpitotreenit. Kuukauden rutistuksen jälkeen he palaisivat muutamaksi viikoksi Karnassokseen ja jatkaisivat sitten jälleen kiertuetta.
”Kun päästään hotellille, kaadun sänkyyn ja nukun neljän tunnin päiväunet. Sen jälkeen lähden etsimään jonkun, joka on potentiaalisesti kykenevä naimaan minulta tajun kankaalle…” Lita sanoi väsyneenä. ”Sen jälkeen nukun lisää…”
”Kuulostaa suunnitelmalta, itse tosin kaipaan vain niitä päiväunia.” Shinea myötäili.
”Ymhy, oletko tuosta omasta suunnitelmastasi aivan varma?” Lita kysyi.
”Miten niin?”
”Eikö tuo ole Harom?” Lita kysyi, vinkaten päänliikkeellä poistumisaulan ovien läheisyydessä seisovaa miestä kohti. Shinea katsoi miehen suuntaan hämmentyneenä. Harom se tosiaan oli. Eivät he olleet sopineet Haromin kanssa mitään tällaista, vaikka mies olikin tiedustellut aiemmin hänen aikataulujaan. Kyseessä oli jonkinlainen yllätysvisiitti.
”Minusta tuntuu, että sinulta naidaan taju kankaalle ennen niitä päiväunia. Luulen myös, ettei sinua juuri näy tällä viikolla.” Lita hymähti, suukottaen ystäväänsä poskelle. ”Muista kuitenkin tulla treeneihin. Ja pidä hauskaa.”
Hän lähti lanteet keinuen kohti ovia, Shinean puolestaan lähes juostessa Haromin luokse lyhyen hameensa helmat hulmuten. Mies hymyili ja avasi suunsa tervehtiäkseen tyttöystäväänsä, mutta Shinea hyppäsi hänen syliinsä, sulkien miehen suun suudelmalla ennen kuin kumpikaan ehti sanoa mitään. He olivat jutelleet keskenään paljon viestimen välityksellä, mutta eivät olleet ehtineet nähdä toisiaan sen jälkeen, kun kiertue oli vienyt Shinean mukanaan.
”Mitä ihmettä sinä täällä teet?” Nainen kysyi, halaten miestä tiukasti suudelman jälkeen.
Ohi kulkevat ihmiset vilkuilivat pariskuntaa hyväntuulisen näköisinä.
”Tulin viettämään pari vapaapäivää kanssasi.” Harom vastasi hymyillen, pyyhkäisten karanneet hiussuortuvat sivuun Shinean kasvoilta.
”Olisit ilmoittanut, että olet tulossa!” Shinea naurahti.
”Sitten tämä ei olisi ollut yllätys.” Harom totesi hieman vakavoituen.
”Paras yllätys ikinä.” Shinea vakuutti hymyillen, suukottaen miestä uudelleen. ”Oletko ehtinyt järjestää jotain täällä olosi ajaksi?”
”Olisiko pitänyt?”
”Varmistan vain, ettei mikään minulle pakollinen mene päällekkäin mahdollisten suunnitelmien kanssa. Minun täytyy käydä Litan kanssa treeneissä ylihuomenna puolen päivän aikaan ja sitä seuraavana iltana on keikka.” Shinea selitti. ”Muutoin olen vapaa viettämään kaiken ajan kanssasi. Koska lähdet takaisin Karnassokseen?”
”Keikkanne jälkeisenä iltana.” Harom totesi.
”Nautitaan sitten tästä lyhyestä ajasta täysin siemauksin.” Shinea hymyili.
”Niin minä vähän suunnittelin.” Harom hymähti. ”Haluatko käydä syömässä ennen hotellille menoa?”
”Syötiin Litan kanssa matkalla, joten voidaan mennä suoraan hotelille.” Shinea vastasi. ”Käyn vielä puuteroimassa nenäni, ennen kuin lähdetään.”
Shinea kipitti lentokentän vessaan ja asiansa toimitettuaan siirtyi peilin eteen siistimään meikkinsä. Naisen mieleen juolahti hänen omastakin mielestään varsin tuhma ajatus. Hän riisui pitsiset pikkupöksyt nopeasti päältään ja työnsi ne hameensa taskuun. Hameen helma oli riittävän pitkä peittääkseen alleen hänen riettaan salaisuutensa, mutta sen verran lyhyt, että mikäli Shinea astelisi portaita ja joku kävelisi hänen perässään, olisi näkymät vekkihelmaisen hameen alle taatut.
Nainen palasi kevyin askelin Haromin luo, hymyillen itsekseen pikku salaisuudelleen. Shinea painautui jälleen miehen syliin, suudellen häntä pitkään.
”Olen aivan älyttömän iloinen siitä, että tulit!” Hän sanoi, sujauttaen hyvin salavihkaisesti pitsipöksynsä Haromin takin taskuun.
Mies hymyili, veti Shinean liikkeelle ja piti naisen kosketusetäisyydellä koko matkan hotellille.

Shinea asteli Haromin käsipuolessa sisään hotelliin, joka sijaitsi reilun kilometrin päässä siitä hotellista, jossa Shinean oli ollut tarkoitus majoittua Litan kanssa. Samalla se sijaitsi lähempänä klubia, jossa naiskaksikko esiintyisi. Koska Harom oli hoitanut huoneen varauksen, hän kävi kirjaamassa heidät sisään ja pian kaksikko suuntasi hissiin mennäkseen huoneeseensa.
”Mikä hymyilyttää?” Harom kysyi, kun Shinea keinutteli hississä lantiotaan ja hulmutteli samalla hameensa helmoja hymy huulillaan.
”Sinä.” Nainen vastasi silmissään ilkikurinen katse. ”Sydämeni hypähtää ilosta, kun ajattelen tulevia päiviä kanssasi.”
Harom painoi naisen huulille hellän suukon. Hissin ovet avautuivat ja kaksikko asteli käytävien läpi oikealle ovelle. Päästyään huoneen ovesta sisään, Shinea jätti matkatavaransa ovensuuhun ja veti Haromin luokseen takin kauluksista kiinni pitäen, painaen miehen huulille kiihkeän suudelman. Suudelma oli pitkä ja sai pakottavan halun jälleen sykkimään Shinean reisien välissä. Haromin voimakas ote hänen kehostaan kiihotti häntä entisestään.
”Tuliko kiire johonkin?” Harom kysyi kiusoittelevasti hymyillen irrottauduttuaan lopulta suudelmasta. Hän riisui tyynesti takkinsa ja ripusti sen ovensuussa olevaan naulakkoon. Shinea painautui miehen selkää vasten ja livautti kätensä tämän paidan alle, hivuttaen sen helman alla vyön hitaasti auki.
”Jos olen ihan rehellinen, niin kastelit pikkupöksyni jo lentokentällä.” Nainen hymähti kumppaninsa korvaan, painaen tämän niskaa vasten kevyen suukon, vetäen mieheltä paidan päältä ja pudotti sen ovensuuhun hylkäämänsä laukun päälle.
”Niinkö?” Harom naurahti ja kääntyi jälleen kasvokkain Shinean kanssa. Hän veti naisen syliinsä. Shinean toinen käsi liikkui vikkelästi ja se oli pian avannut miehen mustista farkuista napin ja vetoketjun sekä livahtanut housunkauluksesta sisään, päätyen boksereiden sisäpuolelle. Sormet kiertyivät jäykistyneen elimen ympärille ja puristivat härnäävästi samalla, kun Shinea katsoi miestä silmiin vihjaava hymy huulillaan. Molempien kädet liikkuivat kiusaavan hitaasti, Shinean purressa huultaan Haromin lopulta painaessa kätensä naisen takapuolta vasten, hivuttaen hameen helman ylös.
”Missä helvetissä ne kastuneet pöksyt mahtavat olla tällä hetkellä?” Harom kysyi Shinealta hänen kämmentensä tavattua pelkkää paljasta ihoa hameen helman alla.
”Livautin ne takkisi taskuun jo lentokentällä...” Nainen vastasi härnäävästi hymyillen. Miehen ote hänen pakaroistaan tiukkeni.
”Tulit kentältä hotellille ilman alusvaatteita..?” Harom kysyi käheällä äänellä.
”Jep.” Shinea myönsi.
Harom nosti naisen lähes väkivaltaisesti seinälle, saaden hänet älähtämään hiljaa. Mies vaimensi Shinean lähestulkoon kipeää tekevällä suudelmalla, painaen hänet omalla kehollaan seinää vasten. Nainen kietoi kätensä kumppaninsa niskan taakse ja jalat tämän lantion ympärille. Hän vastasi intohimoiseksi tulkitsemaansa suudelmaan, voihkaisten äänekkäästi miehen suuta vasten, kun tämä työntyi rajusti hänen sisäänsä. Mikäli Shinea ei olisi ollut lähes reisille valuvan märkä, tilanne olisi todennäköisesti tehnyt kipeää. Kyrpä kuitenkin upposi sisään naurettavan liukkaasti, painuen syvälle.
Shinea oli hetkessä menettänyt mahdollisuutensa hallita tilanteen etenemistä millään tavalla. Hän oli aikonut härnätä ja kiusoitella, mutta kaikki eteni nyt Haromin päätösten mukaan. Miehen otteet olivat kovia hänen pitäessään naisen tiiviisti oman vartalonsa ja seinän välissä. Rajut työnnöt saivat Shinean kiemurtelemaan miehen raa’assa syleilyssä ja aggressiiviset otteet vaikeroimaan kovaan ääneen. Pian Haromin toinen käsi painautui hänen suutaan vasten vaimentamaan metelin.
Shinea tunsi kyynelten kohoavan silmiinsä ja vierähtävän poskilleen. Miehen katse oli kylmä, lähes uhkaava hänen katsoessaan Shineaa silmiin. Mitä helvettiä tapahtuu…?
Koko tilanne oli omituisella tavalla vaihteleva kokonaisuus hämmennystä, helvetillistä hyvänolontunnetta, ahdistusta ja nautintoa sekä tylppää kipua, hallitsematonta himoa ja silkkaa kovakouraisuutta. Harom teki juuri kuten halusi, anteeksi pyytelemättä ja Shinean mielipiteitä kyselemättä. Se oli samaan aikaan todella kiihottavaa, mutta myös todella pelottavaa.
Kovista otteista huolimatta, tai ehkä niistä johtuen, Shinea laukesi nopeasti, vaikeroiden kovaan ääneen suutaan peittävää kättä vasten, pystymättä hengittämään kunnolla. Orgasmi iski hänen lävitseen hyökyaallon tavoin, saaden koko vartalon tärisemään, sormet painautumaan kouristuksenomaisesti Haromin selkään ja jalkojen otteen tiukentumaan miehen lantion ympärillä. Vain hetkeä myöhemmin Shinean ote miehestä hellitti ja hän meinasi vaipua tajuttomaksi. Mikäli Harom ei olisi pitänyt kiinni, hän olisi lysähtänyt lattialle kehon valahtaessa voimattomaksi.
Shinea huohotti raskaasti, hänen päässään humisi ja korvissa soi, kun Harom kantoi hänet syvemmälle hotellihuoneeseen ja laski tärisevän naisen korkealle sängylle, asettuen hänen viereensä makaamaan. Tilanne tuntui elävän jatkuvassa muutoksessa, sillä Haromin hetkeä aiemmin kipeää tehnyt kosketus oli nyt mielettömän hellä. Se tuntui taivaallisen hyvältä vain hetkeä aiemmin koettujen kovakouraisten otteiden jälkeen. Shinea nojasi mieheen hengitystään tasaten, nauttien kumppaninsa kosketuksesta tämän riisuessa hitaasti ja lempeästi vaatekappaleita hänen päältään.
”Harom…” Shinea kuiskasi hauraalla äänellä.
Mies painoi hänen huulilleen hyvin pehmeän suudelman. Hän katseli Shinean alastonta vartaloa ohikiitävien sekuntien ajan riisuessaan rauhassa loput omista vaatteistaan. He koskettelivat toisiaan lähes hipaisten, aistit tuntuivat herkistyvän äärimmilleen. Shinea ei tiennyt, kuinka kauan he olivat hellitelleet toisiaan, kun mies painoi hänet patjaa vasten oman vartalonsa alle ja jäykkä elin työntyi kiusaavan hitaasti jälleen naisen sisään. Shinean suusta kantautui hiljainen, mutta pitkäksi venyvä vaikerrus. Hän painautui miestä vasten, hengittäen sisäänsä tämän tuoksua ja nauttien tämän vartalon tunnusta omaansa vasten.
Kaksikko liikkui kuin ennalta sovitussa rytmissä, liikkeiden sulautuessa toisiinsa saumattomasti, hitaaksi tanssiksi. Huulet hakeutuivat toisiaan vasten, hapuilivat huohotukseen raottuneina muitakin kohteita ja painoivat suudelmia mihin pystyivät. Harom vei tätäkin tanssia mielensä mukaan, saaden Shinean vaikeroimaan nautinnosta ja tämän vartalon liikehtimään kiivaasti allaan.
Nainen kadotti ajantajunsa joka ikisen hermosolun virittyessä äärimmilleen tunnelman tiivistyessä hetki hetkeltä intensiivisemmäksi.
”Harom…!” Shinea parahti nautinnosta käheällä äänellä kiihtyneen hengityksensä lomasta, hapuillen otetta miehestä, mutta tämä painoi hänen kätensä patjaa vasten ranteista kiinni pitäen. Naisen selkä taipui kaarelle ja hänen uikutuksensa muuttui hetki hetkeltä äänekkäämmäksi hyvänolontunteen kasvaessa jälleen hänen sisällään. Lopulta se ryöpsähti yli, saaden Shinean huudahtamaan tukahtuneesti ja hänen kehonsa kiemurtelemaan Haromin alla lähes väkivaltaisesti. Mies ei päästänyt häntä vähällä, Shinea pysyi huipulla monen intensiivisen työnnön ajan, vetäen myös Haromin seurakseen orgasmin syleilyyn. Mies laukesi voihkaisten ja sai Shinean hieman vaimenneen vaikeroinnin jälleen voimistumaan. He makasivat pitkän aikaa toistensa syleilyssä sängyn pohjalla.
”Minullakin oli ikävä…” Shinea kuiskasi lopulta, kun oli saanut itsensä kasattua ajatuksensa jälleen sellaiseen kuntoon, että pystyi kommunikoimaan. Harom naurahti vaimeasti, puristaen naisen tiiviimmin syliinsä, pitäen hänet lähellään.
”Aika kuluu todella hitaasti, kun et ole paikalla.” Mies totesi hiljaa, painaen suukon naisen otsalle. Shinea vilkaisi huoneen seinällä olevaa kelloa.
”Ja nähtävästi todella nopeasti, kun olen…” Hän sanoi hiljaa. Mikäli kello oli oikeassa ajassa, olivat lähteneet lentokentältä neljä tuntia aiemmin. He olivat ehtineet kieriä lakanoiden välissä melkein kolme tuntia hotellille saapumisen jälkeen ja sillä hetkellä tuntui, että tulevat päivät olisivat ohi silmänräpäyksessä.
”Siltä näyttää…” Harom myönnytteli. ”Pidit muuten aivan helvetillistä meteliä.”
”Et sinä voi minua syyttää metelöinnistä, jos itse panet minua tuolla tavoin.” Shinea naurahti, painaen miehen huulille suukon. Nainen vääntäytyi täriseville jaloilleen ja hoiperteli lantio keinuen kohti kylpyhuonetta, tuntien Haromin katseen vartalollaan.
Hymy hyytyi Shinean huulille hänen katsellessaan kuvajaistaan hetken ajan suuresta peilistä, käsi painettuna rajun aktin vuoksi aristavalle vatsalleen. Huulia aristi ja ripsiväri oli levinnyt kyynelten mukana, vaikka se oli väittänyt olevansa vedenkestävää. Shinea käänsi selkänsä naidulle peilikuvalleen ja astui suihkun alle, käänsi sen päälle, nauttien vartalolleen valuvasta kuumasta vedestä. Ensitöikseen hän pesi kasvonsa puhtaaksi.
Hän mietti kaikkea, mitä oli juuri tapahtunut. Harom oli ottanut hänet todella rajusti, eikä hän ollut ihan varma, mitä mieltä olisi asiasta. Toisaalta se oli tuntunut omituisen hyvältä ja taas toisaalta…
Ajatus katkesi, kun Shinea tunsi Haromin käden vyötäröllään ja hetkeä myöhemmin mies painautui hänen selkäänsä vasten.
”Oletko kunnossa?” Harom kysyi vaimeasti. Kosketus oli edelleen hyvin hellä ja huolehtiva.
”Harom…” Shinea kuiskasi. ”Mitä ihmettä tapahtui?”
”Joudut hieman tarkentamaan kysymystäsi.” Mies totesi, hyväillen naisen vartaloa kevyesti.
”Tuntui…” Shinea aloitti hiljaa, tietämättä miten muotoilla sanottavansa. ”Tuntui kuin… olisit suuttunut minulle siitä, että tulin lentokentältä hotellille ilman alusvaatteita.”
”Mistä sinä niin päättelet?” Harom kysyi. ”En ole ollut sinulle missään välissä vihainen.”
”Olit aika aggressiivinen ottaessasi minut...” Shinea vastasi vaimeasti. ”Se teki kipeää…”
”Tarkoitukseni ei ollut satuttaa sinua.” Harom vakuutti, kääntäen Shinean ympäri sylissään ja kohtasi naisen katseen. ”Tiedäthän sinä sen?”
Miehen katseesta paistoi huoli.
Shinea nyökkäsi, kun ei tiennyt mitä sanoisi.
”Sinun täytyy sanoa, jos menen liian pitkälle.” Harom sanoi hiljaa.
Miten minä olisin voinut sanoa jotain, kun en saanut sanottua mitään...?
Harom pyyhkäisi märät hiukset sivuun naisen kasvoilta, katsoen häntä edelleen silmiin.
”Pidin siitä mitä teit… rajummista otteista. Mutta voidaanko… edetä niiden kanssa hitaammin..?” Shinea kysyi pitkän hiljaisuuden päätteeksi. Hän valitsi sanansa huolella, haluamatta loukata Haromia.
”Tietysti.” Mies hymähti.
”Kiitos…” Shinea kuiskasi. Harom veti naisen tiiviimmin syliinsä.
”Rakastan sinua.” Hän sanoi vaimeasti, suukottaen naisen otsaa.
”Niin minäkin sinua.” Shinea kuiskasi, painautuen miestä vasten.

Päivät kuluivat raivostuttavan nopeasti. Shinea ja Harom tutustuivat Arnykin nähtävyyksiin malttaessaan poistua hotellihuoneen uumenista. Ulkona ollessaan he vaihtoivat kuulumisia ja keskustelivat muutenkin kaikesta mahdollisesta. Hotellihuoneen seinien sisäpuolella he jatkoivat parisuhteeseensa liittyvien asioiden käsittelyä, koska kaikki oli jäänyt pahasti kesken Shinea lähtiessä Karnassoksesta takaisin kiertueelle. Suurimman osan ajastaan he viettivät sängyn pohjalla makoillen, joko vaatteet päällä tai ilman, nauttien toistensa kosketuksesta ja läheisyydestä.
Keikkaa edeltävänä yönä ja aamupäivänä he olivat valvoneet myöhään ja Shinea nukahti Haromin syliin. Hän heräsi noin puolta tuntia ennen, kuin hänen piti olla treenaamassa Litan kanssa. Herättyään nainen kimpoili pitkin hotellihuonetta pakaten tavaroitaan huvittuneen Haromin kuittaillessa hänelle hyväntuulisesti ja lähti lähes juosten hotellilta.
”Muistit sentään tulla paikalle.” Lita vinoili, kun Shinea kiirehti katua pitkin hänen luokseen hivenen myöhässä. Naisen posket punoittivat, hiukset olivat sekaisin ja hän oli hieman hengästynyt.
”Tietysti muistin.” Shinea naurahti.
”Mitä muuta te olette tehneet, kuin natisuttaneet sängyn jousia?” Lita kysyi suoraan, kun he astelivat sisälle. He treenasivat samalla klubilla, missä heidän keikkansa olisi seuraavana päivänä.
”Ensinnäkään sen sängyn jouset eivät natise.” Shinea naurahti. ”Pääasiassa on nautittu yhdessä olosta, käyty kaupungilla pyörimässä, syöty hyvin ja vaihdettu kuulumisia. Miten olet itse saanut ajan kulumaan?”
”Oikein hyvin, kiitos kysymästä.” Lita virnisti. Treeneihin valmistautuessaan Shinea sai hyvin kattavan selonteon ystävänsä puuhista kuluneiden päivien ajalta, hieman yksityiskohtaisemmin kuin olisi välttämättä edes halunnut kuulla. Lita oli jälleen kerran viettänyt aikansa pääasiassa panemalla, mutta oli hän ehtinyt avec-keikankin heittämään.
”Harom taitaa rakastaa vähän rajummin..?” Lita kysyi, kun Shinea riisui paidan päältään vaihtaakseen vaatteet.
”Tiedät kyllä, etten minä mielelläni puhu asioista, joita makuuhuoneessani tapahtuu.” Shinea hymähti.
”En minä muuten, mutta olet ihan mustelmilla.” Lita huomautti, tarkkaillen ystävänsä vartaloa. Shinealla oli pieniä mustelmia käsivarsissaan, samoin rintakehällä ja kyljissä. Housujen riisumisen jälkeen niitä paljastui myös naisen reisistä.
”Pyyhi tuo ylihuolehtiva ilme naamaltasi. Ei hän ole tehnyt mitään, mikä ei olisi sopinut minulle.” Shinea sanoi ja veti esiintymisvaatteet vartalonsa peitoksi.
”Varmistan vain.” Lita sanoi vaimeasti. ”Pääasia on, että sinulla on kaikki hyvin.”
”Arvostan huolenpitoasia, mutta minä pärjään kyllä.” Shinea totesi hymyillen.
He kävivät koreografiat läpi asusteidenvaihtoineen, varmistaen ensin, että kaikki tarvittavat välineet olivat saatavilla ja paikoillaan, vetäen shown alusta loppuun niin kuin sen pitäisi virallisessa esityksessäkin mennä.
”Meillä olisi vielä hetki, joten haluatko treenata vielä sylitanssiosuuttasi?” Lita kysyi.
”Kai sitä täytyy kerrata, jotta se alkaa sujua varmemmin.” Shinea vastasi olkiaan kohauttaen.
Hän oli aloittamassa seuraavalla kiertueen jaksolla omat sylitanssiesityksensä ja hän oli siitä samaan aikaan kauhuissaan ja toisaalta todella innoissaan. He olivat yhdessä Litan kanssa suunnitelleet hänen osuudestaan huomattavasti kiltimmän ja herkemmän, kuin Litan esityksestä, joka oli juuri niin rietas ja häpeilemätön, kuin Lita milläkin esiintymiskerralla halusi.
Shinea veti tuolin tangon viereen ja istutti Litan alas, jotta hänellä olisi kohde, jolle esittää tanssinsa.

Treenien jälkeen Shinea suuntasi takaisin hotellille. Hän kävisi suihkussa, vaihtaisi vaatteet ja suuntaisi sen jälkeen ulos syömään Haromin kanssa. Päivät tuntuivat loppuvan hyvin ärsyttävällä tavalla kesken.
”Shinea!” Tuttuakin tutumpi ääni huudahti yllättyneenä, kun nainen pääsi hotellin pääoven kohdalle.
”Neal!” Hän vastasi yhtä yllättyneenä. Rokkitähti asteli hänen luokseen ja sulki Shinean syleilyyn, joka ei kaivannut sanoja ilmaistakseen, että mies oli ikävöinyt häntä.
”Mitä sinä täällä teet?” Shinea kysyi, kun Neal vapautti hänet halauksestaan.
”Meillä on työn alla Shinniana-musiikkivideon kuvaukset.” Mies vastasi olkiaan kohauttaen. ”Piti kuvata jo eilen, mutta kuvauskaluston kanssa oli ongelmia, joten kuvaukset siirtyivät tälle päivälle. Mitä sulle kuuluu?”
”Hyvää kai.” Shinea hymähti. ”Litalla ja minulla on huomenna keikka, tulin juuri treeneistä.”
”Nykyinen työnkuvasi näyttää sopivan sinulle.” Neal virnisti. ”Näytät helvetin hyvältä.”
Shinea naurahti, mutta ei ehtinyt vastaamaan, kun huomasi Nealin katsovan hänen ohitseen. Nainen tunsi Haromin käden painuvan alaselkäänsä vasten. Olkansa yli vilkaistessaan Shinea huomasi kumppaninsa suuntaavan Nealiin katseen, josta ei jäänyt tippaakaan epäselväksi, että he seurustelivat keskenään. Neal vastasi Haromin katseeseen ja tilanteen jännite oli lähes käsinkosketeltava.
”Neal, tämä on Harom.” Shinea esitteli miehet toisilleen hivenen väkinäinen hymy huulillaan, pyrkien laukaisemaan jännitteen entisen ja nykyisen kumppaninsa väliltä.
”Rive.” Harom totesi puhutellen Nealia sukunimeltä, hymyillen hymyä, joka ei yltänyt silmiin asti ja ojensi jäykästi kätensä kätelläkseen miestä.
”Tenwera.” Neal puolestaan totesi Haromin käteen tarttuessaan, tietäen ilmeisesti harvinaisen hyvin, kenen kanssa keskusteli. ”Kuulin veljestäsi. Otan osaa.”
Haromin ote Nealin kädestä kiristyi hetkeksi, ennen kuin hän päästi irti vastaamatta mitään.
Alexia pelmahti hotellin alaovista ulos ja asteli Nealin viereen.
”Hei, pitkästä aikaa.” Hän tervehti hymyillen Shineaa. ”Neal, meille tulee pian kiire.”
”Täytyy mennä.” Neal hymähti, suunnaten seuraavat sanansa Shinealle, jättäen tämän vieressä seisovan Haromin tietoisesti täysin huomiotta. ”Jos en väärin ymmärtänyt, olet parin viikon kuluttua Karnassoksessa? Ilmoittele, jos haluat käydä vaikka kahvilla vaihtamassa kuulumisia.”
”Katsotaan.” Shinea totesi ympäripyöreästi. Neal painoi hänen poskelleen suukon ennen kuin asteli Alexian perään, vilkaistuaan tosin ensin Haromin suuntaan hymynkare huulillaan. Haromin ilme synkistyi hetkeksi, kunnes Neal oli kadonnut hänen näköpiiristään hotellin edessä odottavaan alukseen.
”Ylimielinen kusipää…” Harom totesi yhteen puristettujen hampaiden läpi niin hiljaa, ettei Shinea kuullut, vaikka nainen seisoi hänen vieressään.
”No, kummalla oli isompi?” Shinea kysyi päätään puistellen Nealin mentyä.
”Mistä ihmeestä sinä mahdat puhua?” Harom kysyi kireästi.
”En ole aikoihin todistanut samanlaista mulkun mittailua.” Shinea vastasi silmiään pyöräyttäen.
”Pitäisikö minun kiljua riemusta, kun entinen hoitosi tulee hyppimään silmilleni?” Harom kysyi ilme peruslukemilla, vaikka todellisuudessa hän olisi kernaasti käynyt pieksemässä ylimielisen hymyn rokkitähden kasvoilta, vaikka saman tien.
”Eihän Neal edes sanonut mitään poikkipuolista.” Shinea naurahti. ”Voisiko olla niin, että olet vain mustasukkainen?”
”Mustasukkainen?” Harom tuhahti. ”Sinun mielestäsi siinä halauksessa tai tuossa näennäisen siveellisessä poskisuudelmassa ei ollut mitään vikaa?”
”Halauksen aikana hän ei tiennyt sinusta mitään ja se poskisuudelma OLI siveellinen.” Shinea väitti vastaan.
”Hän havittelee sinua takaisin.” Harom ärähti.
”No, siinähän havittelee.” Shinea tuhahti. ”Vai kuvitteletko sinä, että lähden Nealin mukaan, jos hän sattuu voittamaan tuon hydratappelun? Eskaloituessaan se olisi kyllä pelkkä käsirysy.”
”Älä viitsi.”
”Älä itse viitsi.” Shinea sanoi kääntyen kannoillaan ja lähti astelemaan hotellin ovia kohti. Harom asteli hänen perässään, eikä kumpikaan sanonut mitään, ennen kuin he pääsivät huoneeseensa.
”Aiotko jättää asian käsittelyn tähän?” Harom kysyi suljettuaan huoneen oven heidän perässään.
”Mitä helvettiä sinä haluat minun sanovan, Harom?” Shinea kivahti, jokseenkin ärsyyntyneenä tilanteesta.
”Onko teidän välillänne ollut jotain eronne jälkeen?” Harom kysyi suoraan.
”Olen päätynyt kerran samaan sänkyyn Nealin kanssa sen jälkeen, kun kerroin hänelle, etten halua jatkaa hänen tapailuaan. Ennen kuin sinä palasit Hydrukselle.” Shinea vastasi olkiaan kohauttaen. ”Sen jälkeen välillämme ei ole tapahtunut mitään. Sitä paitsi, sanoit itse, ettet välitä siitä mitä minä olen tehnyt sinä aikana, kun olit poissa. Olen kertonut sinulle oikeastaan enemmän, kuin on edes tarpeellista.”
Harom katsoi naista vaitonaisena, huokaisten lopulta syvään.
”Harom, minä lopetin Nealin tapailun sinun takiasi. Jo paljon ennen kuin edes tiesin sinun tulleen takaisin.” Shinea sanoi hiljaa.
Haromin kehonkieli muuttui hyvin kysyväksi, vaikka hän ei sanonutkaan mitään.
”Northinessa luulin nähneeni sinut yleisön joukossa keikan aikana. Kävin esityksen jälkeen varmistamassa, olitko se sinä ja en ole ollut ikinä niin pettynyt, kuin todetessani että olin erehtynyt. En pystynyt jälkeenpäin ajattelemaan mitään muuta, kuin sinua.” Shinea selitti. ”En pitänyt Nealia kohtaan reiluna sitä, että ajattelin jatkuvasti toista miestä, joten päätin suhteen hänen kanssaan.”
”Shinea…” Harom sano karheasti. ”En tiennyt…”
”Anna olla.” Shinea sanoi hiljaa. ”Olet siinä nyt, me ollaan tässä nyt… Eikä kenelläkään muulla ole minulle mitään väliä.”
Hän painoi miehen huulille suudelman, joka venyi pitkäksi ja johti lopulta siihen, että kaksikko päätyi jälleen alastomana hotellihuoneen sänkyyn. Lopulta he makasivat raukeina lakanoiden välissä, jutellen vaimeasti keskenään.
”Ajattelitko tulla keikalle huomenna...?” Shinea kysyi hiljaa.
”En.” Harom vastasi vaimeasti. ”Haittaako se?”
”Ei haittaa.” Shinea hymähti. Oikeastaan hänestä oli parempi, ettei Harom halunnut olla paikalla katsomassa, kun hän tanssi ja riisui vaatteita päältään yleisön edessä. Aikansa sängyn pohjalla loikoiltuaan Shinean vatsa alkoi murista nälkäänsä ja hetken vinoilun jälkeen pariskunta lähti suihkussa käytyään ulos syömään.

Seuraavana iltana Harom nautti juomastaan baaritiskin ääressä lähes tyhjässä kapakassa ja näki sivusilmällä, kuinka joku istui viereiselle baarijakkaralle.
”Tiedätkö… En ole lainkaan yllättynyt siitä, että istua kökötät siinä, vaikka naisellasi on keikka viereisellä klubilla.” Neal avasi keskustelun Haromin kanssa, kun baarimikko oli työntänyt miehen tilaaman juoman hänen eteensä. ”Egosi ei taida kestää sivustaseuraajan roolia tilanteessa, jossa joka ikinen paikallaolija kohdistaa katseensa häneen.”
”Vai niin.” Harom totesi kylmästi. ”Mitä itse mahdat tehdä täällä? Kuvittelisi sinun olevan muiden mukana naapurissa kuolaamassa, kun et Shineaa enää omaan sänkyysi saa.”
”Minulla on aikaa.” Neal naurahti hymynkare huulillaan vilkaistuaan rannekelloaan. ”He kiipeävät lavalle vasta tunnin kuluttua ja usko pois, aion olla paikalla.”
”Mahtoi mennä tunteisiin, kun Shinea jätti sinut.” Harom tylytti. ”Mitä hän mahtoi kertoa sinulle syyksi?”
”Totuuden.” Neal vastasi virnistäen. ”Arvostan Shinean suoruutta. Luulen myös, ettet pääse nauttimaan hänen seurastaan kovinkaan kauaa. Ennen pitkää hänelle paljastuu, millainen mies sinä todella olet.”
”Tuo kuulostaa siltä, että suunnittelet mustamaalauskampanjaa pääni menoksi.” Harom totesi kuivasti.
”Ei minun tarvitse vajota niin alas.” Neal naurahti, viitaten lasia pitelevällä kädellään hyvin suurpiirteisesti koko Haromin olemusta. ”Kaikki tuo, mitä esität taitavasti ulospäin, et ole sinä. Tuon mukamas herkän ihannemiehen rappauksen alla olet todennäköisesti itsekkäin ja mustasukkaisin kusipää, jota tämä planeetta päällään kantaa. Vihaat häviämistä, etkä siedä sitä, että joku asettuu poikkiteloin suunnitelmiesi eteen.”
”Paraskin sanomaan.” Harom tuhahti. ”Et ehtinyt olla Shinean kanssa niin kauaa, että todellinen luontosi olisi ehtinyt paljastua hänelle. Käytännössä koko tapailuaikanne oli pelkkää kuherruskuukautta ja ihastumisvaiheen vaaleanpunaista hattaraa.”
”Sitä samaa vaihettahan elät hänen kanssaan nyt itse.” Neal virnisti. ”Se loppuu aikanaan.”
”Valaisehan minua Rive… Kuinka monelle naiselle olet mahtanut säveltää ihastuksissasi rakkauslaulun?” Harom kysyi.
”Onhan noita jokunen tullut tehtyä.” Neal myönsi. Häntä ei enää hymyilyttänyt.
”Lonkalta heittäen, kuinka monta? Kaksi, kaksitoista? Kaksikymmentä?” Harom tiedusteli. ”Mitä niille kaikille aiemmille elämäsi rakkauksille on mahtanut tapahtua?”
Neal ei vastannut. Hänen elämäänsä oli lipunut naisia varsinkin Dominancen alkuvuosina lähestulkoon jonossa ja yhtä nopeasti nämä olivat myös poistuneet. Osa oli aiheuttanut suurempia tunteita, osan kanssa hän oli viettänyt yhteisen yön, osa kanssa tunteja, muutaman harvan kanssa vain minuutteja. Neal ei ollut erityisen ylpeä historiastaan, mutta ei tehtyjä asioita saanut tekemättömäksi.
”Sitähän minäkin.” Harom murahti, sillä hiljaisuudesta pystyi tulkitsemaan hyvin paljon.
”Ainakaan minä en ole hakannut heistä ketään.” Neal totesi, katsoen Haromia silmiin sen näköisenä, että tiesi tämän historiasta jotain.
”Kaikilla on salaisuuksia.” Harom murahti vaimeasti hymynkare huulillaan, kääntäen katseensa bournilasiinsa.
”Mitä?” Neal kysyi vakava ilme kasvoillaan.
”Kerro toki, jos sinulla on vielä jotain sydämelläsi.” Harom totesi, huikaten lasinsa tyhjäksi. Baarimikko täytti sen ohi mennessään, vilkaisten mieskaksikkoa sen näköisenä, että odotti hankaluuksia, vaikka kumpikaan osapuoli ei ollut korottanut ääntään heidän keskustelunsa aikana, eikä hän ollut kuullut keskustelusta kuin sanan sieltä ja toisen täältä töidensä lomassa. Ilmapiirissä oli silti jotain käsinkosketeltavan jännittynyttä. Harom hymyili naiselle, saaden tämän silminnähden rentoutumaan ja hymyilemään takaisin.
”Eiköhän tämä ollut tässä.” Neal hymähti ilottomasti. Hän kumosi lasinsa tyhjäksi, tippasi baarimikon varsin avokätisesti ja asteli ulos kapakasta.
Harom katsoi miehen perään ja ajatteli jälleen kerran, miten hyvältä tuntuisi piestä hymy koppavan rokkitähden kasvoilta ja tehdä tästä naisten silmissä vähemmän viehättävä tapaus.

Shinea jännitti keikkaa, kuten kaikkia aikaisempiakin ja se sujui aivan yhtä hyvin, ellei jopa paremmin kuin aiemmat. Poistuttuaan lavalta hengitystään tasaten, Shinea kuunteli hurmioituneena hänen ja Litan perään metelöivää yleisöä. Hän veti ohuen aamutakin lähes alastoman vartalonsa peitoksi ja lähti lavan takaa kohti pukuhuonettaan. Shinea puhdisti nopeasti esiintymismeikin kasvoiltaan, puki siviilit päälleen ja pakkasi esiintymisvaatteensa niitä varten varattuun matkalaukkuun erään klubin työntekijän toimitettua ne lavalta takahuoneeseen. Nainen varmisti, ettei hän jättänyt jälkeensä mitään henkilökohtaisia tavaroitaan ja avasi huoneen oven, vain törmätäkseen käytävässä seisovaan Nealiin joka oli ollut koputtamassa oveen.
”Hei!” Shinea sanoi yllättyneenä. ”Mitä ihmettä sinä siinä teet?”
”Ajattelin tulla sanomaan hei.” Neal hymyili. ”Näytit helvetin hyvältä ollessasi lavalla. Sinulla näytti olevan hauskaa.”
”Kiva, että tykkäsit.” Shinea naurahti. ”Kuule, minun pitää mennä.”
”Niinkö?” Neal kysyi, siirtäen hiussuortuvan sivuun naisen kasvoilta. ”Etkö lähtisi jatkoille?”
”Neal, älä.” Nainen sanoi, työntäen miehen käden alas vaivautuneesti hymyillen. ”Minun täytyy oikeasti mennä. Lita lähtee varmasti mielellään kanssasi.”
Nainen asteli rokkitähden ohi ja katosi hetkeä myöhemmin käytävän päässä olevasta työntekijöiden ovesta ulos. Shinea asteli viereiseen kapakkaan ja suoraan baaritiskin ääressä istuvan Haromin luo, painaen miehen huulille suudelman.
”Menikö keikka hyvin?” Harom kysyi Shinean irrottauduttua suudelmasta.
”Meni... Palataan hotellille, niin näytän sinulle palan taivaasta…” Nainen kuiskasi hänen korvaansa painaen kehonsa tiiviisti miestä vasten.

[Shinea]

27. Hellway

Litan pyynnöstä Shinea myöntyi vetämään lyhyen yllätyskeikan Black Rosessa saman päivän iltana, kun he olivat palanneet Karnassokseen. Keikka meni todella hyvin ja yllätetty yleisö oli todella innoissaan heidän esityksestään.
Keikan jälkeen Shinea asteli metroasemalle päästäkseen kotiin. Hänen lihaksiaan särki ja hiljattain ostetut uudet kengät olivat hiertäneet kantapäähän rakon. Nainen odotti vain, että pääsisi kuumaan suihkuun ja sen jälkeen kaatumaan sänkyyn. Metroa odottaessaan hän lähetti Haromille viestin. Shinea oli herättänyt miehen uniltaan, mutta hetkeäkään epäröimättä tämä ilmoitti tulevansa hänen luokseen yöksi.
Metroaseman laituri oli lähes tyhjä, sen toisessa päässä odotti vain muutama muu matkustaja, eikä Shinea kiinnittänyt heihin sen suuremmin huomiota. Metro saapui ajallaan laiturille ja Shinea astui itseään lähimmistä ovista sisään, istuen penkille oven viereen. Parikymmentä minuuttia myöhemmin hän hyppäsi omassa kaupunginosassaan metron kyydistä ja lähti kävelemään jokusen korttelin matkaa kotiinsa. Hän kuuli portaita noustessaan takaansa vihellyksen ja vilkaisi olkansa yli taakseen. Laiturilla hänen perässään asteli mieskaksikko, joista toinen katsoi Shineaa arvioivasti päästä varpaisiin, toinen puolestaan vihelsi uudelleen hänen peräänsä. Shinea käänsi katseensa eteenpäin, eikä kiinnittänyt miehiin enää mitään huomiota, vaikka toinen huusi jotain hänen peräänsä, vaan nosti takkinsa kauluksen pystyyn ja asetti laukkunsa paremmin olkapäälleen. Vilkaistessaan vähän matkaa kuljettuaan taakseen hän huomasi mieskaksikon astelevan edelleen perässään. He kulkivat verkkaisesti samaan suuntaan kuin Shineakin ja saivat hänet lisäämään vauhtia.
Päästyään kotikadulleen, Shinea kuuli kuinka hänen viestimensä piippasi saapuvan viestin merkiksi. Samalla hetkellä, kun nainen ojensi kätensä ottaakseen laitteen laukustaan lukeakseen viestin, hän tunsi, kuinka joku tarttui voimakkaalla otteellaan hänen käsivarteensa ja paiskasi seinää vasten. Laukku putosi maahan Shinean kolhaistessa päänsä kipeästi ja hän olisi valunut rähmälleen kadulle, ellei hänen kimppuunsa käynyt henkilö olisi painanut häntä omalla vartalollaan seinää vasten. Seinän rappaus raapi kasvoja, kun mies väänsi hänen toisen kätensä lukkoon selän taakse.
”Olen odottanut sinua viikkotolkulla…” Kähisi matala miesääni Shinean korvaan. Se kuulosti hälyttävän tutulta.
”Päästä irti, Hell…” Shinea voihkaisi henkensä alta äänen tunnistettuaan ja yritti rimpuilla irti miehen otteesta, älähtäen kivusta, kun tämä väänsi kipeästi hänen kättään. Nainen tajusi Hellin toiseksi metroasemalla olleeksi mieheksi ja tunsi itsensä todella tyhmäksi. Miksi en heti tajunnut…?
”Kuulin huhua, että Lita Devil ja Shenna Heaven vetivät yllätyskeikan Black Rosessa…” Hell kähähti. ”Ajattelin siis varmistaa, tulisitko keikan jälkeen yöksi kotiin…”
Mies työnsi kätensä naisen lyhyen hameen alle, kiskoen sen helmaa ylemmäs.
”PÄÄSTÄ IRTI!” Shinea huusi, yrittäen toistamiseen rimpuilla pois Hellin otteesta, yrittäen polkaista häntä varpaille. Mies löi Shineaa kipeästi kylkeen, saaden naisen parahtamaan. Hell potkaisi naisen jalat haralleen ja hänen kätensä työntyi jälleen hameen helman alle, repi sukkahousut rikki. Sormet etsiytyivät väkivalloin reisien väliin, riuhtoen alushousut tieltään, yrittäen työntyä hänen sisäänsä.
”Lopeta…!” Shinea parkaisi tukahtuneesti, rimpuillen entistä enemmän.
”En ole vielä edes aloittanut, vitun narttu.” Hell murisi, suukottaen Shinean poskea. ”Tällä kertaa aion viedä tämän loppuun asti…”
”LOPETA!” Shinea kirkaisi niin kovaa kuin pystyi, kun miehen sormet tunkeutuivat väkisin hänen sisäänsä.
”Jos jatkat huutamista, pidän huolen siitä, ettet huuda enää ikinä.” Hell uhkasi, painaen samalla Shineaa seinää vasten niin kovaa, että nainen pystyi hädin tuskin hengittämään. ”Voit lopettaa tuon esittämisen, pillusi on niin märkä, ettei se mene läpi. Haluat tätä ja tiedät sen itsekin.”
Shinea puristi silmänsä kiinni ja keräsi viimeisetkin voimanrippeensä.
Tämä ei tapahtuisi, tämä ei voisi tapahtua, ei taas, ei nyt..!
Shinea alkoi rimpuilla henkensä edestä päästäkseen miehen otteessa ja yllättäen Hellin ote heltisi, mutta vain sen vuoksi että mies saisi lyötyä hänen päänsä seinään. Shinea tunsi, kuinka hänen nenästään alkoi vuotaa verta.
”Lopeta…” Shinea vaikersi. Hänen äänensä oli hädin tuskin kuuluva henkäys. Päässä tuntui sumealta, nenästä vuotava veri norui hänen kurkkuaan kohti haitaten hengittämistä ja kyyneleet valuivat pitkin kasvoja.
Yllättäen joku tarttui Helliä takinselkämyksestä ja riuhtaisi tämän pois Shinean luota, kiskaisten samalla naisen nurin. Shinea lennähti henkeään haukkoen polvilleen katukiveykselle, seuraten kyynelten sumentamilla silmillään tapahtumia lähettyvillään.
”Älä sinä sekaannu tähän, pohjoisen äpärä!” Hell rähisi.
”Painu helvettiin tai päädyt kuntoon, jossa sinua ei tunnisteta edes hammaskartastosta!” Shinean pelastaja uhkasi hyytävällä äänellä, asettuen maahan lysähtäneen Shinean ja kauemmas heittämänsä Hellin väliin.
”Tämä ei jää tähän!” Hell uhkasi hetken kuluttua ja lähti ripein askelin karkuun.
Shinean pelastaja katsoi hetken miehen perään, kuin miettien seuraisiko jatkaakseen turpakäräjiä, mutta kääntyi pian Shinean puoleen. Mies laskeutui toisen polvensa varaan naisen viereen.
”Harom…” Shinea henkäisi hiljaa, sulkien helpottuneena silmänsä.
”Shinea…” Harom kuiskasi. ”Oletko kunnossa?”
Shinea alkoi täristä ja purskahti sen jälkeen lohduttomaan itkuun.
Harom oikoi naisen hameen helmaa varoen alemmas, mutta ei nostanut Shineaa maasta.
”Puhu minulle.” Mies pyysi vaimeasti. Shinean kasvot olivat kyynelistä ja verestä märät, meikit olivat levinneet ja osumaa ottaneet kohdat kasvoissa alkoivat pikkuhiljaa turvota. Nainen ei saanut muodostettua sanoja.
”Lähdetään ensiapuun.” Harom sanoi hiljaa.
Shinea ravisti kiivaasti päätään. Veripisaroita ropisi katukiveykselle. Nainen pyyhkäisi kyyneliä kasvoiltaan kämmenselkäänsä, saaden ripsivärin leviämään entisestään. Harom oli väittämässä vastaan, mutta Shinean ilme näytti päättäväiseltä.
”Viedään sinut sitten kotiin.” Mies sanoi lempeällä äänellä, mutta sen oloisena, ettei kuuntelisi vastaväitteitä. Shinea nyökkäsi varovasti. Harom nosti hänet syliinsä ja kantoi otteessaan kevyeltä tuntuvan naisen tämän kotitalolle. Shinea painoi päänsä voipuneena miehen olkapäätä vasten. Harom näppäili alaoven ovikoodin ulkomuistista, vaikka ei ollut käynyt Shinean luona montaakaan kertaa. Ovi aukesi ja Harom astui rappukäytävään Shinea sylissään, kantaen hänet hissiin. Naisen verisiltä kasvoilta putoili veripisaroita rappukäytävän ja hissin lattialle, kuin merkiten polkua hänen kotiinsa. Myös Haromin takki sotkeentui vereen.
Lyhyt matka tuntui kestävän ikuisuuden, mutta lopulta kaksikko oli turvallisesti Shinean kodin seinien suojassa. Harom oli laskemassa Shinean sohvalle, mutta tämä ei tahtonut irrottaa otettaan hänestä.
”Shinea…” Harom sanoi lempeästi. ”Päästä irti. Sinut täytyy paikata.”
Shinea tuntui keräävän kaiken tahdonvoimansa päästääkseen irti hänestä. Mies asteli pieneen keittiöön ja avasi pakastimen, etsien käsiinsä mitä tahansa, millä voisi saada Shinean kasvoilla olevan turvotuksen laantumaan. Shinea kuului potkaisevan kengät jaloistaan ja hoipertelevan kylpyhuoneeseen. Lukon naksahdus kertoi hänen lukinneen oven perässään.

Shinea tuijotti kuvajaistaan peilistä. Hän näytti kamalalta. Silmien ympärykset punersivat, meikit olivat levinneet pitkin poskia ja verentahrimien kasvojen vasen puoli oli turvonnut. Luultavasi siihen ilmaantuisi mustelma aamuun mennessä. Shinea pesi varovasti kasvonsa ja irvisti kivusta veden kirvellessä haavoissa. Kasvonsa kuivattuaan hän ei näyttänyt enää ihan yhtä pahalta.
Oven läpi kuuluva koputus sai Shinean säpsähtämään.
”Shinea.” Harom sanoi hiljaa oven läpi.
”Mun täytyy käydä suihkussa…” Shinea sanoi ohuella äänellä. Hän alkoi jälleen vapista.
”Avaa ovi.” Harom pyysi hiljaa.
Shinea hengitti pari kertaa syvään, käänsi lukon tärisevin käsin auki ja avasi oven. Samalla hetkellä hänen nenästään alkoi vuotaa uudelleen verta.
”Helvetti…” Shinea inahti, nostaen toisen kätensä kasvoilleen. Harom vilkaisi naisen kasvoilla luikertelevaa verinoroa, astui pieneen kylpyhuoneeseen ja kasteli kylmällä vedellä yhden naulakossa roikkuvista käsipyyhkeistä. Harom veti Shinean rauhallisesti syliinsä ja painoi kylmää vettä valuvan pyyhkeen naisen niskaa vasten. Shinea tunsi ihonsa menevän kananlihalle ja niskakarvojen nousevan pystyyn. Kylmää vettä valui selkää pitkin.
”Mitä…?” Shinea aloitti, nojaten päänsä Haromin rintakehää vasten.
”Niskan viilentäminen supistaa verisuonia ja tyrehdyttää verenvuodon.” Harom vastasi hiljaa, arvaten mitä nainen aikoisi kysyä. ”Vanha kikka.”
Shinea muisti äitinsä joskus kertoneen asiasta. Häntä alkoi itkettää, joten hän painautui Haromia vasten ja halasi miestä tiukasti.
”Ei hätää.” Harom sanoi hiljaisella äänellä, vastaten Shinean halaukseen, silittäen naisen selkää lohduttavasti. Nainen oli selkeästi järkyttynyt tapahtuneesta, mutta hän vaikutti toimivan muutoin täydessä ymmärryksessä.
Hetken aikaa he vain seisoivat sylikkäin pienessä kylpyhuoneessa, kunnes Harom nojautui hieman taaksepäin, tarkistaakseen oliko verenvuoto jo tyrehtynyt. Hänen valkoisen paitansa rinnus näytti irvokkaalta, kuin verellä tehdyltä musteläiskätestiltä. Mies pyyhkäisi verijäljet Shinean kasvoilta kädessään olevalla pyyhkeellä ja tarkasteli naisen kasvoja, painaen tämän otsalle lopulta hellän suukon.
”Käy suihkussa.” Mies kehotti.
Shinea nyökkäsi. Harom astui ulos kylpyhuoneesta ja sulki oven hiljaa perässään. Shinea kuoriutui vaatteistaan kivusta uikuttaen, jättäen ne mytyksi lattialle ja riisui rikkoutuneet sukkahousunsa, työntäen ne kylpyhuoneen roskakoriin. Samaan osoitteeseen päätyivät myös hänen pikkupöksynsä, vaikka en olivatkin yhdet Shinean lempialusvaatteista. Tulevaisuudessa ne muistuttaisivat vain Hellin kuvottavasta teosta.
Nainen pujahti suihkuun ja antoi kuuman veden valua päälleen. Se kirveli kasvoilla ja sai osumia ottaneet kehon osat kipeytymään. Shinea pesi hiuksensa varoen ja kuurasi koko vartalonsa päästä varpaisiin asti. Kahdesti. Sisäreisiin ja selän taakse väännettyyn käsivarteen oli muodostumassa mustelmia. Tuntiessaan itsensä lopulta puhtaaksi, Shinea sammutti suihkun, kuivasi itsensä ja astui ulos kylpyhuoneesta.
Harom istui sohvalla ja katsoi Shinean ruhjottua kehoa tutkivasti vakava ilme kasvoillaan, kun tämä veti vaatekaapistaan ensimmäisen käteen osuvat alusvaatteet ja paidan päälleen.
Shinea lysähti miehen viereen sohvalle. Haromin ilme pysyi hyvin vakavana, mutta hän ei sanonut mitään ojentaessaan Shinealle pakkasesta löytyneen kylmäpussin, jonka nainen painoi poskeaan vasten. Hän tarkkaili vieressään istuvaa naista, odottaen että tilanne etenisi jollain tavalla.
”Sinä olet vihainen.” Shinea totesi arasti pitkän hiljaisuuden jälkeen.
”Aivan helvetin vihainen.” Harom vastasi kireästi.
Shinea ei osannut sanoa mitään, eikä uskaltanut edes katsoa miehen suuntaan. Hän tunsi alahuulensa värisevän pelosta.
”En ole vihainen sinulle, Shinea.” Harom huokaisi huomattuaan naisen ilmeen. ”Olen vihainen sille kimppuusi käyneelle kusipäälle. Pelkään aivan helvetisti puolestasi.”
Shinea nyökkäsi pää painuksissa.
”Suoraan sanottuna…” Harom totesi vaimeasti. ”Tunnut kerjäävän ikävyyksiä.”
Shinea sinkautti terävän katseen kumppaninsa suuntaan, inahtaen hiljaa äkkinäisen liikkeen aiheuttaman kivun vuoksi.
”Mitä helvettiä sinä tuolla tarkoitat?” Hän kysyi äreästi.
”Mieti nyt.” Harom vastasi, pysytellen rauhallisena. ”Työnkuvasi takia vedät puoleesi kaiken maailman runkkareita. Pukeudut provosoivasti. Asut tällaisella alueella. Mitä muuta se on, kuin ongelmien kerjäämistä?”
”Voi jumalauta, Harom!” Shinea ärähti, paiskaten kiukkuisena kylmäpakkauksen miestä kohti, osuen tätä rintakehään. ”Vaikka juoksisin kaupungilla pelkissä alusvaatteissa, se ei oikeuta KETÄÄN käymään minuun käsiksi! Liian lyhyt hame ei ole mikään tekosyy seksuaaliselle häirinnälle tai raiskaukselle! Minä en kerjää MITÄÄN pukeutuessani niin kuin pukeudun!”
”Rauhoitu.” Harom käski tiukasti.
”En!” Shinea räjähti. ”Kaikilla ei ole mahdollisuuksia asua jollain helvetin hienostoalueella isin maksamassa miljoonakämpässä, näennäisessä turvassa pahalta maailmalta!”
Nainen tiesi menevänsä henkilökohtaisuuksiin, mutta sillä hetkellä hän ei välittänyt. Hänen koskemattomuuttaan oli loukattu, häneen sattui ja olo oli muutenkin totaalisen paska, joten tuntui kohtuuttomalta, että Harom alkoi kritisoimaan hänen valintojaan.
”Tuo on tarpeetonta.” Mies sanoi, silminnähden hilliten itseään, ettei korottaisi ääntään.
”Koska sinä olet viimeksi pelännyt liikkua ulkona, Harom?” Shinea sähähti. ”Minulle se on jokapäiväinen tunne! Kaikki on naista vastaan tällä vitun planeetalla, tässä maanosassa, tässä kaupungissa! Täällä ei voi edes hypätä taksiin pelkäämättä raiskatuksi tulemista! Pelkäsin ihan samalla tavalla myös silloin, kun vietin enemmän aikaa Hyndassa, eikä se ollut kaupunginosana yhtään tätä parempi!”
”Siksi minä olen huolissani sinusta!” Harom sanoi. ”Tiedän kyllä, millainen tämä kaupunki on.”
”Ei Harom, et sinä tiedä. Et ole koskaan joutunut itse kokemaan Karnassoksen haittapuolia. Pelätä jonkun tekevän sinulle väkivaltaa vain sukupuolesi takia.” Shinea sähähti. ”Ja mitä noihin syytöksiisi tulee… Tosi kiva tapa osoittaa, että olet huolissasi.”
”Se sekopää olisi raiskannut sinut, jos en olisi tullut väliin.” Harom ärähti. ”Sitäkö sinä haluat? Jossain vaiheessa joku käy uudestaan kimppuusi ja raiskaus saattaa siinä vaiheessa olla huolenaiheistasi pienin.”
”Sain kulkea vaikka kuinka kauan rauhassa kotiin! En tiedä miten vitussa Hell on saanut selville..!” Shinea alkoi väittää vastaan, kunnes tajusi puhuvansa ohi suunsa. Harom huomasi sen ja hänen ilmeensä kiristyi.
”Tuoko oli se kusipää työkaverisi, joka kävi kimppuusi?” Mies kysyi kireästi.
Shinea tyytyi nyökkäämään, koska ei halunnut Haromin huomaavan äänestään, että hän pelkäsi. Hän pelkäsi todella paljon, varsinkin nyt kun Hell näkyi tietävän missä hän asui. Sitä paitsi, Harom oli oikeassa. Shinean elämä olisi voinut olla lopullisesti ohi jo nyt, mikäli mies olisi saapunut paikalle muutamaa minuuttia myöhemmin. Tai hän saattaisi lojua raiskattuna ja hakattuna kadulla.
”En halua, että sekaannut asiaan. Minä pärjään kyllä.” Shinea sanoi silti vaimeasti. ”Olen pärjännyt tähänkin asti.”
”Tuo on todella itsekästä, Shinea.” Harom sanoi. ”Etkö tajua, että pelkään turvallisuutesi puolesta? Onko työsi tärkeämpää, kuin oma hyvinvointisi?”
”Minä pidän työstäni.” Shinea sanoi kuivasti. Hän todella nautti esiintymisestä. Sen aiheuttamat lieveilmiöt olivat asia erikseen.
”Kehoasi kuolaavista miehistä, jotka kuvittelevat sinut tekemään kaiken mitä haluavat ja runkkaavat itsensä tainnoksiin sinua ajatellen?” Harom kysyi halveksuntaa äänessään. ”Tuollainenko sinä todella olet?”
”Painu helvettiin, Harom.” Shinea puuskahti uupuneena. Hän ei jaksanut käydä tätä taistelua nyt.
Yllättäen Harom nousi ja nappasi takkinsa mukaansa.
”Harom!” Shinea inahti hänen peräänsä.
Mies painui sanaakaan sanomatta ovet paukkuen rappukäytävään.
”Voi vitunvitunvittu…” Shinea manasi ja nojasi kasvonsa käsiinsä. Koko kehoa raastoi kipu ja päätä alkoi särkeä entistä enemmän. Nainen haki kylmäpussin takaisin käteensä ja painoi sen poskeaan vasten, siirtyen keittiöön. Hän etsi käsiinsä kipulääkkeet, heittäen kaksi tablettia suuhunsa ja huuhtoen ne kurkustaan alas lasillisella vettä.
Rappukäytävästä kuuluva kolahdus sai naisen säpsähtämään. Hän haki viestimensä laukustaan ja käpertyi sänkyynsä, kuunnellen kauhuissaan talon sisältä ja ulkoa kantautuvia ääniä. Kaikki kuulosti äänekkäämmältä kuin koskaan aiemmin.

Harom asteli kohti alaovea ja kuulosteli samalla, lähtisikö Shinea hänen peräänsä.
Ei lähtenyt. Mies veti takin päälleen ja astui ovesta ulos. Naisen käytös ärsytti häntä suunnattomasti. Asiaa ei helpottanut lainkaan se, että joku ulkopuolinen runkkari oli kajonnut hänen kumppaniinsa.
Shinea oli hänen ja Hellin kaltainen kusipää oli käynyt väkisin käsiksi hänen omaisuuteensa. Jo toisen kerran. Sillä ei ollut väliä, etteivät he olleet seurustelleet, kun Hell oli ensimmäisen kerran koskenut Shineaan väkivalloin. Harom vilkaisi suuntaan, johon kyseinen mulkku oli lähtenyt linkuttamaan sen jälkeen, kun oli repinyt hänet irti Shineasta. Miehen huulille piirtyi iloton hymy, kun hän lähti astelemaan samaan suuntaan, seuraten ilmiselvimpiä jälkiä helposti. Hän lähetti viestimestään lyhytsanaisen viestin jollekin ja sai vastauksen hyvin nopeasti. Mies jatkoi matkaa, silmäillen samalla tarkasti ympäristöään.
Loppujen lopuksi Haromin ei tarvinnut etsiä Helliä kauaa. Mies jutteli kadun vastakkaisella puolella toisen miehen kanssa. Ulkonäön puolesta Hellin seuralaisen erottuvin piirre oli sängelle kynitty hiuskuontalo. Koko keskustelua ei erottanut, mutta sävystä ja äreästä huorittelusta päätellen puheenaiheena oli Shinea. Harom virnisti hyytävästi ja asteli kaksikosta ohi, varmistaen että nämä olivat huomanneet hänet.
”Tuo oli se pohjoisen äpärä, joka…” Hellin puhe hävisi Haromin kuulumattomiin hänen astellessaan kauemmas.
Harom piti huolen, että Hell seurasi hänen perässään kaverinsa kanssa ja asteli erääseen vastaan tulleeseen kapakkaan. Kyseessä oli tupaten täynnä oleva sporttibaari. Kaikki tuijottivat herkeämättä räkälän seinällä olevan videonäytön kuvaa. Käynnissä oli Hydruksen planeettaliigan magmapallo-ottelun kultapeli. Harom varmisti silmämääräisesti, missä räkälän saniteettitilat mahtoivat sijaita ja pääsisikö kapakasta ulos takaoven kautta, astellen tiskille tilaamaan juotavaa. Hän seurasi samalla silmäkulmastaan, tuliko Hell kavereineen edelleen hänen perässään.
”Mitä luulet, viekö Drantea kultaa tänäkin vuonna?” Harom avasi keskustelun baarimikon kanssa.
”Luultavasti vie.” Baarimikko vastasi katse peliin kiinnittyneenä, vilkaisemattakaan uuden asiakkaansa suuntaan. ”Brodon on tosin myös älyttömässä iskussa.”
Koko kapakka peliä seuraavaa baarimikkoa myöten repesi pettyneeseen huutoon, kun Brodonin joukkue teki maalin. Kävi hyvin selvästi ilmi, että kapakan asiakkaat kannattivat Dranteaa.
Enempää Harom ei ehtinyt baarimikon kanssa ajatuksia vaihtaa, kun hän huomasi Hellin astuvan toverinsa kanssa kapakan ovista sisään, selkeästi Haromia etsien. Harom lähetti jälleen lyhytsanaisen viestin viestimestään ja vastauksen saatuaan, hän työnsi tilaamansa juoman lähellä istuvan asiakkaan käden lähettyville, astellen sen jälkeen wc-tiloja kohti. Kukaan ei kiinnittänyt Haromiin tai häntä seuraaviin miehiin mitään huomiota, vaikka Hellillä kavereineen ei selkeästi ollut mitään hyvää mielessään. Molempien eleistä havaitsi helposti, että he valmistautuivat väkivaltaiseen yhteenottoon ja olettivat kahden hengen voimin voittavansa leikiten.
Vaarallinen arviointivirhe.
Miestenhuone oli räkälän kokoon nähden yllättävän tilava ja paikalla olevaan asiakasmäärään nähden yllättävästi myös tyhjä, koko asiakaskunnan tuijottaessa meneillään olevaa peliä. Ilmeisesti pelin käänteet olivat hyvä syy pidättäytyä kusitauoista. Harom valitsi paikkansa harkiten, pitäen huolen, että saisi katkaistua Hellin ja tämän toverin pakotien.
Kaksikko paukkasi sisälle, silmäillen kaakeloidun huoneen läpi, olettaen etsimänsä miehen olevan yhdessä wc-kopeista.
”Kehitit sitten itsellesi pakkomielteen minun naisestani.” Harom avasi keskustelun, astuttuaan äänettömästi oviaukon eteen.
”Sinun naisestasi?” Hell naurahti ivallisesti käännyttyään ympäri.
”Sinun, minun, hänen… Noiden peliä seuraavien äijien.” Tämän sänkipäinen toveri nälväisi. ”Luulenpa, että kenen tahansa, joka maksaa tarpeeksi.”
Harom ei vastannut, antoi vain kaksikon soittaa suutaan, tarkkaillen näiden olemusta, liikkumista ja eleitä. Molemmat olivat selkeästi vetäneet päihdeaineita.
”Valitsitko paikan oven vierestä, jotta voit luikkia karkuun, jos tilanne kääntyy kannaltasi epäedulliseksi?” Hell ivasi.
”En.” Harom vastasi koruttomasti. ”Varmistan, ettei kumpikaan teistä luiki karkuun.”
”Sinulla on suuret luulot itsestäsi, pohjoisen äpärä.” Hellin seurassa oleva sänkitukka paljasti takkinsa taskusta kääntöveitsen. Harom vaihtoi hermostuneen oloisena painoa jalalta toiselle. Hell yritti käydä hänen kimppuunsa, mutta hän väisti, tönäisten Hellin nurin kaakelilattialle. Tämä räpiköi raivostuneen näköisenä ylös.
”Kadut tuota vielä.” Hell rähähti, kiskaisten takkinsa taskusta häijyn näköisillä piikeillä varustetun nyrkkiraudan. Harom näytti jälleen hetken ajan hyvin huolestuneelta. Hell nauroi pilkallisesti, asettautui uhkaavaan hyökkäysasentoon, ennen kuin kävi yhteistuumin hyökkäykseen sänkitukkaisen kaverinsa kanssa.
Haromin huulille piirtyi yllättäen hymy, joka toi hänelle uhittelevien miesten mieleen saalistaan vaanivan hydran. Aiemmin epävarma ja hermostunut olemus muuttui silmänräpäystä nopeammin. Ilme ja eleet antoivat hyvin vahvasti ymmärtää, ettei Haromia pelottanut tippaakaan ja hän oli enemmän kuin valmis vastaamaan hänelle heitettyyn haasteeseen, eivätkä hyökkääjät enää ehtineet perääntyä aikomuksestaan.
Harom väisti Hellin nyrkkiraudan iskun ja ohjasi heti perään sänkipään puukkokäden lyönnin ohitseen hyvin läheltä kylkeään, joutuen ottamaan horjahtavan sivuaskeleen oven vieressä olevaa nurkkaa kohti. Hänen vastustajansa painoivat heikon hetken huomatessaan täysillä päälle, langeten bluffiin naurettavan helposti. Kumpikaan miehistä ei selkeästi tiennyt yhtikäs mitään lähitaistelusta. Harom liikkui nopeasti, väistäen sulavalla liikkeellä pois nurkkaan sinkoavan kaksikon edestä, jolloin nämä törmäsivät toisiinsa. Hell päästi suustaan kivun älähdyksen, samaan aikaan kun kapakan puolella revettiin jälleen huutomyrskyyn meneillään olevan pelin vuoksi. Hänen sänkipäinen toverinsa kaatui ja kolautti päänsä lavuaariin, jääden ottamaan lukua menetettyään tajuntansa.
Harom tarttui Helliä paidan rinnuksista ja paukautti tämän pää edellä seinää vasten. Mies valui vaikeroiden laattalattialle makaamaan. Harom varmisti nopeasti molempien miesten ottavan lukua, asteli ulos saniteettitiloista ja poistui rauhallisin askelin kapakan takaovesta. Kukaan ei vieläkään kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Haromin astuttua kirpeän kylmään ulkoilmaan, poliisialus kääntyi kadulle ja mies heilautti sille kättään, astellen kapakan eteen parkkeeraavan aluksen luo, kun kaksi poliisia nousi siitä ulos.
”Hei, mitä on meneillään?” Toinen poliiseista kysyi Haromilta. Hänkin oli pohjoisesta kotoisin ja myös hänen parinsa ulkonäkö kieli siitä, että hänenkin sukutaustassaan oli pohjoista verta.
”Tuon räkälän miestenvessassa on pari lukua ottavaa nistiä.” Harom sanoi vaimealla äänellä. ”Ota siltä oranssilta äpärältä tiedot ylös, selvitä kaikki mahdollinen ja välitä tiedot minulle.”
”Mitä se on tehnyt saadakseen vihasi niskaansa?” Poliisi kysyi hymynkare suunpielessään.
”Yritti raiskata naiseni, kahdesti.” Harom vastasi ja poliisin ilme muuttui hyvin ymmärtäväksi. Hän olisi itse ottanut moisen runkkarin hengiltä, jos hänen naiseensa olisi yritetty kajota.
”Tarvitsetko jotain muuta?” Mies kysyi.
”Keksi jokin veruke, jolla pitää hänet putkassa parin päivän ajan ja ilmoita, kun päästätte hänet ulos.” Harom vastasi kylmästi. ”Aion tehdä hänen elämästään painajaisen.”
Hänen viestimensä alkoi soida ja vedettyään laitteen taskustaan totesi, että soittaja oli Shinea.
”Hänet?” Poliisi kysyi, nyökäten Haromin viestimen suuntaan, tarkoittaen ruudulla olevaa kuvaa tämän kumppanista.
Harom tyytyi nyökkäämään.
”Mene pitämään hänestä huolta, me hoidetaan ne nistit talteen.” Poliisi lupasi.
”Kiitos, Ronei.” Harom totesi. Poliisikaksikon marssittua sisään kapakkaan, hän nosti viestimen korvalleen.
”Harom?” Shinean ääni sanoi vaimeasti. ”Olen pahoillani… minä…”
Naisen äänestä pystyi helposti kuulemaan, että hän oli peloissaan.
”Shh, rauhoitu.” Harom sanoi, lähtien astelemaan kohti Shinean asuntoa.
”Voitko… voitko tulla takaisin?” Shinea kysyi hiljaa. ”Ole kiltti… Minua pelottaa…”
”Olen jo matkalla.” Harom vastasi rauhoittelevasti.
”Voidaanko jutella siihen asti, että olet täällä?” Shinea kysyi. Harom vastasi tähän myöntävästi, pysyen viestimen linjalla, kunnes saapui Shinean asunnolle.
Harom ehti juuri ja juuri sulkea oven perässään astuttuaan naisen asuntoon, kun Shinea paiskautui hänen syliinsä, painautuen häntä vasten.
”Anteeksi…” Nainen sopersi ääni väristen, toistellen sanaa kerta toisensa jälkeen.
”Shinea, rauhoitu… Sinun täytyy levätä.” Harom sanoi hiljaa. ”Jutellaan aamulla.”
Harom kantoi Shinean sänkyyn ja kaksikko käpertyi vierekkäin peiton alle, Shinea hyvin lähelle miestä turvaa hakien.
”Kiitos, kun tulit takaisin…” Shinea kuiskasi.
”Tietysti tulin.” Harom vastasi, silittäen naisen hiuksia kevyesti ja painoi naisen otsalle suukon.

Aamulla Shinea heräsi hätkähtäen, kun posti kolahti ulko-oven postiluukusta lattialle. Hän vääntäytyi jalkeille, hoippui pienen asunnon läpi eteiseen irvistäen kivistävien kehonosien vuoksi ja keräsi postinsa eteisen lattialta. Suurin osa postipinosta oli lojunut eteisen lattialla koko hänen poissaolonsa ajan. Niiden päältä oli kävelty edellisen illan aikana useamman kerran ja osa päällimmäisistä kirjekuorista oli veripisaroiden tahrimia. Shinea tarkisti nopeasti, oliko niissä mitään huomioimisen arvoista. Yksi pinon alimmista kirjekuorista oli saapunut hänen vuokranantajaltaan. Shinea avasi sen kulmat kurtussa, lukien muutaman rivin kirjeestä ja kirosi sen jälkeen raskaasti, lysähtäen lattialle istumaan.
”Mikä hätänä?” Harom kysyi havahduttuaan hereille.
”Vuokrasopparini on irtisanottu kirjeitse viikko sen jälkeen, kun lähdin Karnassoksesta. Tämän mukaan minulla on…” Nainen laski päiviä sormillaan. ”Neljä päivää aikaa kantaa kamani helvettiin täältä.”
Shinea huokaisi syvään ja hautasi kasvonsa käsiinsä.
”Mitä vittua minä teen…” Hän kuiskasi. Asunnon löytäminen Karnassoksen kaltaisesta kaupungista tällä varotusajalla oli käytännössä mahdotonta. Harom nousi sängystä ja asteli eteiseen Shinean luokse.
”Muuta minun luokseni.” Hän totesi, ikään kuin asiassa ei olisi mitään ihmeellistä.
”Mitä..?” Shinea kysyi hämmentyneenä, kääntyen katsomaan miestä. Hän ei ollut edes ajatellut yhteen muuttoa, ei näin nopeasti. Harom ojensi kätensä ja veti Shinean ylös lattialta.
”Säästyt asunnon etsimisen vaivalta ja suurelta määrältä stressiä.” Mies totesi, nostaen naisen leuan koukistetulla etusormella pystyyn, kohdaten tämän katseen. ”Jos haluat seuraavan työputkesi päätteeksi etsiä itsellesi oman kämpän, voit tehdä sen sitten ajan kanssa.”
”Sopiiko se sinulle oikeasti, että kannan kamani luoksesi?” Shinea kysyi vaimeasti, vaikka miehen sanoissa paljonkin järkeä. ”Tällä varoitusajalla..?”
”Haluan sinun pysyvän elämässäni ja ennen pitkää yhteen muuttaminen tulisi kuitenkin eteen.” Harom totesi suostutteleva hymy huulillaan. ”Joten miksei nyt? Ehdimme kuitenkin molemmat totuttelemaan ajatukseen jokusen viikon, kun olet vielä keikkailemassa. Ja kun tulet takaisin, sinulla on turvallinen paikka mihin tulla.”
”Okei…” Shinea myöntyi hetken ajatusta sulateltuaan. ”Muutetaan yhteen.”
”Mikäli se isäni maksama miljoonakämppä sinulle kelpaa.” Harom totesi hetken hiljaisuuden jälkeen hymyillen kuivasti.
”Harom…” Shinea huokaisi. ”Olen pahoillani. Todella monesta asiasta mitä sanoin yöllä. Olin vihainen ja järkyttynyt siitä, mitä Hell teki… Tajuan kyllä, että olet minusta huolissasi, enkä olisi saanut käydä kimppuusi sen takia…”
”Saatoimme molemmat olla jokseenkin kohtuuttomia sanavalintojen suhteen.” Harom myönsi vaimeasti.
He istuivat alas ja kävivät riitansa läpi. Molemmat osapuolet pysyivät tällä kertaa rauhallisina ja kuuntelivat, mitä toisella oli sanottavanaan. He valitsivat sanansa tarkkaan ja pyrkivät ymmärtämään toistensa näkemyksiä parhaansa mukaan.
”Pitäisikö sinun lykätä töihin paluuta muutamalla viikolla?” Harom kysyi hiljaa, kun muut asiat oli käsitelty.
”En… En edes ajatellut asiaa.” Nainen vastasi.
”Jouduit kuitenkin kohtaamaan hyvin traumatisoivan tilanteen.” Harom huomautti. ”Näyttää myös siltä, ettet täysin tiedä miten käsittelisit sitä, joten pieni väliaika voisi tehdä hyvää.”
”Täytyy soittaa Litalle…” Shinea sanoi hiljaa. Keikkojen peruminen tai siirtäminen ei ollut mikään pikkujuttu.
”Hoida se mahdollisimman pian.” Harom kehotti.
”Hoidan kyllä.”
”Hyvä.” Mies totesi.
Viestin kilahti hänen taskussaan ja Harom vilkaisi sen näyttöä. Hänen ilmeensä muuttui kireäksi ja hän työnsi laitteen takaisin taskuunsa.
”Mikä hätänä?” Shinea kysyi.
”Sinun pitäisi tehdä rikosilmoitus eilisestä.” Harom totesi hetken hiljaisuuden.
”En minä-…”
”Shinea, et voi antaa hänen päästä tästä kuin vulpia veräjästä.” Harom sanoi tiukasti. ”Tämä saattaa myös olla oikoreitti ulos niistä korvauksista.”
”Mitä jos minua ei tälläkään kertaa uskota…?” Shinea kysyi hiljaa.
”Luotatko minuun?”
”Luotan, mutta miten se liittyy mihinkään?”
”Anna minun auttaa sinua.”
”Selvä…” Shinea myöntyi hämmentyneenä.
Harom pyysi häntä pakkaamaan mukaansa yöllä päällään olleet vaatteet ja Shinea totteli inhoava ilme kasvoillaan vaatekappaleita käsitellessään. Hän lähti Haromin kanssa poliisiasemalle.
Kokemus oli lievästi sanottuna erilainen, kuin ensimmäisellä kerralla. Kaikki meni huolellisesti oppikirjan mukaan ja Shinean saamat vammat dokumentoitiin huolellisesti. Häneltä kysyttiin tarkentavia kysymyksiä asiallisesti, eikä minkäänlaista syyllistämistä ollut havaittavissa.

Kun he palasivat takaisin Shinean luo, nainen ryhtyi hoitamaan tulevaa muuttoaan, tehden listan asioista, jotka hänen täytyisi hoitaa mahdollisimman nopeasti. Ensitöikseen hän soitti Litalle ja kertoi mitä oli tapahtunut. Litan ensimmäinen kysymys oli, että tarvitsisiko Shinea apua. Sen jälkeen hän kysyi, monenko viikon sairasvapaan Shinea haluaisi. Alustavasti he sopivat siirtävänsä kiertueen seuraavan osan alusta kolme keikkaa myöhemmäksi, mikä tarkoittaisi Shinealle kolmea ylimääräistä vapaata viikkoa. Lita lupasi päivittää Shinealle uudet päivämäärät heti kun saisi ne tietoonsa. Puhelun aikana Shinea tuli myös kertoneeksi tulevasta yhteen muutosta Haromin kanssa. Lita kuulosti vilpittömästi iloiselta asiasta kuullessaan.
”Kuule…” Shinea sanoi Haromille silmäillessään asuntonsa huonekaluja heidän syödessään myöhäiseksi venähtänyttä aamiaista. ”Vaikka se sinun asuntosi on tähän vulpiankoppiin verrattuna valtava, niin luulen silti, että on ehkä parempi hankkiutua eroon minun huonekaluistani...”
”Ihan miten itse haluat. Voit myös väliaikaisesti varastoida ne johonkin vuokravarastoon.” Harom totesi kahvikuppinsa takaa, silmäillen Shinean asuntoa. ”Mikään näistä tosin ei oikein käy yhteen niiden kanssa, mitä kämpilläni on jo.”
”Sisustaminen ei ollut ensimmäisenä mielessä, kun muutin tänne.” Shinea kohautti hartioitaan. ”Pääasia oli, että tavarat sai säilöttyä ja täällä pystyi asumaan.”
”Sama taitaa päteä likipitäen jokaiseen ensiasuntoon.” Harom totesi.
Vain muutamaa tuntia myöhemmin muuttofirman miehet kantoivat tyhjiä laatikoita sisään Shinean asuntoon, jotta tämä pääsisi pakkaamaan tavaransa ja vain muutamaa päivää myöhemmin muuttomiehet kantoivat naisen pakkaamat tavarat Haromin asunnolle. Shinea itse oli pysynyt pääasiassa poissa jaloista saatuaan asiat kuntoon yksiössään, sillä hän ei halunnut antaa vihjeitä siitä, että oli muuttamassa pois. Toinen syy oli hänen mustelmien kirjomat kasvonsa. Nainen ei halunnut antaa ulkopuolisille ajatusta siitä, että Harom olisi tehnyt hänelle jotain pahaa.

Shinean purkaessa tavaroitaan laatikoista, hänestä tuntui siltä, että oli vieras Haromin asunnossa. Mies itse oli palannut töihin ja Shinea liikkui uudessa kodissaan hyvin epävarmana, uskaltamatta koskea oikein mihinkään, tietämättä mihin sijoitella omia tavaroitaan. Kaikki Haromin tavarat olivat siistissä järjestyksessä ja huolellisesti paikoillaan, huonekalut sopivat keskenään moitteettomasti yhteen ja asunto oli muutenkin kuin sisustuslehden sivuilta repäisty. Shinean omassa asunnossa kaikki oli ollut iloisen eriparista ja pitkälti yhteensopimatonta, eikä hänen lapsuudenkodissaankaan oltu sisustettu mitenkään erityisen kurinalaisesti vaan huonekalut, taulut ja muut sisustukselliset elementit oli valittu enemmän sen mukaan, mikä tuntui mukavalta tai käytännölliseltä.
Haromin tullessa kotiin, Shinea seisoi puolipukeissa olohuoneessa osittain purettujen muuttolaatikoiden keskellä.
”Onko jokin hätänä?” Mies kysyi, sillä nainen näytti hyvin ärsyyntyneeltä.
”Täällä on liian siistiä ja minusta tuntuu, etten voi koskea mihinkään.” Shinea vastasi äkäisesti päätään puistellen. ”En uskalla siirtää mitään, enkä tiedä mihin omat tavarani työntäisin.”
”Tee olosi kotoisaksi, mitä se sitten vaatiikaan.” Harom hymähti ja painoi suukon naisen kaulalle. ”Tämä on nyt sinunkin kotisi, joten täytyyhän tämän tuntua kodilta sinullekin.”
”Haluaisin kuitenkin kuulla myös sinun mielipiteesi niistä asioista, jotka haluaisin muuttaa…” Shinea totesi, kääntäen päätään hieman nauttiakseen täysin siemauksin miehen kosketuksesta. Haromin läsnäolo lievensi kummasti hänet vallannutta ärsyyntymistä.
”Uhrataan muutama tunti sille, että puretaan tavaroitasi yhdessä.” Mies ehdotti.
”Uhrattaisiinko sitä ennen jonkinmoinen hetki hieman muunlaiselle yhteiselle ajalle?” Shinea kysyi, kääntyen miehen sylissä ympäri. Harom oli tullut kotiin suoraan töistä ja hänellä oli edelleen sotilaspuku päällään. Shinea silmäili kumppaniaan huultaan purren ja ei ollut vaikea arvata, että musta univormu oli omiaan saadakseen hänet syttymään.
”Mitä sinulla mahtaa olla mielessä?” Harom kysyi, pyyhkäisten hiussuortuvan sivuun naisen kasvoilta.
Kaikki seksuaalinen kanssakäyminen heidän välillään oli ollut jäissä siitä asti, kun Shinea oli viimeksi lähtenyt kiertueelle. Sitten Hell oli käynyt Shinean kimppuun. Tilanteen aiheuttama järkytys oli ollut iso asia käsiteltäväksi, lisäksi pikaisella aikataululla suoritettu muutto oli imenyt Shineasta tehokkaasti kaiken energian. Kosketuksen kaipuu oli kuitenkin kasvanut viikkojen aikana hyvin suureksi, joten nainen siirtyi sanoista tekoihin ja painoi huulensa kumppaninsa huulille.
Shinea hengitti raskaasti, kun Harom kosketti hänen valmiiksi puolialastonta vartaloaan. Hänen paitansa peitti hädin tuskin pienten pikkupöksyjen verhoaman takapuolen, joten naisen vaatetuksessa ei juuri ollut riisuttavaa.
Harom nosti Shinean kevyesti sohvan selkänojalle ja kun miehen kädet koskettivat vaativasti naisen reisiä, tämä jäykistyi. Mielikuvat Hellin väkivaltaisesta kourimisesta muistuivat hänen mieleensä.
”Harom…” Shinea parahti, työntäen miestä kauemmas. ”En pysty tähän…”
Harom ei perääntynyt askeltakaan, siirsi vain molemmat kätensä naisen kasvoille, pitäen hänet lähellään. Miehen otteet olivat helliä, kun hän käänsi Shinean päätä saadakseen naisen katseen kohtaamaan omansa. ”Shinea, ei ole mitään hätää.” Hän sai ohjattua Shinean ajatukset takaisin meneillään olevaan tilanteeseen läsnäolollaan ja rauhoittelevilla sanoilla.
”Kerro, mitä haluat.” Mies kehotti hiljaa, kun nainen oli rentoutunut. Shinea painautui kumppaninsa syliin ja opasti parhaansa mukaan, miten halusi Haromin koskevan itseensä. Lopulta hän ohjasi miehen oikean käden reisiensä väliin, kuiskien Haromin korvaan ohjeita.
”Edetään niin kuin sinä haluat.” Harom sanoi pehmeästi, painaen suudelman naisen kaulalle.
Shinean toivomuksesta he siirtyivät sylikkäin sohvalle. Naisen saadessa itse päättää, mitä tapahtuisi ja miten tilanne etenisi, hän pääsi ahdistavasta tunnelukostaan yli. Ennen pitkää tilanne eskaloitui, johtaen Shinean itsensä osalta hyvin äänekkääseen laukeamiseen.

”Voitaisiinko hankkia tänne sohvapöytä?” Shinea kysyi huutamisesta käheällä äänellä tasattuaan hengitystään hyvän tovin kumppaninsa sylissä.
”En näe mitään syytä, miksi ei voitaisi.” Harom naurahti. ”Minkälaista olit ajatellut?”
”En tiedä vielä.” Shinea vastasi mietteliäänä.
”Haluatko lähteä etsimään mieleistä?” Harom kysyi, silitellen kevyesti päällään makaavan naisen selkää.
”Näytänkö minä siltä, että voin poistua kämpiltä?” Shinea tiedusteli, viitaten haalistuneeseen mustelmaan kasvoissaan.
”Hieman meikkiä, niin etköhän ole ihan esittelykelpoinen julkisissa tiloissa.” Harom sanoi, pitäen kasvonsa parhaansa mukaan peruslukemilla. Häntä suututti edelleen kaikki se, mitä Hell oli tehnyt hänen naiselleen, varsinkin kun ulkopuoliset saattaisivat hyvinkin helposti ajatella hänen pahoinpidelleen Shinean, kun he kulkivat ulkona kahdestaan. Haromin tuttavat poliisin riveissä olivat tehneet hyvää työtä selvitellessään Hellin taustoja, joten hänen suunnitelmansa miehen päänmenoksi alkoi muotoutua pikkuhiljaa lopulliseen muotoonsa. Shinean tekemällä rikosilmoituksella oli ollut merkitystä asioiden etenemisen kannalta.
”Kampaan naamani edustuskuntoon, kunhan olen käynyt suihkussa ensin.” Shinea totesi, nousten miehen päältä, venytellen alastonta vartaloaan kuin catronai konsanaan astellessaan kylpyhuoneeseen.
Harom tuli miettineeksi, että Shinealla oli uskomaton kyky selviytyä. Pahat teot olivat jättäneet naiseen jälkensä, mutta tämän loputon usko parempaan huomiseen oli silti piirre, joka sai miehen yllättymään kerta toisensa jälkeen.

Tuntia myöhemmin pariskunta asteli huonekaluliikkeessä käsi kädessä, sanaillen hyväntuulisesti keskenään.
”Mites tuo?” Shinea kysyi kasvot peruslukemilla, osoittaen yhtä pöytää. Se oli niin matala, ettei sillä olisi sohvapöytänä mitään virkaa. Muodoltaankin se oli todella omituinen teräviä kulmia sisältävä hirvitys, joka luultavasti viiltelisi ohikulkijoiden pohkeet verille, eikä epämääräinen rusehtavan keltainen värikään juuri silmiä hivellyt.
”Epäkäytännöllisin pöydän irvikuva, jonka olen ikinä nähnyt.” Harom totesi.
”Älä muuta sano.” Shinea naurahti.
He jatkoivat matkaa ja pian he olivat kiertäneet koko liiketilan löytämättä mitään mieluisaa.
”Eikö mikään tunnu hyvältä?” Harom kysyi.
”Ei…” Shinea vastasi. ”Mutta ehtii sitä kai myöhemminkin etsiä sopivan.”
Matkalla ovelle nainen kuitenkin yllättäen pysähtyi. Hän kääntyi, irrotti otteensa Haromin kädestä ja pujotteli huonekalujen välissä kohti havaitsemaansa sohvaryhmää, jonka keskellä oli pöytä.
Pöydän jalat olivat metallia ja siinä oli savunharmaasta lasista tehty kansi. Se oli sopivan korkuinen ja mielenkiintoisen mallinen, muotojen ollessa linjakkaan pyöreitä, lähes naisellisia, vaikka materiaaliensa ja väriensä puolesta se olikin hyvin maskuliininen. Koko pöydästä huokui rauhallisuus.
Shinea kuuli Haromin astelevan taakseen.
”Näyttää hyvältä.” Mies totesi.
”Niin minustakin.” Shinea sanoi hiljaa. ”Luuletko, että se sopii yhteen kaiken kanssa?”
”Ainahan sen voi palauttaa, jos se ei sovi.” Harom kohautti hartioitaan. Shinea nyökkäsi ja pian innokas myyjä pyyhälsi heidän luokseen.
Seuraavana päivänä sohvapöytä toimitettiin Haromin ja Shinean yhteiseen kotiin. Kyse oli yhdestä ainokaisesta huonekalusta, mutta se sai Shinean tuntemaan olonsa paljon kotoisammaksi. Myös tavarat alkoivat löytää paikkansa ja yhdessä asuminen Haromin kanssa muotoutua molemmille sopivaan muotoon.

[Shinea]

28. The perilous way


Phobos oli viimeisimmän tehtävän jälkeen päätynyt viettämään aikaa tiiminsä kanssa, sillä he pääsisivät palaamaan Karnassokseen vasta seuraavana päivänä. Tiedossa olisi muutaman viikon mittainen palautumisloma ennen uutta työputkea.
Yhteistuumin koko simpanalauma oli suunnannut anniskeluravintolaan, josta saisi samalla jotain muuta ruokaa, kuin armeijan tarjoamia pussissa valmistuvia ”lisää vain vesi”-annoksia. Ylipäätään tässä osassa Hydrusta ruoka tai alkoholi eivät olleet hinnalla pilattuja, mutta kulttuurillisesti varsinkin ruokatarjonta poikkesi hyvin paljon siitä, mitä suurin osa Phoboksen tiimistä oli tottunut syömään. Muun muassa Serpeth oli siirrellyt ruokalautasensa sivuun annokseensa kuuluneet epämääräisen näköiset merenelävät, ollen selkeästi sitä mieltä, ettei niitä suuhunsa laittaisi.
”Et varmasti uskalla syödä noita.” Phobos vinoili toiselta puolelta pöytää huikaten olutpullonsa tyhjäksi.
”Lyödäänkö vetoa?” Serpeth kysyi, käännettyään tuikean katseensa kohti kersanttia.
”Millaisilla panoksilla haluat tällä kertaa pelata?” Phobos naurahti.
”Jos minä häviän, syön nuo helvetin nilviäiset. Ja koska Geminikin näkyy ronkkineen nuo limanuljaskat sivuun omasta annoksestaan, syön nekin. Ja jos sinä häviät…” Serpeth piti lyhyen mietintätauon, virnistäen sitten pirullisesti. ”…ajat partasi.”
Phobos silminnähden yllättyi Serpethin haasteesta. Hän hieraisi leukaansa, selkeästi miettien panoksen merkitystä. Serpeth selviäisi omasta häviöstään varsin helpolla, mikäli vain onnistuisi pitämään limaiset nilviäiset suussaan niin kauan, että saisi ne nieltyä kurkustaan alas. Phobos joutuisi todennäköisesti sietämään niin ihmettelyä kuin silmitöntä vittuilua useamman viikon ajan, kunnes hänen partansa kasvaisi takaisin.
”En taida pitää tarjoustasi ihan reiluna minun kannaltani.” Mies totesi.
”Menikö sisu kaulaan?” Serpeth virnisti.
”Ala tarjota jotain reilumpaa vastinetta partakarvoistani, niin saatetaan päästä yhteisymmärrykseen.” Phobos vastasi.
”Ehdota itse.” Serpeth ehdotti hartioitaan kohauttaen.
”Värjäät hiuksesi. Ja minä saan valita värin.” Phobos vastasi. ”Etkä ajele päätäsi klaniksi heti tilaisuuden tullen.”
”Sovittu.”
”Millä tavoin mahdat haluta ratkaista tämän vedon?” Phobos kysyi kuivasti virnistäen.
”Kädenväännöllä, korttipeleillä, nopanheitolla?” Serpeth lateli vaihtoehtoja.
”Pelataan korttia.” Phobos kohautti hartioitaan. Hän tiesi jäävänsä alaiselleen auttamatta kakkoseksi kädenväännössä.
”Saatpahan edes jonkinlaiset mahdollisuudet pitää turpakarvasi.” Serpeth virnisti.
Starr heitti takkinsa povitaskusta pelikorttipakan kaksikon väliin pöydälle, ettei kumpikaan osapuoli lähtisi perääntymään vedosta.
”Virgo, toimitko jakajana?” Serpeth kysyi. Tämä nappasi korttipakan käteensä, veti pelikortit esiin sen sisältä.
”Voiko näihin koskea näppejään tahmaamatta?” Virgo kysyi. Pelikorttien kuvitukset olivat varsin erotiikkapainotteiset
”Haistappa vittu.” Starr virnisti kuivasti.
”No helvettiäkö kanniskelet tällaista pornopakkaa mukanasi.” Virgo hymähti ryhtyessään sekoittamaan kortteja. ”Mikä pelimuoto herroille saisi olla?”
Serpeth ja Phobos katsoivat toisiaan silmiin varsin totisina.
”Tuplaloukku?” Phobos ehdotti.
”Haluat jättää tämän sattuman varaan? Uskaliasta.” Serpeth virnisti. ”Sopii minulle.”
Tuplaloukussa paljon jäi sattuman varaan, mutta myös pelatuilla korteilla oli väliä.
Virgo jakoi molempien eteen viisi korttia.
Phobos ja Serpeth tarkistivat omat korttinsa ja Virgo käänsi pöytään uuden kortin. Sen arvo määrittäisi, pitäisikö pelaajien iskeä pienempää vai suurempaa korttia jakajan seuraavaa korttia vastaan. Saman arvoinen kortti kävi myös kumoamaan jakajan kortin. Peli päättyisi, kun jommalla kummalla pelaajalla ei olisi sopivaa korttia kumoamaan jakajan korttia. Mikäli kummallakaan ei olisi sopivaa korttia, jakaja kääntäisi uudet kortit pöytään.
Peli jatkui aikansa ja kummallakin vedon osapuolella löytyi pitkään sopiva kortti pöytään iskettäväksi. Lopulta Virgo iski pöytään kakkosen, kun pelaajilta piti löytyä jakajan korttia pienempi pelattava. Phobos oli laskenut, ettei pakassa pitäisi olla enää kuin yksi ykkönen. Hän itse pelasi kädessään pitämänsä pakan viimeisen kakkosen, joten mikäli Serpethillä ei olisi hallussaan pakan viimeistä ykköstä, hän häviäisi pelin. Serpeth katsoi Phobosta silmiin hymynkare huulillaan ja iski ykkösen pöytään. Phobos ei antanut ilmeensä paljastaa ahdinkoaan, sillä hänellä oli kädessään käytännössä paskoja kortteja suhteutettuna siihen, mitä Virgo saattaisi pakasta kääntää. Kaikki riippuisi pitkälti siitä, missä järjestyksessä pakassa olevat kortit tulisivat eteen. Virgo jakoi korvaavat kortit ja käänsi uuden määrittävän kortin. Heidän olisi iskettävä pöytään jakajan korttia isompi kortti.
Seuraava kääntynyt kortti oli punainen jumalatar. Serpeth virnisti ja iski pöytään toisen jumalatar-kortin, mutta Phobokselle tilanne tarkoitti häviötä. Hänellä oli kädessään arvoltaan vain pienempiä kortteja, joten miehen ei auttanut kuin myöntää tappionsa. Hän käänsi korttinsa pöydälle ja nosti kätensä häviönsä merkiksi.
Hetken aikaa oli haudan hiljaista.
Hiljaisuus katkesi pöytäseurueen remahtaessa nauruun, johon Phobos ei itse yhtynyt. Hän oli kauhuissaan ja toivoi todella, ettei se näkynyt ulospäin.
”Näen miten kuumeisesti yrität keksiä pakokeinoa tästä tilanteesta, kessu.” Serpeth virnisti. ”Mitä olet valmis tarjoamaan, jotta saat pitää turpakarvasi?”
”Veto on veto, Serph.” Phobos totesi kevyesti hymyillen. ”En minä aio luikerrella tästä ulos. Tässä vaiheessa kyse on reunaehdoista.”
Ehdotuksia alkoi sadella muulta pöytäseurueelta.
”Sitä ei lasketa, jos ajat partasi heti. Sinun pitää tulla ilman sitä töihin!”
”Maksan satasen, jos jätät pelkät viikset!”
”Minä toisen!”
”Se on kaikki pois tai ei mitään!”
Lopulta tiimin ehdotukset olivat päätyneet lopputulokseen, jonka kelpuuttivat alkuperäisen vedon molemmat osapuolet. Phobos palaisi tulevalta vapaalta parrattomana töiden pariin. Hänestä tosin tuntui silti, että oli tehnyt elämänsä suurimman virheen, mutta hän lohduttautui ajatuksella, että parta kasvaisi kyllä takaisin.
”Sovinnon eleenä voin syödä yhden noista nilviäisistä, joista tämä koko jupakka lähti liikkeelle.” Serpeth ehdotti.
”Tässä vaiheessa se on ihan oma valintasi.” Phobos totesi. Serpeth virnisti ja nakkasi suuhunsa pienimmän lautasensa reunalla lojuvista limanuljaskoista. Hän pureskeli mietteliään näköisenä, nielaisten lopulta.
”Älä nyt saatana sano, että…” Phobos aloitti.
”Oikein hyviä!” Mies virnisti.
”Et voi olla tosissasi…”
”En olekaan.” Serpeth myönsi irvistäen, huuhtoen suunsa oluella puhtaaksi. ”Limainen koostumus, tirskahtaa puraistessa ja maistuu pohjamudalta.”
Phobos nousi tuoliltaan ja lähti hakemaan itselleen lisää juotavaa. Hänen tiiminsä uusin vahvistus ja samalla Phoboksesta seuraava tiimin komentoketjussa, ilmaantui miehen viereen päätään puistellen.
”No Titanos, millaiset tunnelmat tässä vaiheessa?” Phobos kysyi. Titanos oli johtanut pohjoiseen mottiin jäänyttä joukkoa, jonka perseet Phobos oli oman tiiminsä kanssa käynyt pelastamassa joitakin kuukausia aikaisemmin. Titanos oli menettänyt toisen silmänsä tuolla tehtävällä ja Phobos oli henkilökohtaisesti ollut se, joka oli käytännössä raahannut miehen selville vesille kylmästä pohjoisesta.
”Mietin, minkä helvetin kakaralauman kanssa olen päätynyt tekemään töitä.” Titanos töksäytti suoraan. Hän oli se vakava tyyppi, joka noudatti sääntöjä oppikirjaesimerkin tavoin ja sen vuoksi Phobos oli halunnut liittää miehen tiimiinsä tämän toivuttua. Titanoksella oli johtajakokemusta ja sopivanlainen auktoriteetti, olemuksen ollessa ylipäätään varsin tasainen ja turvallinen. Miehen voisi luottaa huolehtivan koko muun tiimin selviytymisestä, mikäli Phobokselle itselleen tapahtuisi jotain työn lomassa.
”Kaduttaako, että lähdit mukaan?” Phobos kysyi virne suunpielessään. Hän oli itse tottunut tiiminsä huonoon huumoriin ja lukemattomiin sisäpiirijuttuihin, sekä siihen ettei armeijakuria noudatettu erityisen tarkasti, ymmärtäen varsin hyvin, että nämä asiat saattoivat olla aikamoinen kulttuurishokki sotilaalle, joka oli tottunut tekemään töitä kurinalaisempien työtovereiden kanssa. Huumori oli kuitenkin iso osa sitä liimaa, jolla Phoboksen tiimi pysyi kasassa. Toinen liimana toimiva ominaisuus koski enimmäkseen Phobosta itseään, hänen kommunikoidessaan varsin tuttavallisesti alaistensa kanssa.
”Ei vielä. Työnkuva vaikuttaa kelvolliselta ja johtamistyylisi teki vaikutuksen jo Asnowissa. Sen perusteella otin työtarjouksesi vastaan.” Titanos murahti. ”Vaatii kyllä aikaa totuttautua simpanalaumasi ilmapiiriin.”
”Sinä se osaat valita oikeat sanat, joilla saada esimies punastumaan.” Phobos virnisti.
”Otatko sinä mitään vakavasti?” Titanos kysyi hivenen turhautuneen oloisena.
”Työni.” Phobos töksäytti, nyt varsin vakavana. ”Sama koskee jokaista alaistani. Osaan puristaa motivoituneista alaisista ulos kaiken osaamisen, mutta vääristä syistä erikoisjoukkoihin hakeutuneet eivät pärjää minun komennossani. Meidän täytyy pystyä luottamaan henkemme toistemme käsiin. Ei minua kiinnosta, miten paska huumorintaju kenelläkin on siviilissä, minua kiinnostaa miten alaiseni suoriutuvat työnkuvastaan. Vapaa-ajalla yhteen toimivat kemiat ovat pelkkää bonusta.”
”Hyvä.” Titanos totesi lyhyesti.
”Haluan myös huomauttaa, että jos haluat erota alaisuudestani ja siirtyä muihin tehtäviin, minä en ole estämässä.” Phobos huomautti. ”En haluaisi luopua pätevästä kollegasta, mutta ei ole kenenkään edun mukaista pitää jotakuta väkipakolla alaisuudessani. Minun riveissäni ei ole juuri mahdollisuuksia edetä urallaan, mutta suosittelen kernaasti työltään enemmän haluavia eteenpäin, jos joku haluaa uraltaan enemmän.”
”Pidän tämän mielessä.” Titanos lupasi. Phobos kääntyi tiskin ääressä katsomaan alaistensa pöytään, josta kantautui kovaäänistä naurua.
”Tuohon simpanalaumaan palatakseni…” Hän hymähti. ”Olen pitänyt huolen siitä, että olen oppinut tuntemaan heistä jokaisen niin hyvin kuin on mahdollista. Kesti kauan kuoria Serpeth ulos henkisestä panssaristaan ja nyt hänen kilpailuhenkisyytensä on suurin syy siihen, miksi tiimini sisällä lyödään vetoa niinkin käsittämättömistä asioista kuin minun partakarvani. Samalla hän on kuitenkin se, joka ottaa auktoriteettiasemassa olevien käskyt tosissaan ja suhtautuu työnkuvaansa haudanvakavasti. Räjähteet eivät ole vahvuusalueena mikään leikin asia.”
Phobos kertoi jokaisesta alaisestaan niin työhön kuin vapaa-aikaan liittyviä hyviä puolia, jotka todennäköisesti helpottaisivat Titanoksen sopeutumista hänen alaistensa sekaan. Hän mainitsi myös selkeistä heikkouksista, joista mikään ei tosin ollut laadultaan sellainen, että se vaikuttaisi töistä suoriutumiseen, tosin muutaman kohdalla Phobos joutui toteamaan, ettei myöntäisi heille minkäänlaista käskyvaltaa edes väliaikaisesti. Vakavan keskustelun jälkeen Titanos oli silminnähden rauhallisemmin mielin.
Samaan aikaan Phoboksen simpanalauma kävi pöydässään keskustelua kersanttiinsa liittyen.
”Onko kukaan muu pistänyt merkille, ettei kessu ole aikoihin pokannut ketään mukaansa?” Starr mietti ääneen.
”No, nyt kun ääneen sanoit, niin näin taitaa olla.”
”Onkohan kessu löytänyt itselleen jonkun vakisutturan vai mistäköhän kiikastaa?”
”Gemini, tiedätkö asiasta mitään?”
”Helvetistäkö minä tiedän.” Gemini kohautti hartioitaan.
”Olet hänen paras kaverinsa.” Starr virnisti. ”Kai sinä jotain tiedät?”
”Phobos ei puhu siviilielämästään juuri mitään ja jos hän ei vapaaehtoisesti halua tekemisistään kertoa, ei asian ihmettely meille myöskään kuulu.” Gemini totesi. Todellisuudessa hän tiesi Phoboksen kuulumisista harvinaisen paljon, mutta ei ollut hänen asiansa kertoa muille ystävänsä asioista hiiskaustakaan. Keskustelu siirtyi omalla painollaan muiden vapaapäivien suunnitelmiin.


Riya nauroi katketakseen kuullessaan Phoboksen ja Serpethin vedosta ja sen seurauksista siinä vaiheessa, kun miehen olisi pitänyt ryhtyä tuumasta toimeen parrastaan eroon hankkiutumisen kanssa.
”Haluan ottaa kuvia.” Nainen totesi saatuaan naurunsa tasaantumaan sen verran, että pystyi puhumaan.
”Tiedät kyllä, etten viihdy kameran edessä.” Phobos huomautti silmiään pyöräyttäen. ”Entistä vähemmän, kun kyse on tällaisesta nöyryytyksestä.”
”Älä viitsi olla ilonpilaaja.” Riya totesi painautuessaan nyreän miehen syliin. ”Olet ennenkin osannut nauraa itsellesi, vaikka olit jo lapsena varsin vakava poika.”
”Tiedätkö, sillä on puolensa, että olen tuntenut sinut lähes koko elämäni.” Phobos puisteli päätään. ”Tiedän kaiken hölmöistä tempauksistasi, kuten teinivuosien sivusiileistä ja muista itsensä etsimiseen liittyvistä ulkonäkökatastrofeista.”
”Nekin on ikuistettu. Jos haluat, voidaan selata kuvia teiniajoiltani hieman myöhemmin, jos siitä tulee parempi mieli.” Riya huomautti nauraen, jatkaen maanittelua. ”Joten, saanko kuvata?”
”Olen aika varma, että tiimini simpanat arvostavat panostustasi, joten kai sinä saat. Lupaan tosin keksiä pääsi menoksi jotain hirvittävää, jos näytät ne kuvat koskaan kenellekään…” Phobos myöntyi. ”Ja kiitä samalla onneasi, etten ole nurkissasi pyörimässä siinä vaiheessa, kun pärstäkarvani kasvavat takaisin.”
”Miten niin?” Riya kysyi. Phobos kouraisi naista kiusoitellen reisien välistä.
”Olen kuullut huhuja siitä, ettei raapiva sänki tunnu mukavalta herkkien paikkojen iholla.”
”Ymhy, koskahan sinä olet viimeksi vieraillut kielesi kanssa sellaisten paikkojen lähettyvillä, jotka saattaisivat parransängestä kärsiä?” Riya tiedusteli, näykkäisten miestä kevyesti alahuulesta.
”Onhan siitä hetki…” Phobos myönsi, pyyhkäisten hiussuortuvat sivuun naisen kasvoilta.
”Se hetki saa jatkua vähän pidempään.” Riya virnisti. ”Hae parranajokamasi, niin minä haen kameran.”
Phobos astui pois naisen luota ja lähti hakemaan partakonetta, miettien mihin helvettiin oli taas luvannut osallistua. Hän oli laittanut laitteen jo aamulla lataukseen, muistamatta koska viimeksi oli käyttänyt sitä yhtä radikaalilla tavalla, kuin käyttäisi nyt.
Riya palasi makuuhuoneestaan kameran ja luonnoslehtiön kanssa, piirtäen nopeasti ideansa paperille niistä partamalleista, jotka hän halusi ikuistaa.
”Olet kyllä totaalinen sadisti…” Phobos tuhahti päätään puistellen naisen ideat nähtyään.
”Hei, tämä on asia, joka tapahtuu luultavasti vain kerran elämässä!” Nainen perusteli. Hän otti muutaman kuvan testatakseen valaistuksen sopivuutta ja komensi Phoboksen olohuoneen ikkunan eteen, sillä luonnonvalo toimisi kuvissa huomattavasti paremmin. Hän toi paikalle myös peilin, jotta Phobos itse näkisi mitä oli tekemässä.
Lopulta koko parranajotilanne kehittyi varsin hauskaksi ja hyväntuuliseksi tapahtumaksi, pitkälti sen vuoksi, että Riya oli taitava kuvaaja ja sai Phoboksen unohtamaan tapahtuman nöyryyttävän puolen.
”Miten pelkät viikset näyttää näin kirotun perverssiltä…” Phobos totesi, kun hänen parrastaan ei ollut muuta jäljellä.
”Ymhy, allekirjoitan tuon kyllä, mutta usko kun sanon, hieman erilainen viiksityyli voisi jopa sopia sinulle.” Riya naurahti.
”Hetkinen… Ei kai sinulla ole jotain fetissejä aiheeseen liittyen?” Phobos kysyi virnistäen, napaten naisen syliinsä. Riya kohautti hartioitaan varsin viattoman näköisenä.
”Yritän pitää ne taka-alalla.” Hän hymähti.
”Ei saakeli!” Phobos tajusi. ”Isälläsi oli viikset pitkän aikaa, kun olimme kakaroita!”
”Niinpä, joten aja nuo viimeisetkin karvat pois.” Riya naurahti.
”Jos en kuitenkaan, voisin vaikka tottua näihin.” Phobos totesi, pyyhkäisten viiksiä etusormella ja peukalolla, painaen naisen huulille suukon.
”Älä, tulee elävästi mieleen ne ajat, kun ensimmäistä kertaa aloit kasvattaa itsellesi täyspartaa.” Riya tyrskähti.
”Luojankiitos siitä ei ole juuri kuvia…” Phobos puisteli päätään. Luultavasti jokaisen miehen elämässä oli se parrankasvatusvaihe, joka hävetti suunnattomasti, eikä Phobos ollut mikään poikkeus. Ensimmäiset parranhaivenet, viiksistä puhumattakaan, olivat olleet lähinnä säälittäviä. Hän ajoi viiksetkin pois, tarkastellen peilikuvaansa ja toivoi hartaasti, että parta kasvaisi nopeasti takaisin. Olo tuntui alastomalta ilman sitä.
”Näytän jotakuinkin juuri yläkoulusta päässeeltä…” Mies totesi peilikuvaansa katsoessaan.
”Ymhy, taidan siis höylätä kiimaista teinipoikaa tänä iltana.” Riya kiusoitteli.
”Teininä en olisi tiennyt yhtään mitään siitä, mitä tuollaisen kokeneen ja riettaan sutturan kanssa voisi tehdä.” Phobos kiusoitteli takaisin. ”Olisit opettanut minut pahoille tavoille.”
”Opettaa minä olen saanut nytkin.” Nainen totesi purevasti, ilkikurinen hymy huulillaan.
”Naputtelet taas miehisyyteni kivilinnaketta kivijalkaa myöten lekalla kappaleiksi.” Phobos huomautti varsin vakavana. ”Minä kun olen pitänyt itseäni ihan kelvollisena rakastajana...”
”Tiedän. Kai sinä myönnät, että olet oppinut yhtä ja toista sinä aikana, kun olet keskittynyt samaan naiseen pitemmän aikaa?” Riya kysyi, kuljettaen sormiaan miehen sileää poskea pitkin. ”Minä ainakin koen oppineeni sinusta ja mieltymyksistäsi hyvinkin paljon kuluneiden kuukausien aikana…”
”Pohjoisen noita on hyvä ja opettaa itsestään lisää.” Phobos kehotti. Riya virnisti ja työnsi miehen sohvalle.

Vapaiden viikkojen jälkeen työt veivät Phoboksen tiimeineen mantereen itärannikolle. Kuten arvata saattoi, käytännössä koko matka meni hänen alaistensa vinoillessa parrattomalle esimiehelleen.
”Ettet nyt kuitenkin ole kessun pitkään piiloteltu pikkuveli?”
”Tulitko tutustumaan työelämään?”
”Älä jää vastapuolen haaviin tuon näköisenä, päädyt boy toyksi alta aikayksikön.”
Vielä enemmän nämä saivat vettä myllyynsä Riyan ottamat kuvat nähdessään.
”Näillä näytöillä ja noilla viiksillä voisi aueta ihan uusi ura aikuisviihteen puolella, jos armeijan palkkalistoilla pyöriminen ei enää kiinnosta!”
”Vaihtoehtoisesti voisit vaan ostaa itsellesi jonkin yksipaikkaisen kiiturin ja liittyä johonkin jengiin.”
Keskustelu jatkui varsin levottomana pitkän aikaa.
”No niin, vakavoidutaanpa sitten.” Phobos totesi lopulta, osallistuttuaan aikansa tiiminsä sanailuun. ”Meillä on töitä tehtävänä. Voitte jatkaa vittuiluanne paluumatkalla.”
Hänen tiiminsä vakavoitui sekunneissa. Phobos briiffasi heidät sisään tehtävää varten, mutta kun he saapuivat määränpäähänsä, kävi ilmi, että tehtävää varten välitetyt tiedot olivat osittain vajavaisia. Vaihtoehtona oli toimia vajailla tiedoilla parhaan arvauksen mukaisesti tai lähteä hakemaan tietoihin täydennystä muutamalta kontaktihenkilöltä. Phobos valitsi vaihtoehdoista jälkimmäisen. Hän päätti lähteä tapaamaan heidän kontaktejaan itse, välttääkseen mahdolliset virhetulkinnat tiedonvälityksessä. Hän otti Starrin mukaansa turvaamaan selustansa, pitkälti sen vuoksi, ettei kukaan yleensä muistanut miestä edes nähneensä, vaikka tämä olisi istunut samassa seurueessa koko illan.
Tilanteen potentiaalisista riskeistä huolimatta kontaktihenkilöiden tapaaminen sujui ilman välikohtauksia ja Phobos lähetti Starrin takaisin eri reittiä kuin he olivat paikalle tulleet, sopien tapaavansa tämän paikassa, jonne loput tiimistä oli jäänyt odottamaan. Hän asteli itse ulos tapaamisrakennuksen takaovesta, kiertäen kulman ympäri ja törmäsi varomattomuuttaan kadulla astelevaan huppupäiseen naiseen.
”Sori-..” Hän aloitti, mutta vaikeni hetkeksi, sillä naisessa oli jotain hyvin tuttua. ”Eva?”
Naisen silmät suurenivat säikähdyksestä miehen tunnistettua hänet. Hän näytti nurkkaan ajetulta pakokauhuiselta eläimeltä säpsähtäessään pari askelta taemmas.
”Phobos?” Hän henkäisi lopulta yllättyneenä.
”Mitä sin-..?” Miehen katse takertui naisen kasvoja halkovaan arpeen.
Hän astui lähemmäs ja ojensi varoen kätensä, pyyhkäisten hiukset sivuun naisen kasvoilta. Arpi alkoi naisen kasvojen vasemmalta puolelta leuan puolivälistä, kulki viistosti nenän yli päättyen oikealle ohimolle. Haavan oli täytynyt olla tuoreena järkyttävän näköinen, käytännössä se oli halkaissut naisen kasvot kahtia.
”Mitä sinulle on tapahtunut?” Phobos kysyi kireästi, kylmäävän ajatuksen tullessa hänen mieleensä. ”Aiheuttiko Harom tämän?”
Hän oli kuullut huhuja Haromin saamasta pahoinpitelysyytteestä, mutta ei olisi kuuna päivänä arvannut, että tämä olisi aiheuttanut näin pahaa jälkeä. Eva tarttui Phoboksen käteen, katsoen miestä silmiin ahdistuneen näköisenä. Hänen alahuulensa alkoi väristä tunnekuohun vuoksi. Kyyneleet vierivät naisen poskille ja hän painautui yllättäen miehen syliin. Eva nyyhkäisi korvia riipivästi ja hänen hartiansa alkoivat täristä. Phobos piti naisesta hellävaroen kiinni, pitäen hänet sylissään, silmäillen samalla ympärilleen, peläten ulkopuolisten kiinnittävän heihin tarpeetonta huomiota. Kaksi huppupäistä henkilöä keskellä katua oli juuri sen tyyppinen kohtaus, joka todennäköisesti jäisi jollain tavalla ihmisten mieleen.
”Hän palasi kotiin juuri, kun olin saanut kaiken välttämättömän pakattua ja asiani muutenkin hoidettua…” Eva sopersi hiljaa. ”Hän näki heti lävitseni, tie-tiesi… että jotain on tapahtunut.”
Phoboksen ilme kiristyi.
”Harom pieksi minusta ulos ka-kaiken tiedon, mitä halusi kuulla… Pääsin pakenemaan rappukäytävään, mutta… hän sai minut kiinni ja… hän heitti minut portaita alas… Luojan kiitos eräs naapuri astui juuri ulos kodistaan, muuten… muuten Harom olisi varmasti tappanut minut…”
Phobos ei tiennyt mitä sanoa. Hän koki aiheuttaneensa kaiken sen paskan, minkä Eva oli joutunut kohtaamaan.
”Eva, minä… olen aivan helvetin pahoillani.” Hän murahti lopulta.
”Älä.” Eva sanoi hiljaa, pyyhkäisten kyyneliä kasvoiltaan ja nojautuen pois miehen otteesta. ”Ennemmin tai myöhemmin hän olisi piessyt minut kuitenkin, jostain paljon mitättömämmästä syystä.”
”Silti…”
”Phobos, olen kiitollinen siitä, mitä kanssasi tapahtui.” Eva sanoi koruttomasti. ”En olisi ikinä uskaltanut lähteä, ellen olisi viettänyt yötä kanssasi. On minun syyni, että jouduit mukaan tähän…”
”Älä minusta huoli.” Phobos sanoi. ”Pärjään kyllä. Tarvitsetko vielä apua?”
”En tiedä… En tällä hetkellä.” Eva vastasi epäröiden.
”Ota yhteyttä, jos tarvitset apua.” Phobos sanoi, antaen naiselle yhteystietonsa. ”Koska tahansa.”
”Kiitos…” Eva sanoi hiljaa.
”Minun täytyy mennä.” Phobos totesi. ”Et sitten ole nähnyt minua.”
Eva nyökkäsi hämmentyneenä.
Phobos lähti kävelemään kohti paikkaa, johon oli jättänyt tiiminsä odottamaan ja toivoi hartaasti, ettei kiltteys Evaa kohtaan palaisi puremaan häntä perseeseen myöhemmin. Kävipä hänen mielessään sekin, että koko naisen paikallaolo olisi jonkinlainen ansa, mutta tehtyä ei saanut tekemättömäksi. Varmuuden varalta kersantti oli erityisen varovainen palatessaan tiiminsä olinpaikkaan, kehitellen matkalla suunnitelman tehtävän toteuttamisen kannalta.
”Tuli pari muuttujaa paluumatkalla.” Hän totesi tiimilleen. Phobos piti aina huolen siitä, että hänen tiiminsä tiesi, jos hänen käskynsä veivät heidät harmaalle alueelle sääntöjen noudattamisen suhteen ja sillä hetkellä tilanne saattaisi vaatia tuolle harmaalle alueelle astumista. Hän selitti suunnitelmansa ja lähetti tiiminsä toteuttamaan sen toimeenpanovalmisteluita, vaihtaen itse siviilivaatteet pois päältään.
”Kersantti.” Titanos kuului avaavan keskustelun vaimealla äänellä. ”Virallinen ohjeistus kuului toisella tavalla.”
”Olen kyllä tietoinen siitä.” Phobos totesi, ajautuen Titanoksen kanssa hyvin lyhyeen, mutta tiukkasanaiseen keskusteluun sääntöjen noudattamisen tarpeellisuudesta.
”Sinähän tästä vastuun kannat.” Titanos totesi. ”Tehdään sinun tavallasi.”
Phobos nyökkäsi, arvioiden ettei Titanoksella lopulta olisi mitään nokan koputtamista hänen käskyistään tai toimintatavoistaan.

Itärannikolla vietettyjen viikkojen jälkeen Phobos palasi Eastiaan Riyan luokse viettämään kaksi vapaapäivää, ennen kuin suuntaisi tiiminsä kanssa Kyrenaan artasialaisten kanssa toteuttaviin sotaharjoituksiin. Aikaisemmin mies olisi kuluttanut tuon kaksi päivää baarissa, hotellissa tai yhdessä jonkun iskemänsä naisen kanssa. Nyt hän koki, ettei hänen enää tarvinnut nollata työn rasituksia moisilla tavoilla. Äitinsä kuolemasta asti Phoboksen mukana roikkunut henkinen rauhattomuus loisti myös poissaolollaan ja mies tajusi sen johtuvan Riyasta ja siitä, että oli asettunut naisen vuoksi jokseenkin aloilleen. Tämän tajutessaan syyllisyys Evan kanssa tapahtuneista asioista alkoi kaihertaa miehen mielessä.
”Mitä sinä tuijotat?” Riya kysyi vieressään makaavalta mieheltä huomatessaan tämän katselevan häntä.
”Sinua.” Phobos vastasi kuivasti. Nainen pyöräytti silmiään.
”Mietin vain…”
”Yllättävää.”
”… sitä, että miten hyvältä tuntuu olla kanssasi.”
Riya naurahti hiljaa ja puisteli huvittuneena päätään.
”Siltä vahvasti vaikuttaa.” Hän hymähti, painaen miehen huulille suukon. ”Mistä mieleeni, että törmäsin siskoosi jokunen viikko sitten. Hänkin on löytänyt jonkun, jonka kanssa viihtyy.”
”Ai, kertoiko Sintti, että kenet?” Phobos kysyi.
”Ei, mutta hänen somessaan oli hiljattain heistä oikein söpö kimppakuva.”
”Minkä näköinen tyyppi?”
”Näytti itseasiassa jostain syystä aika tutulta.” Nainen totesi ja ojensi kätensä napatakseen viestimensä pöydältä. Hän etsi kyseisen kuvan Shinean profiilista.
”Harom.” Phobos henkäisi epäuskoisena kuvan nähdessään.
”Aivan!” Riya vastasi, muistaen yllättäen nähneensä miehen armeijan hydeira-matseissa Geminin vierailun aikana. Phobos päästi suustaan painokkaan kirosanaryöpyn ja nousi istumaan.
”Phobos, mitä helvettiä?” Riya kysyi, laskien viestimen kädestään.
”Se helvetin pohjolan äpärä…” Phobos noitui henkensä alta.
”Mistä on kyse?”
Phobos vaikeni. Ei hän voisi kertoa Riyalle Evasta. Hän oli möhlinyt, helvetin pahasti. Entä jos kaikki heidän välillään olisi ohi, kuukausien takaisen töppäyksen takia? Juuri nyt, kun hän oli vihdoin oivaltanut Riyan olevan pitkälti kaiken hyvän alku ja juuri hänen elämässään?
”Phobos.” Riya sanoi terävästi. ”Kakista ulos.”
Phobos valikoi sanojaan hetken, miettien miten ihmeessä saisi kerrottua koko sotkun. Tilanteen kertomiselle ei kuitenkaan olisi mitään lieventäviä sanoja, eikä valehtelusta olisi mitään hyötyä, joten hän päätti kertoa kaiken niin todenmukaisesti kuin pystyi, silläkin riskillä, että tämä olisi viimeinen kerta, kun näkisi Riyan.
”Kun palasin sen kuukausien pakkoloman jälkeen takaisin töihin…” Phobos aloitti, kertoen vaimealla äänellä kaiken, mitä oli tapahtunut baari-illan päätteeksi, jatkaen kohtaamiseen Evan kanssa edellisen työkeikan aikana, selittäen mitä Harom oli tälle tehnyt pariskunnan erotessa. Riya kuunteli sanaakaan sanomatta, kasvot ilmeettöminä.
”… joten tämän kaiken perusteella uskon Haromin kostavan minulle Shinean kautta.” Mies päätti tunnustuksensa.
Riya tuijotti vaitonaisena eteensä.
”Olen helvetin pahoillani.” Phobos sanoi hiljaa. ”Eva oli viimeinen, jonka kanssa…”
”Anna olla, Phobos. En halua kuulla.” Riya keskeytti hänet. ”Minähän sanoin, etten ole sitomassa sinua paikoillesi. Olet ollut koko ajan vapaa tekemään mitä haluat.”
”Kuuntele.” Phobos sanoi painokkaasti. ”On maailman kliseisintä paskaa tajuta jonkun älyttömän mokan kautta, että elämässä on jotain todellista menetettävää, mutta tuo säheltäminen Evan kanssa avasi silmäni. En ole sen jälkeen kaivannut elämääni mitään yhden illan juttuja, koska…”
Riya odotti, että mies jatkaisi.
”Minulla on sinut.” Phobos päätti lauseensa, miettien kuinka kusipäiseltä mahtoi kuulostaa.
Riya näytti siltä, että hän aikoisi sanoa jotain, mutta mies ennätti jatkamaan.
”Ei siksi, että pitäisin sinua pelkkänä hyvänä panona, vaan siksi että…”
”Tiedän.” Riya keskeytti hänet varsin tylysti, painaen kätensä miehen suun päälle. ”Usko pois, minä tiedän.”
Phobos oli odottanut naisen reagoivan hyvin eri tavalla ja hän koki päässeensä mokastaan kuin vulpia veräjästä. Ei hän tosin edes tiennyt, miten olisi naisen toivonut tai halunnut reagoivan. Phobos tarttui naisen käteen ja siirsi sen sivuun suunsa edestä.
”Eli…” Mies varmisti. ”Et ole nakkaamassa minua pihalle?”
”En.” Riya vastasi hiljaa ja Phoboksen yllätykseksi nainen punastui. ”Nykyisen tilanteen valossa lienee reilua sopia, ettei meistä kumpikaan käy naimassa ulkopuolisia…”
Mies nyökkäsi ja veti naisen syliinsä, halaten häntä tiukasti.
”Se sopii paremmin kuin hyvin…” Phobos kuiskasi naisen korvaan. ”En halua menettää sinua.”
”Enkä minä sinua…” Riya vastasi.
Paljon jäi sanomatta ja tekemättä noiden päivien aikana. Phobos tosin tajusi alkaneensa elää muillekin asioille, kuin työlleen.

Karnassoksen kasarmialueella kävi kuhina joukkojen valmistautuessa lähtemään sotaharjoituksiin Kyrenaan. Phoboksen tiimi teki myös lähtöä, pakaten tavaroitaan omaan kuljetusalukseensa. Gemini huomasi Phoboksen valpastuvan yhtäkkiä, tuijottaen kylmä ilme kasvoillaan jotakuta pihalla olevaa. Hän seurasi ystävänsä katsetta ja tajusi tämän huomanneen yliluutnantti Tenweran astelevan pihan poikki.
”Älä tee mitään äkkinäistä…” Mies aloitti, kääntäen katseensa Phobokseen, vain todetakseen, ettei tämä enää seissyt hänen vieressään.
”Phobos!” Gemini sihahti ystävänsä perään. Phobos ei kuunnellut, hän päättäisi Haromin pelleilyn siskonsa kanssa tässä ja nyt, ennen kuin Shinealle kävisi huonosti. Hän seurasi yliluutanantin perässä esikunnan rakennukseen, jonne suurin osa maavoimien upseereista oli sijoitettu, tavoittaen tämän rakennuksen toisessa kerroksessa.
”Harom!” Phobos sanoi kuuluvalla äänellä, pysäyttäen miehen keskelle muutoin tyhjää käytävää.
”Kersantti Way.” Harom vastasi pisteliäällä äänensävyllä pysähdyttyään paikoilleen.
”Jätä siskoni rauhaan.” Phobos käski, välittämättä tippaakaan Haromin äänensävystä, kuroen heidän välimatkansa umpeen.
”Miksi?” Harom kysyi ylimielinen hymynkare huulillaan.
”Shinealla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä Evan kanssa tapahtui, joten jätä hänet ulos peleistäsi.” Phobos ärähti.
”Luuletko tosiaan, että panen siskoasi jonkin sellaisen asian vuoksi, mitä sinä olet tehnyt kuukausia sitten?” Harom kysyi lakonisesti.
”Tiedän mitä teit Evalle.” Phobos täräytti. ”En anna sinun tehdä samaa siskolleni.”
”Kyse taitaa olla enemmänkin siitä, että minä tiedän, mitä sinä teit Evalle. Kuvitteletko, että sinulla on sanavaltaa yhtään mihinkään?” Harom kysyi ylimielisen hymyn piirtyessä huulilleen. ”Shinea on aikuinen ihminen, joka päättää itse omista asioistaan. Sitä paitsi… häntä sinä et ainakaan pane, joten siinä mielessä hän on turvallinen vaihtoehto seurustelukumppaniksi kenelle tahansa.”
”Jätä hänet rauhaan.” Phobos sihahti yhteen puristettujen hampaiden välistä. ”Muuten...”
”Muuten mitä?” Harom kysyi naurahtaen kuivasti. ”Sinulla ei ole tarpeeksi pelimerkkejä, joilla pelata minua vastaan. Ei töissä, eikä siviilissä.”
”Niinkö luulet?” Phobos kysyi, tarraten kiinni Haromin takin kaulukseen ja pamautti tämän käytävän seinää vasten.
”Päästä irti, Way.” Harom sanoi virnistäen. ”Saat muuten lähteä keräämään kamasi tämän keskustelun päätteeksi ja rämpiä Eastiaan nuolemaan haavojasi majuri Sinethin siskon helmoihin. Jotenkin kuvittelisin, ettei Rhett taida olla kovin mielissään siitä, että nait hänen siskoaan, vai kuinka?”
Phoboksen ilmekään ei värähtänyt, mutta Harom huomasi hänen kalpenevan. Hän puhui hyvin vähän yksityiselämästään, joten Haromin oli täytynyt varta vasten selvittää, missä hänen kotiosoitteensa sijaitsi ja kenen kanssa hän asui. Riya saattoi olla vaarassa. Hitaasti Phobos hellitti otteensa Haromin takin kauluksesta ja astui taaksepäin, kasvoillaan ilme, joka oli saanut kenet tahansa muun luikkimaan karkuun häntä koipien välissä. Harom suoristi tyynesti takkinsa ja käänsi katseensa Phobokseen.
”Viisas ratkaisu, Phobos.” Harom sanoi ylimielinen virne huulillaan. Phoboksen teki mieli piestä virne miehen naamalta, mutta se olisi tiennyt hyvin nopeasti toimitettua menolippua ulos armeijan palkkalistalta, eikä hänestä olisi kenellekään yhtään mitään hyötyä, jos hän hankkisi itselleen potkut nyt. Kuin tilauksesta Rhett asteli portaita ylös laukaisten välittömän jännitteen Haromin ja Phoboksen väliltä.
Phobos virnisti kuivasti Haromille ja veti kätensä lippaan tervehtiessään majuria. Hän oli koko uransa ajan jättänyt sujuvasti tervehtimättä tätä koppavaa Tenweran kusipäätä tämän sotilasarvosta riippumatta ja tiesi sen kismittävän Haromia todella paljon. Phobos tiesi myös sen, että Harom kadehti hänen suosiotaan niin miehistön kuin arvoaan ylempien keskuudessa, vaikka ei itse halunnutkaan rämpiä ryteiköissä mainetta niittämässä. Harom itse oli edennyt urallaan nopeasti ikäänsä nähden, mutta silti hän jaksoi kantaa kaunaa Phobokselle monista työhön liittyvistä asioista.
”Yliluutnantti.” Sineth tervehti Haromia, joka veti myös kätensä lippaan.
”Majuri.” Harom vastasi.
”Mikäli teillä ei ole mitään erityistä kesken, otan kersantin mukaani.” Sineth totesi hyvin neutraalilla äänensävyllä.
”Kaikin mokomin.” Harom vastasi hymyillen. Hymy toi Phoboksen mieleen saalistaan vaanivan angla-hydran. Rhett vinkkasi Phoboksen mukaansa ja tämä seurasi perässä vilkaistuaan ensin myrkyllinen ilme kasvoillaan Haromin suuntaan.
”Kipitä vain suojelijasi perään, kuin uskollinen vulpia konsanaan, Way.” Harom sanoi niin hiljaa, ettei Rhett kuullut, mutta niin kovaa, että Phobos kuuli. ”Kerro hänen siskolleen terveisiä.”
Phoboksen teki mieli kääntyä kannoillaan ja piestä Haromista täytteet ulos, mutta hän nieli ylpeytensä, astellen Rhettin perässä ikään kuin ei olisi Haromin sanoja kuullutkaan.
Rhett johdatti Phoboksen omaan virkahuoneeseensa ja sulki oven kaksikon perässä.
”Mistä helvetistä tuossa oli kyse, Phobos?” Mies kysyi kireästi.
”Harom seurustelee siskoni kanssa.” Phobos töksäytti.
”Wau. Miltä lie mahtaa tuntua, kun sisko seurustelee ylimielisen kusipään kanssa.” Rhett sivalsi.
”Minä en koskaan yrittäisi tappaa sinun siskoasi.” Phobos huomautti kireästi. ”Olet luultavasti kuullut, että Haromilla on pahoinpitelytuomio siitä, mitä hän teki entiselle avovaimolleen ennen heidän eroaan? Uskon hänen kostavan minulle Shinean kautta, koska vehtasin Evan kanssa, kun he olivat vielä yhdessä.”
”Olisihan se pitänyt arvata… Onko kukaan koskaan sanonut sinulle, että joskus olisi parempi pitää housut jalassa?” Rhett kysyi silmiään pyöräyttäen.
”On, monesti.” Phobos vastasi hiljaa. ”Mutta tilanteessa on jotain mätää, enkä usko, että tässä on kyse vain siitä, että Harom kantaa minulle kaunaa.”
”Mitä tarkoitat?” Rhett kysyi. Phoboksen vaistot olivat osuneet monta kertaa oikeaan ja jos hänellä oli sellainen tunne, että jotain oli pielessä, siihen kannatti luottaa.
”Harom sanoi, ettei minulla ole pelimerkkejä, joilla voisin pelata häntä vastaan.” Phobos vastasi. ”Lisäksi hän uhkasi potkia minut armeijan palkkalistoilta.”
”Ei tuossa nyt ole mitään kovin ihmeellistä, ainakaan kun otetaan huomioon, että nostit hänet hetkeä aikaisemmin seinälle ja olit mitä ilmeisimmin valmis pieksemään hänestä paskat pihalle.” Rhett vastasi. ”Vähemmästäkin on annettu kenkää. Sitä paitsi, mitä minä sanoin sinulle ylempien saappaille kusemisesta, kun viimeksi sait jäädä armeijan palvelukseen?
”Rhett, hän tietää missä minä asun. Hän tietää Riyasta.” Phobos sanoi hiljaa. ”Tiedät kyllä, etten puhu siviilielämästäni töissä. Haromin on täytynyt varta vasten selvittää minua koskevat tietonsa.”
”Kai sinun osoitetietosi ovat armeijan hallussa?” Majuri yritti löytää loogista syytä Haromin tiedoille. Phobos puisti päätään.
”Minun vähäiset postini menevät Wanyassa sijaitsevaan postilokeroon ja se on ainoa osoitetieto, jonka olen armeijalle toimittanut.” Hän sanoi.
”Jos siskosi on maininnut Haromille asiasta?” Rhett ehdotti. ”Olet ollut Riyan kanssa tekemisissä niin kauan, että kuvittelisi tiedon ystävyydestänne levinneen jossain vaiheessa.”
Phobos mietti hetken. Olihan se mahdollista, mutta silti erittäin epätodennäköistä.
”En usko.” Mies sanoi lopulta. ”Vaikka Harom olisi kysynyt, en usko, että Shinea olisi juurikaan puhunut asioistani hänen kanssaan.”
”Mitä sinä sitten epäilet?” Sineth kysyi. ”Tässä ei minun näkemykseni mukaan ole vielä mitään erityisen hälyttävää.”
”En tiedä vielä itsekään, Rhett.” Phobos vastasi mietteliäänä. ”Voisitko kuitenkin tehdä palveluksen?”
”Mitä haluat?”
”Selvitä, mikä on virallinen raportti siitä, mitä Meron Tenweralle tapahtui.” Phobos vastasi. ”Harom katosi suunnilleen puoleksi vuodeksi, kun hänen veljensä hävittäjälle tapahtui jotain. Kyseessä oli kuitenkin rutiinitehtävä ja käsitykseni mukaan Meron oli taitava pilotti. Mikäli olosuhteet ovat olleet jotenkin hämärät tai koko raportti on kadonnut, asiaan liittyy varmasti jotakin kriittistä.”
”Mitä luulet tapahtuneen?” Rhett kysyi, kääntyen tietokoneensa puoleen ja etsi käsiinsä raportin Meron Tenweran katoamisesta.
”En tiedä.” Phobos huokaisi raskaasti. ”Meronin kannalta toivon, että kyseessä on ollut jokin laitevika tai muuta vastaavaa…”
Hän asteli muitta mutkitta Rhettin viereen pöydän toiselle puolelle ja luki raportin tämän olan yli.
Siinä oli lisäosa, joka kertoi Meronin aluksen löytyneen ja sen perusteella voitiin olettaa miehen kuolleen. ”Raportti on todella suppea ja päivämäärissä on jotain outoa.” Phobos totesi. ”Harom palasi Hydrukselle vasta puolitoista kuukautta Meronin aluksen löytymisen jälkeen.”
”Sama koskee hänen isäänsä.” Rhett tiesi kertoa. ”Lisäksi Meronin etsinnöille uhrattiin poikkeuksellisen paljon aikaa ja resursseja… Toisaalta se selittyy osittain Cerim Tenweran suhteilla ja vaikutusvallalla.”
”Jotain on silti pielessä.” Phobos mutisi puoliääneen. ”Harom on käyttäytynyt oudosti Hydrukselle palaamisen jälkeen…”
”Sitä suuremmalla syyllä, pysy kaukana hänestä. Pidä myös mielessäsi, kuka hänen isänsä on. Cerim on reilusti Haromia vaarallisempi vastustaja. Yritän omalta osaltani selvittää, mitä on meneillään, joten älä tee äkkiliikkeitä.” Rhett käski. ”Ymmärrän, että olet huolissasi siskostasi, mutta ratkaiset tilanteen helpommin kääntämällä hänen päänsä, kuin käymällä Haromin kimppuun. Hän voi halutessaan aiheuttaa sekä sinulle, että siskollesi kasapäin ongelmia. Enkä minä voi suojella sinua loputtomiin.”
”Tiedän.” Phobos huokaisi. ”Minun pitää mennä, sotaharjoitukset artasialaisten kanssa eivät odota.”
”Phobos.” Rhett pysäytti kersantin, kun tämä asteli ovelle. ”Oletatko, että tässä on jälleen kyse jostain Chimerokseen liittyvästä?”
”En tiedä, mutten sulkisi sitä vaihtoehtoa pois.” Phobos vastasi hiljaa. ”Ilmoita, jos saat selville jotain uutta, mitä tahansa.”
Mies astui käytävään ja marssi ulos, tasaten matkalla ajatuksiaan. Harom oli voittanut tämän erän. Phoboksen tiimi odotti edelleen kasarmialueen pihalla. Paikalla ei ollut enää minkään muun yksikön jäseniä.
”Helvettiäkö te siinä vielä kökitte? Kuljetusalukseen kuin olisitte jo!” Phobos karjaisi ulos päästyään, saaden joukkoihinsa nopeasti vipinää, todeten itsekseen, ettei moinen huutaminen ollut lainkaan hänen tapaistaan. Hän hyppäsi kyytiin alaistensa perässä, painoi oven sulkevaa nappia ja asteli tiimitovereidensa istumapaikkojen välistä aluksen etuosaan.
”Lähdetään.” Hän murahti kuljettajan paikalla istuvalle Geminille, joka ohjasi aluksen liikkeelle sanomatta mitään.
”Mitä tämä nyt on, ei motivaatiopuheita tai mitään asiaan kuuluvia vittuiluja?” Starr naljaili.
”Artasialaisilla on hienommat lelut ja paremmat käytöstavat, joten mitä minä teille simpanoille voisin sanoa?” Phobos kysyi, pakottaen kasvoilleen virnistyksen. ”Painetaan tämä viikko täysillä ja imetään kaikki mahdollinen oppi, mitä heillä on tarjota ja tarjoillaan omasta puolestamme täyslaidallinen erikoisjoukkojen osaamista, niin ei tule heillekään turha reissu.”
Hän jätti Titanoksen vastuuseen tiimistään ja asteli Geminin seuraksi kuljetusaluksen ohjaamoon, rojahtaen tämän vieressä olevalle penkille, huokaisten syvään. Gemini keskittyi aluksen ohjaamiseen, mutta oli selkeästi hieman jännittyneen oloinen.
”Lähetitkö Rhettin perääni?” Phobos kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen, saatuaan ajatuksensa kasaan ja olonsa tyynemmäksi.
Gemini tyytyi nyökkäämään vastaukseksi.
”Kiitos.” Phobos hymähti. Hän tiesi, että olisi todennäköisesti tapahtunut jotain peruuttamatonta, ellei Rhett olisi puuttunut tilanteeseen.
”Oletko kunnossa?” Gemini kysyi, selkeästi rennompana.
”En. Hävettää myöntää, mutta sillä nilkillä on liian tukeva ote palleistani. Minun täytyy tavoittaa Sintti ja varoittaa häntä Haromista, mutta vaikka kuinka haluaisin hoitaa asian heti, minulla ei ole tarpeeksi aikaa vakuuttaa häntä puolelleni juuri nyt.” Phobos vastasi hiljaa. ”Ei auta kuin toivoa, ettei seuraavan viikon aikana tapahdu mitään katastrofaalista.”
Gemini tyytyi nyökkäämään. Harom oli ollut piikkinä Phoboksen lihassa alokasajoista asti, eikä Gemini muistanut, mistä kaksikon välinen vihanpito oli alkanut. Tosiasia oli kuitenkin se, etteivät he olleet ikinä tulleet toimeen keskenään.
Phobos tosin oli koko armeijauransa ajan ollut jollain tavalla hankaluuksissa tai napit vastakkain ylempiarvoisten kanssa, mutta kerta toisensa jälkeen hän oli selvinnyt voittajana. Saattoi siis luottavaisin mielin odottaa, että Phobos keksisi tässäkin tilanteessa parhaan mahdollisen ratkaisun, jolla pelaisi niin itsensä kuin tiiminsäkin ulos myrskyn silmästä.


Jo ennen kuin sotaharjoitukset päättyivät Phoboksen tiimin korviin kantautui tieto Lita DeVilin ja Shenna Heavenin keikasta. Phobos tiesi saman tien, että olisi lähdössä. Ei siksi, että hän olisi ollut erityisen kiinnostunut showsta, vaan siksi että hän halusi kysyä Litalta jokusen kysymyksen Meronista ja sivuta mahdollisesti myös siskonsa suhdetta Haromiin. Lopulta suurin osa Phoboksen tiimistä liittyi keikalle lähtevään retkueeseen.
Lita avasi keikan hyvin energisellä ja riettaalla osuudella, villiten yleisön todella taitavasti. Phobos huomasi uhraavansa ohikiitävän ajatuksen hänen ja Litan aiemmalle kohtaamiselle, joka oli johtanut yhteisiin hetkiin hänen aluksensa takapenkillä. Ajatus törmäsi kuitenkin alta aikayksikön seinään, kun Shenna Heaven asteli Litan jälkeen lavalle.
”Ei helvetti…” Phobos henkäisi, sillä hän tunnisti siskonsa naurettavan helposti, vaikka tällä olikin kasvoillaan naamio. Tämän tiedon valossa keikan loppupuolesta tuli Phobokselle varsin kiusallista katseltavaa. Hän livahti alaistensa huomaamatta tiehensä jo ennen kuin esitys oli ohi. Shinea ei todennäköisesti tulisi missään vaiheessa pois takahuoneesta, mutta Lita varmasti tulisi ja hän saisi viedä Phoboksen siskonsa luokse.

[Shinea]

29. The separate ways

Litan ja Shinean kiertueen viimeisen keikan aika tuntui saapuvan hyvin nopeasti. Kyrena oli yksi niistä kaupungeista, jonka keikkaa oli jouduttu siirtämään sen jälkeen, kun Hell oli käynyt Shinean kimppuun. Keikka oli alkuperäisen siirron jälkeen siirtynyt vielä uudelleen tapahtumapaikan osalta, päätyen klubille, jossa oli aiemmin järjestetty muun muassa jos jonkinlaisia bändikeikkoja.
”Mikä olo?” Lita kysyi ystävältään, kun tämä huokaisi jännittyneen oloisena peilikuvalleen saatuaan silmämeikkinsä valmiiksi. He viimeistelivät settinsä ensimmäisiä esiintymisasuja takahuoneessa.
”Jännittää, niin kuin aina ennenkin. Ja on jotenkin haikea olo.” Shinea vastasi mietteliäänä.
”Jännitys on edelleen hyvästä. Ja minullakin on haikea olo. Tällainen työskentely aiheuttaa itselleni paljon positiivisia viboja, joten tuntuu hiukan kurjalta jättää tämä kiertue-elämä taakse. Onhan tämä toki fyysisesti ja henkisesti aika rankkaa, ollaan kuitenkin taas oltu jo monta viikkoa tien päällä.” Lita mietti ääneen. ”Haluatko muuten käydä vilkaisemassa, miltä päivän yleisö näyttää?”
”Käydään vain, voi samalla silmäillä, että löytyisikö sieltä jo joku, jonka sylissä tahtoisi mielellään pyöritellä takapuoltaan tänä iltana.” Shinea hymähti vastaukseksi. Shenna Heavenin sylitanssiosuudet oli otettu tässä vaiheessa kiertuetta innolla vastaan ja toistaiseksi kaikki lavalle otetut henkilöt olivat käyttäytyneet yhtä lukuun ottamatta asiallisesti. Ainoa huonosti käyttäytyjä oli ollut kiertueen toisella keikalla. Keikka oli keskeytetty siksi aikaa, että mies oli heitetty hyvin näyttävästi ulos. Lita oli ilmoittanut varsin vakuuttavasti, että mikäli joku vielä kohtelisi shown enkeliä millään tavalla rumasti kiertueen aikana, kaikki sylitanssiosuudet poistettaisiin esityksestä ja lavan sekä yleisön väliin tulisi täysin tyhjä turva-alue, joka rajoittaisi keikkojen yleisömäärää. Vaikka keikoilla ei saanut kuvata, oli tieto kulkenut yleisössä olleiden toimesta eteenpäin ja lavalle otetut henkilöt olivat käyttäytyneet todella siivosti Shineaa kohtaan.
Litan viimeisteltyä huulipunansa he lähtivät kulkemaan kohti esiintymislavaa. Kaksikko kurkisti lavan verhojen raosta yleisön puolelle.
”Onko täällä pelkkiä sotilaspoikia?” Lita kuiskasi äimistyneenä. Shinea silmäili yleisöä tarkkaavaisena.
”Pukeutumisesta päätellen osa on Hydruslaisia ja loput... ehkä Artasialaisia?” Shinea veikkasi. Lähes kaikilla hydruslaisilla sotilailla oli mustat sotilaspuvut ja toista sotilaspukua, Shinean arvaamaa Artasialaista, edusti ultramariininsiniset likipitäen Hydruslaisten pukuja vastaavat univormut. Toki niissä oli jonkin verran eroja, eri planeettojen edustajien vaatetuksista kun oli kyse.
Lita räpläsi viestintään, havitellen käsiinsä tietoja tilanteesta.
”Kyrenan lähettyvillä on ollut Hydruksen ja Artasian väliset sotaharjoitukset.” Hän totesi, vahvistaen ystävänsä arvauksen.
Shinea silmäili edelleen salin puolella olevia sotilaita, tehden rohkean oletuksen Artasialaisten joukoista, päätellen, että suikkapäiset olivat tavan sotilaspoikia ja koppalakkisten edustavan upseeristoa. Suurin osa upseereista oli tosin riisunut hattunsa ja asettanut sen pöydälle eteensä.
”Luulenpa, että kiikutan tänään keikan jälkeen jonkun artasianherkun hotellihuoneeseeni.” Lita virnisti silmäillessään illan tarjontaa. Hänen lanteensa keinahtivat innosta, kuin saalistavalla catronailla konsanaan.
”No, kerrankos sitä… Kaipa sinun kannattaa tämä mahdollisuus hyödyntää.” Shinea naurahti. Ei sillä, etteikö hän itsekin olisi keikkojen aikana joskus miettinyt jonkun viemistä hotellihuoneeseensa, mutta yhden illan jutut eivät edelleenkään kiinnostaneet. Eikä hänen edes tarvinnut ajatella sellaisia nyt, kun hän oli vihdoinkin päätynyt suhteeseen Haromin kanssa. Yhteen muutto oli ollut iso askel, mutta se tuntui oikealta ratkaisulta. Eikä seksissäkään ollut mitään valittamisen aihetta, joten sitä suuremmalla syyllä saattoi jättää yhden illan jutut kokonaan väliin.
”Osaatko tässä vaiheessa sanoa, että kenelle haluat tanssia?” Lita kysyi virnistäen. Shinea jatkoi yleisön silmäilyä. Lavaa lähinnä olevissa pöydissä istui jo reilusti väkeä ja yhdessä niistä näytti olevan upseeriseurue.
”Luultavasti jollekin tuosta upseeriseurueesta. Osaavat luultavasti käyttäytyä asiallisesti.” Shinea vastasi, silmäillen muutamaa sotilasta varsin kiinnostuneen näköisenä.
”Jää nähtäväksi, näyttävät kaikki Artasialaisilta.” Lita virnisti. Kaksikko poistui verhon äärestä ja meni takaisin pukuhuoneeseen jatkamaan valmisteluja.

Litan astellessa lavalle avaamaan keikan ja vetämään ensimmäisen soolosettinsä, yleisö repesi aivan totaalisesti. Huuto kuului takahuoneeseen asti. Shinea varmisti vielä kerran kaikkien esiintymisvaatteidensa olevan kunnossa. Jännitys kupli hänen vatsassaan. Ensimmäisen settinsä hän tanssisi keijukaismaisessa sinisen ja ruskean eri sävyjä toistavassa unelmankevyessä mekossa, jonka alla hänellä oli yleisimmin bodycage-nimellä kuvattu musta alusvaate, joka koostui pääasiallisesti metallisista renkaista ja mustista nauhoista, jotka korostivat kehon muotoja ja jätti osittaisesta peittävyydestään huolimatta naisen rinnat näkyviin. Lisäksi hänellä oli ohuet hansikkaat. Kasvoillaan hänellä oli muuhun vaatetukseen sopiva puolimaski, joka peitti silmiä myöten hänen kasvojensa yläosan, sillä Shinea yritti edelleen suojella henkilöllisyyttään.
Nainen vilkaisi kelloa ja siirtyi asemiin lavan taakse, odottaen, että Lita saisi ensimmäisen esityksensä loppuun. Yleisö piti edelleen korviahuumaavaa meteliä, joka vaihtui lopulta raikuviin suosionosoituksiin.
Shinea tunnisti oman esiintymiskappaleensa alkusoinnut ja astui lavalle. Hän otti seksikkäissä alusvaatteissa keimailevan Litan vastaan aivan verhojen edessä ja Lita painoi esiintymishurmiossaan suudelman hänen huulilleen, ennen kuin lähetti Shinean kohti lavan etuosaa.
Yleisö jatkoi villiä huutoaan, kun Shinea asteli pitkin catwalkin muodossa olevaa lavaa ja tarttui sen kärjessä olevaan tanssitankoon toisella kädellään. Hän painoi etusormen huulilleen, saaden yleisön hiljenemään hetkessä. Shinea asteli hieman kauemmas tanssitangosta lanteitaan keinutellen, pienen hetken yleisön odottavaa hiljaisuutta kuunnellen, kunnes hänen intro-kappaleensa alkusoinnut olivat ohi ja ensimmäisen esiintymisbiisin villi rytmi alkoi pauhata kaiuttimista. Shinea otti vauhtia ja hyppäsi kiinni tanssitankoon, laittaen sen pyörimään villisti. Yleisö alkoi taas metelöidä.
Shinea kieppui tangossa hetken, läpikäyden koreografiaansa täydellä tunteella, kunnes laski jalkansa takaisin lavalle. Hän keinui musiikin rytmissä ja riisui hansikkaansa hitaan kiusaavasti, kun musiikissa oli hetken rauhallisempi kohta. Nopeamman vaiheen aikana hän kieppui jälleen tanssitangossa ja sai yleisön kohahtamaan, kun hetken aikaa näytti siltä, että putoaisi. Shinea virnisti reaktiolle ja siirtyi taas lattialle, tällä kertaa pidemmäksi aikaa. Hän asteli lavan takaosaan ja ryhtyi hitaan keimailevasti avaamaan keijukaismekkonsa nyörityksiä. Mekon päällimmäinen kerros valahti henkäyksen kevyen näköisenä hänen päältään lattialle.
Kappale vaihtui jälleen ja sitä myöten myös valaistus pimeni hetkeksi. Yleisökin hiljeni hetkeksi täysin. Hetkeä myöhemmin kirkas valo loisti Shinean takaa, luoden tästä paljon puhuvan siluettikuvan. Shinea kuljetti käsiään pitkin vartaloaan ja riisui uuden hitaan kappaleen tahdissa mekkonsa alemman kerroksen päältään, lähtien kulkemaan taas kohti tanssitankoa samalla kun valot räpsyivät vuorotellen päälle ja pois, luoden naisen liikkeeseen intensiivisen ja kohtalokkaan vaikutelman. Kun nainen pääsi taas tanssitangon luo, valaistus voimistui jälleen, paljastaen hänen seksikkäät alusvaatteensa ja puoleen reiteen ylettyvät sukkansa sukkanauhoineen päivineen. Yleisö repesi huutoon ja Shinea tunsi hallitsevansa koko tilannetta täysin mielensä mukaan. Hän vuoroin tanssi ja kieppui tangossa kappaleensa loppuun, lopettaen hyvin dramaattiseen asentoon tangossa roikkuen.
Yleisö alkoi taputtaa, huutaa ja viheltää raivokkaasti. Shinea tiputtautui tangosta alas ja asteli lantiotaan keinutellen lavan takaosaan, huomioiden matkalla lavan viereen kertyneitä sotilaita flirttailevilla eleillä. Hän veti verhon sivuun, paljastaen demoniksi pukeutuneen Litan verhon takaa. Valaistus vaihtui sävyltään uhkaavan punertavaksi ja lavan reunoilla olevista pienistä suuttimista roihahti esiin liekit, jotka valaisivat lavaa pehmeällä valolla. Litalla oli käsissään kaksi tulitanssiesityksissä käytettävää viuhkamaista metalliesinettä, joiden kaariin hän poimi liekin lavan reunasta.
Shinea kiiruhti lavan taakse Litan otettua esityksen haltuunsa ja vaihtoi nopeasti vaatteensa. Mustan alusvaateviritelmän korvasi valkoinen vastaava, jonka rintakehässä ja intiimialueilla oli valkeaa pitsiä, josta ei juurikaan näkynyt läpi. Sen päälle tuli lyhyt ja läpinäkyvä alusmekko. Viimeiseksi nainen veti tavaramerkikseen muodostuneen valkoisen enkeliasun päälleen ja vaihtoi maskinsa uuteen asuunsa sopivaksi. Aiemmasta maskista poiketen, tämä jätti hänen silmänsä näkyviin.
Shinea asteli takaisin lavan taakse ja kurkisti nopeasti verhon takaa, missä vaiheessa Lita oli sillä hetkellä esityksessään. Lita oli juuri vetänyt lavan takaosasta tuolin lavalle ja istui sillä itse, esittäen hyvin kiusoittelevaa tanssia. Shinea kääntyi varmistamaan takahuoneen peilistä, että hänen oma asunsa olisi moitteeton.
Yleisön metelöinnistä tajusi helposti Litan valitsevan sitä onnekasta, jolle tarjoaisi sylitanssin. Shinea vilkaisi verhonraosta juuri parahiksi, kun Lita istutti valitsemansa sotapojan tuolille. Paholais-Litan sylitanssiosuus oli rietas ja eläimellinen, kuten hänen esittämälleen hahmolle hyvin mainiosti sopikin. Myös sylitanssin kohde näytti olevan tilanteeseensa varsin tyytyväinen, huolimatta siitä, että Litan otteet olivat paikoitellen rajuja. Sylitanssiosuuden päätyttyä Lita lähetti sotilaan varsin tylyin elein takaisin yleisön sekaan, päättäen esityksensä hillittömien suosionosoitusten säestämänä ja lähti suurieleisesti raahaamaan tuolia perässään viedäkseen sen pois lavalta. Shinea lähti astelemaan häntä vastaan ja kaksikko kävi koreografioidun taistelun tuolista, jonka jälkeen Lita siirtyi takaisin verhon taakse ja Shinea raahasi tuolin takaisin lavan etuosaan voittajan elkeet liikkeissään.
Hän veti kappaleen mittaisen kiusoittelu-shown tuolia hyväksikäyttäen ja esitti kappaleen loppupuolella eleillään saaneensa aivan täydellisen ajatuksen. Hän siirsi tuolin lähestulkoon kiinni tanssitankoon, asteli lähemmäs lavan takaosaa ja kääntyi sitten ympäri, käyden paluumatkalla lavan molemmilta puolilta eturivin sotilaita läpi, hyläten enemmän ja vähemmän suurieleisesti kaikki. Monet sotilaat hyppivät ja huusivat, yrittäen kaikin tavoin saada hänen huomionsa tullakseen valituksi. Tässä vaiheessa artasialaisetkin näyttivät tietävän, mitä oli tulossa. Huhupuheet olivat liikkuneet varsin tehokkaasti. Lopulta Shinea oli aiemmin valitsemansa upseeriseurueen kohdalla. Hän oli silmäillyt upseeriston läpi jo ensimmäisen esityksensä aikana ja tehnyt valintansa jo silloin, sillä seurueessa istuva nuori irokeesipäinen artasialainen oli jostain syystä kiinnittänyt olemuksellaan hänen huomionsa.
Shinea esitti laskevansa upseereita ja osoitti sitten valitsemaansa miestä, koukistaen tälle kutsuvasti sormeaan. Pöytäseurue repesi huutoon toverinsa tullessa valituksi ja mies sai monta raivokasta taputusta selkäänsä ennen kuin ehti edes nousta tuolistaan ylös. Artasialaiselle tehtiin tilaa hänen lähestyessään lavan etureunaa ja mies heilautti itsensä kevyesti lavalle Shinean seuraksi. Koko yleisö mekasti kiihtyneesti tilanteelle, mutta eniten meteliä lähti artasialaisista.
Shinea tarttui miestä pehmeästi olkapäästä ja kiersi keimailevin askelin tämän ympäri, tarkastellen valintaansa hymynkare huulillaan. Mies oli Shineaa viitisentoista senttiä pidempi, hänen silmänsä olivat ruskeat ja katse seurasi naisen liikkeitä tarkkaavaisena. Huulille oli piirtynyt varsin seksikäs hymy. Shinea antoi elein ymmärtää olevansa valintaansa erittäin tyytyväinen ja johdatti miehen sitten lavan etuosaan, painaen tämän hartioista kiinni pitäen tuolille istumaan. Nainen tunsi hartioiden kiinteät lihakset takin läpi ja totesi hiljaa mielessään, että olisi enemmän kuin mielellään katsellut kyseistä upseeria myös paidattomana. Shinea nojasi eteenpäin ja aloitti kiusoittelevan sylitanssin, jonka aikana hän selitti nopeasti shown pelisäännöt.
”Kappale vaihtuu puolentoista minuutin kuluttua ja sinun täytyy seuraavan biisin ajan pysyä mahdollisimman paikoillasi, etten vahingossa satuta sinua. Lasken kolmeen juuri ennen kuin kappale vaihtuu. Ymmärrätkö?” Shinea kysyi huulet hyvin lähellä miehen korvaa, varmistaen että tämä kuulisi hänet yleisön metelöinnistä huolimatta.
”Ymmärrän.” Mies virnisti vastaukseksi. Shinea piti hänen aksentistaan.
Nainen virnisti takaisin, sillä yleensä miehet olivat tässä vaiheessa erittäin lumoutuneita edessään keinuvista naisellisista avuista. Tämä artasialainen katsoi häntä silmiin ja piti näppinsä kurissa.
”Hyvä! Nauti näkymistä.” Nainen kehotti ja riisui enkelimekkonsa päällimmäisen kerroksen päältään musiikin rytminmuutosten tahdissa, heittäen sen sivuun. Ohut kangas laskeutui unenomaisen hitaasti lavalle. Artasialaisen ilmeestä näki, että tämä todella piti näkymistä, kun mekon alta paljastuvan lyhyemmän ja ohuemman mekon alta kuulsivat läpi myös naisen alusvaatteet, tosin hyvin kiusaavina häivähdyksinä. Yleisö huusi ja hurrasi, joka ikisen sotilaan ja upseerin toivoessa olevansa lavalla toverinsa paikalla.
Shinea keinutteli vartaloaan miehen sylissä huomattavasti kiltimmällä koreografialla kuin Lita omassa esityksessään ja kun kappale läheni loppuaan, hän ryhtyi laskemaan.
”Oletko valmis? Yksi. Kaksi. Kolme!” Hän laski lupauksensa mukaisesti kolmeen, potkaisten miehen jalat tulevaan tarpeeseensa paremmin sopivaan haara-asentoon ja hyppäsi sen jälkeen tanssitankoon Shinnianan instrumentaaliversion alkaessa kaikua kaiuttimista, kiepsahtaen ensin kertaalleen miehen ympäri. Sen jälkeen hän kiipesi hiukan ylemmäs, kiersi jalkansa tangon ympäri ja laski ylävartalonsa irti, koskettaen kevyesti miehen toista käsivartta. Mies oli seurannut katseellaan Shinean liikkeitä naisen käskyn mukaisesti mahdollisimman paikallaan pysyen, mutta nyt hän käänsi päätään naisen suuntaan, vain nähdäkseen kuinka tämä kiemurteli hitaasti jäljelle jääneen ohuen mekon päältään ja pudotti sen miehen syliin, jatkaen sitten tangossa temppuilua.
Shinniana oli varsin pitkä kappale, joten Shinea ehti koreografioidensa mukaisesti päätyä useamman kerran lähikontaktiin miehen kanssa ja tarttua uudelleen tankoon. Vaikka hän esiintyikin pääasiassa yleisölle, hän huomioi liikkeillään ja eleillään valitsemansa artasialaisen, kiusoitellen hyvin aistillisesti suorien rivouksien sijaan. Hänen kosketuksensa olivat kevyitä ja intiimejä, kun Lita oli omassa esityksessään melko varmasti jättänyt raapimisjäljet kohteensa selkään ja hampaanjäljet tämän kaulalle.
Shinea pisti tangon jälleen pyörimään oman kehonsa liikkeillä ja vaihtoi muutaman kerran asentoa, ennen kuin pysäytti tangon paikoilleen ja nojautui sitten hitaasti alemmas käsivoimiensa varassa, asettaen pehmeästi toisen jalkansa tuolin istuinosalle artasialaisen jalkojen väliin. Keinuvin liikkein hän liikkui alemmas, kääntäen kroppaansa puolimatkassa, asetti käsivartensa miehen niskan taakse ja istuutui kevyesti tämän syliin, vain havaitakseen jotain kovaksi kangistunutta takapuoltaan vasten. Shinea virnisti, kuljetti kättään kiusaavasti miehen poskea pitkin, katsoen tätä samalla silmiin. Heidän katseidensa kohdatessa tilanne tuntui hyvin intiimiltä. Shinea hillitsi halunsa painaa huulensa miehen huulille. Kun miehen toinen käsi painautui hänen vyötärölleen, sotilaat huusivat kannustushuutoja ja vihelsivät korviaraastavan korkealta, havahduttaen Shinean kuin transsista. Yksikään aiempi sylitanssi ei ollut vaikuttanut häneen itseensä näin intensiivisesti.
”Saat taas liikkua.” Hän sanoi hymyillen miehen korvaan ja suukotti tämän poskea, nousten elegantisti hänen sylistään, kun kappale jälleen vaihtui.
Nainen veti artasialaisen pehmein ottein ylös tuolista. Yleisön seasta kuului hiukan muita kovempi artasiankielinen huuto, joka luultavasti kantautui upseeriseurueen pöydästä.
”Kiitos osallistumisesta, saat ihan kohta palata pöytääsi.” Shinea sanoi hymyillen, halaten miestä lyhyesti ja painoi poskisuudelman miehen molemmille poskille.
Tai niin oli tarkoitus, mutta ensimmäisen poskisuudelman jälkeen mies käänsi yllättäen päätään ja suuteli Shineaa suoraan suulle, vastaten samalla tämän halaukseen puristamalla naisen itseään vasten ja kouraisemalla häntä takapuolesta.
Shinea hämmentyi miehen röyhkeästä käytöksestä niin paljon, ettei kyennyt hetkeen reagoimaan tilanteeseen mitenkään. Kaikki äänet hävisivät jälleen hänen korvistaan ja hetkestä jäi silmien sulkeutuessa jäljelle tunto, haju ja maku. Shinea maistoi suudelmaan vastatessaan tupakan ja jonkin alkoholin, ehkä konjakin sekä haistoi miehen tuoksun, ennen kuin havahtui tilanteeseen sen verran, että tajusi nojautua taaksepäin. Yleisön korviahuumaava mekkalointi ja hurraus kantautuivat äkkinäisesti naisen korviin, tehden lähes kipeää. Shinea vetäytyi hitaasti miehen sylistä ja tämä antoi hänen liukua otteestaan, kasvoillaan varsin voitonriemuinen hymy.
Shinea ojensi kätensä kieltävästi erästä lähemmäs kiiruhtavaa järjestysmiestä kohti, estääkseen tätä heittämästä artasialaista upseeria pihalle koko keikalta.
”Odota.” Hän sanoi artasialaiselle ja kumartui sitten lavan reunan yli ottaakseen toiselta järjestysmiehistä tussin ja tyhjillä sivuilla varustetun lehtiön. Shinealla oli ollut tapana kirjoittaa harvat Shenna Heavenin nimmarit sylitanssin saaneille miehille omistuskirjoituksella varustettuna, mutta tämä röyhkeä artasialainen saisi aivan omanlaisensa saatesanat nimmariinsa. Shinea kirjoitti saateviestinsä, tempaisi nimikirjoituksensa sen alle ja painoi huulensa paperin kulmaan, jättäen siihen huulipunaisen huulten jäljen. Nainen taittoi paperin kahdesti, veti miehen takin kauluksesta luokseen, työnsi lapun silmää iskien tämän takin rintataskuun ja suikkasi huulille vielä kevyen suukon rooliinsa eläytyneenä. Yleisö vihelsi ja huusi kannustuksia.
”Noniin, senkin röyhkeä kusipää, painu helvettiin siitä.” Shinea totesi virnistäen miehen korvaan, työntäen tämän kohti lavan reunaa. Hän puristi artasialaista ohimennen takapuolesta juuri ennen kuin tämä hyppäsi alas lavalta. Mies pujotteli seisovien sotilaiden seassa omaan seurueeseensa, jossa hänet otettiin vastaan sankarin lailla. Artasialainen istui tuoliinsa, siemaisi juomaansa ja tarkisti mitä Shinea oli kirjoittanut hänelle, näyttämättä viestiä kenellekään muulle, vaikka paperin sisältö näyttikin kiinnostavan koko pöytäseuruetta. Shinea ehti esitystä jatkaessaan nähdä, kuinka mies alkoi nauraa. Artasialainen taitteli lapun kiinni ja työnsi sen lompakkoonsa, katsoen Shineaa ja iskien hänelle silmää. Naista hymyilytti. Hän piti miehen röyhkeästä asenteesta, vaikka tämä olikin koskenut häneen ilman lupaa.
Lita asteli jälleen lavalle, kantaen mukanaan suuria viuhkoja, joista toinen muistutti paholaisen siipeä ja toinen valkeasulkaista enkelinsiipeä. Shinea otti valkoisen viuhkan vastaan ja kaksikko alkoi viuhkojen suojissa sekä sopivassa valaistuksessa riisua toisiltaan viimeisiä vaatekappaleita, siirtyen kohti lavan takaosaa. Molemmat naiset antoivat viimeiselle kappaleelle kaikkensa, he kiusoittelivat yleisöä ja pitivät sitä otteessaan viimeiseen saakka.
Kappaleen loppuessa dramaattisesti, valot sammuivat, lukuun ottamatta naisten takaa tulevaa valoa, joka näytti heidän alastomista vartaloistaan pelkät siluetit, joita viuhkat suojasivat kriittisten alueiden kohdilta. Samalla hetkellä, kun kumpikin irrotti otteensa viuhkoista, valot sammuivat ja kaksikko kiirehti verhojen taakse.
Yleisön reaktiot olivat juuri sellaisia, kuin odottaa saattoi. Alkoi hillitön innostunut huutomyrsky, tömistely ja vihellys, kun sotilaat halusivat nähdä lisää.
Esitys oli kuitenkin ohi ja yleisön täytyi tyytyä illalta jääneisiin muistikuviin.

Shinea makasi takahuoneen sohvalla lopen uupuneena keikan jälkeen. Hän oli käynyt suihkussa ja pukenut sen jälkeen päälleen. Nainen siemaisi välillä kädessään olevasta juomapullosta ja tuijotti kattoa, miettien voisiko jo lähteä turvallisesti kävelemään takaisin hotellille.
Ovelta kuului koputus ja Lita työnsi päänsä ovenraosta. Hän oli lähtenyt keikan jälkeen viettämään aikaa yleisön kanssa heti kun oli saanut vaatetta päälle.
”Tuota, Nea…” Nainen sanoi arasti.
”No?” Shinea kysyi hämmentyneenä. Lita ei ollut ikinä noin epävarma.
”Phobos on täällä.” Lita sanoi hiljaa. Shinea pomppasi istumaan.
”Mitä?” Hän älähti.
”Lita, väistä.” Phoboksen ääni kuului sanovan ja samassa mies työntyi naisen ohi astuen takahuoneeseen kireän näköisenä. Shinea pomppasi istumaan ja Lita pakeni paikalta, haluten välttää sisarusten välisen riidan, joka vaikutti olevan väistämätön.
”Mitä sinä täällä teet?” Shinea kysyi varovasti.
”Sotaharjoitukset Artasialaisten kanssa.” Phobos töksäytti.
”Tarkoitin minun pukuhuonettani.” Shinea sanoi vaimeasti.
”Tulin varoittamaan sinua.” Phobos sanoi.
”Mistä?”
”Haromista.”
”Et voi olla tosissasi…” Shinea pyöräytti silmiään. ”Putte rakas, josko keskittyisit ihan vain omiin asioihisi.”
Hän oli odottanut Phoboksen nalkuttavan hänen uravalinnastaan, mutta ilmeisesti tällä olikin jotain nokan koputtamista hänen parisuhteestaan.
”Tiedätkö kuka on Eva?” Phobos kysyi koruttomasti. Shinea kohautti hartioitaan.
”Haromin exä.”
”Tiedätkö, mitä Harom teki hänelle, kun he erosivat?”
”Sen mitä Harom on tilanteesta kertonut.” Shinea tuhahti. ”Ei minua kiinnosta, mitä hän on entisen kumppaninsa kanssa puuhannut.”
”Harom heitti Evan portaita alas, kun suhteen päättyminen oli hänelle liian kitkerä pala nieltäväksi.” Phobos sanoi. ”Hän oli kohdellut Evaa huonosti jo kauan ennen sitä.”
”Ja sinä tiedät tämän miksi?” Shinea kysyi kädet puuskassa. Phoboksen ilme meni vaikeaksi.
”Koska se olin minä, joka Evan kanssa vehtasi ennen heidän eroaan. Hän kertoi, millainen heidän suhteensa oli ollut.” Veli sanoi hiljaa. ”Kun Harom sai tietää syrjähypystä, hän pieksi Evan. Näin hänet uudelleen jokunen viikko sit-”
”Ja tuo liittyy minun parisuhteeseeni miten?” Shinea kysyi äkäisesti. ”Sinä olet kuullut vain Evan näkemyksen asiasta, joten sanoisin näkemystäsi vähintään puolueelliseksi!”
”Sintti, Harom yrittää kostaa minulle sinun kauttasi.” Phobos vastasi, pysytellen rauhallisena.
”Minua ei kiinnosta, mitä mieltä olet Haromista tai mitä kuvittelet tietäväsi hänestä!” Shinea sanoi kireästi. ”Olet ihan itse kerjännyt hänen vihansa niskaasi panemalla Evaa! Sitä paitsi, olen ollut Haromin kanssa tekemisissä jo paljon ennen sitä hetkeä, kun sinä päätit kiksauttaa sitä naista, joten parisuhteellani on tuskin mitään tekemistä sen kanssa, että sinä olet varattujen naisten kanssa paneva kusipää.”
”Kuuntele…”
”Sinulla ei ole varaa puuttua minun asioihini. Koska olet viimeksi soittanut tai lähettänyt minulle viestin ja kysynyt kuulumisia?” Shinea ärähti. ”Ilmaannut kyllä paikalle joka helvetin kerta, kun haluat puuttua elämääni tai valintoihini jollain tavalla, koskipa asia sitten opiskelua, töitä tai ihmissuhteita!”
”Sintti…” Phobos yritti puhua väliin, mutta hänen siskonsa keskeytti hänet uudelleen.
”Panet itsekkäästi kaikkia, jotka kanssasi vain suostuvat vehtaamaan, välittämättä lainkaan seurauksista! Kuinka monta parisuhdetta olet ehtinyt tuhota omien halujesi ajamana?” Shinea lähes huusi. ”Phobos vitun Way, joka ei seurustele tai vakiinnu ja vaihtaa naista useammin kuin vaihtaa sukat! Saatanallista kaksinaismoralismia kieltää minua seurustelemasta omien tuttaviesi kanssa, kun samaan aikaan köyrit minun ystäviäni ja tuhoat ihmissuhteeni! Omien parisuhdekokemustesi pohjalta sinulla ei ole MITÄÄN asiaa puuttua yhteenkään minun suhteistani!”
”Kyllä, olen käyttäytynyt huonosti, mutta Harom ei ole-…”
”Älä jumalauta kehtaa!” Shinea karjaisi kuin haavoittunut catronai.
”Kuuntele!” Phobos sanoi raivostuttavan rauhallisena.
”EN!” Shinea suuttui sitä enemmän, mitä rauhallisempana hänen veljensä pysyi. ”Oletko vieläkään tajunnut, että Riya on rakastanut sinua vuosikaudet? Olet varmasti satuttanut häntä sekoilullasi kaiken aikaa, kohdellen häntä itsestäänselvyytenä ja olen täysin varma, että tuhoat ystävyytenne omin käsin, koska et ymmärrä lähimmäistesi tunteista yhtikäs mitään!”
Phobos veti henkeä vastatakseen, mutta Shinea ei ollut vieläkään sanonut kaikkea.
”Olet helvetin itsekeskeinen kusipää, Phobos.” Nainen sähähti.
”Shinea, kuuntele nyt!” Phobos ärähti, kuulostaen siltä, ettei kuuntelisi enää vastaväitteitä. He alkoivat puhua toistensa päälle ja mitä pidemmälle Phobos pääsi, sitä enemmän hän sai siskonsa suuttumaan.
”Yritän vain suojella sinua!” Phobos sanoi epätoivoisena.
”Älä viitsi.” Shinea sähähti. Hän veti takin päälleen ja poimi laukkunsa olalleen, astellen veljensä ohi. Phobos tarttui siskoaan käsivarresta pysäyttääkseen hänet.
”Odota…”
”Päästä irti!” Shinea tempaisi itsensä vapaaksi veljensä otteesta ja tönäisi hänet niin raivokkaasti kauemmas, että mies oli menettää tasapainonsa.
”Painu helvettiin, Phobos… En halua olla kanssasi missään tekemisissä.” Nainen ärähti yhteen puristettujen hampaiden välistä kyyneleet silmissään. Hän syöksyi käytävään, lähes juosten klubin puoleisesta ovesta asiakkaiden sekaan. Phobos ryntäsi hänen peräänsä, mutta Lita tukki hänen tiensä, ennen kuin hän pääsi klubin puolelle.
”Väistä.” Phobos käski niin terävästi, että Lita säpsähti.
”Phobos, älä. Jos siirrätte tuon draaman kaikkien nähtäväksi, paljastat Shinean henkilöllisyyden.” Nainen sanoi vaimeasti. ”Siitä ei seuraa mitään hyvää.”
Phoboksen ilme kääntyi varsin epätoivoiseksi, sillä hän tajusi menettäneensä mahdollisuutensa vakuuttaa siskonsa Haromin kyseenalaisista tarkoitusperistä. Mies päästi suustaan varsin värikkään ryöpyn kirosanoja.
”Saanko kysyä, mistä on kyse?” Lita tiedusteli. ”Jos vedit kilarit hänen työnkuvastaan…”
”Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä hän tekee työkseen.” Phobos ärähti turhautuneena. ”Kyse on siitä helvetin hydrasta jonka kanssa Sintti seurustelee…”
”Haromista?” Lita kysyi, kurtistaen kulmiaan. ”Mitä hänestä?”
Phobos katsoi Litaa hetken ajan ja näytti tajuavan jotain.
”Lita…” Hän aloitti hengitettyään syvään. ”Saanko kysyä jotain?”
”Koskien mitä?” Lita kysyi varautuneesti.
”Meronia.”
”Meronia..?” Lita toisti hämmentyneenä, ymmärtämättä miten hänen kadonnut ja todennäköisesti kuollut kumppaninsa liittyi mitenkään mihinkään, mitä Phobos tahtoisi tietää. Nainen puri huultaan, ennen kuin nyökkäsi lyhyesti ja viittasi Phobosta seuraamaan perässään. He astelivat takaisin pukuhuoneeseen ja Lita istui alas, katsoen Phobosta kysyvästi.
”Mitä haluat tietää?”
”Tapasitko koskaan hänen vanhempiaan?” Phobos kysyi.
”Tapasin.” Lita hymähti. ”Hänen äitinsä kysyi suoraan, eikö hän voisi deittailla jotain siveämpää tyttöä. Hänen isänsä puolestaan tuntui olevan tyytyväinen kuullessaan, että olen Sovan sukua.”
”Arvatenkin et pidä kumpaakaan oikein minään?” Phobos johdatteli keskustelua.
”Ei, en pidä kumpaakaan minään...” Lita tuhahti. ”Valery Tenwera esittää ulospäin oikein taitavasti täydellistä, vähän typerää palkintovaimoa. Hän on helvetin tarkkanäköinen ja kiero kuin mikä, pelaa täydellisesti yhteen miehensä kanssa, vaikka Cerim tekee kaikki päätökset. Mitä Cerimiin itseensä tulee… Häikäilemätön opportunisti.”
”Oliko Meron hyvissä väleissä heidän kanssaan?” Phobos kysyi. Lita naurahti kuivasti päätään puistellen.
”Viimeisinä kuukausina Harom oli ainoa perheenjäsen, jonka kanssa hän oli enää tekemisissä.”
”Tiedätkö miksi?”
Lita mietti pitkään, mitä vastaisi, mitaten Phobosta katseellaan, kuin miettien voisiko luottaa häneen.
”Kerro ensin, mitä sinä kuvittelet tietäväsi Meronista.” Hän totesi lopulta.
”Myönnän, etten tiedä hänestä juuri mitään.” Phobos vastasi hiljaa. ”Taistelupilotti, ilmeisen pätevä työssään. Armeijan kärkikastia hydeirassa, kotoisin pohjoisesta. Ei osoittanut samanlaisia etenemishaluja urallaan, kuin veljensä.”
”Entä vapaa-ajan osalta?”
”Pitkälti samanlainen playboyn maine, kuin minullakin. Naisia tuli ja meni, ilman että hän vakiintui kenenkään kanssa. Sitten sinä tulit kuvioihin.” Phobos kohautti hartioitaan. ”Hän oli hieman villi kortti, ajautui toisinaan tappeluihin, pitkälti rasismin vuoksi.”
”Kun Cerimille selvisi, että olen Sovan sukuhaaran edustaja, hän olisi halunnut Meronin kaivelevan tietoja, jotta voisi itse hyötyä niistä parhaaksi katsomallaan tavalla.” Lita pohjusti vaimealla äänellä. ”Meron ei suostunut. Hän ei halunnut olla perheensä pelinappula. Tämän Cerim kykeni vielä pitkin hampain hyväksymään… mutta ei sitä, että hänen poikansa oli kiinnostunut naisten lisäksi myös miehistä. Siinä vaiheessa, kun Cerim sai selville, mihin Meron oli minun seurassani päätynyt, hänet käytännössä eristettiin koko muusta suvusta.”
”Cerim käytti kuitenkin huomattavan määrän resursseja löytääkseen poikansa, kun hänen aluksensa katosi.” Phobos huomautti. Häntä ei juurikaan kiinnostanut, mitä muut ihmiset tekivät makuuhuoneissaan, joten Litan paljastus Meronin seksuaalisesta suuntautumisesta ei kirvoittanut hänestä minkäänlaista reaktiota.
”Ennemmin uskoisin hänen varmistaneen, että Meron tosiaan on kuollut.” Lita tuhahti katkerasti. ”Sekin jäi lopulta arvailun varaan, vaikka hänen aluksensa lopulta löytyi…”
”Luuletko, että Cerimillä on jotain tekemistä sen kanssa, mitä Meronille tapahtui?” Phobos kysyi hiljaa.
”En tiedä…” Lita kuiskasi. ”Mutta en sulkisi mahdollisuutta pois…”
”Entä Meronin työkaverit? Kertoiko kukaan heistä mitään?” Phobos kysyi.
”Kukaan heistä ei ole halunnut vaihtaa sanaakaan kanssani koko aiheesta.” Lita sanoi ääni särkyen ja käänsi katseena ylöspäin, yrittäen estää kyyneliä vierimästä poskilleen. Phobos veti naisen varoen syliinsä, halaten häntä hellästi.
”Olen pahoillani, että tulin kyselemään Meronista.” Mies sanoi vaimeasti. ”En tarkoittanut repiä suruasi uudelleen auki.”
Lita vastasi halaukseen, painaen päänsä Phoboksen olkaa vasten.
”Ikävöin häntä aivan helvetisti…” Lita kuiskasi. Phobos ei tiennyt mitä sanoa, mutta hän piti naisen edelleen sylissään, silittäen tämän selkää lohduttavasti. Hänen omaankin historiaansa oli ehtinyt vain muutamassa vuodessa kertyä monia kipeitä menetyksiä, suurimpina hänen äitinsä, sekä lukuisat kaatuneet työtoverit. Eikä kenelläkään ollut sanoja niillekään menetyksille…
Phobos havahtui ajatuksistaan tuntiessaan Litan huulet huulillaan.
”Lita…” Hän mutisi vaimeasti vetäytyessään kauemmas. ”Olen todella pahoillani, mutta en… En pysty vastaamaan haluihisi.”
”Niin… Sinulla on nainen Eastiassa…” Lita sanoi hiljaa, nojautuen pois miehen sylistä vaikeatulkintainen hymynkare huulillaan. ”Älä turhaan ole pahoillasi.”
”Mistä sinä…?”
”Tieto on valtaa, Phobos.” Lita hymähti. ”Älä huoli, en halua sinulle, heilallesi tai siskollesi mitään pahaa. Pidän salaisuutesi turvassa.”
”… Kiitos.” Phobos sanoi hiljaa, miettien voisiko todella luottaa Litaan.
”Haluatko vielä jakaa huolesi Haromia koskien?” Nainen kysyi.
Phobos kertoi pääpiirteittäin mistä oli kyse ja Lita lupasi pitää tilannetta Shinean vuoksi silmällä, kuultuaan toisen näkökulman siitä, mitä Evalle oli tapahtunut.
Vaikka Phobos oli surkeasti epäonnistunut siskonsa suhteen, hän poistui paikalta luottaen siihen, että asiat kyllä järjestyisivät jossain vaiheessa paremmin päin. Palatessaan tiiminsä pariin hän huomasi työtovereidensa katseet näiden olettaessa hänen käyneen klubin takahuoneessa tekemässä aivan jotain muuta, kuin juttelemassa. Mies ei pitänyt tarpeellisena korjata tuota luuloa vääräksi, eikä vähiten sen vuoksi, ettei halunnut antaa kenellekään mitään vihiä siskostaan.

Shinea kulki sotilaiden seassa kohti ulko-ovea. Hän oli raivoissaan. Miten Phobos kehtasi? Hänen eteensä osuvat sotilaat tekivät kohteliaasti tilaa naisen pujotellessa heidän välissään. Osa yritti kysyä, oliko hän kunnossa, mutta Shinea ei pysähtynyt vastaamaan kenellekään.
Kirpeä ulkoilma pyyhkäisi vasten naisen kasvoja, kun hän astui ulos. Se tuntui virkistävältä tunkkaisen sisäilman jälkeen. Shinea lähti nopein askelin kävelemään hotellia kohti. Artasialaisia ja Hydruslaisia sotilaita parveili ulkona ja naisen katse kiinnittyi siihen artasialaiseen upseeriin, jolle hän oli tanssinut. Tämä vilkaisi naisen suuntaan röökiä sytyttäessään, virnistäen hyväntuulisesti heidän katseidensa kohdatessa Shinean astellessa ohi, kääntäen huomionsa jälleen upseeritovereihinsa, jotka selkeästi naljailivat hänelle jostakin artasiaksi. Hetken Shinea oli aivan varma siitä, että mies oli tunnistanut hänet, joten hän jatkoi ripeästi matkaansa, peläten jonkinlaista välikohtausta. Sitä ei kuitenkaan tullut, vaan nainen pääsi ilman ongelmia hotellille.
Suljettuaan oven perässään, Shinea romahti. Kyyneleet vierivät hänen poskilleen, eikä hän kyennyt hillitsemään itkuaan. Kaikki tuntui jälleen todella epäreilulta. Kiertueen viimeinen keikka oli ollut tunnelmaltaan hienompi, kuin mikään muu koko kiertueella ja Phoboksen oli pitänyt tulla pilaamaan kaikki. Aikansa itkettyään Shinea veti viestimensä taskustaan aikeinaan poistaa veljensä viestimen tiedot. Hän tuijotti hetken aikaa ruutua, kirosi hyvin tuskastuneena ja tyytyi estämään veljensä viestimen, ettei tämä voisi tavoitella häntä. Kaikesta huolimatta hän ei ollut valmis luopumaan veljestään lopullisesti. Mutta mahdollinen yhteydenotto olisi ainakin hänen omissa käsissään.
Lopulta Shinea nousi ylös, pyyhki rivakasti kyyneleet kasvoiltaan ja ryhtyi pakkaamaan tavaroitaan. Hän halusi kotiin. Heti.

Shinea oli Karnassoksessa kahta päivää aiemmin kuin oli alun perin suunnitellut, eikä hän ollut ilmoittanut Haromille aikaistuneesta kotiinpaluustaan, joten uloslähtöä tekevä mies yllättyi toden teolla, kun nainen asteli kotiovesta sisään seuraavana iltapäivänä.
”Hei!” Mies tervehti hämmästyneenä, kun nainen rojautti laukkunsa lattialle. ”Eikö sinun pitänyt palata vasta ylihuomenna?”
”Piti…” Shinea totesi surkeana, painautuen kumppaninsa syliin lohtua hakien.
”Mitä on tapahtunut?” Harom kysyi, halaten naista hellästi.
”Phobos…” Shinea sopersi, kertoen riidastaan veljensä kanssa. He seisoivat sylikkäin eteisessä koko sen ajan, kun nainen purki sydämeltään kaiken tapahtuneen.
”Veljesi kävi kimppuuni viikko sitten...” Harom sanoi hiljaa, kun Shinea oli saanut asiansa kerrottua. ”Hän käski minua jättämään sinut.”
”Mikset kertonut?” Shinea kysyi, vihaisena siitä, että hänen veljensä vehkeili hänen selkänsä takana.
”Koska en ole menossa mihinkään.” Harom vastasi rauhoittelevasti, silittäen naisen niskaa. ”En minä jätä sinua sen vuoksi, että joku ulkopuolinen käskee tekemään niin.”
”Harom… onko sinulla mitään käsitystä, miksi Phobos vihaa sinua niin paljon?” Shinea kysyi hiljaa.
”Pelkkiä arvauksia.” Harom vastasi hiljaa. ”Emme tulleet toimeen alokasaikoinakaan. Enkä voi sanoa hyppineeni riemusta kuullessani, mitä Eva teki hänen kanssaan, mutta ei minulla ole tarvetta kantaa hänelle siitä kaunaa… Tästä viimeisimmästä käännöksestä tosin olen hänelle todella vihainen.”
”En halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä…” Shinea puuskahti hiljaa.
”Jos koet sen oikeaksi ratkaisuksi. Olen tukenasi, mitä päätätkään.” Harom totesi, suukottaen naisen otsaa.
Shinean oli entistä vaikeampi uskoa mitään, mitä hänen veljensä oli Haromista sanonut. Ja nyt, kun hän oli päättänyt sulkea Phoboksen ulos elämästään, ei hänen perheestään ollut enää jäljellä muita kuin isä.
”Tiedän, että meillä oli yhteisiä suunnitelmia, kun kiertue loppuu, mutta haittaako sinua, jos lähden käymään Wanyassa isän luona?” Shinea kysyi hiljaa.
”Miksi haittaisi?” Harom hymähti lempeästi. ”Ehditään kyllä tehdä asioita yhdessä myöhemminkin. Kauanko ajattelit viipyä?”
”Ehkä viikon, täytyy soittaa hänelle ensin…” Shinea vastasi, tajuten vasta siinä vaiheessa, että Haromilla oli takki päällä. ”Olitko menossa jonnekin?”
”Olin, mutta avopuolisoni tuli kotiin ja vaikutti siltä, että tarvitsee tukea.” Harom totesi.
”Mene vain, pärjään kyllä.” Shinea hymähti.
”Usko pois, teen kaikkeni, että kokisit enemmän kuin pärjääväsi.” Harom sanoi hiljaa, painaen huulensa naisen huulille. Shinea vastasi suudelmaan ja kiertueviikkojen läheisyydenpuute sai hänet syttymään hetkessä.
”Oletko varma, että menosi voi lykkääntyä?” Hän kysyi suudelmien lomasta, kun miehen kädet matkasivat hänen paitansa alle.
”Usko pois, tämä on tärkeämpää.” Harom vastasi.
Mihin Harom olikaan ollut menossa, hänen lähtönsä viivästyi muutamalla tunnilla.