20. Unfair way
”Shinea!” Hell huikkasi, kun nainen asteli ohi laukku olallaan. ”Ollaan menossa jätkien kanssa kaljalle, tuletko mukaan?”
”Sori, mutta kakkosduuni kutsuu.” Shinea pahoitteli.
”Voisit joskus pyytää siitä puljusta vapaan perjantain.” Hell hymyili. ”Saisit juoda väljähtynyttä siideriä pakokaasuilta ja tehdasrasvalta haisevien koneöljyn tahrimien miesten kanssa.”
”Niin houkutteleva kuin tarjous onkin, niin menen keräilemään tipit parempaan taskuun toiselta puolen tiskiä.” Shinea hymähti. ”Pitäkää hauskaa!”
Niine hyvineen hän asteli ulos. Nainen huikkasi hyvät viikonloput myös Kristokselle, joka asteli parkkipaikalla. Mies hädin tuskin vilkaisi hänen suuntaansa, mutta Shinea antoi olla. Hapannaama mikä hapannaama, turha moisesta oli mieltään pahoittaa.
Shinea suuntasi kotiinsa, kävi suihkussa ja hoiti muut juoksevat asiat kämpillään, ennen kuin lähti Karnassoksen keskustaan. Normaalisti hän nukkui pari tuntia töiden välissä ja lähti vasta illaksi töihin, mutta tänään hän oli luvannut tehdä muutaman ylimääräisen tunnin baarin puolella, auttaen valmistelemaan tarvittavia aineksia drinkkeihin. Klubin avatessa ovensa Shinea siirtyi narikan puolelle. Asiakkaita tuli tasaisena virtana alkuillasta lähtien, joten aika kului sukkelasti.
Kellon lähennellessä puolta yötä Roseen asteli seurue, jonka mukana paikalle saapui myös Kristos. Shinea kohteli koko seuruetta niin kuin muitakin asiakkaita, ottaen narikassa vastaan näiden takit ja toivottaen mukavaa iltaa klubin puolella. Hän tunsi Kristoksen katseen kulkevan vartalollaan, josta oli paljastettuna huomattavan paljon enemmän, kuin aluspajalla ikinä. Shinealla oli todella vaivaantunut olo miehen katsellessa häntä, mutta nainen yritti peittää sen käytöksestään parhaansa mukaan. Tilanne oli kuitenkin nopeasti ohi ja hävisi naisen mielestä nopeasti, kun uusia asiakkaita asteli sisään. Muutamaa tuntia myöhemmin hänen työvuoronsa päättyi ja nainen lähti kotiin nukkumaan.
Shinea muisti vasta maanantaiaamuna nähneensä Kristoksen Rosessa. Häntä jännitti hieman mennä töihin, mutta ainakaan pajan puolen työkavereiden korviin ei ollut kantautunut tieto naisen toisesta työpaikasta. Shinea oli aivan varma, että olisi saanut osakseen rasvaista vittuilua muilta mekaanikoilta, jos nämä olisivat tienneet asiasta, mutta kukaan ei sanonut mitään normaalista poikkeavaa. Toisaalta, Dornea lukuun ottamatta oikeastaan ketään ei kiinnostanut keskustelle Kristoksen kanssa työaikana yhtään sen enempää kuin oli pakko.
”Helvetin kiireinen kuukausi tulossa…” Hell päivitteli työlistaa katsellessaan. Päivät olivat käytännössä täynnä seuraavat neljä viikkoa. Lähestyvä lomakausi sai ihmiset varautumaan pitempiin matkoihin, joten pieniä ja suuria huoltoja oli tiedossa paljon.
”Älä nyt, eiköhän kaikki mene ihan hyvin.” Shinea hymähti katsellessaan listaa Hellin olan yli. ”Ylityöt tietää rahaa.”
”Rauhoita tahtia tai poltat itsesi loppuun.” Hell totesi. ”Elämässä on muutakin, kuin työnteko.”
”Täytyy takoa, kun rauta on kuumaa.” Shinea virnisti. ”Tiedät kyllä, että muutin juuri. Kämppäni näyttää tällä hetkellä poikamiesboksilta ja haluaisin hankkia sinne jotain nättiä ja tehdä siitä viihtyisän.”
”Onko sillä juurikaan väliä, miltä se asunnoksi kutsumasi komero näyttää, jos käyt siellä vain nukkumassa?” Hell naurahti.
”Ehkä viihtyisin paremmin, jos se näyttäisi kodilta. Tai jos sinne kehtaisi viedä jonkun muunkin, jonka kanssa viettää aikaa.” Shinea kohautti hartioitaan ja kaksikko lähti aloittelemaan päivän työt.
Hell oli ollut oikeassa kiireisestä kuukaudesta. Mekaanikot paiskivat ylitöitä useampana päivänä viikossa, tosin monena iltana varikolle jäivät vain Hell ja Shinea, sillä muut mekaanikot olivat pääasiassa perheellisiä miehiä, joten heillä oli elämää työn ulkopuolellakin.
Shinea nautti kiireisestä ajasta ja siitä, että tunsi olevansa osa tiimiä. Asiakkaat eivät vaikuttaneet häiriintyvän siitä, että aluspajan puolella hääri nainen. Olipa hän useammankin kerran onnistunut pelastamaan oman sukupuolensa edustajan korjaamokäynnin, sillä häntä tuntui olevan helpompi lähestyä ja hän myös löysi helpommin yhteisen kielen naisten kanssa.
Eräänä päivänä Shinea pääsi lähtemään ajallaan töistä. Koska hänellä ei ollut sovittuna työvuoroa klubillakaan, hän soitti Litalle ja sopi tämän kanssa yhteiset tankotanssitreenit.
Shinea heilautti itsensä tankoon Litan esimerkin mukaisesti ja seurasi tämän antamia ohjeita, saadakseen liikkeen menemään oikein.
”Ojenna vähän enemmän vasenta jalkaa.” Lita huikkasi. Shinea totteli, laskeutuen lopulta alas tangosta löydettyään ensin oikean tuntuman liikkeeseensä.
”Tätä menoa viet minun työni.” Lita virnisti.
”Älä viitsi, en minä niin hyvä vielä ole.” Shinea hymähti hengästyneenä.
”Olet vain turhan vaatimaton.” Lita totesi. ”Mistä mieleeni… Dominance heittää muutaman kuukauden päästä kiertueensa päätöskonsertin Karnassoksessa.”
”Mitä siitä?” Shinea kysyi. Yhtyeen laulaja palasi elävästi hänen mieleensä. Neal, jolle Shinea ei ollut koskaan soittanut. Nainen tarttui jälleen tankoon, lähtien jälleen hakemaan oikeaa tuntumaa harjoittelemaansa liikkeeseen.
”Jätkät haluavat muutaman tanssitytön lavalle parin viimeisen biisin ajaksi, koska päätöskonsertin on tarkoitus olla vielä isompi kuin kiertueen muiden konserttien.” Lita vastasi. ”Minä luonnollisesti olen menossa, mutta lupasin auttaa etsimään jonkun muun esiintymään kanssani. Olisitko sinä kiinnostunut?”
Shinean ote tangosta lipesi ja hän mätkähti vasen kylki edellä tangon juureen.
”Ai helvetti…” Hän henkäisi saatuaan jälleen vedettyä ilmaa keuhkoihinsa.
”Sattuiko pahasti?” Lita kysyi auttaessaan ystävänsä ylös.
”Tämä taisi olla ihan hyvä vastaus kysymykseesi… ” Shinea vastasi kylkeään pidellen. ”Ei näillä taidoilla lähdetä mihinkään rock-konserttiin tanssimaan.”
”Älä huoli, minullekin kävi noin viime viikolla.” Lita lohdutti. ”Mieti vielä, en toki pakota sinua mukaan, mutta minusta olisit lavalla aivan elementissäsi.”
”En lupaa mitään. Pajalla on aika kiireistä, joten en tiedä ehtisinkö treenaamaan kanssasi.” Shinea totesi. ”Tällä hetkellä totean vain, että nyt on todella hyvä aika lähteä kotiin.”
”Koska sinulla on seuraava työvuoro Rosessa?” Lita kysyi astellessaan Shinean kanssa kohti pukuhuonetta.
”Nyt on keskiviikko… Lauantaina, jos en väärin muista.” Shinea vastasi. ”Varikolla puolestaan näytti tänään siltä, että huomenna on taas ylitöitä.”
”Dominancen keikalle treenaamisen voi katsoa hyvinkin työajaksi, vaikka se ei Rosessa työskentelyyn liitykään.” Lita huomautti hymynkare huulillaan. ”Ehtisit nukkumaankin joskus.”
”Lupaan harkita asiaa.” Shinea sanoi päätään puistellen.
Shinea ähkäisi tuskaisesti vetäessään työhaalaria päälleen. Hän oli aamulla tarkistanut osumaa ottaneen kylkensä kunnon ja käytännössä koko kylki oli yhtä kipeää mustelmaa. Aamiaiseksi nainen oli syönyt särkylääkkeen, juoden sen kanssa lasillisen vettä. Shinea kiskaisi haalarin vetoketjun kiinni ja asteli pajan puolelle, toivottaen hyvät huomenet työtovereilleen. Muutama katsoi hänen kylkeä varovaa menoaan kiinnostuneen näköisenä, mutta kukaan ei kysynyt mikä hänellä oli hätänä.
Lounaaseen mennessä särkylääkkeiden vaikutus oli kulunut pois ja kylkeä vihloi jälleen julmetusti.
”Ei sulla sattuisi olemaan särkylääkkeitä?” Shinea kysyi Helliltä istuessaan tämän kanssa saman pöydän ääreen syömään eväitään. Hän riisui haalarinsa yläosan vaivalloisesti päältään, sillä taukotilassa oli vielä kuumempi, kuin pajan puolella. Shinea sitoi hihat väljästi vyötärölleen hihattoman paitansa päälle ja avasi eväsrasiansa kannen.
Kristos asteli nyrpeän näköisenä taukotilaan hakemaan omaa lounastaan jääkaapista.
”Pajan lääkintätarvekaapissa pitäisi olla.” Hell vastasi. ”Mihin sattuu?”
”Kylkeen, kävi pieni harrastustapaturma eilen.” Shinea totesi tökkiessään ruokaansa haarukalla. ”Toinen kylki on yhtä isoa mustelmaa.”
”Et ajatellut saikkua hakea?” Hell tiedusteli.
”Ei se nyt niin kipeä ole, ettenkö pystyisi töitä tekemään.” Shinea hymähti. ”Sitä paitsi, raha puhuu.”
”Sinun käsiisi päätyessään se näkyy vain heiluttavan hyvästiksi.” Hell huomautti.
”Siksi lisätienestit ei ole pahitteeksi.” Shinea totesi, hymyillen vinosti. ”Sitä paitsi, mitä minä nyt yksin kotona tekisin? Täällä sentään saa olla hyvässä seurassa.”
Hell hymyili. Kristos puolestaan tuhahti puoliääneen jotakin, mistä Shinea ei saanut selvää ja asteli varaosamyymälän puolelle syömään lounastaan. Shinea vapautti hiuksensa sekaiselta nutturaltaan saatuaan eväänsä syötyä. Pitkät laineille taipuneet suortuvat valahtivat hänen hartioilleen ja nainen selvitteli ne nopeasti takuista sormia apunaan käyttäen, keräten suortuvat uudelleen sekaiselle nutturalle.
”Aiotko jäädä tänään ylitöihin?” Hell kysyi.
”Niin minä vähän suunnittelin.” Shinea vastasi. ”Entä itse?”
”Taidan jäädä, huomenna ei pysty.” Hell totesi, silmäillen Shineaa huulillaan hymy, jota nainen ei osannut tulkita.
Iltapäivän aikana Shinea ja Hell saivat yhdessä kirittyä aikataulun hyvälle mallille pajan töiden suhteen.
”Käyn vaihtamassa vaatteet ennen kotiin lähtöä.” Shinea huikkasi työkaluja paikoilleen vievälle miehelle ja lähti astelemaan kohti yläkerrassa olevaa pukuhuonetta.
”Tarvitsetko apua?” Hell huikkasi hänen peräänsä.
”Mitäs luulet?” Shinea huusi takaisin. Hän kiskoi haalarin vetoketjua auki jo portaissa, saadakseen riisuttua sen mahdollisimman nopeasti päältään pukuhuoneessa. Nainen naputteli kaappinsa lukkoon oikean numerosarjan ja keräsi vaatteensa kaapistaan sen vieressä olevalle penkille. Hän riisui työhaalarin ja sen alla olevan paidan päältään hieman kankeasti, sillä kylkeä särki edelleen. Shinea kumartui vetämään farkut jalkaansa ja suoristautui ripustaakseen haalarin kaappiinsa. Nainen tunsi, kuinka karheat kädet painuivat hänen paljaalle vyötärölleen. Shinea säpsähti irti otteesta ja käännähti ympäri pelästynyt ilme kasvoillaan.
”Sori, ei ollut tarkoitus pelästyttää.” Hell sanoi vaimeasti, ääni karheana.
”Eikö?” Shinea tuhahti paitaa käteensä hapuillen. ”Olisit voinut vaikka koputtaa ennen kuin tulit sisään.”
Hell katsoi naista hetken aikaa ilmeettömänä, pamauttaen Shinean kaapin oven kiinni, nojautuen lähemmäs naista ärsyyntyneen näköisenä. Shinea säpsähti, pudottaen paidan käsistään.
”Mitä peliä sinä oikein pelaat?” Mies kysyi vaativasti.
”En… mitään?” Shinea vastasi hämmentyneenä.
”Älä viitsi.” Hell kähähti. ”Sinä olet koko täällä olosi ajan yrittänyt kieputella milloin ketäkin pikkusormesi ympärille.”
Shinea katsoi miestä silmät suurina, hämmentyneenä syytöksestä.
”Mitä?” Hän henkäisi, tietämättä mitä sanoa. ”En minä-…”
”Annat jatkuvasti ymmärtää, että kaipaat seuraa kämpillesi, torjuen kuitenkin seuraavassa käänteessä.” Hell kuiskasi yhteen puristettujen hampaidensa takaa. ”Enkä minä ole ainoa, jolle flirttailet. Suorastaan kerjäät huomiota. Saatanan tyrkky.”
”En käsitä, mistä puhut.” Shinea sopersi. ”Olen vain yrittänyt...”
Hell tarttui häntä käsivarresta, vetäen puolialastoman naisen kiinni itseensä, tämän yrittäessä nojata poispäin.
”Et usko tuota itsekään. Pelkästään nuo alusvaatteet puhuvat puolestaan.” Mies sanoi, kuljettaen toista kättään naisen mustelmatonta kylkeä pitkin. ”Työskentely sillä Sovan strippiklubilla kertoo sinusta myös paljon…”
Ilmeisesti Kristos oli juorunnut asiasta. Hell kumartui suudellakseen Shineaa.
”Lopeta.” Shinea älähti ja työnsi häntä kauemmas. Miehen ote tiukkeni.
”Leikit edelleen vaikeasti tavoiteltavaa vai?”
”Päästä irti!” Shinea ärähti, yrittäen edelleen räpistellä irti miehen otteesta, tämän otteen tiukentuessa sitä enemmän, mitä kovempaa nainen itseään irti riuhtoi.
”Älä viitsi, olet kerjännyt tätä koko ajan!” Hell kähähti, kouraisten naista takapuolesta vapaalla kädellään. ”Helvetin lutka..!”
Shinea läimäisi häntä avokämmenellä päin näköä. Hell paukautti Shinean voimalla kaappirivistöä vasten, suunnaten sen jälkeen iskunsa hänen kipeään kylkeensä. Nainen parkaisi kolauttaessaan takaraivonsa kaapin oveen. Kipu säteili niin päässä, selässä kuin jo valmiiksi ruhjoutuneessa kyljessä, lamauttaen Shinean toimintakyvyn.
Metalli tuntui kylmältä naisen paljaalla iholla, kyyneleet valuivat pitkin poskia ja kyljessä sinkoileva kipu oli saada Shinean oksentamaan. Hellin vartalo painui häntä vasten. Shinea tunsi miehen erektion lantiotaan vasten farkkujensa läpi, huulet kaulallaan, kuuli kuiskaukset korvansa juuressa, vaikka sanojen merkitykset eivät tajuntaan uponneetkaan. Käden, joka hivuttautui alas hänen vatsaansa pitkin, työntyi napittamatta jääneistä farkuista sisään. Käden, joka etsi tiensä pikkupöksyjen alle, suunnaten reisien väliin. Sormenpäiden koskettaessa klitorista, Shinean pää selvisi sen verran, että tajusi tönäistä Hellin kauemmas, heilauttaa päätään voimakkaasti eteenpäin, rusentaen otsallaan miehen nenän. Kun Hell irrotti otteensa perääntyäkseen, Shinea paukautti polvensa miehen haarojen väliin, saaden tämän hoipertelemaan muutaman askeleen taaksepäin tuskaisen näköisenä.
”Saatanan huora!” Hell ärähti henkeä haukkoen. Miehen nenästä pulppusi runsaasti verta, mutta Shinea nappasi vain lattialle pudonneen vaatemytyn toiseen käteensä, tempaisi kenkänsä toiseen ja juoksi ulos pukuhuoneesta. Käytävässä hän kiskoi ripeästi kengät jalkaan, napittaen sen jälkeen farkut vapisevin sormin kiinni, vilkuillen samalla olkansa yli. Shinea jatkoi matkaansa pitkin käytävää riuhtoen paitaa päälleen, napaten Dornen huoneen ovensuussa olevalta työkaluseinältä käteensä isohkon jakoavaimen. Päästessään portaiden yläpäähän, Shinea kuuli Hellin nopeat askeleet takanaan.
”Shinea!” Mies kutsui. ”Tule takaisin!”
Naisella ei ollut aikomustakaan pysähtyä, saati lähestyä miestä oma-aloitteisesti. Hän jatkoi kiirehtien matkaansa, mutta Hell tavoitti hänet portaiden puolivälissä. Shinea heilautti jakoavainta, osuen Helliä pään sivuun tämän tavoitellessa otetta hänestä. Hell karjaisi kivun vuoksi, yrittäen uudelleen tarttua Shineaan. Nainen väisti, kumartuen pois alta. Hell puolestaan horjahti, hänen jalkansa osuivat kumartuneeseen Shineaan ja hän kiepsahti naisen yli, pyörien portaat alas.
Shinea kohottautui jaloilleen, hoippuen portaat alas ja hypäten lattialla makaavan tokkuraisen miehen ohi, tiputtaen jakoavaimen kädestään ulko-ovella ja sinkosi ovesta ulos vapauteen. Hänen korvissaan kaikuivat Hellin hänen peräänsä huutamat solvaukset, jotka vaimenivat oven sulkeutuessa. Nainen juoksi useamman korttelin matkan, ennen kuin pysähtyi huohottaen raskaasti. Hän nojasi seinään erään vaateliikkeen näyteikkunan vieressä, valahtaen kadulle istumaan. Shinea purskahti itkuun, täristen paikoillaan käsivarret ympärilleen kiedottuina. Ohikulkijat vilkuilivat Shineaa uteliaan näköisinä, mutta kukaan ei kysynyt mikä oli hätänä tai tarvitsiko hän apua. Lopulta Shinea sai kerättyä itsensä kasaan. Hän pyyhki kyyneleet kasvoiltaan kämmenselkäänsä ja nousi haparoiden ylös.
Shinea vilkuili hetken aikaa ympärilleen, yrittäen paikantaa, missä oli. Hänen viestimensä oli edelleen pukuhuoneen kaapissa, eikä naisella ollut mitään aikomusta lähteä hakemaan tavaroitaan työpaikaltaan kokemansa jälkeen. Lompakko oli laukussa kaapin uumenissa yhdessä viestimen kanssa, joten käteisen rahan ja matkakortin puuttuessa ei olisi mitään asiaa metroon. Siispä Shinea käveli, vaikka matkaa oli useampi kilometri. Hänen ajatuksensa eivät lakanneet kiertämästä kehää tapahtuneen ympärillä. Oliko hän tosiaan antanut Hellin ymmärtää jotain enemmän, kuin oli koskaan tarkoittanut...?
Shinea kääntyi matkalla muutaman kertaan väärään suuntaan, selviten lopulta kotiin asti, mutta hänelle ei ollut jäänyt minkäänlaisia muistijälkiä koko matkasta. Hän kävi suihkussa ja lysähti sänkyynsä. Kyyneleet kohosivat jälleen hänen silmiinsä ja nainen pyyhki niitä sinnikkäästi pois.
”Voi vitunvitunvittu…” Hän voihkaisi tyynyynsä.
Shinea nukahti levottomaan uneen, jossa hän yritti paeta kaikkia ja kaikkea. Joku oli koko ajan hänen kannoillaan ja lopulta, kun nainen aamulla heräsi, hän oli loputtoman surullinen ja pohjattoman väsynyt.
Shinea penkoi kämppänsä ympäri löytääkseen metrolipun verran käteistä ja sai kuin saikin tarvitsemansa summan kasaan. Häntä pelotti todella paljon mennä töihin, mutta sentään Dornen pitäisi olla paikalla, joten Shinea pääsisi heti kertomaan mitä oli tapahtunut. Ahdistuksestaan huolimatta Shinea taittoi matkan töihin, täristen metrossa ja astellen metroasemalta vapisevin jaloin työpaikalleen. Matkalla vastaan tuli poliisin teknisen tutkinnan alus.
Kääntyessään varikon pihalle, sen edessä odotti poliisialus. Shinean sydän hakkasi tietään ulos hänen rinnastaan, kun hän asteli huterin askelin pihan poikki ja lopulta varikon ovesta sisään.
”Siinä hän on!” Dorne totesi kireästi nähdessään naisen.
Kaksi tiukkailmeistä poliisia suuntasi katseensa Shineaan.
”Neiti Way, teidän pitäisi tulla meidän mukaamme.” Pidempi poliiseista sanoi. Shinea nielaisi ja nyökkäsi varovasti.
”Voinko…” Ääni tuntui kuihtuvan huulille, joten Shinea henkäisi syvään ennen kuin jatkoi. ”Voinko hakea laukkuni kaapistani? Siellä on kaikki tavarani viestintä ja lompakkoa myöten.”
”Voit.” Pidempi poliisi totesi, vinkaten työpariaan lähtemään Shinean perässä yläkertaa kohti.
”Kerää samalla mukaasi muutkin henkilökohtaset tavarasi.” Dorne sanoi jäykästi.
Shinea jähmettyi paikoilleen.
”Dorne, se mitä tapahtui, ei ollut…” Hän aloitti takellellen sanoissaan.
”Aivan sama.” Dorne puuskahti. ”Kerää kamasi. En halua sinua enää lähellekään varikkoani.”
Shinea vaikeni. Mitään vastaamatta, hän pidätteli kyyneleitä astellessaan kohti pukuhuonetta poliisi kannoillaan. Portaiden juurella oli laakea verilammikko, käytävällä veritippojen viitoittama polku ja pukuhuoneen lattialla puolestaan veritahroja sillä kohtaa, johon Hell oli jäänyt hetkeksi paikoilleen verta vuotavan nenänsä kanssa. Shinea keräsi vähäiset henkilökohtaiset tavaransa kaapistaan poliisin valvovan silmän alla, joka kävi naisen laukun sekä takintaskut läpi, varmistaen ettei Shinean tavaroiden joukossa ollut mitään vaarallista, millä käydä poliiseja vastaan. Kaksikko lähti astelemaan takaisin alakertaan.
”Mitä Hellille tapahtui?” Shinea kysyi hiljaa rinnallaan kulkevalta poliisilta.
”Sen me haluaisimme kuulla sinulta.” Poliisi sanoi tylysti.
”Hän yritti-”
”Säästä tuo kuulusteluihin.” Poliisi keskeytti. Shinea nyökkäsi varovasti.
Metelistä päätellen Hell oli ainakin ollut elävien kirjoissa siinä vaiheessa, kun hän oli itse paennut varikolta. Kaikki kääntyisi kyllä parhain päin, nainen vakuutteli itselleen. Varikon muut mekaanikot olivat tulleet töihin sinä aikana, kun Shinea oli keräämässä kamojaan. Tai sitten nämä olivat olleet paikalla kaiken aikaa, eikä Shinea vain ollut osannut kiinnittää heihin huomiota.
Nainen kuuli hämmentyneen supinan, tunsi muiden katseet selässään astellessaan poliisien mukana ulos. Shinea sai istua poliisiauton kyytiin oma-aloitteisesti, ilman poliisisarjoista tuttua tuuppimista ja pään alas painamista. Matka poliisiasemalle taittui hiljaisesti, poliisit vaihtoivat keskenään muutaman hiljaisen sanan, joista Shinea ei saanut selvää.
Poliisiaseman pihalla Shinea astui aluksesta ulos ja pidempi poliiseista tarttui hänen käsivarteensa, saattaen Shinean sisälle ja loputtoman pitkää käytävälabyrinttiä pitkin yhteen laitoksen kuulusteluhuoneista. Shinea yritti käyttäytyä mahdollisimman esimerkillisesti, kokien ettei ollut tehnyt mitään väärää. Hänhän oli vain puolustanut itseään. Poliisi jätti Shinean istumaan pöydän ääreen, poistuen huoneesta mulkaistuaan Shinean suuntaan kireä ilme kasvoillaan. Hänen mentyään ei kulunut montaakaan minuuttia, ennen kuin kolmas poliisi astui huoneeseen. Hänellä ei ollut varsinaista virkapukua, joten Shinea oletti tämän työskentelevän tutkinnan puolella.
Poliisi istui toiselle puolelle pöytää, pyysi Shinealta tämän henkilöllisyystodistuksen varmistaakseen henkilötietojen paikkansapitävyyden ja painoi pöydän kulmalla olevan kuulustelut tallentavan laitteen äänityspainiketta.
”Konstaapeli Valor Noe, Shinea Wayn kuulustelu, 342.päivänä vuonna 2472, kellonaika aloittaessa 0814.” Poliisi sanoi rutiininomaisesti, kääntäen sitten katseensa Shineaan. ”Kerro, mitä eilen tapahtui.”
Shinea veti syvään henkeä ja kertoi parhaansa mukaan, mitä edellisenä päivänä oli tapahtunut. Konstaapeli Noe kuunteli sanomatta mitään, mutta teki toisinaan merkintöjä edessään oleviin papereihin.
”Miksi et vastannut viestimeesi, kun sinua yritettiin eilen tavoittaa?” Noe kysyi, kun Shinea oli päässyt loppuun.
”Kuten sanoin, se oli laukussani työpaikan pukuhuoneen kaapissa.” Shinea toisti sen, mitä oli vain vähän aiemmin kertonut.
”Ja mihin menit, kun lähdit varikolta?”
”Juoksin aika päämäärättömästi jonkin aikaa ja hetken hengähdyksen jälkeen kävelin kotiin.” Shinea vastasi hiljaa. ”Eksyin matkalla pari kertaa ja kotimatka kesti kauan.”
”Pyysitkö apua keneltäkään?”
”En…” Shinea vastasi hiljaa. ”Olin aika järkyttynyt.”
Noe merkitsi jälleen jotain papereihinsa.
”Mihin aikaan saavuit kotiin?”
”En katsonut kelloa…” Shinea sanoi vaimeasti. ”Mutta kävin suihkussa ja kun tulin sieltä, kello oli ehkä puoli yhdeksän.”
”Sinua yritettiin tavoitella myös kotoasi.” Noe totesi, tarkkaillen Shineaa tiiviisti.
”Ovellani ei kyllä käynyt ketään eilen.” Shinea sanoi hiljaa. ”Ainakaan sinä aikana, kun olin kotona.”
”Sinua ei tavoitettu myöskään aamulla.”
”Ehkä olin jo lähtenyt töihin.” Shinea ehdotti hiljaa.
”Kuudelta aamulla?” Noe täräytti.
”Tuohon aikaan olen ollut vielä kotona, mutta ovella ei ole käynyt ketään.” Shinea ilmoitti. ”Ovathan he olleet oikean oven takana?”
Noe selasi papereidensa vieressä olevaa kosketusnäyttöä ja kertoi Shineaa tavoitelleen partion raportissa olevan osoitteen.
”Se on viereinen talo.” Shinea sanoi hiljaa.
”Osoitetiedot on otettu suoraan varikon työntekijälistalta, pomosi lähetti ne poliisiasemalle.” Noe ilmoitti.
”Sitten sinne on sattunut näppäilyvirhe.” Shinea väitti vastaan.
”Mikä on suhteesi Hell Jothamiin?” Noe hyppäsi seuraavaan asiaan.
”Hän on… oli vain työkaveri.” Shinea vastasi. ”Hell oli minusta kiinnostunut, minä en hänestä ja hän kai oletti ystävällisyydestäni liikaa.”
”Mitä tarkoitat, kun sanot, että ”oli”?” Noe kysyi neutraalisti.
”Sain potkut, joten sitä kautta peilaten, Hell oli työkaveri. Ei ole enää.” Shinea vastasi vaimeasti, purren huultaan, sillä häntä alkoi jälleen itkettää.
”Missä kunnossa hän oli, kun poistuit varikolta?”
”Perääni huudetuista solvauksista päätellen kohtuullisen hyvässä.” Shinea vastasi vaimeasti. ”Miten niin? Missä hän on?”
”Hell Jotham on tällä hetkellä sairaalassa.” Noe sanoi tylysti. ”Sen lisäksi, että mursit hänen nenänsä, hänellä on murtumia kallossaan, toisessa polvessaan ja muutama katkennut kylkiluu.”
Shinea ei tiennyt mitä sanoa, hän vain tuijotti edessään istuvaa poliisia.
”Tarvitsenko…” Nainen takelteli lopulta. ”Tarvitsenko minä asianajajaa?”
”Mahdollisesti.” Noe vastasi. ”Sinun ja herra Jothamin tarinat eroavat aika radikaalisti toisistaan.”
”Syytetäänkö minua tällä hetkellä jostain?” Shinea kysyi hiljaa, tuijottaen pöytää edessään.
”Syyte muotoutuu vielä, mutta jonkin asteisena pahoinpitelynä tämä oikeuteen menee.” Noe vastasi.
”Se kusipää yrittää raiskata minut ja minä saan pahoinpitelysyytteen, kun puolustan itseäni?” Shinea kimmastui. ”Mikä helvetti tätä-”
”Rauhoitu.” Noe komensi tiukasti. Shinea vaikeni ja käänsi katseensa sivuun. Hän pidätteli jälleen kyyneleitä. Asiat olivat nähtävästi olleet taas liian hyvin liian pitkään.
Elämä sortui jälleen hänen ympäriltään.
Sortui kuin korttitalo.
”Oliko tämä tässä?” Hän kysyi lopulta.
”Jos sinulla ei ole mitään lisättävää.” Noe vastasi.
”En usko, että on.” Shinea sanoi hiljaa.
Noe päätti kuulustelun kertoen äänityksen loppuun lopettamisen kellonajan.
”Odota siinä.” Noe sanoi ja nousi ylös tuoliltaan. ”Käyn hakemassa paperiversion kuulustelusta. Kun olet lukenut ja allekirjoittanut sen, voit poistua.”
Puolen päivän aikoihin Shinea astui poliisiaseman pääovista ulos, asteli rakennuksen edessä kohoavaan portaikkoon ja lysähti ylimmälle portaalle istumaan. Hän nojasi kasvonsa käsiinsä ja mietti, mitä helvettiä tekisi. Shinea oli menettänyt kertarysäyksellä mahdollisuuden saattaa koulutuksensa loppuun, työpaikan, ihmisen, jota oli luullut ystäväkseen ja nyt hän saisi niskoilleen vielä pahoinpitelysyytteenkin.
Tovin epätoivossa vellottunaan, nainen laski kätensä alas, suoristi ryhtinsä ja kohotti katseensa päättäväinen ilme kasvoillaan.
Häntä ei nujerrettaisi tällä tavalla.
Asiat järjestyisivät kyllä.
Shinea nousi portaalta, heitti laukun olalleen, lähtien liikkeelle, suunnitellen samalla miten järjestelisi asiansa parhain päin. Ensin täytyisi sopia lisätyövuoroista Rosessa. Lisäksi hän voisi ottaa vastaan Litan esittämän tarjouksen Dominancen keikalla esiintymisestä. Shinea suoristi ryhtinsä ja asteli lähimmälle metroasemalle.
Hän oli selvinnyt vastoinkäymisistä ennenkin.
Hän selviäisi nytkin. Yksi ovi oli sulkeutunut hänen takanaan, joten jonkun toisen oven tai vaihtoehtoisesti ikkunana olisi parempi aueta, tai Shinea etsisi jonkin muun reitin jota pitkin edetä jälleen.
Shinea asteli sisään Black Roseen työntekijöiden ovesta. Hän moikkasi vastaantuleville työkavereille suunnistaessaan kohti käytävää, jossa klubin vähäiset toimistotilat sijaitsivat. Nainen pysähtyi Ivanin huoneen ovella ja koputti ovenkarmiin, astuen sisään Ivanin viittilöidessä häntä peremmälle avoimesta ovesta.
”Hei.” Shinea tervehti.
”Hei.” Ivan vastasi, vilkaisten hämmentyneenä kelloa. ”Onko sinulla vapaapäivä pajalta?”
”Ei…” Shinea vastasi vaimeasti, miettien kuinka paljon kertoisi… Kuinka paljon kannattaisi kertoa?
”Mitä on tapahtunut?” Ivan kysyi naisen ilmeen huomatessaan ja viittilöi naista istumaan pöytänsä toisella puolella olevalle tuolille. Jokin oli pahasti pielessä.
”Sain aamulla potkut.” Shinea vastasi pää painuksissa, lysähdettyään tuolille istumaan. Ivan nousi ylös ja kävi sulkemassa huoneensa oven.
”Minkä ihmeen takia?” Hän kysyi astellessaan takaisin pöytänsä taakse.
Shinea kohotti katseensa ja suoristi ryhtinsä samalla. Hänen ilmeensä oli tuima.
”Työkaveri yritti raiskata minut.” Nainen töksäytti. ”Puolustauduin. Siltä kusipäältä murtui luita ja minut potkittiin pellolle.”
”Hyvä tyttö. Vaikka lopputulos on sinun kannaltasi kurja.” Ivan sanoi, ollen selkeästi pahoillaan Shinean tilanteesta. ”Tarvitsetko apua sen kusipään kanssa?”
”En tiedä vielä tarkasti, luultavasti tarvitsen.” Shinea vastasi hiljaa. ”Mutta työvuoroja tarvitsen lisää.”
”Ilmoita kun tiedät, työpaikan puolesta järjestyy kyllä asianajaja.” Ivan totesi, avaten työvuorolistan Shinean nähtäville. ”Kuinka pitkää työviikkoa haluat tehdä?”
Shinea huokaisi sisimmässään helpotuksesta. Ivan ymmärsi hänen tilanteensa, ainakin näytti ymmärtävän. Kaksikko tarkasteli työvuorolistaa yhdessä, sopien karkean viikkotuntimäärän. Puolta tuntia myöhemmin Shinea asteli Ivanin toimistosta ulos, hämmentyneenä siitä kuinka helposti asiat olivat sujuneet.
”Nea!” Kuului tuttu ääni huikkaavan. Shinea kääntyi äänen suuntaan ja hymyili pienesti nähdessään Litan.
”Hei!” Hän huikkasi.
”Miten kylkesi voi?” Lita kysyi.
”Edelleen kipeä, siihen tuli komea mustelma.” Shinea vastasi vaimeasti.
”Onko jokin hätänä?” Lita kysyi ystävänsä yleisen olemuksen huomattuaan. Shinea ei ehtinyt edes kunnolla vastata, kun Lita keskeytti hänet, vei mukanaan baarin puolelle, nappasi pari pullollista juotavaa tiskin takaa ja istutti ystävänsä pöydän ääreen.
”Kerro kaikki.” Lita kehotti.
Shinea kertoi. Kaiken mitä vain kerrottavissa oli.
”Miten helvetissä sinä vedät puoleesi kaikki maailman idiootit.” Lita puisteli päätään, kun hänen ystävänsä pääsi loppuun.
”Sanos muuta.” Shinea myönnytteli, näpertäen pullostaan etikettiä irti.
”Haluatko lähteä ulos illalla?” Lita kysyi. ”Saisit muuta mietittävää.”
”Haluaisin nukkumaan…” Shinea vastasi hiljaa. ”Mutta en haluaisi mennä kotiin juuri nyt.”
”Tule minun ja Meronin luo.” Lita totesi hymyillen. ”Nukutaan pari tuntia, syödään jotain ja katsotaan sitten, mikä on toimintasuunnitelma illalle. Minulla on työvuoro illalla, mutta eiköhän me ennen sitä ehditä tehdä jotain mukavaa.”
Shinea naurahti ja nyökkäsi myöntymisen merkiksi. Hän asteli yhdessä Litan kanssa tämän ja Meronin kämpille, jutellen ystävänsä kanssa matkan aikana tilanteestaan ja työmahdollisuuksista. Keskustelun edetessä alkoi pikkuhiljaa tuntua, että asiat järjestyisivät.
Meron tuli vastaan alaovella prätkäkypärää kädessään roikottaen. Hän huikkasi Shinealle tervehdyksen, suuteli Litaa kuin ei olisi nähnyt häntä ikuisuuteen ja lähti sen jälkeen työpaikkaansa kohti kiirettään pahoitellen, sanoen tulevansa takaisin seuraavan päivän aikana.
”Saatana sentään, miten minä rakastan tuota retaletta…” Lita totesi, katsellessaan miehen menoa.
”Sovitte kyllä todella hyvin yhteen.” Shinea naurahti.
Kaksikko jatkoi matkaansa sisälle hyväntuulisesti jutellen, miettien samalla toimintasuunnitelmaa illaksi, sillä Shinea oli alkanut pikkuhiljaa lämmetä ajatukselle mukavasta illanvietosta.
Illan tullen Shinea ja Lita astelivat rauhalliseen pubiin, joka sijaitsi melko lähellä Litan ja Meronin asuntoa. Ystävykset tilasivat itselleen juotavaa ja astelivat pubin nurkassa olevaan loosiin, jotta he saisivat olla rauhassa. Keskustelu polveili aiheesta toiseen, yhtä luontevasti kuin opiskeluaikoinakin. Edellisen päivän kurjuudet pyyhkiytyivät Shinean mielestä, vaikka kipeä kylki muistuttelikin itsestään aika ajoin asentoa vaihtaessa. Lopulta kello oli niin paljon, että Litan täytyi lähteä kohti Black Rosea, jotta hän ehtisi valmistautua esiintymiseensä. Kaksikko keräsi tavaransa ja lähti suuntaamaan kohti pubin ovea.
”Eikö tuo ole Harom?” Lita kysyi, nyökäten baaritiskin vieressä seisovaa miestä kohti.
”Näkyy olevan.” Shinea vastasi miehen suuntaan vilkaistuaan. ”Mene vain, käyn moikkaamassa. Selviän kyllä kämpillesi.”
Lita nyökkäsi, halasi ystäväänsä pikaisesti ja lähti kohti työpaikkaansa. Shinea asteli Haromin luo. Hänen silmissään miehen olemuksessa oli jotakin outoa, vaikka hän ei kauempaa osannutkaan eritellä, mistä oli kyse. Tunne vain voimistui entisestään, kun Harom kumosi eteensä ojennetun juoman yhdellä kulauksella kurkustaan alas.
”Harom.” Shinea huikkasi vähän matkan päästä, kun baarimikko työnsi miehen eteen uuden lasin bournia.
”En uskonut törmääväni sinuun tänään.” Harom sanoi vaisusti vilkaistuaan Shinean suuntaan.
”Olin istumassa iltaa Litan kanssa.” Shinea totesi, huomaten Haromin lasia pitelevän käden tärisevän hieman ja rystysten olevan ruhjeilla. ”Oletko kunnossa?”
”Se on suhteellista.” Harom vastasi, kääntäen katseensa Shineaan. Mies näytti rasittuneelta ja todella väsyneeltä.
”Kaipaatko seuraa?” Nainen kysyi hiljaa. ”Näytät siltä, että jonkun kanssa keskusteleminen voisi tehdä hyvää.”
”Jos se joku olet sinä, niin kernaasti.” Harom vastasi, hymyillen väsyneesti.
Shinea tilasi itselleen juotavaa ja kaksikko siirtyi sivummalle pieneen pöytään istumaan.
”Miten sinulla menee?” Harom kysyi alkajaisiksi, siirtäen keskustelun pois itsestään.
”Sain potkut alusvarikolta.” Shinea vastasi hiljaa, siemaisten juomaansa.
”Minkä ihmeen takia?” Harom kysyi hämmentyneenä.
”Mursin eilen erään toisen työntekijän jalan. Ja kallon. Ja pari kylkiluuta.” Shinea vastasi vaimeasti, vältellen Haromin katsetta, pyöritellen lasia käsissään. ”Hän yritti raiskata minut.”
”Mitä helvettiä?” Harom ärähti. ”Joku sekopää yrittää satuttaa sinua noin törkeällä tavalla ja se olet sinä, joka saa potkut?”
”Poliisit hakivat minut aamulla töistä. Sanoivat kuulusteluissa, että tämä päätyy käräjille.” Shinea selitti vaimealla äänellä. ”Pomoni ei luultavasti halunnut mediahuomiota osakseen.”
”Mikä sen kusipään nimi on, joka sinuun kävi käsiksi?” Harom kysyi, eikä äänensävy jättänyt epäilyjä sille, minkä vuoksi mies halusi tietää.
”Anna olla.” Shinea totesi pää painuksissa. ”Arvostan sitä, että haluat auttaa, mutta en halua sinun tai kenenkään muunkaan sekaantuvan asiaan.”
”Sinun ei tarvitse selviytyä kaikesta yksin, Shinea.” Harom sanoi hiljaa, tarttuen naista kädestä.
”Saan kyllä apua, ei minulla ole hätää.” Shinea henkäisi. Miehen kosketus sai hänet jälleen värähtämään.
”Tiedän, että olet halutessasi aika tuittupäinen, mutta miten ihmeessä edes sait moisia vammoja aikaiseksi?” Harom kysyi, silittäen naisen kämmenselkää kevyesti peukalollaan.
”Pamautin otsani hänen nenäänsä… Kumautin jakoavaimella…” Shinea vastasi vaimeasti. ”Lisäksi hän kieri portaat alas.”
Harom katsoi häntä häkeltyneenä.
”Yllättäviä sattumia…” Mies sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Mitä?” Shinea kysyi kummastuneena. ”Mistä on kyse?”
Harom käänsi katseensa, miettien mitä vastaisi.
”Minä ja Eva erosimme.” Hän vastasi lopulta.
Shinea katsoi Haromia ymmällään.
”Ai.” Hän sai sanottua. ”Mitä tapahtui? Tai siis…”
Nainen vaikeni, kun ei löytänyt sanoja kysymykselleen.
”Hän petti minua.” Harom vastasi vaimeasti. ”Sain sen selville tänään, kun palasin kotiin.”
Shinean tunteet olivat hyvin ristiriitaiset. Toisaalta hän oli tilanteeseen tyytyväinen, vapauttihan ero Haromin parisuhdemarkkinoille, mutta samalla tuntui pahalta katsoa sivusta miehen kärsimystä. Ja oli jokseenkin kyseenalaista iloita jonkun erosta.
”Riitelimme asiasta. Hän oli jo pakannut kamansa.” Harom sanoi kireästi, pyyhkäisten hiukset silmiltään. ”Seurasin Evaa rappukäytävään, kun hän lähti… Tartuin häntä käsivarresta, saadakseni hänet jäämään edes siksi aikaa, että saisimme tilanteen selvitettyä. Eva riuhtaisi itsensä irti. Hän… hän kaatui portaisiin ja satutti itsensä pahasti, valehdellen kaikille apuun tulleille, että heitin hänet alas. Vietin juuri useamman tunnin kuulusteluissa hänen valheidensa vuoksi.”
”Olen pahoillani puolestasi, Harom.” Shinea sanoi hiljaa.
”Elämä ei ole kohdellut meistä kumpaakaan hyvin viimeisen parin päivän aikana.” Harom totesi kuivasti, tyhjentäen lasinsa.
”Asioilla on tapana järjestyä.” Shinea lohdutti.
”Ihailen tuota sinun kykyäsi ajatella positiivisesti, Shinea.” Harom sanoi hiljaa, silittäen naisen poskea kevyesti.
”Tämä saattaa kuulostaa nyt tilanteeseen nähden vähän oudolta, mutta…” Shinea aloitti epävarmasti. ”Positiivisesti ajateltuna, sille on syynsä, miksi me molemmat ollaan tässä nyt...”Hän empi hetken, nojautuen lopulta painamaan miehen huulille suudelman. Harom vastasi siihen, vetäen naisen lähemmäs itseään.
”Haluatko tulla yökylään..?” Shinea kysyi vaimeasti. Naisen poskia kuumotti, kun hän mietti, mihin ilta saattaisi päätyä. Harom katsoi Shineaa silmiin, pitäen hänet lähellään.
”Enemmän kuin uskotkaan…” Hän kuiskasi.
Shinean ja Haromin päästessä Shinean asunnolle, tunnelma oli kuumentunut heti, kun ulko-ovi oli ehtinyt naksahtaa kiinni kaksikon takana. Harom veti Shinean syliinsä ja suuteli häntä, kuin uutta tilaisuutta ei koskaan tulisi. Shinea oli tilanteessa mukana yhtä innokkaana. Hän availi suudelmien lomassa Haromin takista vetoketjun, pudottaen vaatekappaleen käsistään riisuttuaan sen miehen päältä. Miehen kädet vaelsivat Shinean vartalolla, vetäen puolestaan tämän paitaa ylemmäs. Tunnelmaan tuli särö, kun Haromin housujen taskussa oleva viestin alkoi piipittää saapuvan puhelun merkiksi.
Harom irrottautui suudelmasta, huokaisten raskaasti.
”Helvetin helvetti…” Mies kirosi hiljaa. ”Tuo on töistä… Minun on pakko vastata.”
Shinea nyökkäsi sanomatta mitään ja Harom kaivoi viestimen farkkujensa taskusta, nostaen laitteen korvalleen.
Mies kuunteli hetken hiljaa soittajan sanomisia, astuen kauemmas Shineasta. Nainen nojasi takanaan olevaan seinään. Päällimmäisenä hänen mielessään oli pettymys, sillä miehen eleistä näki, ettei Harom ollut saanut mukavia uutisia.
”Milloin?” Harom kysyi tukahtuneella äänellä.
Viestimen toisessa päässä oleva henkilö puhui pitkään, ilman että Harom vastasi mitään.
”Tulen sinne.” Mies sanoi lopulta viestimeensä ja sulki sen sitten tyhjä ilme kasvoillaan.
Haromin reaktio saapuneeseen puheluun sai Shineankin jännittymään. Jokin oli todella pahasti pielessä.
”Täytyy mennä.” Hän sanoi lopulta Shinealle, katsomatta häntä kohti.
”Mitä on tapahtunut?” Shinea kysyi hiljaa.
Harom ei vastannut oikoessaan vaatteitaan ja kiskoessaan takkinsa takaisin päälleen. Shinea oli todella huolissaan. Jotain todella ikävää oli selkeästi sattunut.
Harom huokaisi raskaasti, käsi ulko-oven kahvalla.
”Meronin hävittäjä on ilmeisesti ottanut osuman ja kadonnut sen jälkeen.” Mies kuiskasi lopulta, vihan ja surun tihkuessa hänen sanoistaan.
”Voi helvetti.” Shinea henkäisi tukahtuneesti, kun ei osannut muuta sanoa. ”Onko hän…?
”En tiedä.” Harom vastasi, arvaten mitä Shinea oli kysymässä. ”Todennäköisesti.”
Hänen koko olemuksestaan säteili menetyksen tuska.
”Kerro jos tarvitset jotain.” Shinea sanoi hiljaa. ”Juttuseuraa, apua, mitä tahansa.”
Harom nyökkäsi katsomatta naista kohti ja astui ovesta ulos, sulkien sen hiljaa perässään. Shinea mietti, oliko Lita saanut jo kuulla Meronin katoamisesta. Pelkkä ajatus sai hänetkin itkemään, eikä hän osannut edes kuvitella, kuinka pahasti Lita tilanteen ottaisi.
Lita asteli kohti hänen ja Meronin yhteistä kotia. Yö oli ollut töiden jälkeen villimmän puoleinen ja jatkot kestäneet aamuyön pikkutunneille asti. Lita oli kuitenkin halunnut kotiin nukkumaan. Aamu oli hiljalleen sarastamassa ja nainen tiesi ehtivänsä kotiin ihailemaan auringonnousua.
Nainen tervehti talon aulassa olevaa työntekijää hyväntuulisena ja astui hissiin, joka kuljetti hänet kolmanneksi ylimpään kerrokseen. Kotioven sulkeuduttua naisen selän takana, hän asteli avaraan olohuoneeseen, riisuen vaatteet päältään käydäkseen suihkussa ennen kuin pujahtaisi lakanoiden väliin nukkumaan. Litan viestin alkoi soida käsilaukun uumenissa ja hiljaa huokaisten hän poimi laitteen käteensä.
Numero oli tuntematon.
Lita vastasi puheluun ja jäi kuuntelemaan mitä sanottavaa soittajalla oli.
Järkytys levisi naisen kasvoille ja hän kohotti vapaan kätensä painaakseen sen suunsa eteen. Puhelun päätyttyä Lita laski viestimen korvaltaan. Laite putosi hänen kädestään ja kolahti kevyesti naisen jalkojen alla olevalle matolle.
Lita seisoi lamaantuneena paikoillaan ohikiitävän hetken, joka tuntui tuntikausien mittaiselta. Lohduton nyyhkäisy pyrki ilmoille hänen huuliltaan, tukahtuen suuta vasten painettuun käteen. Kyyneleet sumensivat naisen näkökentän ennen kuin ne vierivät hänen poskilleen loputtomana jokena. Lita lysähti polvilleen matolle, päästäen suustaan silmitöntä tuskaa kaikuvan huudon, jota seurasi epätoivoinen nyyhkytys.
Auringon ensisäteet pyyhkäisivät sisään olohuoneen valtavasta ikkunasta, valaisten koko huoneen lohduttomaksi näyttämöksi, jolla pääosaa esitti Litaa riekaleiksi raastava suru.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen nainen nousi haparoiden ylös ja suuntasi kylpyhuoneeseen. Meikit olivat levinneet hänen kasvoilleen, ripsiväri valunut mustankirjaviksi tahroiksi poskille. Hän käänsi suihkun päälle, pesten itsensä ajattelematta lainkaan mitä teki.
Lita nojasi kätensä seinään ja sinnitteli pysyäkseen jaloillaan.
Hän olisi halunnut vain vajota lattialle, ikään kuin vesi kykenisi huuhtomaan hänen tuskansa pois, mutta nainen tiesi, ettei nousisi enää ikinä ylös, jos romahtaisi nyt.
Lopulta Lita käänsi suihkun pois päältä ja kuivasi itsensä huolimattomasti. Pyyhe jäi märäksi mytyksi kylpyhuoneen lattialle naisen astellessa käytävään, suunnaten makuuhuoneeseen. Hän lysähti alastomana sängylle, hengittäen sisäänsä vuodevaatteissa olevia tuoksuja. Lita puristi yhden tyynyistä syliinsä, kuin turvaa hakien. Se tuoksui Meronilta. Koko sänky tuoksui häneltä. Ei ollut kulunut edes vuorokautta siitä, kun Lita oli edellisen kerran piehtaroinut noiden lakanoiden välissä yhdessä rakkaansa kanssa.
Viimeisen kerran.
Ajatus lähes salpasi Litan hengityksen. Nainen nousi täristen ylös ja haki viestimensä olohuoneen matolta. Hän avasi pikaviestiketjun, jonka jakoi Meronin kanssa. Lita tuijotti pitkään viimeistä kuvaa, jonka Meron oli hänelle lähettänyt. Miehen hymy oli ilkikurinen hänen istuessaan hävittäjänsä ohjaamossa.
”Tämä on rutiinitehtävä, tulen takaisin ennen kuin ehdit edes kaivata minua.”
Rutiinitehtävä.
”Tule takaisin...” Lita kuiskasi ääni särkyen. Kyyneleet valuivat jälleen hänen poskilleen. ”En selviä ilman sinua…”
Nainen käpertyi säälittäväksi keräksi sänkyynsä, ojentaen kätensä puolelle, jolla Meron oli tavannut nukkua. Meroniin liittyvät muistot vilisivät Litan mielessä. Heidän ensitapaamisensa, ensimmäinen yö yhdessä, parisuhteeseen ajautuminen… Heitä yhdistävät tekijät, halu nauttia elämästä, huumorintaju…
Kyyneleet polttelivat jälleen Litan silmissä ja hän purskahti lohduttomaan itkuun, joka loppui vasta kun nainen vaipui synkkien unien vangiksi.
