30. The Revealed Way
Seuraavana aamuna Shinea selasi keittiössä kiertueen aikana saapuneita postejaan ja kun hänen käteensä osui Karnassoksen oikeuslaitokselta tullut kirjekuori, oli sydän jättää lyönnin välistä.
”Mikä helvetti tämä on…?” Hän sanoi puoliääneen, kiinnittäen pöydän ääressä aamiaista syövän Harominkin huomion.
”Mikä?” Mies kysyi. Shinea heilautti kirjekuorta ja hänen ilmeensä kieli ahdistuksesta.
”En ole saanut oikeuslaitokselta ikinä mitään mukavaa postia, joten melkein voisin odottaa tämän olevan taas ikävä uutinen…” Hän sanoi hiljaa asteltuaan kumppaninsa viereen. Harom työnsi tuoliaan taemmas ja veti Shinean syliinsä.
”Haluatko avata sen yhdessä?” hän kysyi, pyyhkäisten hiukset sivuun naisen kasvoilta. Shinea tuijotti kirjekuorta hetken rohkeutta keräten, repäisi sen auki ja poimi sisällön aavistuksen verran täriseviin käsiinsä. Hän taitteli paperiarkit auki, huokaisi syvään ja alkoi lukea. Haromin läsnäolo rauhoitti häntä kummasti.
”Voiko… Voiko tää olla edes totta?” Nainen henkäisi pian hämmentyneenä, ojentaen paperit miehelle. Harom poimi nopeasti ydinkohdat sen sisällöstä.
”Se kusipää sai ansionsa mukaan.” Hän totesi.
Papereissa luki kutakuinkin, että Hellin käytyä toistamiseen Shinean kimppuun, voitiin pitää ilmeisenä, että tämä oli yrittänyt samaa aiemminkin. Shinean saama pahoinpitelytuomio oli kumottu ja Hell oli velvoitettu maksamaan korvaussumma takaisin korkojen kanssa.
Shinea otti paperit Haromin kädestä ja jatkoi niiden selaamista huojentuneena, tavoittaen lopulta viimeisen sivun, joka vaikutti lisäykseltä aiempiin papereihin nähden.
”Mitä ihmettä… ’Hell Jotham löydettiin tapauksen uudelleenkäsittelyn jälkeen kuolleena Hydkarna-joen rannasta. Koska Jothamin kuolemaan ei oleteta liittyvän rikosta, hänen omaisuudestaan jäljellä olevat rahavarat ohjataan Shinea Waylle. Loput korvauksesta jäävät Wayn tappioksi.’ ” Hän luki ääneen, toistaen myös paperin alalaidassa olevan rahasumman. ”Hetkinen… Tarkoittaako tämä sitä, että… Hell on tehnyt itsemurhan?”
”Siltähän se vaikuttaa.” Harom totesi hartioitaan kohauttaen, jatkaen varsin kylmästi. ”Luultavasti ainoa hyvä asia, mitä hän on elämässään tehnyt…”
”En ihan tiedä mitä ajatella tästä…” Shinea sanoi hiljaa.
”Hän yritti kahdesti raskaita sinut, etkä tiedä mitä ajatella hänen kuolemastaan?” Harom kysyi, kuulostaen varsin tylyltä.
”Lähtökohtaisesti en toivo kenenkään kuolemaa…” Shinea sanoi hiljaa. ”Tietysti olen tyytyväinen, kun oikeus on omalta kannaltani toteutunut, mutta tappamalla itsensä Hell on päässyt paljon vähemmällä, kuin olisi päässyt pysymällä hengissä...”
”Kai sen noinkin voi nähdä.” Harom totesi.
”Tiedätkö mitä muuta tämä tarkoittaa?” Shinea kysyi lähes kuiskaten.
”No?”
”Pääsen eroon massiivisesta velkahelvetistäni!” Shinea totesi, kuulostaen siltä, ettei ihan uskonut omia sanojaan todeksi. ”Tuo summa, jonka saan takaisin, kattaa sen kokonaan.”
”Miten ihmeessä olet lyhentänyt tässä ajassa velkaasi tuollaista tahtia?” Harom kysyi hämmästyneenä, sillä Hellin saamasta korvaussummasta oli sulanut lähes kolmannes pois ja Shinea oli reilusti alle vuodessa onnistunut lyhentämään lainaansa saman verran.
”Olen tehnyt niska limassa töitä.” Shinea vastasi olkiaan kohauttaen. Harom näytti siltä, että hän olisi halunnut sanoa jotain, mutta pysyi kuitenkin hiljaa.
”Pääset vihdoin aloittamaan puhtaalta pöydältä.” Mies totesi lopulta. Shinea halasi kumppaniaan hellästi.
”Kiitos, kun olet tukena.” Hän kuiskasi.
”Tietysti olen.” Harom sanoi. ”Et edes arvaa, mitä kaikkea olen valmis vuoksesi tekemään.”
Shinea irrottautui halauksesta, suuteli kumppaniaan pitkään ja kaksikko siirtyi pian takaisin aamiaisensa pariin.
Syödessään Shinea tarkisti verkkopankkinsa saldon ja totesi korvaussumman odottavan palautumiskuittausta. Hän hyväksyi summan, joka siirtyi saman tien hänen tililleen. Tuntui suunnattoman tyydyttävältä kuitata valtava velkasumma kerralla pois ja todeta, ettei rahan kanssa tarvitsisi pihistellä välittömässä lähitulevaisuudessakaan, sillä kiertueen loppupalkkaakaan ei oltu maksettu vielä.
”En muistanut kysyä eilen, mutta miten kiertueen loppupuolisko sujui?” Harom kysyi tovia myöhemmin, kun Shinea pakkasi makuuhuoneessa tavaroitaan Wanyaan lähtöä varten. ”Tapahtuiko mitään mainitsemisen arvoista?”
Mies nojasi huolettomasti huoneen ovenkarmiin ja näytti Shinean silmissä älyttömän hyvältä.
”No siis, se sujui pitkälti samalla tavalla kuin aiemmatkin kiertueviikot.” Nainen hymähti hartioitaan kohauttaen. ”Eipä siellä mitään mainitsemisen arvoista tai normaalista poikkeavaa tapahtunut.”
Tosiasiassa hänen mielessään käväisi asioita, jotka olivat tapahtuneet kiertueen aikana ja varsinkin sen lopulla, joten muun muassa röyhkeä artasialainen upseeri teki ajatuksissa pikavisiitin. Shinea ei halunnut turhaan lietsoa mitään mustasukkaisuusdraamaa, joten hän päätti olla mainitsematta asiasta Haromille.
”Oletko ajatellut vaihtaa työpaikkaa, nyt kun pääsit eroon lainahelvetistäsi?” Harom kysyi.
”En ole ehtinyt vielä ajatella asiaa.” Shinea vastasi totuudenmukaisesti. ”Kiertue päättyi juuri, joten olin ajatellut pitää vähän lomaa, mutta Litan tuntien hänellä on jo tulevaisuudensuunnitelmia…”
”Jos tarvitset miettimisaikaa, kannattaa pyytää häntä hidastamaan tahtia suunnitelmiensa kanssa.” Harom huomautti. ”Ettet ajaudu kiltteyttäsi mukaan vain sen vuoksi, että hän on jo suunnitellut ja hoitanut kaiken valmiiksi.”
”Minä sinä minua oikein pidät?” Shinea hymähti, astellen kumppaninsa luokse ja painautui tämän syliin.
”Sinulla on todella voimakas empatiakyky ja olet perusluonteeltasi toisinaan liiankin kiltti.” Harom totesi, painaen hellän suukon naisen otsalle. ”Toivon vain, ettet päädy tekemään asioita, joita et oikeasti haluaisi tehdä.”
”Arvostan huolenpitoasi. Ja mielipidettäsi.” Shinea hymähti. ”Ilmoitan Litalle, että pidän lomaa ja pyydän häntä hillitsemään itsensä.”
Hän asteli miehen ohi keittiöön hakemaan viestimensä ja lähetti Litalle viestin, jossa kertoi pitävänsä ainakin pari viikkoa lomaa ja tarvitsevansa miettimisaikaa työkuvioiden jatkumisen suhteen, joten Litan ei kannattaisi tehdä suunnitelmia etukäteen. Palatessaan makuuhuoneeseen viestin kilahti hänen kädessään saapuneesta viestistä ilmoittaen.
Shinea puisteli päätään lyhyen viestiskeskustelun päätteeksi ja varmisti, että hän oli pakannut mukaansa kaiken tarpeellisen.
”Mitä Lita vastasi?” Harom tiedusteli.
”Kysyi, voidaanko jutella tästä kasvotusten. Kerroin lähteväni joksikin aikaa Wanyaan ja palaavani asiaan sen jälkeen.” Shinea vastasi, heittäen laukun olalleen ja asteli eteiseen. ”Käski kertomaan isälle terveisiä.”
Harom seurasi perässä.
”Haluatko tulla mukaan?” Shinea kysyi.
”Haluaisin, mutta minun täytyy mennä aamulla töihin ja tulevalle viikolle on sovittuja menoja.” Harom vastasi.
”Seuraavalla kerralla sitten.” Shinea hymähti ja halasi miestä pitkään. ”Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevalle viikolle?”
”Pääasiassa töitä ja hydeira-treenejä.” Harom kohautti hartioitaan. ”Muutamia sovittuja iltamenoja työkavereiden kanssa.”
”Pidä hauskaa.” Shinea hymähti. ”Minun pitää mennä, että ehdin Wanyaan ennen pimeää.”
Hellien suukkojen saattelemina he hyvästelivät toisensa.
Shinea ajoi kartanon pihatielle ja parkkeerasi aluksensa sen tavanomaiselle paikalle kartanon eteen. Hän harppoi portaat ylös ja heilautti ulko-oven auki.
”Hei!” Hän hihkaisi, saaden saman tien kimppuunsa kaksi innokasta catronaita. N’ida ja Rua likipitäen hypähtelivät innosta perheenjäsenensä nähdessään ja Shinealla oli kädet täynnä kahden hellyyttä hamuavan eläimen kanssa.
”Näkeehän sinuakin joskus.” Karm kuului sanovan hiljaisella äänellä. Shinea käänsi katseensa kevyesti hymyilevään isäänsä, tuntien saman tien syyllisyyttä pitkästä poissaolostaan. Isä näytti väsyneeltä, huomattavasti vanhemmalta, kuin vain muutamia kuukausia aiemmin ja jotenkin… kutistuneelta.
”On ollut kiireitä…” Shinea sanoi hiljaa.
Hän asteli isänsä luokse ja halasi häntä pitkään.
”Anteeksi, etten ole käynyt.” Shinea sanoi vaimeasti. ”Miten sinulla on mennyt?”
”Päivä kerrallaan, tuntuvat toistavan toisiaan.” Karm vastasi. ”Mitä olet puuhaillut?”
He siirtyivät keittiöön kahvikuppien ääreen catronait kannoillaan ja Shinea kertoi siivotun version matkustelustaan, mainiten sivulauseessa seurustelevansa.
”Mikset tuonut heilaasi näytille?” Karm kysyi hymynkare huulillaan.
”Koska en ollut käynyt täällä aikoihin yksin ja halusin viettää aikaa kanssasi kahdestaan.” Shinea vastasi, silitellen samalla viereensä ängennyttä Ruaa. ”Haromilla oli myös jotain omia menoja. Katsotaan, osuuko aikataulut yksiin seuraavalla kerralla.”
”Harom… Onko tämä se sama pohjoisen sälli, joka kävi hakemassa sinut, kun olit menossa juhliin Dryaan?” Karm kysyi.
”On…” Shinea vastasi kevyesti punastuen.
”Se, jonka kanssa olitte vain kavereita?” Karm hymähti.
”Älä kiusaa!” Shinea pyöräytti silmiään, hymyillen kuitenkin vinosti.
”Pääasia on, että olet onnellinen.” Isä totesi.
Keskustelu jatkui polveilevana aiheesta toiseen ja Shinea tunsi koti-ikävänsä lievittyvän. Tuntui hyvältä viettää jälleen aikaa isän kanssa, vaikka syyllisyys viikkokausien poissaolosta painoikin hänen harteillaan.
Haromin työhuoneen ovi avautui ilman ennakkovaroituksia ja Meronin entinen lentuetoveri Coen astui sisään.
”Ei ole sinuakaan aikoihin näkynyt.” Harom totesi, kääntäen huomionsa pois kesken olevista työtehtävistään. ”Mikä sinut työhuoneeseeni lennätti?”
”Kävin monen muun ammattitoverin tavoin Kyrenassa katsomassa Litan ja Shinean shown. Toin mukanani jotain, mikä todennäköisesti kiinnostaa sinuakin.” Coen sanoi, ojentaen Haromille pöydän yli nipun valokuvia.
”Miksi minua kiinnostaisi selata sinun runkkumat-….” Mies vaikeni nähdessään tarkemmin kasan päällimmäisen kuvan. Shinea suuteli sotilaspuvusta päätellen artasialaista sotilasta, joka piti naisesta hyvin omistavasti kiinni. Toinen käsi puristi Shinean takapuolta, toisen oli puolestaan painautunut naisen selkää vasten. Suuttumus kuohahti Haromin läpi ja kuvien selaaminen oli kuin bensan kaatamista liekkeihin. Ulospäin Harom oli kuitenkin kylmän rauhallinen, jopa pelottavan tyyni.
”Ota näistä toiset kopiot ja odota, kunnes kerron mitä teet niille.” Harom totesi päästyään kuvapinon loppuun. Hän työnsi kuvat takkinsa povitaskuun.
”Tuolta keikalta on myös videomateriaalia.” Coen totesi kuin ohimennen.
”Näytä.” Harom käski.
Hetkeä myöhemmin videomateriaali oli katsottavissa miehen työkoneen näytöltä. Ilmeenkään värähtämättä Harom kävi videot läpi, mutta mitä enemmän hän näki, sitä enemmän hänen sisällään roihusi. Kuvotus ja inho olivat tunteista päällimmäisinä, niitä seurasi kylmä raivo.
Suunnitelmat Shinean suhteen alkoivat punoutua hiljalleen yhteen Haromin mielessä.
”Pidä tuo kaikki tallessa.” Hän sanoi kylmästi katsottuaan kaiken videomateriaalin.
”Mitä aiot tehdä?” Coen kysyi viekas hymynkare huulillaan.
”Varmistaa, ettei se narttu enää jatkossa vehkeile selkäni takana.” Harom totesi vaimeasti. ”Oletko näyttänyt kuvaamaasi materiaalia muille?”
”En.” Coen vastasi, virnistäen vinosti. ”Vielä.”
”Hyvä.” Harom totesi, jatkaen jokseenkin tylysti. ”Jos kuulen sinun käyttäneen Shineaa runkkumateriaalinasi, vedän sinut narun jatkeeksi.”
”Jos suoraan puhutaan, niin noista kahdesta Lita on enemmän makuuni.” Coen totesi mietteliäänä. ”Hänestä minulla on ihan oma galleria tarkoituksiani varten...”
”Ikään kuin sinulla olisi mitään mahdollisuuksia hänen suhteensa. Enkä tarvitse selontekoa fantasioistasi.” Harom kuittasi kylmästi. ”Otan yhteyttä, kun tarvitsen apuasi.”
Coen nyökkäsi ja asteli ovelle, poistuen Haromin työhuoneesta. Miehen mentyä Harom veti viestimen taskustaan, valitsi numeron ja nosti laitteen korvalleen.
”Hei, isda.” Hän avasi keskustelun, kun toisessa päässä vastattiin. ”Ehdittekö puhua?”
Harom jatkoi saatuaan isältään myöntävän vastauksen.
”Tämä koskee Shineaa. Tarvitsen apuanne.”
Wanyassa ja sen lapsuudesta tutuissa maisemissa vietetyt päivät sujuivat rauhallisesti. Shinea ja Karm eivät tehneet mitään erityisen ihmeellistä, mutta aika kului silti todella nopeasti. Catronait nauttivat saamastaan huomiosta ja Shinea vei ne joka aamu juoksemaan kartanoa ympäröiviin metsiin.
Niin myös sinä päivänä, jona Shinea olisi palaamassa illan puolella takaisin Karnassokseen. Hän komensi catronait aitaukseensa aamulenkin jälkeen ja antoi niille aamiaisen syötäväksi, palaten itse sisälle sivuovesta, joka johti kodinhoitohuoneen kautta keittiöön. Mikäli he aikoisivat syödä hydrapataa lounaaksi, ruuan valmistelut pitäisi aloittaa pian aamiaisen jälkeen.
Keittiössä oleva televisio oli päällä ja ylipirteä aamutv-juontaja kertoi parhaillaan aamun polttavimmista puheenaiheista, selittäen parhaillaan jonkun näyttelijän edesottamuksista. Karm istui keittiön pöydän ääressä aamiaistarpeiden kanssa ja kasasi itselleen voileipää. Ilmeisesti isä oli jälleen nukkunut huonosti, sillä hänen silmiensä alla oli tummat varjot ja olemus oli muutenkin väsähtänyt. Shinea kaatoi isälleen toisen kupillisen kahvia, kaataen kupillisen myös itselleen, havahtuen ajatuksistaan kuullessaan ylipirteän tv-juontajan mainitsevan hänen nimensä.
Nainen ei ehtinyt sisäistää mitä muuta juontaja sanoi, mutta ruudulle pamahtanut video kertoi riittävästi. Hänen henkilöllisyytensä oli paljastunut. Shinea tunsi isänsä katseen porautuvan vuoroin häneen ja vuoroin ruudulla pyörivään videokoosteeseen, jossa tuntui olevan kuvamateriaalia pääsiassa Kyrenan keikalta ja jostain syystä myös keikkojen ulkopuolelta. Ilmeisesti kuvaajat olivat pyrkineet kuvaamaan Litaa, mutta koska Shinea oli liikkunut paljon tämän seurassa, myös hänet erotti selvästi videoista ja kuvista. Osa videomateriaalista oli Dominancen edellisen jättikiertueen päätöskeikalta ja mahtuipa koosteeseen kuvia myös hänen henkilökohtaisista sosiaalisen median profiileistaan, joten kuvia oli vuotanut myös joku hänen kaveripiiriinsä kuuluva ihminen.
”Shinea… Mistä helvetistä on kyse?” Karm kysyi kireästi.
Shinea tuijotti edelleen epäuskoisena ruudulla pyörivää videota. Miten helvetissä kukaan oli saanut taltioitua viimeisen keikan..? Toimittajan ääni kertoi jotain aiheeseen liittyvää, mutta sanat lipuivat ohi Shinean yrittäessä miettiä, mitä hän vastaisi isänsä kysymykseen.
”Minä…” Hän aloitti, todeten ettei ollut mitään muuta kerrottavaa kuin totuus. ”Olen tehnyt tuota työkseni kuluneen vuoden...”
”Minkä helvetin takia?! Mitä oppisopimuspaikallesi tapahtui?” Karm räjähti. ”Jätitkö opintosi kesken tuollaisen takia!?”
Isä ei ollut koskaan huutanut Shinealle tällä tavoin. Tytär ei hetkeen osannut sanoa häpeänsä vuoksi mitään. Karmin sävy muuttui hetki hetkeltä vihaisemmaksi ja hyökkäävämmäksi, vastaamatta jääviä kysymyksiä alkoi kertyä, eikä Shinea saanut kysymystulvalta suunvuoroa, joten hän alkoi ärsyyntyä.
”Tajuatko, että voit pilata koko tulevaisuutesi tuollaisella sekoilulla?”
”Iskä…” Shinea aloitti. ”Rauhoi-…”
”Mitä äitisikin ajattelisi?!”
Kysymys oli viimeinen niitti.
”ÄITI EI AJATTELE YHTÄÄN MITÄÄN, ÄITI ON KUOLLUT!” Shinea karjaisi kuin loukkaantunut giga-ursa, saaden isänsä hiljenemään. ”Ja mitä tulevaisuuteni pilaamiseen tulee, alkusoinnut asioiden päin helvettiä kulkemiselle aiheutit sinä! Minä jätin opintoni, koska sinä et pärjännyt yksin kokemasi selkäsaunan jälkeen. Kohtelit minua aivan helvetin huonosti ja kiittämättömästi, mutta yritin kestää kaiken parhaani mukaan, koska tiesin sinun olevan aivan paskana äidin kuoleman jälkeen. Kaikesta siitä paskasta huolimatta minä olin täällä sinua varten, kun kipeimmin tarvitsit apuani!”
Shinea veti kiivaasti henkeä ja jatkoi ryöpytystään ennen kuin Karm ehti vastata mitään.
”Missä sinä olit, kun minä ja Phobos tarvitsimme sinua ollessamme pieniä? Kun äiti olisi tarvinnut sinua kotiin tuekseen?” Hän kysyi kitkerästi. ”Kuinka monesti minä ja Phobos kysyttiin äidiltä, tulisitko kotiin syntymäpäiväksi, kevätjuhliin tai valmistujaisiin, ja kuinka monena kertana sinä et lupauksista huolimatta saapunut, koska pidit työtäsi tärkeämpänä, kuin omaa perhettäsi!”
Karm katsoi tytärtään mykistyneenä. Juuri kun hän oli avaamassa suunsa vastatakseen, Shinea jatkoi, purkaen vuosien saatossa sydämelleen kertyneen painolastin.
”Kerta toisensa jälkeen, aina vain YPP, ihan sama mitä perheen sisällä tai Hydruksella tapahtui. Et ollut paikalla edes oman isäsi hautajaisissa. Sanoit tehneesi kaiken, jotta perheelläsi olisi turvatut oltavat, mutta kaikki YPP:ssä hankkimasi varallisuus on revitty muiden perheenjäsenten selkänahasta.” Shinea ei enää huutanut, mutta hänen sävynsä oli hyvin kiivas ja siitä huokui sivaltava pettymys. ”Ja mitä hyötyä sinulle on ollut niistä rahoista? Äiti on kuollut. Phobos ei edes puhu sinulle, koska vihaa sinua niin paljon. Mikään määrä rahaa ei ole riittänyt siihen, että voisit kävellä jälleen omin jaloin! Kuka tahansa meistä olisi vaihtanut kaiken materian ja tämän saatanan kartanon siihen, että olisit ollut kotona!”
”Shinea…” Karm ei ehtinyt sanoa muuta, kun tytär jälleen jatkoi.
”Kuinka monta ihmistä sinä olet tappanut oman työsi takia?” Shinea kysyi kylmästi. ”Minä en ole vetänyt kertaakaan liipaisimesta, mutta jos jotakin on minun vuokseni lauennut, se ei takuulla ole johtanut kenenkään kuolemaan. Kaksinaismoralismisi löyhkää! Tiedän kyllä, että olet viettänyt aikaa ties missä räkälöissä ja klubeilla nauttimassa naisvartaloiden näkymistä. Jonkun tyttäriä nekin naiset ovat olleet, joten miksi heidän peräänsä kuolaaminen on sallittua, mutta oman tyttäresi tehdessä työkseen samoja asioita, ne muuttuvat likaisiksi? Minä kieltäydyn häpeämästä sitä, että teen työkseni jotain, mistä nautin.”
”Shinea, sinä et ymmärrä…”
”Lopeta.” Shinea sähähti. ”Olet kiinnostunut vain omasta maineestasi ja siitä, ettei siihen tule kolhuja. Anna minun elää oma elämäni, niin kuin haluan.”
Hän asteli nopein askelin eteiseen, vetäen kengät jalkaansa. Isä tuli pyörätuoleineen perässä.
”Jos menet nyt, takaisin ei ole tulemista.” Karm uhkasi.
Shinea jähmettyi hetkeksi paikoilleen.
”Olkoon sitten niin.” Hän sähähti myrkyllisesti, nappasi takkinsa sekä laukkunsa mukaansa ja asteli ovesta ulos.
”Shinea!” Karm huusi terävästi hänen peräänsä. ”Odota!”
Hän saattoi huutaa jotain muutakin, mutta tuulenpuuska peitti sanat alleen, eikä Shinea kuullut häntä. Rua karjahti hätääntyneenä talon päädyssä ja singahti kajahtavasta äänestä päätellen aitausta vasten. Catronaiden luota lähteminen sattui sillä hetkellä enemmän, kuin isän hylkääminen. Shinea hyppäsi alukseensa ja ajoi pois hiljaiset kyyneleet poskillaan valuen, katsomatta kertaakaan taakseen.
Shinea itki koko matkan Karnassokseen asti. Suru kävi matkan aikana läpi monenlaisia oheistuntemuksia, aina vihasta ja hylkäämisen tunteesta helpotukseen ja epämääräiseen hyväksyntään asti. Viestin kilahteli saapuvien viestien merkiksi lähes koko matkan ajan, mutta nainen ei välittänyt siitä. Lopulta Shinea parkkeerasi aluksensa kotikatunsa varrelle, keräsi tavaransa mukaan ja astui ulos. Hän ei kiinnittänyt juurikaan huomiota ympäristöönsä, vaan keskittyi kotiin pääsyyn.
Vastaantulevat ihmiset supisivat keskenään ja joku otti viestimensä kameralla naisesta kuvan. Shinea asteli uupuneena kotitalonsa alaovista sisään. Matka ovelta hissiin ei ollut ikinä aiemmin tuntunut näin pitkältä, hissin kulku oikeaan kerrokseen niin hitaalta…
Astuessaan sisään hänen ja Haromin yhteiseen kotiin, Shinea huokaisi syvään. Koti oli hiljainen, joten ilmeisesti Harom ei ollut paikalla. Tälläkään kertaa Shinea ei ollut ilmoittanut aikaistuneesta kotiinpaluustaan, joten hän asteli syvemmälle asuntoon ja istuutui uupuneena sohvalle. Hän nojasi kasvonsa käsiinsä ja käpertyi hetkeä myöhemmin sohvan nurkkaan.
Shinea hätkähti hereille ulko-oven auetessa. Hän nousi sohvalta, aikeinaan mennä Haromia vastaan, mutta tämä ilmestyi hyvin nopeasti olohuoneen ovelle.
”Harom…” Shinea aloitti, mutta vaikeni, kun mies kohdisti häneen todella vihaisen ja pettyneen katseen.
”Pakkaa kamasi ja häivy.” Harom käski. Shinea jähmettyi paikoilleen.
”Mitä?” Hän kysyi hämmentyneenä. ”Mistä on kysymys?”
”En ala katselemaan toista pettävää narttua nurkissani.” Mies vastasi myrkyllisellä äänellä.
”Mitä? Harom, mistä ihmeestä sinä puhut?” Shinea kysyi epäuskoisena, edelleen hyvin hämmentyneenä. ”Minä en ole pettänyt sinua!”
”Mihin kukakin sen rajan vetää.” Harom ärähti kylmästi. ”Miten se menikään… Jos joku muu kertoo minun nuoleskelleen jotakuta toista selkäsi takana, tai tehneen jotain muuta vastaavaa, sinä lähdet? Limojen vaihtaminen ja kouriminen näkyy mielestäsi olevan sinulle täysin sallittua.”
Harom heitti Shinean eteen nipun kuvia. Ne levisivät pitkin lattiaa naisen jalkojen juureen. Kuvissa Shinea, tai paremminkin Shenna, suuteli siniseen sotilaspukuun pukeutunutta miestä. Artasialainen upseeri.
Tietysti… Videolta on napattu myös kuvakaappauksia… Kiertueen keikoilla oli ollut kuvauskielto, mutta ilmeisesti joku oli onnistunut salakuljettamaan mukanaan kuvausvälineen. Se ei voinut olla kovinkaan iso, joten Shinea oli järkeillyt jo kotimatkalla videoiden olleen iiriskameralla kuvattuja. Saisiko sellaisella myös videokuvaa…?
Toisaalta sillä ollut väliä, miten kuvat oli otettu.
Sekavat ajatukset kiisivät naisen pään läpi, kun hän mietti mitä hän voisi sanoa selittääkseen tilanteen.
”Harom... Nuo kuvat ovat kiertueen viimeiseltä keikalta. Tuo artasialainen heittäytyi röyhkeäksi sylitanssiosuuden jälkeen.” Shinea yritti selittää. ”Hän suuteli minua, enkä minä häntä.”
”Pitkään tuo tilanne näyttää kestäneen. Ja katsoit myös asiaksesi kouria takaisin.” Harom ärähti, osoittaen yhtä kuvaa, jossa Shinea selkeästi puristi suutelemaansa sotilasta takapuolesta. ”Tuosta on jumalauta videokin. En aio käydä tätä paskaa uudelleen läpi. Ensimmäinen kierros Evan kanssa riitti.”
”Harom, älä…” Shinea kuiskasi. ”En minä ole kuin Eva.”
”Et tosiaankaan.” Harom ärähti. ”Kuvien ja videoiden perusteella olet vielä pahempi. Eva ei sentään hieronut todistusaineistoa vasten kasvojani.”
”Harom, ole kiltti… Älä tee tätä minulle.” Shinea aneli kyyneleet silmissään. ”Kiertueella kyse oli showsta. Shenna on hahmo, jonka odotetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla, joten vastasin niihin odotuksiin... Tuon sotilaan kanssa ei tapahtunut mitään muuta. En minä halua ketään muuta kuin sinut.”
”Ei siltä vaikuta.” Harom sanoi synkästi, kääntäen katseensa pois. ”Kerää kamasi.”
Shinea pelkäsi. Hän tykistökeskittänyt hajalle sillat niin isänsä kuin veljensäkin kanssa, eikä hänellä ollut paikkaa mihin mennä, jos Harom heittäisi hänet ulos.
Mies kääntyi kannoillaan ja lähti astelemaan kohti ulko-ovea.
”Odota..!” Shinea älähti hänen peräänsä.
”Sinulla on kaksi tuntia aikaa painua helvettiin kodistani.” Harom sanoi kylmästi.
”Harom, odota!” Shinea vinkaisi epätoivoisella äänellä. Hän singahti hätäisin askelin miehen perään ja tarttui tämän olkapäähän.
”Älä koske minuun.” Harom käännähti äkkinäisesti ympäri toinen käsi kohotettuna ja iski Shineaa kämmenselällä kasvoihin. Nainen rymähti lattialle iskun voimasta. Harom tuijotti häntä hetken sanomatta sanaakaan, pahoittelematta, anteeksi pyytämättä.
”Rakastan sinua.” Shinea inahti poskeaan pidellen. ”Olen pahoillani… En halua menettää sinua… ”
Kyynelet kirvelivät hänen silmissään.
”Kyse on luottamuksesta.” Harom sanoi hiljaa käännettyään katseensa Shineasta, ääni niin viiltävänä, että nainen tunsi sen fyysisenä kipuna, joka sattui paljon enemmän kuin hetkeä aiemmin osunut lyönti. ”Shinea… Haluaisin luottaa sinuun, mutta tämän jälkeen... En usko pystyväni siihen.”
Kyyneleet vierivät Shinean poskille.
”Älä jätä minua...” Hän aneli ääni väristen. ”Lopetan tanssimisen… etsin muita töitä... Mitä tahansa... Harom, ole kiltti...”
Harom huokaisi syvään, katsomatta naista. Shinea ei uskaltanut sanoa enää mitään, odotti vain henkeään pidättäen, että Harom puhuisi jälleen. Hän tunsi itsensä säälittäväksi ja mitättömäksi. Hän oli kirjaimellisesti polvillaan lattialla. Anelemassa, ettei Harom jättäisi häntä. Lopulta mies veti Shinean lattialta syliinsä, rutistaen tämän tiukkaan halaukseen. Nainen halasi yhtä tiukasti takaisin.
”En jätä...” Mies kuiskasi.
”Olen helvetin pahoillani…” Shinea kuiskasi.
Harom pujotti toisen kätensä sormet naisen niskahiusten sekaan ja käänsi Shinean kasvot kohti omiaan, painaen naisen kyynelten suolaamille huulille suudelman. Shinea vastasi siihen selkeästi helpottuneena tilanteen suunnanmuutoksesta.
”Shinea...” Mies kuiskasi käheällä äänellä naisen korvaan irrottauduttuaan suudelmasta. ”Sano, että olet minun...”
”Olen sinun...” Shinea kuiskasi. ”Olen aina sinun.”
Harom vapautti naisen otteestaan ja työnsi tämän edellään keittiöön, istuttaen tämän pöydän ääreen. Hän halusi kuulla, mitä kiertueella ja varsinkin viimeisellä keikalla oli todellisuudessa tapahtunut.
”Et koskaan aiemmin maininnut, että olit ottanut sylitanssit mukaan esitykseesi...” Harom totesi kireästi.
”Se oli vähän niin kuin Litan idea… Kannan kyllä vastuun omista päätöksistäni, mutta en kertonut aiemmin, koska en halunnut aiheuttaa turhaan mustasukkaisuusdraamaa…” Shinea selitti vaimeasti pöydän pintaa tuijottaen. ”Ymmärrän kyllä, miksi suhtaudut minuun suojelevasti… Minulla ei kuitenkaan ole tunteita niitä ihmisiä kohtaan, joille olen tanssinut. Se on vain osa työnkuvaa.”
”Kuinka monelle?” Harom kysyi.
”Mitä?”
”Kuinka monelle katsojalle tanssit?”
Shinea laski nopeasti mielessään loppukiertueeseen kuuluneet keikat.
”Kuudelletoista…” Hän sanoi hiljaa.
”Kuinka moni niistä kuudestatoista sai samanlaisen ohjelmanumeron, kuin se artasialainen?”
”Ei yksikään… Kukaan heistä ei saanut keskenään samanlaista ohjelmanumeroa…” Shinea vastasi. ”Sylitanssiosuuksien aikana soiva kappale on Shinniana ja se on täydellinen kappale improvisoitua koreografiaa ajatellen…”
”Moniko niistä päätyi samoin, kuin tuo mikä vuoti julkisuuteen?” Harom kysyi kylmästi.
”Se oli ainoa... Kiertueen toisella keikalla oli tyyppi, joka kävi minuun käsiksi ja kouri vartaloani.” Shinea vastasi. ”Hänet heitettiin järjestyksenvalvojien toimesta ulos. Ennen sitä artasialaista kukaan muu ei koskenut minuun.”
”Mikset antanut henkilökunnan heittää sitä artasialaista kusipäätä ulos?” Harom tivasi.
”En minä tiedä…” Shinea vastasi tuskastuneena. ”Se oli kiertueen viimeinen keikka, tunteet olivat pinnassa ja yleisön energiat puskivat päälle...”
”Mitä kirjoitit hänelle?”
”En muista sanasta sanaan…” Shinea vastasi.
”Kutsuitko sen artasialaisen kusipään hotellihuoneeseesi?” Harom kysyi jäisesti.
”Mitä?? En!” Shinea älähti. ”Phobos änkesi keikan jälkeen pukuhuoneeseeni haastamaan riitaa ja mustamaalaamaan sinua. Lähdin klubilta suorinta tietä pakkaamaan kamani, koska halusin kotiin niin pian kuin mahdollista.”
Harom ei hyvään toviin sanonut mitään, näytti vain siltä, että yritti sulatella kaikkea kuulemaansa.
”Ihan kuin en tuntisi sinua enää lainkaan.” Mies tuhahti lopulta hiljaa, katsomatta Shineaa kohti. ”Tajuatko lainkaan, että tämä meneillään oleva paskamyrsky vaikuttaa minunkin elämääni?”
”Olen pahoillani, Harom…” Shinea sanoi hiljaa.
Pitkään aikaan he eivät puhuneet mitään.
”Miten ajattelit hoitaa tämän henkilöllisyytesi julkitulon?” Harom töksäytti, katkaisten lopulta pitkäksi venyneen hiljaisuuden.
”E-en… En minä tiedä.” Shinea takelteli. Harom huokaisi syvään ja painoi toisen käden kasvoilleen. Hän vaikutti todella pettyneeltä ja ärsyyntyneeltä.
”Sinulla ei siis ole minkäänlaista etukäteissuunnitelmaa, minkä mukaan aiot hoitaa tämän?” Mies kysyi kireästi kääntäessään katseensa jälleen Shineaan.
”Ei… Ei ole.” Nainen myönsi pää painuksissa.
”Selvä…” Harom huokaisi. ”Josko lähdetään liikkeelle siitä, kuka henkilöllisyytesi on todennäköisimmin vuotanut? Sillä päästään ehkä kiinni siihen, miten tämä asia kannattaa käsitellä.”
Shinea mietti. Ensimmäisenä mieleen tuli Hell, mutta ellei tämä ollut tehnyt ennen kuolemaansa jotakin järjestelyjä asian suhteen, vaihtoehto ei ollut mitenkään päin todennäköinen.
”En minä tiedä…” Shinea sanoi vaimeasti.
”Oletko ajatellut, että tämä voisi olla Sovien järjestämä juttu?” Harom kysyi.
”En, mistä sinä tuollaista sait päähäsi?” Shinea kysyi hämmentyneenä.
”Ennen kuin kerron, vastaatko ensin muutamaan Litaa koskevaan kysymykseen?”
”Toki…” Shinea totesi entistä hämmentyneempänä.
”Miten ystävyyssuhteesi häneen alkoi?”
”Minä… Lita istui samaan pöytään kanssani koulun ruokalassa.” Shinea vastasi, kertoen tiivistetysti hänen ja Litan ensitapaamisesta.
”Pidätkö sattumana, että hän lähestyi sinua?” Harom kysyi, katsellen pöydän ääressä istuvaa naista mietteliäänä. ”Vai luuletko, että hän tiesi etukäteen sinun olevan Way?”
Shinea kohautti hartioitaan.
”Luultavasti tiesi etukäteen…” Hän myönsi hiljaa.
”Hänestä tuli nopeasti lähipiiriisi kuuluva henkilö ja oletan, että sosiaalinen statuksesi nousi samalla muiden opiskelutovereidesi silmissä. Koska kuka haluaisi ryppyillä kenellekään, joka on osa yhdenkään Sovan ystäväpiiriä.” Harom huomautti.
”Ota kuitenkin huomioon, että olen myös Way… En koskaan ole tajunnut, miksi kukaan haluaisi ottaa minua erityisesti silmätikukseen sen takia, mutta niin vain tapahtuu kerta toisensa jälkeen…” Shinea tuhahti.
”Niin maineikas, kuin sukunimesi on, ei perheelläsi ole Hydruksella samanlaista valtaa kuin Sovan sukuhaaralla.” Harom kohautti hartioitaan. ”Litaan palatakseni… Minun ei tarvitse tietää yksityiskohtia, mutta missä vaiheessa olitkaan päätynyt hänen kanssaan samaan sänkyyn?”
”Heti ensimmäisenä yönä…” Shinea vastasi vaivaantuneena, kykenemättä katsomaan kumppaniaan.
Harom häkeltyi vastauksesta, mutta pyyhki yllättyneen ilmeen nopeasti kasvoiltaan.
”Vai niin…” Hän sanoi vaimeasti. Shineasta miehen äänensävy oli tuomitseva.
Seurasi polveileva keskustelu Shinean ja Litan välisestä ystävyyssuhteesta ja sen sisällöstä, millaiset asiat olivat johtaneet toisiin. Selvisi myös, ettei Harom varsinaisesti ollut pyytänyt Shinean yhteystietoja Litalta, vaan tämä oli välittänyt ne miehelle omin päin.
Keskustelun aikana kävi myös selväksi, että Shinea oli tietoinen Sovan sukuhaaran laajasta vaikutusvallasta.
”Etkö pidä outona sitä, ettei Sovilla ollut tarjota ketään pätevämpää auttamaan pahoinpitelysyytteen hoitamisen kanssa?” Harom kysyi. ”Koska siitä nykytilanteeseen johtavat tapahtumat pitkälti alkoivat.”
”En minä tiedä… Otin tarjotun avun vastaan.” Shinea totesi väsyneesti. ”Sitä paitsi, Sovat maksoivat oikeuskuluni…”
”Sovat maksoivat kyllä oikeuskulusi, mutta korvauksethan menivät sinun piikkiisi.” Harom huomautti. ”Ne kuitattiin lainalla, jonka Sovat mitä luultavimmin itse myönsivät. Ja vaikka eivät olisikaan myöntäneet, sinä olet maksanut lainaa takaisin paiskimalla niska limassa töitä heidän hyväkseen. He ovat todennäköisesti käärineet helvetillisen määrän kahisevaa sinun avullasi.”
”Jotain minun täytyi tehdä maksaakseni kuluni tässä saatanan kaupungissa.” Shinea ärähti turhautuneena. Päivä oli ollut todella raskas tunnetilojen vuoristorata ja hän oli todella uupunut.
”Rauhoitu. En tarkoittanut syyllistää.” Harom totesi. ”Koetko taipuneesi velkataakan alla tekemään asioita, joita et ilman sitä olisi tehnyt?”
Shinean mieleen tuli ensimmäisenä Jaquesin kanssa tapahtuneet asiat ja hän kohautti hartioitaan välttäen katsomasta kumppaniaan, nyökäten kuitenkin myöntymisen merkiksi.
”Sait kertarysäyksellä velkasi kuitattua, joten et ole enää riippuvainen Sovista tai heidän tarjoamistaan töistä, eikö niin?” Harom jatkoi. ”Joten luultavasti Sovat ovat paljastaneet sinut. Pelkkää voittoa heille, jos sinut saa taivuteltua jatkamaan töitä heidän palveluksessaan. Veikkaan, että joka ikinen klubi on ääriään myöten täynnä, vaikka lippujen hinnat viisinkertaistuisivat, koska kukapa ei tahtoisi nähdä Shinea Wayn riisuvan vaatteita päältään?”
Shinea tuijotti Haromia vaitonaisena. Miehen sanat tuntuivat ääneen lausuttuina järkeenkäyviltä... Naisen mieleen muistui myös Litan kommentti siitä, että Hydruksen suurimmat juorulehdet olivat hänen sukunsa omistuksessa.
”Tarkistan yhden asian…” Shinea henkäisi ja haki viestimensä laukustaan. Viestejä oli saapunut lähes sata ja puheluitakin oli useampi kymmenen, mutta nainen sivuutti ne, sillä häntä kiinnosti mitkä juorusivustot olivat hänestä uutisoineet. Ensimmäisenä asiasta oli kertonut mikäpä muukaan, kuin Sovan sukuhaaran omistuksessa oleva sivusto.
Shinea päästi hyvin värikkään kirosanaryöpyn suustaan, nakkasi viestimen kädestään, lysähti keittiön tuolille istumaan ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Häntä oli puukotettu selkään.
”Olit oikeassa…” Nainen sanoi vaimeasti tuntiessaan Haromin käden olkapäällään.
Seuraavana päivänä Shinea livahti ulos kotitalostaan kenenkään huomaamatta ja kävi Black Rosessa ilmoittamassa Ivanille, että lopettaisi työskentelyn Sovien piikkiin. Mies lupasi mitä pikimmin hoitaa Shinean toistaiseksi maksamattomat palkkatulot ja toivotti naiselle hyviä jatkoja. Shinea kävi tyhjentämässä kaappinsa työntekijöiden pukuhuoneessa ja asteli tavaroineen ulos klubin takaovesta, törmäten Litaan.
”He-… Mitä ihmettä sinulle on tapahtunut?” Tämä kysyi huomatessaan mustelman ystävänsä kasvoissa.
”Anna olla.” Shinea tuhahti kireästi. Lita näytti edelleen tarkkaavaiselta, mutta siirtyi silti seuraavaan aiheeseen.
”Ivan soitti.” Hän totesi hiljaa. ”Hän sanoi sinun lopettaneen.”
”Pitää paikkaansa.” Shinea töksäytti.
”Luulin, että pidät työstäsi.” Lita sanoi hymyillen keimailevasti. ”Harkitsisit vielä.”
Shineaa ällötti.
”Minä tein kaiken vain päästäkseni eroon velkahelvetistäni.” Hän kivahti.
”Shinea… älä viitsi. Minä olen nähnyt sinun esiintyvän. Rakastat tanssimista.” Lita hymähti. ”Mistä tämä nyt tuli?”
”Olenko minä jumalauta ainoa, joka seuraa uutisia?” Shinea sähähti. ”Vastaantulijat tunnistavat minut kadulla ja minua kuvataan kuin jotain vitun eksoottista eläintä!”
”Julkisuutta pitää opetella käsittelemään.” Lita huomautti. ”Anna minun auttaa sinua.”
”Luulenpa, että sinä ja koko vitun sukusi olette auttaneet jo ihan tarpeeksi.” Shinea sanoi hampaitaan kiristellen.
”Mitä tuo nyt tarkoitti?” Lita kysyi kulmat kurtussa.
”Älä viitsi esittää tyhmää.” Shinea sanoi pilkallisesti. ”Kaikki antamasi apu on hyödyttänyt sinua jollain tavalla.”
”Hetkinen nyt…” Lita sanoi ärtyneen näköisenä. ”En nyt todellakaan ymmärrä, mikä sinua riepoo!”
”Ei tullut mieleesi kertoa oppisopimuspaikkaa etsiessäni, että sukusi omistuksessa on useampi alushuoltamo jo pelkästään Karnassoksen alueella?”
”Et koskaan kysynyt.” Lita kohautti hartioitaan. ”En minä ole mikään ajatustenlukija.”
”Tiesit kyllä, että etsin oppisopimuspaikkaa!”
”Ja sinä olit liian ylpeä pyytääksesi apua!” Lita puuskahti. ”Teet niin joka vitun kerta! Sinnittelet ja räpistelet, liian itsepäisenä voidaksesi myöntää, ettet pärjää! Oli kyseessä mikä tahansa! Asunto, työpaikka, ihmissuhteet! Sinua on mahdoton auttaa, koska et ikinä kerro, mitä tarvitset! Ja kun joku järjestää asioita puolestasi tai hyväksesi, ei sekään kelpaa, koska väärin autettu!”
”Asioista voi puhua ääneen ennen kuin tekee ratkaisuja ystävänsä selän takana!” Shinea sähähti.
”Jokainen on viime kädessä itse vastuussa omasta toiminnastaan!” Lita ärähti.
”Sinä taas näyt sujuvasti välttelevän kaikkea vastuuta, mikä omaan käytökseesi tulee!”
”Lakkaa kiertelemästä ja kakista ulos, mikä helvetti sinua hiertää!”Lita käski ärsyyntyneenä.
”Tiedän, että yritit vokotella Haromin sänkyysi.” Shinea töksäytti. ”Olet tiennyt koko ajan, mitä minä olen tuntenut häntä kohtaan ja silti yritit pokata hänet!”
”Niinpä tietysti… En tiedä mitä Harom on sinulle sepittänyt, mutta minulla ei ole minkäänlaisia haluja koskea häneen.” Lita kiisti ystävänsä väitteet inhoavan ilmeen välähtäessä hetkeksi kasvoilleen. ”Varsinkaan sen jälkeen, mitä hän teki Evalle.”
”Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä hän on tehnyt menneisyydessään!”
”Hän on puhunut pääsi totaalisen pyörälle…En tosin ole yllättynyt… Minäkin huomasin asioiden oikean laidan vasta hiljattain…” Lita sanoi turhautuneena. ”Shinea, Harom on tyypillinen narsisti. Olet niin pahasti hänen koukussaan, että hän on onnistunut oikeuttamaan senkin, että hänellä on vapaus pahoinpidellä sinua!”
”Älä nyt sinäkin aloita! Sinulla ei ole mitään oikeutta arvostella minun parisuhdettani!” Shinea kivahti. ”Olet pelkkä itsekeskeinen narttu. Meronin ruumis ei luultavasti ollut vielä edes kylmennyt, kun hyppäsit jo jonkun toisen sänkyyn hakemaan lohdutusta! Et ole hänen katoamisensa jälkeen tehnyt mitään muuta, kuin huomiohuorannut ja nainut ympäriinsä, ikään kuin Meronia ei olisi koskaan ollut olemassakaan.”
Terävä läimähdys kajahti ympäri sisäpihaa Litan iskiessä Shineaa avokämmenellä vasten kasvoja.
”Vitun sekopää!” Shinea räjähti, astuen poskeaan pidellen muutaman askeleen taemmas, päästäkseen Litan ulottumattomiin.
”Noinko huonosti sinä minut tunnet?” Lita kysyi loukkaantuneella äänellä. Hänen silmissään oli kyyneliä.
”Pyyhi nuo vitun krokotiilinkyyneleet kasvoiltasi.” Shinea sähähti. ”Ja jätä minut rauhaan!”
Hän käännähti kannoillaan ja poistui paikalta.
”Shinea!” Lita huusi hänen peräänsä. ”Odota!”
Nainen ei kuunnellut, lisäsi vain vauhtia ja hyppäsi kadun varteen parkkeerattuun alukseensa, ajaen pois ennen kuin Lita tavoittaisi hänet.
Shinealla oli ruoanlaitto kesken, kun Harom palasi illalla kotiin.
”Hei kulta!” Nainen huikkasi työntäessään hydrapadan vielä vähäksi aikaa takaisin uuniin.
Harom asteli keittiöön ja painoi Shinean otsalle kevyen suukon kasvot ilmeettöminä. Mies oli käyttäytynyt varsin etäisesti sen jälkeen, kun Shinea oli palannut Wanyasta.
”Miten päiväsi sujui?” Shinea kysyi silti.
”Pitkälti samoin, kuin työpäiväni yleensä.” Harom vastasi vaimeasti. ”Entä omasi?”
”Kävin Rosessa irtisanoutumassa ja tyhjensin samalla kaappini.” Shinea sanoi vaimeasti. ”Törmäsin Litaan lähtiessäni…”
”Sävystäsi päätellen kaikki ei tainnut mennä ihan niin kuin odotit?”
”Ei… Keskustelu eskaloitui riidaksi.” Shinea totesi vaimeasti. ”Lita löi minua.”
”Minkä ihmeen takia?” Harom kysyi.
”Kritisoin sitä, miten hän on käyttäytynyt sen jälkeen…” Shinea vaikeni hetkeksi, hakien sanoja. ”…sen jälkeen, mitä Meronille tapahtui. Lita on vain nainut ympäriinsä, ikään kuin veljeäsi ei olisi koskaan ollut olemassakaan...”
Haromin koko olemus tuntui jännittyvän, kun hänen veljensä mainittiin.
”Anteeksi… Tiedän, että aihe on sinulle kipeä.” Shinea sanoi hiljaa.
”Anna olla.” Harom totesi. ”Litalle tekee vain hyvää kuulla jonkun muun mielipide puuhistaan.”
Hän kosketti Shinean kasvoja, tarkastellen haaleaa mustelmaa tämän toisessa poskessa. Myös toisella puolella näkyi haalea jälki. Se jonka Harom oli itse aiheuttanut edellisenä päivänä. Shinea silminnähden nautti hellästä kosketuksesta. Hän nojautui painamaan suudelman Haromin huulille.
Mies työnsi naisen hetken kuluttua kauemmas, suunnaten makuuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet, jättäen torjutuksi tulleen ja pettyneen Shinean yksin keittiöön.
Shinea kuuli Haromin viestimen heläyttävän merkkiäänen ja tunnisti isänsä äänen.
”Mikä helvetti tuo oli?” Hän kysyi, astellen miehen perässä makuuhuoneeseen.
Harom toisti viestin kireä ilme kasvoillaan. Ilmeisesti kyseessä oli jonkun toimittajan uutisreportaasi.
’Onko sinulla jotain sanottavaa tyttärellesi tähän aiheeseen liittyen?’
Karmin vastaus oli vihaisen ja tylyn kuuloinen ’Painu helvettiin!’-ärähdys. Sitä seurasi toimittajan analyysi siitä, että mitä ilmeisimmin Karm Way ei ollut tyttärensä tempauksista järin mielissään, eivätkä isä ja tytär vaikuttaneet olevan puheväleissä keskenään.
Harom laski viestimen kädestään ja käänsi ilmeettömän katseensa Shineaan.
”Anelitko anteeksiantoani vain siksi, ettei sinulla ole enää perheenjäseniä, joiden luokse voisit palata?” Harom kysyi. ”Vai siksi, että haluat oikeasti jakaa elämäsi kanssani?”
”Haluan oikeasti olla kanssasi.” Shinea vastasi, peläten jälleen seurauksia. Mitä jos Harom ei uskoisi häntä?
He ajautuivat sanaharkkaan, jonka aikana Shinea kertoi miten Karm oli reagoinut uutiseen hänen työnkuvastaan.
”Voinko enää edes luottaa siihen, että kerrot totuuden?” Harom kysyi. ”Tämänkin otit puheeksi vasta pakon edessä!”
”Jumalauta Harom!” Shinea räjähti. ”Et voi kääntää kaikkea minun syykseni! Olen pahoillani siitä, että olen satuttanut sinua, mutta et itse ole yhtään minua parempi! Kun päätin aloittaa parisuhteen kanssasi, annoin sinulle anteeksi kaiken paskan, mitä olit minulle aiemmin tehnyt. Olen helvetin kyllästynyt todistelemaan, että olen tosissani kanssasi! Jos sinusta tuntuu, ettet pysty luottamaan minuun, sano se!”
Harom tuijotti Shineaa kasvot ilmeettöminä, avaten suunsa vastatakseen, mutta keittiöstä kuului terävää piipitystä, joka kertoi ruuan olevan valmis.
Shinea sihahti turhautuneena kirosanoja suustaan ja kääntyi kannoillaan, marssien keittiöön ja otti vuoan uunista, tyrkäten sen hellalle. Hän paiskasi patakintaat käsistään ja nojasi keittiötasoon, huokaisten syvään, kiroillen vaimeasti henkensä alta.
Shinea säpsähti tuntiessaan Haromin koskettavan häntä.
”Olet oikeassa.” Mies sanoi vaimeasti vetäessään naisen syliinsä. ”En saisi ruoskia sinua asioista, jotka olen jo antanut sinulle anteeksi. Mutta tällä hetkellä minusta tuntuu, että joka kulman takana odottaa jokin uusi ongelma…”
”En voi sille mitään, että nuo toimittajiksi itseään kutsuvat haaskalinnut kaivelevat asioita.” Shinea sanoi turhautuneena, työntäen miehen kauemmas. ”Enkä usko hetkeäkään, etteivätkö he valehtelisi saadakseen lisää näkyvyyttä ja lukijoita. Isä ei ikinä puhuisi yhdellekään toimittajalle minusta, olimme puheväleissä tai emme. Jos uskot mieluummin jonkun muun juoruamia asioita, kuin niitä mitä kerron sinulle itse, minä en voi luottaa sinuun.”
Haromin kasvoilla vilahti yllättynyt ilme.
”Shinea, minä…” Hän sanoi vaimeasti, huokaisten syvään. ”En ole edes ajatellut asiaa tuolta kannalta…”
”Sanoit itse, ettet ole varma voitko luottaa minuun… Ja nyt minusta tosiaan tuntuu, ettet todellisuudessa ole antanut minulle anteeksi.” Shinea sanoi hiljaa, painaen katseensa alas. ”Olet ollut kylmä ja välinpitämätön sen jälkeen, kun tulin Wanyasta… Ymmärrän, että loukkasin sinua ja että olet käytökseeni pettynyt… Mutta ei tässä tilanteessa pääse koskaan eteenpäin, jos palaat kerta toisensa jälkeen tökkimään vanhoja kipupisteitä…”
”En luultavasti ikinä totu siihen, että sinusta löytyy tuollainen määrä viisautta.” Harom sanoi, painaen kätensä kevyesti naisen poskelle, kääntäen hänen päätään voidakseen katsoa kumppaniaan silmiin. ”Yritän käsitellä asioita rakentavammin jatkossa...”
”Hyvä…” Shinea sanoi hiljaa. ”Harom… Haluan sinun silti tietävän, että olen pahoillani.”
”Tiedän, Shinea. Niin minäkin olen.” Harom vastasi, vetäen naisen jälleen syliinsä.
Shinea painautui miehen syliin ja antautui suudelmaan, joka venyi pitkäksi ja päättyi siihen, että Harom veti häneltä paidan päältä.
”Luuletko, että ruoka on lämmintä vielä siinä vaiheessa, kun ollaan valmiita?” Shinea kysyi huvittuneena, kun mies kumartui riisuakseen häneltä housut jalasta.
”Sen voi aina lämmittää uudelleen.” Harom töksäytti nostaessaan naisen keittiötasolle. Hetkeä myöhemmin Shinean suusta karkasi äänekäs vaikerrus, kun mies otti hänet.
Huulet painautuivat jälleen toisiaan vasten. Haromin suusta pääsi vaimea voihkaisu Shinean suuhun tämän upottaessa kyntensä hänen selkäänsä.
”Shinea…” Mies murahti varoittavasti.
”Sänkyyn…” Nainen henkäisi vaativasti miehen suuta vasten ja tiukensi otettaan, kun Harom nosti hänet syliinsä. Shinea tunsi itsensä pieneksi ja hennoksi Haromin kantaessa hänet makuuhuoneeseen, mutta antoi silti kaikkensa kamppaillakseen siitä, kumpi osapuoli määräisi sillä kertaa tahdin. Haromin huulille piirtyi vino hymy hänen tajutessaan, mitä Shinea teki.
Kuluneiden päivien riidat purkautuivat loppuunsa intensiivisenä sovintoseksinä, jonka jälkeen kumpikin osapuoli makasi voipuneena sängyssä, Shinean jalat eivät meinanneet kantaa ja ruoan sai todellakin lämmittää uudelleen ennen syömistä.
Seuraavana viikonloppuna Harom otti Shinean mukaansa pohjoiseen, esitelläkseen hänet vanhemmilleen. Shineaa hermostutti ja hän mainitsi asiasta myös Haromille. Mies oli ojentanut kätensä ja laskenut sen rauhoittelevasti Shinean reidelle, tyynnytellen naisen hermoja vakuuttamalla, että kaikki sujuisi hyvin. Harom oli ensimmäinen mies, joka halusi esitellä Shinean perheelleen ja se tuntui todella isolta askeleelta. Toisaalta Harom oli myös ensimmäinen seurustelukumppani, jonka kanssa Shinea asui yhdessä, joten isoja askelia oli otettu yhdessä aiemminkin.
Pohjoisessa oli kylmä ja tuuli pöllytti lunta, kun Shinea asteli Haromin vierellä tämän lapsuudenkodin pihan poikki. Tenweran sukukartano ei ollut yhtä massiivinen kuin Wayn perheen kartano, mutta suuri ja näyttävä kuitenkin. Sisällä oli mukavan lämmin ja Harom auttoi Shinealta takin päältä.
”Sujuiko matka hyvin?” Kuului kysymys. Ääni oli hyvin samanlainen, kuin Haromin, mutta jotenkin… syvempi.
"Voi paska..." Shinea kirosi henkensä alta kääntäessään katseensa Haromin isään, kiinnittämättä huomiota Haromin vastaukseen. Cerim Tenwera oli ollut paikalla monissa niistä seurapiiritilaisuuksista, joihin Jaques oli hänet mukanaan vienyt ja kun otti huomioon, että Jaques oli Meronin kummisetä, mies tiesi varmasti, että tämän käsipuolessa keikistelevät nuoret naiset saivat seuransa tarjoamisesta rahallisen korvauksen. Jäi Shinean arvailtavaksi, että tiesikö vanhempi Tenwera siitä, että Shinea oli päätynyt Jaquesin kanssa sänkyyn.
”Hei.” Shinea sanoi, pakottaen kasvoilleen hymyn esitellessään itsensä.
Cerim Tenweran hymy ei värähtänytkään hänen tervehtiessään Shineaa, joten ehkä tämä ei tiennyt..?
Haromin äiti, Valery Tenwera tervehti häntä hyvin lämpimästi. Shinea eli luulossa, ettei halaaminen kuulunut pohjoisen väen tervehdyksiin, mutta Valery sulki hänet syliinsä lämpimään halaukseen ja työnsi Shinean sitten käsivarren mitan päähän itsestään, tarkastellen naisen kasvoja.
”Oletpa sinä ihastuttava! Ei mikään ihme, että Harom iski silmänsä sinuun.” Valery hymyili, vetäen Shinean lempeästi mukaansa. ”Tulkaa peremmälle.”
Hänen yleiskielestään erottui hienoisesti pohjoisen aksentti.
Harom vaihtoi hymyillen muutaman sanan isänsä kanssa, ennen kuin he astelivat naisten perässä kartanon olohuoneeseen. Shinea tunnisti heidän puhuvan pohjoishydruksen valtakieltä noryaa, mutta ei ymmärtänyt sanoja. Valeryn hyväntuulinen puhe tempaisi hänet mukaansa ja Shinea tunsi olonsa aiemmista epäilyistään huolimatta tervetulleeksi Tenweran perheeseen.
He vaihtoivat hyväntuulisina kuulumisia hyvän tovin, kunnes Valery ilmoitti hymyillen menevänsä keittämään kahvia ja Harom lähti samalla käymään vessassa.
Shinea jäi kaksin Cerimin kanssa ja tunnelma muuttui hetkessä. Ikään kuin joku olisi vetänyt ikkunoiden eteen verhot ja himmentänyt valot.
Cerimin käänsi katseensa Shineaan, kasvoillaan hymy, joka ei ylettynyt silmiin asti. Se sai kylmät väreet kulkemaan naisen selkää pitkin.
”Meidän täytynee käydä pieni kahdenkeskinen keskustelu, Shinea.”
